Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[axe]

Nyt on menossa Peter Frankopanin Maan ja taivaan välissä, jossa tarkastellaan ilmastonmuutosten ja ihmiskunnan välisiä suhteita. Alkupuoli ollut niin esihistoriaa vielä, ettei välttämättä ole päästy puremaan pähkinää ihan kunnolla. Tai siis tää on nukkumaanmenolukeminen. Lenkkikuunteluna (tai kun ei pysty lenkkaamaan, niin vaikka sitten julkisen kulkemisen kuuntelijana) menee edelleen Tapsa Suominen, ja yhtäaikaisen triple dekeni kolmosena eli vessalukemisena on Ripped from the headlines! : the shocking true stories behind the movies' most memorable crimes, joka nimensä mukaisesti kertoilee oikeista murhahommista ja niiden innoittamista elokuvista.

Seuraavina listalla on ainakin Harri Pirisen uusi kotimaan jääkiekon historiikkiteos, ja Porttilan unauthorized Barkov-kirja.

Oikeasti tulin kuitenkin purkamaan pettymystäni, joka runteli alkuperäisen innostumiseni, kun huomasin uuden Stephen Kingin olevan nyt julkaisuputkessa tulemaan ulos toukokuun lopussa. Innostus katkesi mainostekstin toisessa virkkeessä.

Never Flinch features intertwining storylines — one about a killer on a diabolical revenge mission and another about a vigilante stalking a feminist celebrity speaker. The novel features a host of familiar characters, including King's beloved Holly Gibney.....

Kukaan -- ei kukaan! -- tässä maailmassa ei Kingin itsensä lisäksi pidä Holly Gibneyn hahmosta ja se saatana koikkelehtii Kingin sivuilla useammin kuin mustan tornin rinnakkaismaailma ennen vanhaan "normaaleissakin" tarinoissa.

 

[Paloposti]

Kukaan -- ei kukaan! -- tässä maailmassa ei Kingin itsensä lisäksi pidä Holly Gibneyn hahmosta ja se saatana koikkelehtii Kingin sivuilla useammin kuin mustan tornin rinnakkaismaailma ennen vanhaan "normaaleissakin" tarinoissa.

Minä pidän. Ja ennen kaikkea, Holly on toistaiseksi esiintynyt vain hyvissä tarinoissa. Etenkin tuorein kirja 'Holly' oli todella hyvä.
Vaikka kyllä itsekin toivon, että King vielä kirjoittaisi myös uusia stand-alone kirjoja uusilla hahmoilla, eikä aina palattaisi vanhoihin hahmoihin ja vanhoihin maisemiin.

Uudessa novellikokoelmassa 'You Like It Darker' Holly Gibney ei esiintynyt, suosittelen tutustumaan josset ole jo ehtinyt.

 

[adolf]

Oliver Twist alkaa kääntymään kohta loppusuoralle.

Tuosta on ollut muutamia kohtia aika kiehtovaa lukea. Kirja on kirjoitettu 1830-luvulla, mutta miten silti Dickens kuvaa tiettyjä ihmisenä olemisen asioita ja tunteita sellaisella tavalla, että ne ovat nyt 2020-luvulla aivan yhtä relevantteja, kuin ne olivat tuolloin lähes 200 vuotta sitten.

Tässä välissä on keksitty puhelin, autot, lentokoneet, Suomessa kärsitty yksi vakava nälänhätä, käyty pari maailmansotaa, lähetetty ihminen kuuhun, kehitetty Internet, tietokoneet ja älypuhelimet. On ollut Elvis, Beatles ja Tauski Peltonen. Länsimaissa ja pääosin muuallakin elävien ihmisten elintaso, elinolosuhteet ja odotettu elinikä ovat nousseet aivan häkellyttävillä harppauksilla.

