Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Leicester]

Suositelkaahan viime aikoina Heroiinipäiväkirjan, The Dirtin ja Jimi Hendrixin elämästä kertovan kirjan lukeneelle jotain rock-elämänkertaa tai jotain samanhenkistä opusta.

Kipeästi kaipaisin matkalukemiseksi jotain ja olen aika huono itse etsimään/löytämään, joten suosittelut kelpaisivat.

Dan Fanten trilogia:

Aasin vaihteet (2003)
Pönttö (2004)
Pilvien pesijä (2005)

Löyhästi kirjailijan omaan elämään pohjautuvia, rapaisia mutta viihdyttäviä romaaneita. Täydellistä lomalukemista.

 

[TeeVee]

Viimeksi luetut:
- Tom Clancy: Peloista pahin
- Mika Waltari: Turms kuolematon
- Truman Capote: Kesän taittuessa
- Veijo Meri: Jääkiekkoilijan kesä

Clancy yli 800-sivuinen, jonka pohjalta tehty myös filmatisointi, joka ei aivan yksi yhteen seuraa kirjaa.

Meren kirjassa yllätti se, että päähenkilöt ovat yli 30-vuotiaita, sodassa olleita miehiä. Lyhyt, nopeasti luettu teos.

 

[Maple Leaf]

Suositelkaahan viime aikoina Heroiinipäiväkirjan, The Dirtin ja Jimi Hendrixin elämästä kertovan kirjan lukeneelle jotain rock-elämänkertaa tai jotain samanhenkistä opusta.

Kipeästi kaipaisin matkalukemiseksi jotain ja olen aika huono itse etsimään/löytämään, joten suosittelut kelpaisivat.

Sleepy Sleepers-kirja "Jytinää Eestissä" on kakka- ja pissahuumorin ystäville lyömätön. Samalla se avaa takavuosien Suomen ankeuden tavalla, johon valtaosa ns. vakavasti otettavista poliittis-sosiologisista kirjoista ei ikinä kykene.

 

[dali]

Klassikko kesän ratoksi -meiningissä oli tällä kertaa vuorossa Sadan vuoden yksinäisyys. Eipä ole suotta kehuttu tätä teosta, vaikka monet sen hahmoista eivät vielä ole täysin itseään minulle avanneet. Mutta ehkä se makustellessa lutviutuu.

Seuraavaksi pitäisi tapailla opiskeluun liittyviä kirjasia, mutta ei niistä sen enempää. Toisaalta pöydällä odottaisi Günter Grassin Sipulia kuoriessa. Ehkä avaan sen kannet ensittäin.

 

[TeeVee]

Toisaalta pöydällä odottaisi Günter Grassin Sipulia kuoriessa. Ehkä avaan sen kannet ensittäin.

Hyvä valinta. Sipulia kuoriessa on toistaiseksi ainut Grassilla lukemani teos, mielestäni suht helppolukuista tekstiä, jossa Grass kertaa elämänsä vaiheita, mm. palvelustaan SS-joukoissa.

Kirja kuuluu Tammen Keltainen kirjasto -sarjaan, joka on mennyt ulkoasullisesti hienoon suuntaan vuosien mittaan.

 

[smasa]

Tuoreimpia luettuja:
Eläkeläiset - Suuri suomalainen juopottelukirja
Jukka Suutari - Sami Helenius, seitsemäs puolustaja
Roman Schatz - Rakasta minut

Eläkeläiset olivat silkkaa juopottelua ja sekoilua, ylläri pylläri. Hauskoja tuokiokuvia orkesterin historian varrelta. Helenius-kirjan tarinoiva tyyli meinasi joskus ärsyttää, mutta asioista puhuttiin niiden oikeilla nimillä ja "kulissien takainen" elämä välittyi aika hyvin. Schatzin kirja taas tuhosi illuusion siitä hauskasta ja leppoisasta hepusta, joka oli kaikissa saksan kielen Drei Minuten bitte -opetusvideoissa. Äijähän on kyyninen pamppumies, alkoholisti ja realisti.

