Mainos

Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 696 991
  • 5 763

TQoFE

Jäsen
Suosikkijoukkue
En gång IFK, alltid IFK, FREE SCHOLL!
Suositelkaahan viime aikoina Heroiinipäiväkirjan, The Dirtin ja Jimi Hendrixin elämästä kertovan kirjan lukeneelle jotain rock-elämänkertaa tai jotain samanhenkistä opusta.

Nancy (engl. And I Don't Want To Live This Life). Sid Viciousin tyttöystävän äidin kirjoittama kirja tyttärestään, sivuaa melko paljon myös Sid Viciousia ja Sex Pistolsia. Luin sen joskus vuosituhannen vaihteessa, muistikuvani mukaan ei ollut yhtään hullumpi teos.
 

moby

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP(#42)
Viimeiksi luin Atso Haapasen Suomen Ilmavoimien Hävittäjähankinnat 1918-1945. Luin aina pari sivua paskalla istuessa. Itseasiassa kertailen sitä vieläkin samassa tilanteessa. Hitosto numerotietoa, joten vaikea sisäistää ensimmäisellä lukukerralla.

Ostin tuon joskus kirjakaupan alesta 5€:lla. Hinta/laatusuhde kohdallaan.
 

Triton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Itse luen tällä hetkellä sellaista opusta kuin Nikki Sixx - Heroiini päiväkirja. Nimi kertookin jo kaiken eli kertoo Mötiköiden basistista Nikki Sixxistä (oik. Frank Ferrana). Kirjassa hän on tehnyt päiväkirja muistoja vuosikymmenten takaa siitä miten hänen sekakäyttäjä elämänsä bändin rinnalla on mennyt ja aika hurjaa luettavaa se on ja vieläkin ihmettelen miten koko kaveri on edes hengissä. Huumoria on toki viljelty myös mukaan ja nauraakkin saa ja eipä tarvitse olla kovin Mötikkä-fani kun tuo uppoaa. Pohjustuksena luin Mötley Crue - Törkytehdas, joka sekin kertoo bändin sekoiluista vuosien varrelta ja erittäin hauskaa luettavaa sekin. Kyllä välillä kumpaakin kirjaa luettasessa on tullut mieleen, miten noiden herrojen elämää on ulkopuoliset tahot ja asiat hallinneet. Suosittelen! Jatkiksessa muita jomman kumman kirjan lukeneita? Kommentteja?

Sain joululahjaksi tuon Törkytehdas-kirjan silloin kun se ilmestyi ja tietenkin se piti heti lukea. No nyt juhannuksena siskolla oli tuo Nikki Sixx -kirja mukana ja tietenki sekin piti lukea sitten myös yhdeltä istumalta. Ja koska en enään muistanu sitä Törkytehdas-kirjan sisältöä niin hyvin, niin luin senkin sitten samalta istumalta uudestaan. Ja aika samanlaista sisältöö kyllä oli nuo Nikki Sixx-osuudet molemmissa. Noh, tietenkin yhden ihmisen elämästä ei kovin monenlaista tekstiä saa, mutta vähän tuli semmonen tunne, että sama teksti uudestaan. Aika mielenkiintoinen ja uskomaton sellainen kuitenkin..
 

Gagne

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kaikenlaiset pörröiset maskotit, kahdella.
Kahlasin mökillä läpi Mäen "Uhkapelimerkin". Hjooooh.

Syy kirjan loppuun lukemiselle oli se, että havaitsin kirjailijan toteuttavan Sariolan sinänsä kunniakasta perinnettä. Eli suomeksi sanottuna alkoi kiinnostaa kuinka monta kertaa Laitilan Kukko-olut mainitaan kirjassa. Sariolallahan poltettiin Coltia ja juotiin Johnny Walkeria.

12. Ja kerran korkattiin vain "laitilalainen".
 

Reinomies

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Manchester United, Montreal Canadiens
Menossa Terry Prachettin Discworld-trilogian viimeinen osa. Vielä en ole ymmärtänyt miksi tätä kutsutaan trilogiaksi, kolmas osa on täysin irrallinen (1/4 kirjasta luettu) yhteen nivoutuneista osista 1 ja 2.
 