Mutta silti tuo ihmisenä oleminen on ollut monessa mielessä aivan täysin samanlaista silloin, kuin se on nyt. Yhteiskunnat voivat muuttua ja kehittyä, mutta tietyt inhimilliset piirteet meissä ihmisissä ovat ajattomia.

 

[Stolk-2]

Olen melkein lukenut David De Jongin Natsimiljardöörit. Kirja kertoo saksalaisista liikemiehistä ja kuinka he keräsivät huimia omaisuuksia natsi Saksan aikana arjalaistamalla yrityksiä ja kuinka heidän tehtaissaan käytettiin pakkotyövoimaa keskitysleireistä ja kuinka he selvisivät siitä sodan jälkeen pienillä rangaistuksilla palatessaan Saksan hallitsemaan Saksan talouselämää.

 

[tinkezione]

Luin tämän vinkin perusteella Ancillary Justicen, ja onhan se hyvää scifiä, kiitoksia vinkistä. Täytyy etsiä myös trilogian muut osat, Ancillary Sword ja Ancillary Mercy, luettavaksi.

Tämä onkin ollut minulla todellisessa slow burnissa, kun tässä on nyt ollut kaikkea muuta ja tolkun saaminen alussa myöskin hieman kestää. Loppua kohti kääntyy kyllä ihan kunnon page turneriksi, ei malttaisi tiputtaa käsistään mutta lopetellaan lähiaikoina. Eiköhän trilogian loputkin osat tule jossain kohti haalittua lukuun.

Mainitsemasi Hyvän historia on vinkattu toisaaltakin ja se menee myös jonoon. Kiitos muistutuksesta.

 

[D.Santon]

No jaa. Jotain tullut lueskeltua.

Sofi Oksanen: Puhdistus.
Heikki Turunen: Raivaaja-sarja (Hupeli, Kolmen hevosen mies, Punahongan hehku, Mustarinnan lapset, Maan veri), sekä Hämärätunnin tarinoita ja Karjalan kuningas.

Puhdistus oli yhtä vaikuttava teos kuin ennenkin, toisaalta ensilukemalla n. toistakymmentä vuotta sitten iski vielä kovemmin.

Turunen on omiin suosikkeihin kuulunut jo pitkään, tasaisen varmaa ja taattua tekstiä. Ei kukaan muu kykene samalla tavalla paikallista maaseutua kuvaamaan. Karjalan kuningas tosin oli aavistuksen pettymys odotuksiin nähden, mutta kokonaisuutena jäi kuitenkin positiivisen puolelle. Ainakin hieman.

Saa nähdä mitä seuraavaksi.

 

[SilentMan]

Isabel De Madariagan Iivana Julma menossa, kiitos Eisensteinin elokuvien. Jos en väärin muista, Stalin ihaili tätä kaveria. Mikäli kirjan faktoista puoletkaan pitää paikkansa, ei ole vaikeaa hahmottaa, mistä Stalin on innoituksen vainoihinsa saanut.

 

[alwahla]

Pitkästä aikaa pääsen taas lukuhommiin, koska varasin joulupyhien ajaksi kirjan, siis ihan perinteisen sellaisen. Kyseessä on Theo Fleuryn elämäkerta Kovaa peliä, jonka lainasin alunperin sillä ajatuksella, että olisin tehnyt siitä esitelmän äidinkielen tunnilla, mutta jo ensimmäisellä tunnilla kävi ilmi, että ÄI6 ja ÄI7 ovat aika reilusti oman osaamiseni ja tasoni yläpuolella. Näin ollen luen kirjan täysin omaksi ilokseni ja koska aihe kiinnostaa minua niin kovasti.

 

[Dino]

Sairauslomalla kerrankin aikaa lukemiseen, niin mennyt aika vino pino kirjoja viime aikoina. Edellinen oli Josh Malermanin Malorie, eli kakkososa Bird Boxille, josta tehtiin myös suosittu Netflix-elokuva. Nyt kesken Antti Heikkisen Rautavaara. Kunnan 150-vuotisjuhlavuodeksi kirjoitettu kirja ei olekaan mikään kuntahistoriikki kuten juhlavuositeokset usein ovat, vaan fiktiivinen sukusaaga rautavaaralaisesta suvusta.