Työn alla:
Legs McNeill&Gillian McCain - Please Kill Me: punkin sensuroimaton esihistoria
Che Guevara - Tien päällä taas
Tadeusz Borowski - Kotimme Auschwitz

 

[Evil]

Schatzin kirja taas tuhosi illuusion siitä hauskasta ja leppoisasta hepusta, joka oli kaikissa saksan kielen Drei Minuten bitte -opetusvideoissa. Äijähän on kyyninen pamppumies, alkoholisti ja realisti.

Mieshän on saksalainen, siis jo lähtökohtaisesti kaikkea muuta kuin humoristi.

 

[Uleåborgir]

Nyt on menossa Päätalon Iijoki-sarjan respin. Takana Huonemiehen poika, Tammettu virta, Kunnan jauhot ja Täysi tuntiraha. Tällä hetkellä luen Iijoki-sarjan viidettä osaa eli Nuoruuden savotat -opusta.

Välillä naurattaa ja välillä itkettää.

Voi taevahan jumala, kun tuo Uuleaaporkiri on päkätissä noihin Kallen mölläriin.

 

[Mortal]

Viimeksi luin Jorma Korpelan kirjan "Kenttävartio" - ei sitten millään sytyttänyt. Ei niin perinteinen sotakirja, jossa ihminen on pääosassa ja jonkinasteista huumoriakin yritetään.

Ohessa olen lukenut Veli Salinin kirjaa Kurun tapahtumista 1918 sodassa. - Ei vakuuttanut sekään. Joitain valokuvia paikallisilta saatuna höystettynä lainauksilla muista kirjoista.

Seuraavaksi joko Päätalon Iijoki-sarja kolmannelle kierrokselle tai vaikkapa "Taipaleenjoen tulessa", joka tarttui mukaan divarikierrokselta.

 

[Isaskar]

Luin John Le Carren "Mies Kylmästä"

Paljon kehuttu klassikkoteos, jonka kanssa kävi se perinteinen eli odotukset olivat kuitenkin liian kovat.

 

[Kummeli]

Viimeksi meni Reijo Mäen Vares kirjoista Black Jack.. Tällä hetkellä samaa tuotantoa oleva Hard luck cafe -kirja..

... Mikä on paljon huonompi kuin muut Mäen kirjat.. Aika sijoittuu johonkin muutaman vuosikymmenen päähän, eikä kirjasta taida löytyä edes Luusalmea ja muita huumorin takaajia..

 

[leivoja]

Teppo M. - Sata naista

Teppo on keski-ikää lähestyvä tavallinen kaveri, joka lyö kaverinsa kanssa 10 000 € vetoa, että pystyy vuoden aikana kaatamaan 100 naista sänkyynsä. Aiempi saldo on kolme.

Kirja perustuu samaisen henkilön (ilmeisen fiktiivinen) blogiin, jossa juttua aikanaan ruodittiin. Helppoa tekstiä, jossa tosin yritetään ajoittain päteä sivistyssanoilla, jotka eivät tuo mitään sisällöllistä lisäarvoa.

Pääasiassa kirjassa keskitytään ruotimaan naisten tapoja käyttäytyä, niin laumassa kuin yksinkin. Aikamoista kirjallista huttua, mutta itse pystyn poimimaan kymmeniä totuuksia naisista, ja toteamaan itsekseni "Juuri noinhan ne aina käyttäytyy/tekee!"

 

[Groove Armada]

Teppo M. - Sata naista

Voi herran jestas, lukeeko joku oikeasti näitä? Menee samaan kastiin jonkun Kurosen ja Viivi Avellanin kirjojen kanssa.

 

[-OO-]

Voi herran jestas, lukeeko joku oikeasti näitä? Menee samaan kastiin jonkun Kurosen ja Viivi Avellanin kirjojen kanssa.

Sillä erolla että tämä "Teppo" osaa kyllä kirjoittaa hyvin, ja siinä ei ole kyse pelkästään mediahuoraamisesta jolla vaan pyritään saamaan omaa pärstää entistä useammin lehtien sivuille. Minusta tuo blogi on ainakin ihan hauskaa luettavaa ja siinä on ihan hyviä pohdintoja.

 

[Väärä sivurajaheitto]

Sven Hasselin Kuolema telaketjuilla.

Menossa samalta herralta SS-kenraali, jonka jälkeen kirja Mao:sta.

 

[Milanista]

Viimeisimmät:

Paul Hoffman: The King's Gambit, kirjailijan shakkiväritteinen omaelämänkerta.