Suosikkijoukkue
OJ, Kouvolan Edustuskiekko ry, The Villans
Jotenkin muistelisin lukemani (ainoastaan kirjat, en ole aihetta tutkinut)pohjalta, että tuossa ensimmäisessä kirjassa "Tuomittujen legioona" olisi ollut realistisempi ote ja siinä taisi kuollakin joitain myöhemmissä kirjoissa seikkailleita hahmoja.
Hasselin ehdoton valtti omasta mielestäni olivat huikeat hahmot.

Näinhän se oli. Tuomittujen legioonassa muistaakseni Sven oli ainoa, joka selvisi hengissä.

Ilman noita loistavia hahmoja ei kirjoissa olisi juurikaan mitään lukemisen riemua.

Suositelkaahan viime aikoina Heroiinipäiväkirjan, The Dirtin ja Jimi Hendrixin elämästä kertovan kirjan lukeneelle jotain rock-elämänkertaa tai jotain samanhenkistä opusta.

Kipeästi kaipaisin matkalukemiseksi jotain ja olen aika huono itse etsimään/löytämään, joten suosittelut kelpaisivat.

Tuohon jatkoksi voisi sopia Lemmy Kilmisterin, Lemmy - Omaelämäkerta (engl. White Line Fever) niminen teos pienoismalleja rakentelevasta Motörheadin keulahahmosta.
 
Viimeksi muokattu:

mirasane

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Penguins, sympatiat Ässille ja IFK:lle
Heinäkuussa tuli luettua Orson Scott Cardin Ender ja Valerio Massimo Manfredin Viimeinen legioona. Ensin mainitun olin lukenut jo aikaisemmin, joten uudelle lukukierrokselle siirtyessäni tiesin, millainen scifi-helmi minulla oli edessäni. Viimeinen legioona taas piti lukaista, koska halusin nähdä aiheesta tehdyn elokuvan, eikä kirjan lukeminen enää elokuvan näkemisen jälkeen ole niin hauskaa, kun tietää pääjuonen. Viimeinen legioona ei kirjana ollut kaksinen, loppuratkaisun arvasin jo kauan ennen sen tapahtumista ja muutenkin henkilöhahmot olivat kuin ne olisi enemmän mietitty elokuvaa ajatellen kuin pyritty tekemään uskottaviksi.

Kirjan parasta antia on 400-luvun Rooman rappion ja miljöön kuvaaminen. Siitä huomaa, että Manfredi on historioitsija/arkeologi, joka on lukenut läksynsä.
 

Randy Marsh

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokipojat
Viimeksi sain luettua Everett Truen kirjoittaman Nirvana- The True Story -opuksen. Heti sen jälkeen aloitin Kalle Palanderista kertovan Jyrkimmät Rinteet.


Suositelkaahan viime aikoina Heroiinipäiväkirjan, The Dirtin ja Jimi Hendrixin elämästä kertovan kirjan lukeneelle jotain rock-elämänkertaa tai jotain samanhenkistä opusta.

Kipeästi kaipaisin matkalukemiseksi jotain ja olen aika huono itse etsimään/löytämään, joten suosittelut kelpaisivat.

http://www.johnnykniga.fi/kniga/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-30935-4
Tuo iski lujaa.
 

Datsun

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko, Toronto, Saksa
Lomalla törmäsin itselleni uuteen tuttavuuteen, nimittäin Markku Ropposen kirjoittamiin Otto Kuhala-dekkareihin. Tapahtumapaikkoina on Jyväskylä ympäristöineen joka on varsin piristävä poikkeus.
Kirjoissa on hieman Vares-tyyppinen meininki, tosin Kuhala ei ole ollenkaan niin deeku kuin J.V., myös huumori on hieman akateemisempaa?

Suosittelen lämpimästi ainakin kaikille Vares-kirjojen ystäville. Ropponen näkyy kirjoittaneen muitakin kun Kuhala-juttuja joihin en vielä ole syventynyt. Lisää Ropposesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Markku_Ropponen

Kannattaa ehdottomasti lukea.
 