 

[Stolk-2]

Luin Suomen parhaat hävittäjä-ässät ja heidän lentokoneensa kirjan. Muuten hyvä kirja, mutta mihin jäi Sarvannon Jorman osuus. Hänhän teki ennätyksen ampumalla 6 vihollisen pommittajaa samalla lennolla.

Nyt on vuorossa Touko Perkon Kaksi vapaussotaa.

​

 

[vsmo]

Ostin joulunpyhiksi kaksi Miki Liukkosen kirjaa, kun hänen ajatuksenjuoksunsa oli dokumentin mukaan todella mielenkiintoinen ja mustan huumorin sävyinen. Vierastila on nyt menossa ja tykkään paljon. Toinen kirja on O, jota ei kirjailijan mukaan voi lausua, vaan se pitää elehtiä. Odotan mielenkiinnolla.

 

[Rod Weary]

Taru Sormusten Herrasta, eli 40 vuotta sitten aloitettu urakka jatkuu. Edellisellä yrityksellä jaksoin ehkä 30 sivua. Nyt leffat katsoneena tuota on hiukan helpompi seurata. Tai siinä mitään seuraamista ole. Pääsin jo Kahteen torniin asti eikä tässä ole tapahtunut vielä mitään. Saivat ne sentään Boromirin hengiltä.

Liki tuhannen sivun urakkaa helpottaa, kun voi skipata ne loputtomat laulut yli. Onneksi ei ole äänikirja. En ehkä kestäisi. Mutta en luovuta, edes verta.

Kun tästä selviän, täydennän kesken jääneiden klassikoiden hattutempun kahlaamalla Sinuhen ja Alastalon salin loppuun asti. Nuo jaksoin viimeksi n. puoleen väliin. Sitten joskus maaliskuussa jotain tuoreempaa tavaraa käteen.

Sormusten herra luettu ja oli jonkinasteinen pettymys. Ei ole mun juttu, mutta en ala sen enempää haukkumaan. Leffoista tykkäsin, kirjasta en.

Sinuhe on nyt siis menossa ja onhan tuo Waltari kirjailijana ihan eri tason jamppa. En mä silti tiedä tästäkään, onko tämäkään mun juttu. Mutta seurataan tilannetta. Sinuhe vaikuttaa aika hönöltä tyypiltä.

 

[Alamummo]

Waltarin kirjat ovat viihdyttäviä, mutta niissä on ongelmana samankaltainen rakenne. Jos on lukenut Sinuhen, niin tietää, mitä tapahtuu Johannes Angeloksessa ja vaikka Turms, kuolemattomassa (joka on väsyttävän pitkä). Itse pidän eniten Ihmiskunnan vihollisista, joka kertoo kristittyjen vainosta Roomassa. Samoin tätä edeltävä Valtakunnan salaisuus on myös hyvää luettavaa.

Itse en lue Waltaria juuri nyt vaan ruotsalaisen Historiska Median julkaisemia karoliinikuninkaiden biografioita. Karl X Gustavin sain luettua ja nyt on menossa Karl XI. Hyllyssä odottaa vielä Karl XII. Näiden kuninkaiden aikakausi oli kiinnostava, koska he sotivat käytännössä jatkuvasti Tanskaa ja Venäjää vastaan vaihtelevalla menestyksellä. Kirjoissa on muutamia hienoja kuvauksia taisteluista - strategioista jne - ja kerrotaan myös sen ajan sotasankareista, kuten esim. kenttämarsalkat Lennart Thorstensson ja Erik Dahlbergh. Näitä kun lukee, niin samalla saa prepattua ruotsinkielen taitojaan.