John M. Barry: The Great Influenza, selvisi mm. miksi tautia kutsuttiin Espanjantaudiksi.

Lynne Olson ja Stanley Cloud: A Question of Honor: Kosciuszko Squadron

Kertoo Puolalaisten lentäjien osuudesta erityisesti Taistelun Englannista aikana.

Paul Hoffman: The Man who loved only numbers, kirja Paul Erdösista, Unkarin juutalaisesta matemaatikosta.

Mark Kurlansky: The Basque history of the World

Richard Harris: Pompeiji

Arto Paasilinna: Ulvova Mylläri on menossa - Italiaksi käännettynä.

 

[-OO-]

Viime aikoina on tullut luettua kaikenmaailman alennusmyynneistä, divareista ja kirpputoreilta "varastoon" ostettuja löytöjä. Ihan viimeisimmäksi taisi mennä Herbert J. Pichlerin Ihmisen suuri seikkailu, joka kertoo Apollo-projektin ja tärkeimpien avaruuslentojen taustoista.

Tällä hetkellä menossa on sitten varmaan kolmatta kertaa Jani Anttolan Mustat lesket. Tätä kirjaa olen metsästänyt vuosikausia tuloksetta. Jokin aika sitten oli huuto.netissä myytävänä mutta hinta karkasi jonnekin 80 euroon saakka niin jäi sitten ostamatta. Mutta nyt pari viikkoa sitten kävi onnenpotku ja bongasin tuon kotikaupunkini kirjaston poistettavien kirjojen joukosta. Varsin hyväkuntoiselle kirjalle hintaa jäi kokonainen euro, ja meikäpoika lähti varsin tyytyväisenä kirjastosta kotiin.

 

[leivoja]

Sillä erolla että tämä "Teppo" osaa kyllä kirjoittaa hyvin, ja siinä ei ole kyse pelkästään mediahuoraamisesta jolla vaan pyritään saamaan omaa pärstää entistä useammin lehtien sivuille. Minusta tuo blogi on ainakin ihan hauskaa luettavaa ja siinä on ihan hyviä pohdintoja.

Oikeastaan parasta antia kirjassa ovat nuo pohtimiset, eli miten käyttäytyvät tähtinaaraat tapettinaaraiden seurassa baarissa yms. Kannattaa tsekata pari lukua, ennen kuin dumaa Kurosen asteelle. Siellä osutaan niin monesti oikeaan...

Tosin onhan tuollainen LP/KP/MP-käyttäytyminen ihan ymmärrettävää, jos ennakkoluuloja ajattelee. Ne kai kuuluu median pyörittämään yhteiskuntaan. Minunkin mielestä uusi Sigur Ros on KP, eli kuulematta paskaa. Tästähän lienee ollut kyse...?

 

[Mortal]

Sven Hasselin Kuolema telaketjuilla.

Menossa samalta herralta SS-kenraali, jonka jälkeen kirja Mao:sta.

Sven Hasselin tuotanto on kaikinpuolin hyvää luettavaa. Varsinkin hienot henkilöhahmot tuovat mukavaa syvyyttä.

Itse Hasselhan kuului rangaistuspataljoonaan, josta koko sodassa jäi muistaakseni henkiin 7 miestä.

 

[Gustaf]

Teppo M. - Sata naista

Teppo on keski-ikää lähestyvä tavallinen kaveri, joka lyö kaverinsa kanssa 10 000 € vetoa, että pystyy vuoden aikana kaatamaan 100 naista sänkyynsä. Aiempi saldo on kolme.

Kirja perustuu samaisen henkilön (ilmeisen fiktiivinen) blogiin, jossa juttua aikanaan ruodittiin. Helppoa tekstiä, jossa tosin yritetään ajoittain päteä sivistyssanoilla, jotka eivät tuo mitään sisällöllistä lisäarvoa.

Pääasiassa kirjassa keskitytään ruotimaan naisten tapoja käyttäytyä, niin laumassa kuin yksinkin. Aikamoista kirjallista huttua, mutta itse pystyn poimimaan kymmeniä totuuksia naisista, ja toteamaan itsekseni "Juuri noinhan ne aina käyttäytyy/tekee!"