ELÄKELÄINEN

Jäsen
Suosikkijoukkue
Keski- Uudenmaan muoviseurat
Nyt on tullut kahlattua läpi kovasti kehuttuja Stieg Larssonia ja Jo Nesboa.Niiden jälkeen Jokiset,Ropposet jopa Sipilät tuntuvat aika alkeellisilta- ei voi mitään. Nekin kyllä ovat hyllyssä liki kaikki.Suomalaiset ovat helpompaa luettavaa, joku menee johonkin ja tekee siellä jotakin rakenne ihan kuin ´mitä tein kesälomalla´. Larsson ja Nesbo osaavat vaikeamman rakenteen ja monimutkaiset kuviot tekemättä niistä itsetarkoitusta kuten esim. Tervo nykyään.
Oma panokseni suosittelun muodossa: Elmore Leonard: ´Pakanamaan Lapset´. Naurettavan hauska ja jännittävä, mutta riittävän jujukas.
Niin ja Reijo Mäkeä en voi tajuta.Taas erehdyin jonkun kokeeksi ostamaan, mutta kesken jäi.
 

teemu_s

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liverpool FC, Montreal Canadiens
Conn Iggulden - Keisari-sarja

Tällä hetkellä menossa on otsikossa mainitun kirjasarjan toinen osa Kuninkaiden kuolema, englanninkielisenä. Ostin lomareissulle mukaan kolme sarjan teosta suomenkielisinä ja englanninkielisenä tämän menossa olevan osan.

Kirja on mielenkiintoinen ja varsin informatiivinen vaikkakin kirjailija on käyttänyt värikynää huomattavankin paljon. Mukavan rentoa kesälukemista!
 

leivoja

Jäsen
Suosikkijoukkue
St Pauli - Non established since 1910
Nyt on tullut kahlattua läpi kovasti kehuttuja Stieg Larssonia ja Jo Nesboa.Niiden jälkeen Jokiset,Ropposet jopa Sipilät tuntuvat aika alkeellisilta- ei voi mitään. Nekin kyllä ovat hyllyssä liki kaikki.Suomalaiset ovat helpompaa luettavaa, joku menee johonkin ja tekee siellä jotakin rakenne ihan kuin ´mitä tein kesälomalla´. Larsson ja Nesbo osaavat vaikeamman rakenteen ja monimutkaiset kuviot tekemättä niistä itsetarkoitusta kuten esim. Tervo nykyään.
Oma panokseni suosittelun muodossa: Elmore Leonard: ´Pakanamaan Lapset´. Naurettavan hauska ja jännittävä, mutta riittävän jujukas.
Niin ja Reijo Mäkeä en voi tajuta.Taas erehdyin jonkun kokeeksi ostamaan, mutta kesken jäi.

Jo Nesbo on mestarillinen tarinankertoja. Vaikka teokset ovat dekkareiksi "raskaita", niin niiden kanssa aika kuitenkin sujuu huomaamatta. Samaan kastiin lisäisin vielä tuon Leif GW Perssonin. Palmen murhahan on nyt sitten ratkaistu herran uusimmassa suomennoksessa, eikä voi kuin ihmetellä sitä taitoa rakentaa tarinaa ja saada siihen nippelitiedon lisäksi helvetillinen imu päälle, ilman suurempia takaa-ajoja ja murhia.

Tarinallisesti erinomainen on myös Jonas Theorinin palkittu esikoinen Hämärän hetki. En voi kuin suositella.

Samalla kannattaa muistaa nämä:

Kjell Ola Dahl - Pikku rumpali
Inger Frimansson - Parempi elämä

ja mestarillinen:

Karin Fossum - Harriet Krohnin murha
 

HemmoP

Jäsen
Haussa olisi Nikola Teslan elämänkerta ja opus joka kävisi läpi hänen keksintöjensä periaatteita ja tekniikoita hieman tarkemmin.

Mitäpä fellowkirjamadot suosittelisitte ?

Tänks
 

Veli Kettula

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Enpä tiedä miksi joskus lapsena muumit menivät täysin ohi, mutta luinpa äskettäin Muumipappa ja meri-kirjan. Nyt täytyy kyllä lukea ne muutkin, oli sen verran hyvä.
 

Ben Marco

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blackhawks
Juuri lopetin Stephen Kingin - Needful things-kirjan, ja aloitin Dean Koontzin - Odd hours-novellin.
 
Suosikkijoukkue
Lukko. Mälsä pierumäki kiekko.
Aika vakava aiheisia kirjoja on tullut luettua viime aikoina...

Pari viikkoa sitten sain luettua Juha Vuorisen kirjan Tolppa-apina.
- Tämä kirja käsittelee suomalaisen miehen nousua lähes puliukosta työelämään. Loistavaa kuvausta suomalaisesta miehestä ja suomalaisista ihmisistä. On hienoa seurata, miten tavis nousee rapakon pohjalta melko väkivaltaiseksi ja suorasanaiseksi taksirengiksi. Taksin ajon lomassa hän hässii periaatteessa kaikkea liikkuvaa. Mulle ei vittuilla!