 

[Kilgore Trout]

Luin Kjell Westön kirjan Molly & Henry: Romaani sotavuosilta. Se kertoo talvisodasta ja jatkosodan alkuajoista näyttelijättären ja lehtimiehen silmin. Olen lukenut useimmat Westön kirjoista, ja tämä on niistä paremmasta päästä. Helsinkiläiset saa siitä varmaan vielä enemmän irti, niin isossa roolissa on myös sodanaikainen pääkaupunki.

 

[Origami]

Ystäväni isä lahjoitti minulle 6 kappaletta 90- ja -00 luvun suomennettuja Star Wars kirjoja (Legends/Expanded Universe), kun halusi eroon kuulemma "turhasta" tavarasta. Noita kirjoja on tullut luettua ala-asteikäisenä ja niitä on ollut myöhemmällä iällä aika vaikea löytää mistään (jos kirjastoa ei lasketa). Joulu koitti siis ennakkoon kyseisten kirjojen muodossa.

Olen lukenut kyseisiä kirjoja "aikajanan" mukaisesti (en siis julkaisuvuoden mukaan), eli luin ensi töikseni ainoan prequel-aikaisen kirjan "Kulkuriplaneetta" jonka on kirjoittanut Greg Bear. Kirja kertoo jedimestari Obi-Wanin ja hänen oppilaansa Anakinin matkasta Zonama Sekot -planeetalle, jossa he ovat tutkimassa jedimestarin mystistä katoamista sekä planeetan asukkaiden uniikkia avaruusalusten rakennustekniikkaa.
Star Wars fanille kyseinen teos upposi hyvin ja se piti otteessaan ihan viimeisille sivuille asti. Bear on tunnettu scifi-kirjailija ja tämän kyllä huomasi herran kirjoitustyylistä, joka oli mukaansatempaavaa ja koukuttavaa. Vahva lukusuositus Star Wars faneille!

Seuraavaksi olen aloittamassa Timothy Zahnin Thrawn-trilogian. Tässä on vaan se ongelma, että kyseisen trilogian ensimmäistä kirjaa en saanut ystäväni isän kautta vaan hänellä oli ainoastaan trilogian viimeiset kaksi osaa. Lainasin ensimmäisen osan "Imperiumin perillinen" kirjastosta, jotta saan luettua trilogian kokonaisuudessaan.

Tästä syystä tiedustelenkin palstan kautta, että jos joltakulta sattuu löytymään kyseinen "Imperiumin perillinen" teos ja olisi mahdollisesti valmis luopumaan tästä rahallista korvausta vastaan, niin täältä löytyisi yksi teoksesta varsin kiinnostunut. Olen kolunnut eri antikvariaatteja läpi kirjaa etsien, mutta sitä tuntuu olevan mahdottomuus löytää tällä hetkellä. Jos siis sinulta löytyy kyseinen teos, niin heitä yksityisviestillä!

 

[adolf]

Tämmöinen suurklassikko, kuin Sinuhe Egyptiläinen on suunnilleen puolivälissä.

Lapsesta asti tietysti tästä on kuullut, mutta täytyy sanoa, että odotukset eivät olleet kauhean korkealla. Ajattelin, että näinköhän tästä taas tulee yksi tappavan tylsä ja hiton vaikealukuinen kirja, joka päätyy siihen jo aika pitkään kesken jääneiden "klassikkojen" listaan.

Mutta mitä vielä. Tämähän on suorastaan nautinto lukea. Mika Waltari tässä kyllä hienosti pohdiskelee elämää tämän Sinuhen hahmon kautta. Kirja ei olekaan mitenkään hirveän vaikeaselkoinen, vaan siinä on oikeastaan vallan helppoa pysyä kärryillä.

Varmaan jos tämän olisi joskus parikymppisenä lukenut, niin kesken olisi jäänyt. Ei olisi millään jaksanut. Mutta nyt näin vanhempana tämä on vallan kiehtova kirja.