Leppoisa teos, mutta jotenkin keksityn oloinen.

Kunhan "Sata naista" vaan ei olisi nimimerkki Tuomas Vimman uusin, tyylissä on samaa lennokkuutta paikka paikoin ja tämänkin on kustantanut Gummerus.

 

[leivoja]

Leppoisa teos, mutta jotenkin keksityn oloinen.

Kunhan "Sata naista" vaan ei olisi nimimerkki Tuomas Vimman uusin, tyylissä on samaa lennokkuutta paikka paikoin ja tämänkin on kustantanut Gummerus.

Ei ole Vimmaa. Sata naista sisältää sellaisia "alokaismaisia juttuja" johon T.Vimma ei syyllisty. Tai siis Tuomas on liian intellektuelli kirjoittaakseen näinkin selväkielistä "proosaa". Vimman teksteissä on omanlaisensa patriarkaarinen stadi haisteltavissa, ja sitä näissä Tepon jutuissa ei ole, vaikka jonkun nykykirjallisuuden hahmon alter ego kyseessä onkin...

Edit: Vimman uusin sijoittuu gastronomian pariin

 

[Väärä sivurajaheitto]

Sven Hasselin tuotanto on kaikinpuolin hyvää luettavaa. Varsinkin hienot henkilöhahmot tuovat mukavaa syvyyttä.

Itse Hasselhan kuului rangaistuspataljoonaan, josta koko sodassa jäi muistaakseni henkiin 7 miestä.

Näinhän se oli.
Viihdearvo on hyvä, mutta asioiden todenperäisyys ei välttämättä aivan samalle tasolle yllä.
Jonkinsortin übersoldiereita kyseiset jampat olleet, tosin ei ole kuitenkaan niin omaelämänkerrallinen sarja vaikka helposti niin voisikin luulla.

 

[vilperi]

Lauantai-aamuna sain luetuksi Agatha Christien romaanin Helmeilevä kuolema. Aloitin lukemisen keskiviikkona iltapäivällä joten tahti oli melkoinen kun ottaa huomioon että kovin kummoinen kirjojen lukija en ole.

Ja kuten lukemistahdistakin voi jo päätellä niin pidin kirjasta, vaikka lopulta koko juttu ratkesi turhankin nopeasti. Suosittelen...

 

[Mortal]

Näinhän se oli.
Viihdearvo on hyvä, mutta asioiden todenperäisyys ei välttämättä aivan samalle tasolle yllä.
Jonkinsortin übersoldiereita kyseiset jampat olleet, tosin ei ole kuitenkaan niin omaelämänkerrallinen sarja vaikka helposti niin voisikin luulla.

Jotenkin muistelisin lukemani (ainoastaan kirjat, en ole aihetta tutkinut)pohjalta, että tuossa ensimmäisessä kirjassa "Tuomittujen legioona" olisi ollut realistisempi ote ja siinä taisi kuollakin joitain myöhemmissä kirjoissa seikkailleita hahmoja.
Hasselin ehdoton valtti omasta mielestäni olivat huikeat hahmot.

 

[Pavlikovsky]

Girls, Girls, Giirls....

Itse luen tällä hetkellä sellaista opusta kuin Nikki Sixx - Heroiini päiväkirja. Nimi kertookin jo kaiken eli kertoo Mötiköiden basistista Nikki Sixxistä (oik. Frank Ferrana). Kirjassa hän on tehnyt päiväkirja muistoja vuosikymmenten takaa siitä miten hänen sekakäyttäjä elämänsä bändin rinnalla on mennyt ja aika hurjaa luettavaa se on ja vieläkin ihmettelen miten koko kaveri on edes hengissä. Huumoria on toki viljelty myös mukaan ja nauraakkin saa ja eipä tarvitse olla kovin Mötikkä-fani kun tuo uppoaa. Pohjustuksena luin Mötley Crue - Törkytehdas, joka sekin kertoo bändin sekoiluista vuosien varrelta ja erittäin hauskaa luettavaa sekin. Kyllä välillä kumpaakin kirjaa luettasessa on tullut mieleen, miten noiden herrojen elämää on ulkopuoliset tahot ja asiat hallinneet. Suosittelen! Jatkiksessa muita jomman kumman kirjan lukeneita? Kommentteja?