Nyt on menossa samaisen kirjailijan kirja nimeltä Raskausarpia.
- Saman suomalaisen miehen elämä jatkuu tässä kirjassa. Nyt alkaa tulla perheen lisäystä kuvioihin ja viina on lähes kokonaan taakse jäänyttä elämää. Perhesuhteesta huolimatta mies köyrii edelleen niin paljon kuin kerkeää.

Sykähdyttäviä kertomuksia suomalaisen miehen elämästä...
 

Maple Leaf

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Toronto Maple Leafs, Pat Quinn -lahko
Luennassa on Steven Naifehin ja Gregory White Smithin kirjoittama "Jackson Pollock — An American Saga" (Woodward/White 1989). Tähän asti jäänyt jotenkin vain hankkimatta, vaikka palkittiin aikoinaan Pulitzerilla ja sai kriitikot lähes poikkeuksetta ulvomaan ihastuksesta.

Nyt kyllä hieman harmittaa, ettei aikaisemmin ole teokseen tarttunut. Näkemyksellinen, jäsennelty, etenevä, värikäs ja rikas kertomus eräästä 1900-luvun merkittävimmästä kuvataiteilijasta ja tämän monista demoneista kasvaa tarinaksi koko Yhdysvaltain (kulttuuri)historiasta ja yhteiskunnallisesta ilmapiiristä.

Teksti on välillä suorastaan hengästyttävää, ja vaikka sivullekirjoittanut ei ole nyt varsinaisesti kuvataiteiden asiantuntija (sivistys tällä saralla riittää nippanappa erottamaan Picasson Särestöniemestä), ei se haittaa lukunautintoa pätkääkään — henkilö- ja ajankuvat ovat sen verran vahvoja.

Kunhan tämän vajaa 1000-sivuisen matkan on saanut tehtyä, yöpöydällä odottaa Bruce Peggin "Let It Rock - Chuck Berryn tarina". Saapa nähdä, tuoko se mitään uutta legendan profiiliin.
 

Pavlikovsky

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Calgary Flames sekä Manchester United.
Toissapäivänä tuli hankittua elämänkertojen äiti. Lemmy-oma elämäkerta. Ei voi pitää itseään todellisena Motörhead-fanina, jos ei tuota ole lukaissut. Olen lukenut ehkä 25 sivua ja on kyllä loistavaa viihdettä, Mr. Kilmisterillä on kyllä sana hallussa ollut aina. Hurjista oloista on Lemmykin vain kasvanut hänkin. Rokkaritarinoita ehdottomasti parhaasta päästä.
Nämä Mötley Crue-kirjat olivat ihan hyviä ja hauskoja (Törkytehdas, Heroiinipäiväkirja). Niissä tosin jauhetaan vain sitä kuuluisaa rock`n roll elämää eli tappeluita, nussimista, dokaamista ja roinan vetämistä joten ajoittain puuduttavaa lukemista oli. Mötley Crue tosin nyt ei aina ole mainettaan ihan musiikillisesti hankkinutkaan, mutta uskon, että tässä kirjassa kerrataan vähän Lemmyn musiikillisia aikaansaannoksiakin.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Joo, viihdyttävää luettavaa tuo Lemminkäisen muisteloteos on. Karismaattinen herra, jota arvostaa kirjan luettuaan vieläkin enemmän.

Mulla on nyt työn alla Norman Mailerin Adolfin Linna, joka kertoo fiktiomuotoista tarinaa erään A.Hitlerin lapsuudesta, Michael Farrin Tintti - Tarinoiden todelliset taustat sekä Hunter S. Thompsonin Suuri Hainmetsästys, se Soundi-kirjojen aikoinaan julkaisema lehtireportaasikokoelma, jonka luen parin vuoden välein. Ettei totuus unohtuisi.
 

Lust4life

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Aloitin juuri Steinbeckin "Eedenistä Itään". Kuuluu projektiini "klassikko vuodessa".
 

Mortal

Jäsen
Suosikkijoukkue
ILVES
Matti Saari : Estonia
- Suurin piirtein kaikki olennainen tästä katastrofista ilman Jutta Rabe värittelyä.
Jone Nikula : Rauta-aika
- Suomimetallin historiaa, pätevä joskin vähän varsinaisesti uutta
Albert Mudrian&John Peel : Choosing death- deathmetallin ja grindcoren historia
- Mielenkiintoinen luotaus.
Esa Siren : Sissien tulimarssi
- Lehväslaihon jäljissä. Helppoa luettavaa.
 

