Pelsumuistio
Eilen kotoa-kotoa lähtiessäni pyysin jotain lukemista äiteen suht laajasta kirjakokoelmasta mukaan. Grishamin Pelsumuistio lähti seurakseni junaan. Tiedän kyllä Grishamin, kukapa nyt ei, mutta tuotantoonsa en ole perehtynyt. Mainstream-kirjailijoiden jonkinlainen karttaminen on ollut huomaamattomana tapanani, mutta koska olen lukenut jo pari Varestakin tälle vuodelle, niin menkööt.
Luin kirjasta puolet öisellä junataipaleella, joka oli pienoinen virhe kuudelta alkavaa aamuvuoroa ajatellen. Mutta koska tykkään lukea lukemalla, enkä "sivu illassa ennen nukkumaanmenoa" -tyyliin, ratkaisu oli jokseenkin luonteva. Ja kukapa sitä nyt haluaisi liskojen yönä nukkua?
Kirja on osoittautunut mielenkiintoiseksi. Kirjallisista ansioista en tiedä, mutta se on onnistunut viihdyttämään minua. Henkilöhahmot voisivat olla syvemmin kuvattuja, mutta oikeastaan minua vain harmittaa juopottelevan valtio-opin proffan uhraaminen autopommiin. Vareksissa ihastuin kännäämisen ja darran kuvaamiseen, joten Grishamin jättäessä aiheen vähemmälle petyin hieman. Toki vain hieman, sillä kirja on hyvin kirjoitettu, laadun kyllä huomaa. Kirja on viihdyttävä, enkä osaa yhtään arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu. Toki en luekaan kirjaa yrittäen koko ajan päätellä syyllisiä tms., haluan vain viihtyä sen parissa. Wanna-be-Watsonit ovat erikseen.
Edellinen kokonaan lukemani kirja oli Mario Puzon Kummisetä, joka pystyi olemaan loisteliasta elokuvasaagaa vielä piirun verran parempi. Kaikille ko. elokuvien ystäville vilpitön suosittelu - kirja on mestariteos. Saman herran romaani Sisilialainen jäi valitettavasti kesken yhden aukean puuttumisen takia. Haluan lukea kirjan kokonaan, ja yhden luvun alun puuttuminen häiritsi liikaa.
Nyt voisin taas tarttua Pelicansmuistioon. Hieman vaatimattoman tasoinen suomennus häiritsee aavistuksen verran, mutta muuten kyseessä on kelpo tekele.