Lekuri leikkaa ja niittää idässä
En edes muista mikä oli viimeisin romaani, minkä olen lukenut. Taisi olla Thomas Harrisin sarjamurhaajaklassikko Punainen Lohikäärme. Anyway, tämä ketju on hyvä paikka mainostaa aivan helvetin hyvää kirjaa, jonka olemassaolosta en tiennyt mitään ennen kuin näin sen tutulla, joka kertoi lainanneensa teoksen kirjasosta.
Kyseessä on Heinrich Haapen Muistelma saksalaisten Moskovan-retkestä 1941-1942 (Moscow Tram Stop). Muistelmat on sanoiksi pukenut brittiläinen Dennis Hennshaw, joka haastatteli 50-luvulla tohtori Haapea Etelä-Afrikassa, eli kaikki on ollut kirjan tekohetkellä hyvässä muistissa. Heinrich Haape oli lääkintäupseeri kiväärirykmentissä tavallisessa(=ei motoroidussa) jalkaväkidivisioonassa Barbarossa sotaretkellä Neuvostoliittoa vastaan. Vaikka kyseessä on lääkintämiehen muistelmat, niin harvoin näkee yhtä vetävästi ja elävästi kerrottua kokemusta kiväärimiesten etulinjakokemuksista. Ja kun äijää kaatuu tarpeeksi ympärillä, niin lääkintäupseerikin joutui paikkailun välissä nappaamaan konepislarin ja kranut kouraansa.
Kirja ei käsitä ajanjaksona kuin 1941 kesäkuusta 1942 talveen ja juuri siksi kerronta pysyy tiiviinä sekä yksityiskohtaisena, eikä sorru missään vaiheessa sotamuistelmille tyypilliseen kuivuuteen ja ylimalkaiseen ajanjaksojen yli hyppimiseen. Dennis Henshaw onkin pukenut Heinrich Haapen kertomuksen lähes romaanimuotoon. Lukemista on todella vaikea lopettaa kun on aloittanut, sen verran hyvää duunia on Haape, Henshaw ja ilmeisesti suomentajakin tehnyt.
Kyseessä on ehdottomasti yksi sotakirjallisuuden helmistä ja suht harvinainenkin teos kansainvälisesti, mutta Suomen kirjastosta tuota saa. Mitään tekosyytä ei voi olla jättää tätä kirjaa lukematta, jos edes promilen verran sota kiinnostaa, joten mars lainaamaan! (Kaupoista kirjaa tuskin löytää)