Sparrow

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS
Vähän aikaa sitten tuli mieleen, että Eiji Yoshikawa: Musashi -eepoksen lomassa tarvitaan jotain takuuvarmaa. Siispä kaivoin Sotaromaanin esiin hyllystä ja keskinopea lukija muuttuu yhtäkkiä pykälää nopeammaksi.

Sotaromaani/Tuntematon sotilas on yksiselitteisesti niin hyvä kirja, että sitä lukee jokaisen sopivan hetken tullen. Näihin sopiviin hetkiin kuuluu myös aamiainen ennen kello kuutta, oli pakko taas kerran kahlata miesten mukana suolla hieman pidemmälle ja aina vaan pidemmälle.

Lehdon poika lähtee kohta oikosääristen pataljoonaan.

Musashista vielä sen verran, että mukaantempaava opus on sekin. On vaan niin paljon raskaampi luettava, että ei ihan missä tahansa hetkessä käy. Toisaalta sitä(kin) pitäisi lukea yhtäjaksoisesti, jotta tapahtumat pysyvät mielessä.

Näitä ennen tuli muistaakseni luettua J.R.R. Tolkien: The Hobbit - There and back again.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Juuri sain käännettyä viimeisen sivun Sam Harrisin teoksesta Uskon loppu - uskonto, terrori ja järjen tulevaisuus. Teoksessa oli pointteja ja Harris käsitteli varsin kovakouraisesti valtauskontoja tai oikeammin uskontoja jotka vaikuttavat eniten meidän länsimaalaisten elämään. Etenkin islam sai kovakouraista kohtelua mutta ei kristinuskokaan eri vivahteineen jäänyt kovinkaan paljoa vähemmälle, unohtamatta juutalaisuuttakaan.

Kokonaisuudesta teoksesta jäi kuitenkin hivenen valju tuntu, vaikka käsittely oli kovakouraista ajoittain niin paikoin löi esille leima länsimaisesta paremmuudesta - vaikka heti seuraavalla sivulla palautettiinkin karusti maankamaralle. Selkeästi suopeiten Harris suhtautui kirjassaan buddhalaisuuteen, laskien sen uskonnon ja filosofisen suunnan välille. Samalla Harris astui tavallaan askeleen sivulle järjen tieltä hengellisyyden alueelle, ei uskonnollisen vaan "vapaan hengellisyyden" mikä ei ole kahleihdittu yhteenkään uskontoon.

vlad.
 

Marwin

Jäsen
Suosikkijoukkue
Buffalo Sabres
Viimeisin kokonaan luettu taitaa olla Niilo Lauttamuksen ''Hiljaiset sotilaat'' ja nyt lukuvuorossa on samaisen kirjailijan ''Vieraan kypärän alla''.

Teos ''Vieraan kypärän alla'' kertoo suomalaisista vapaaehtoisjoukoista kootusta SS-pataljoonasta II maailmansodassa Saksan maalla. Todentuntuista ja mielenkiintoista kerrontaa sekä tietysti huumoria myös sopivasti mukana. Vasta toinen lukemani Lauttamuksen kirja ja lupaan, että näitä tulen jatkossa lukemaan lisää.
 
Suosikkijoukkue
Newcastle United, Duane Allman, LP-levyt
Viimeisin kokonaan luettu taitaa olla Niilo Lauttamuksen ''Hiljaiset sotilaat'' ja nyt lukuvuorossa on samaisen kirjailijan ''Vieraan kypärän alla''.

Teos ''Vieraan kypärän alla'' kertoo suomalaisista vapaaehtoisjoukoista kootusta SS-pataljoonasta II maailmansodassa Saksan maalla. Todentuntuista ja mielenkiintoista kerrontaa sekä tietysti huumoria myös sopivasti mukana. Vasta toinen lukemani Lauttamuksen kirja ja lupaan, että näitä tulen jatkossa lukemaan lisää.

Lue niitten lisäksi Lauttamuksen Rautasaappaat (muistaakseni sen niminen), Mauno Jokipiin mainio historiikki Panttipataljoona mutta älä koskekaan Lauttamuksen muihin kirjoihin kuten Viikinki Divisioona ei hyviä. Myös kannattaa lukea Unto Parvilahden Terekille ja Takaisin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös