Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Everton]

@Everton, joko olet kirjaan tutustunut. Sinun linkkaamasta artikkelista sain kimmokkeen kirjan lainata.

En ole itse asiassa vielä ehtinyt, mutta pitää koittaa korjata tilanne. Olen lukenut monta hauskaa, kaikenlaista gonzoilua ja huumoria sisältävää kirjaa salaliittoteorioista ja huijauksista, joten ehkä olisi ihan hyvää vastapainoa lukea myös tällainen asiapitoinen kuivahkompi teos aiheesta.

 

[Ilmari Ahde]

Mulle jäi tuosta myös hiukan ööh-fiilis. Odotin ehkä liikaa, kun Murakamilta on tullut luettua vain 1Q84, joka meneekin omien lukemisteni top-listalla aika korkealle.

Oman kirjanpidon mukaan ensikosketukseni Murakamiin ja japanilaiseen kirjallisuuteen ylipäätään, oli Kafka rannalla. Siitä olen näköjään tykännyt kovasti, tohtisin lukusuositella.

 

[Ollakseni]

Juha Hurmeen Niemi meneillään. Ihan viihdyttävää kuunneltavaa tämä kun edetään ihan rivakkaa tahtia ensimmäiset 13,5 miljardia vuotta.

 

[Ilmari Ahde]

Liimatan Hautajaiskengät meni ripeään tahtiin, tarina veti mukaansa ja oli mukava lukea. En ole elokuvien tai kirjojen suhteen herkkänahkainen, mutta tämän kanssa meinasi mennä roska silmään. Kainuun murteella oli kirjoitettu varmaan puolet tekstistä, ei suinkaan sillä tapaa, että "kylläpä maalaiset puhuu hassusti" vaan murre oli varsin paksua mutta hyvin ymmärrettävää. Huumoriakin oli mukana runsaasti vakavan aiheen oheen, viinanjuontiin annettiin hyviä ohjeita.

 

[Iisoppi]

Hanne Dahl:
Vaiettu velka
Selvästi syyllinen
Usvassa uinuu uhka
Viimeiset vuorosanat

Olen nyt kevyenä iltalukemisena käynyt läpi Hanne Dahlin tuotantoa sitä mukaan kuin olen sitä kirjastosta löytänyt. Dekkareitahan nuo ovat. Sijoittuvat lähinnä Hauhon seudulle ja aina jotenkin asiaan liittyy paikallinen (kuvitteellinen) majoitusyritys. Samat kaksi poliisia ratkoo rikoksia muutaman paikallisen (esim. lääkäri ja oikeustieteen opiskelija) myös "osallituessa" tutkintaan. Kovin on pienet piirit. Lopussa on yleensä panttivanki- ja kidnappausdraama. Ei mitään ihmeellistä kirjallista tuotantoa ole mutta ihan mukavaa ja sujuvaa kerrontaa ja iltasella luen sängyssä ennen nukkumaan käyntiä.

 

[Nahkasohva]

Karl Ove Knausgårdin uusin kirja Aamutähti löysi juuri tiensä meikäläisen hyppysiin. Tämän vuosituhannen paras kirjailija ei tunnu pettävän tälläkään kertaa.

 

[Eddie]

Sofie Sarenbrant on noussut suosikkidekkaristieni joukkoon. Erittäin hyvä kirjasarja hänellä.

Läckbergin uusin Mentalisti ihan ok yhdessä Fexeuksen kanssa. Ehkä vähän kliseinen, mutta ihan viihdyttävä. Olin jo haukkunut Läckbergin, mutta tämä oli ainakin 3/5.

Zlatanin kaivoin kaapista ja luin viiden vuoden panttaamisen jälkeen. Hyvä kirja. Kiehtovinta oli kuvaukset ja tunnelmat elämästä huippuseuroissa. Varsinkin Barcelonan vuosi on hämmentävä. Samoin kaikki case Van Der Vaartit... Ja kateelliset Malmölaiset kultapojat. Hieman yllätti, millaista se voi olla.

Kimi taas oli pettymys. Vähän sekava ja poukkoileva. Ihan ok kuitenkin. Yllätyksiä tässäkin oli. Jännä miten arkista ja sekavaa se meno ennen tähteyttä voi olla. Koskee myös Zlatania.

 

[Ollakseni]

Juha Hurmeen Niemi saatu loppuun. Sehän oli kovaa kamaa. Parhaiten jäi mieleen se että viittauksia runonkerääjiin ja muihin olisi pitänyt kirjoittaa pari sivua niin löytäisi niitä kiinnostavia myöhemminkin. Tässä jotain joka jäi mieleen:

Mataleenan virsi

 

[Sue]

Hjalmar Söderbergin Tohtori Glas.

Yleisvireeltään puoleensavetävän synkkä ja inhorealistinen, ja eroottisessa kehyksessään aikansa paheksuttu tapaus. Päähenkilöitä on kolme:

- itse Glas, joka arvostetusta asemastaan huolimatta kokee jääneensä kokemuksiltaan ontoksi (ja ehkä juuri siksi kykenee lähestymään ihmisyyttä niin raadollisesti),
- kuihtuva pastori Gregorius, joka kuvataan yhtä aikaa hauraana ja vastenmielisenä sekä
- Helga, pastorin nuori ja kaunis vaimo, joka kirjaimellisesti tukahtuu ja tukehtuu pastorin alle.

Pidin tarinasta. Söderbergin katse on ollut terävä ja rohkea, ja hän pohtii taiten yksinäisyyttä, oman elämän ulkopuolisuutta sekä moraalin ja lojaaliuden perusteita. Nyt kirjoittaessa tajuan samaistuneeni Glasiin monessa kohdin.

Tarinan löytäminen perustui jälleen sattumaan, koska ensin arvoin kirjaston hyllystä liki sata vuotta myöhemmin ilmestyneen teoksen Gregorius (Bengt Ohlsson). Takakansi mainitsi tämän olevan tarinan toinen puoli, joten pyysin varastosta tuon alkuosan. Tällä hetkellä tästä Gregoriuksesta alun 50 sivua luettuna ja jatkan nyt lukua, niin kiinnostavalta se vaikuttaa.

 

[Turha Kaukalo]

Martti Anhavan Haavikko-elämäkerta. Ihan hyvin onnistuu ottaen huomioon sukurasituksen eli vittumaisen luonteen.

 

[Sue]

Eipä maksanut vaivaa lusia loppuun eilen mainitsemani Bengt Ohlssonin Gregorius. Lupaava alku kuivui kokoon; joutava, yksinkertainen ja tunkkainen. Kaikenlaiseen sitä paperia tuhlataankin.

 

[heketsu88]

Tällä hetkellä luen H. P. Lovecraftin (suomentaneet Ilkka Äärelä, Matti Rosvall, Sari Kallioinen ja Anita Puumalainen) "HAUTAUSMAAN KAUHU JA MUITA KERTOMUKSIA KOOTUT TEOKSET 4". Teos sisältää pääosin 26 kappaletta lyhyttä kauhukertomusta, jonka lisäksi yhden noin 150 sivun mittaisen kauhukertomuksen.

Seuraavaksi luen Juha Räikän teoksen "Salaliittoteorioiden filosofia: temppeliherroista liskoihmisiin".

 

[Wiljami]

Pratchetteja tullut luettyä nyt n. 25/40 kun aloitin kesällä koko sarjan alusta. Toisaalta eilen muistui mieleen vilkaista olisiko Andrzej Saprowskin hussilaissotakirjasarjasta julkaistu uutta materiaalia ja paikallisessa kirjastossahan olikin tosiaan Herran soturien toinen nide vapaana lainattavaksi niin varmaan pistettävä jo muutamaan kertaan luetut Discworldit telakalle tuon lukemisen ajaksi.

 

[CuJo#31]

Ronnie James Dion omaelämäkerta (Rainbow in the Dark) tuli hotkaistua parissa päivässä jo viime viikon puolella. Naapurikunnan kirjastosta tuli tilattua. Tuntuu olevan suosittu opus.

Pidin kirjasta. Tämä lienee hyvin pitkälti Dion omaa käsialaa. Muutamiin tapahtumiin myös vaimo Wendy oli lisännyt oman näkökulmansa. Wendyhän tunnetusti toimi myös miehensä managerina. Muutamalle asialle tuli kirjan kautta varmistus (mm. nimen Dio alkuperä. Ei siis liity jumalaan millään tavalla). Myös Rainbow'n debyyttialbumin iskevä nimi Ritchie Blackmore's Rainbow olisi Dion toiveen mukaan ollut hieman toisenlainen. Levy-yhtiö (ja kenties Ritchie) oli(vat) kuitenkin toista mieltä.

Kirjan perusteella Ronnien bändikuviot ovat olleet todella sotkuisia. Oikeastaan uran kaikissa bändeissä on ollut enemmän tai vähemmän sotkuja ja jopa tragedioita. Siltoja on poltettu puolin ja toisin. Eroamisia ja erottamisia on tapahtunut vähemmän hyvissä merkeissä. Näin se toki taitaa bändikuvioissa usein mennä. Isojen egojen näkemyseroja ym.

Tämähän on muuten vasta miehen elämäkerran ensimmäinen osa. Käsittää (elämän ja) uran alusta aina vuoteen 1986 saakka. Toinen osa käsittänee sitten ajanjakson Dion kuolemaan asti. Ja eiköhän siellä omaisten sekä ystävien epilogejakin ole.

 

[Ollakseni]

Tässä kun tuli katsottua Pesänlikaajat: Erään kirjakohun anatomia niin ajattelin katsoa että onko Tamminiemen pesänjakajia saatavilla kirjastoista. Noh, onhan sitä kirjastoissa mutta varauksia on leppoisat 181 kappaletta 8. painokseen ja 6. painokseen 277 kappaletta. Näköjään jotkut muutkin saaneet saman idean.

Siirrytään siis Kommunismin mustan kirjan pariin.

 

[Turha Kaukalo]

Tässä kun tuli katsottua Pesänlikaajat: Erään kirjakohun anatomia niin ajattelin katsoa että onko Tamminiemen pesänjakajia saatavilla kirjastoista. Noh, onhan sitä kirjastoissa mutta varauksia on leppoisat 181 kappaletta 8. painokseen ja 6. painokseen 277 kappaletta. Näköjään jotkut muutkin saaneet saman idean.

Siirrytään siis Kommunismin mustan kirjan pariin.

Hienoja kirjoja kumpikin. Suosittelen myös Taistolaisuuden mustaa kirjaa.

 

[Dynamo]

Nallen tuore kirja Barrikaadeilta pankkimaailmaan tuli luettua. Kelpo kirja, jotenkin tykkään Nallen huumorista. Pankkikriisin ja ns. Kourikauppojen käsittely olivat ainakin itselleni mielenkiintoista luettavaa.

Luvussa on nyt Milton Friedmanin Capitalism and Freedom, (1962) jota pidetään yhtenä viime vuosisadan merkittävimmistä taloustieteen teoksista. Vähän hämmentää, että tätä teosta ei ole suomennettu, kun esim. Marxilta on suomennettu about kaikki vähänkään merkityksellinen, mitä on kirjoittanut. Mistä tämä sitten kertoo, onkin sitten hyvä kysymys. Myöhemmän painoksen alkupuheessaan Friedman toteaa, etteivät merkittävimmät US-lehdet arvioineet Capitalism and Freedomia lainkaan. Ajatukset olivat ilmeisesti vuonna 1962 sen verran radikaaleja.

Friedmanilta on suomennettu vain yksi teos, Vapaus valita. Se on ehkä joskus myöhemmin lukulistalla.
Muutaman sitaatin Friedmanilta laitan tähän:

- "One of the great mistakes is to judge policies and programs by their intentions rather than their results."​

- "If you pay people not to work and tax them when they do, don't be surprised if you get unemployment."​

- "A society that puts equality before freedom will get neither. A society that puts freedom before equality will get a high degree of both." ​

 

[Patarouva]

Lokakuussa ehdin lukea kuusi kirjaa.

- Ilkka Remes: Lohikäärmeen isku

Tuttua Remestä. Aina nämä tulee luettua, vaikka eivät suurempia tunteita herätäkään.

- Miika Nousiainen: Pintaremontti

Ihmisten inhimillisiä murheita ja kriisejä. Kirjan huumori vetosi minuun.

- Lasse Lehtinen: Murhattu ministeri - Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema

Erinomainen kirja. Lehtinen on kirjoittanut hyvän teoksen ja tuonut esiin ajankuvaa ilman turhaa kiihkoilua. Vihapuhe ja maalittaminen eivät todellakaan ole uusi ilmiö. Vahva lukusuositus.

- Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Kirjailija oli minulle uusi tuttavuus. Erinomainen dekkari, joka imaisi heti mukaansa. Sarenbrantia luen aivan varmasti myös tulevaisuudessa.

- Karen M. McManus: Yksi meistä valehtelee

Viihdyttävä kirja. Tykkäsin henkilökuvauksesta.

- Lisa Wingate: Ennen kuin olimme sinun

Voimakkaita tunteita herättävä romaani, joka perustuu todellisuuteen eli 1920-1950- luvuilla Tennesseessä toimineeseen adoptiojärjestöön ja sen väärinkäytöksiin ja lapsikauppaan (kidnappaukset, pahoinpitelyt, hyväksikäytöt jne).

 

[Valapatto]

Jyrki 1995-2001 - Nuoriso-ohjelman nousu ja tuho tuli lueskeltua. Todella iso pettymys. Puoleenväliin kirjaa käsiteltiin enimmäkseen sitä kuinka paskasti työntekijöitä kohdeltiin ja kuinka paljon siellä ryypättiin. Tähän palattiin tasaisin väliajoin myös kirjan loppupuolella. Tärkeitä asioita varmasti nostaa esiin, mutta alkoi puuduttaa. Kirjoitustyyli oli myös todella kuiva.

Itseä olisi kiinnostanut se päivittäinen tekeminen myös, erilaiset sattumukset haastatteluissa jne.

 

[tiimari]

Lukaisin tuossa lokakuun aikana Salman Rushdien Saatanalliset säkeet. Helvetin raskas ja sekava teos. Toisaalta hyvää luettavaa loppuillasta, kun haluaa nukahtaa. Seuraavalla lukukerralla piti hieman tarkistaa mihin siinä jäikään. En ymmärrä miksi tästä on noussut hirveä haloo (jonka takia itsekin tuon lukaisin). Ei tuonut ainakaan omaan elämääni lisäarvoa.

Tuon jälkeen on pakko lukea jotain viihteellisempää ja nyt vasta löysin Ahnhemin. Samalla kirjastoreissulla löytyi 5 ekaa ja nyt nautiskellaan Pimeään Jäänyt:in parissa.

 

[axe]

Lukaisin tuossa lokakuun aikana Salman Rushdien Saatanalliset säkeet. Helvetin raskas ja sekava teos. Toisaalta hyvää luettavaa loppuillasta, kun haluaa nukahtaa. Seuraavalla lukukerralla piti hieman tarkistaa mihin siinä jäikään. En ymmärrä miksi tästä on noussut hirveä haloo (jonka takia itsekin tuon lukaisin). Ei tuonut ainakaan omaan elämääni lisäarvoa.

Ajattelin kans joku aika sitten sivistää itseäni ja kuunnella sen. En päässyt ekaa lukua tai mikä prologi olikaan loppuun kun jo lopetin.

 

[CreaseMonkey]

Lasse Lehtinen: Murhattu ministeri - Heikki Ritavuoren elämä ja kuolema

Tälle myös minulta suositus.

Hyvä henkilökuva ihmisestä, joka on Suomessa hyvin tiedetty, mutta vähän tunnettu.

Avasi myös minulle uudella tavalla suomalaisten "ryssävihan" taustoja.

 

[Eddie]

Lokakuussa ehdin lukea kuusi kirjaa.


- Sofie Sarenbrant: Osasto 73

Kirjailija oli minulle uusi tuttavuus. Erinomainen dekkari, joka imaisi heti mukaansa. Sarenbrantia luen aivan varmasti myös tulevaisuudessa.

Nämähän kannattaa sitten lukea järjestyksessä. Osasto 73 on sarjan neljäs osa. Kirjoja on tällä hetkellä julkaistu 10. Valheenpunoja on viimeisin. Itsellänikin on sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa lukematta(kuuntelematta). Ne julkaistaan äänikirjoina 12.11 (Storytel ainakin). Kirjoissa on selkeä jatkumo ja tietty draaman kaari. Sarenbrant on noussut omien suosikkieni joukkoon. Emelie Schepp on mielestäni vähän samankaltainen ja ihan yhtä hyvä. Suosittelen häntä lähes pommin varmana hittinä, jos Sarenbrant maistuu.

 

[Alamummo]

Luen tällä hetkellä neurotieteilijä Michael S Gazzanigan kirjoittamaa kirjaa Tietoisuusvaisto. Kirjassa pohditaan perustellisesti ja monesta suunnasta, mitä on tietoisuus ja miten aivosoluissa toiminta muuttuu mieleksi. Tietoisuutta lähestytään paitsi neurotieteiden, myös filosofian, lääketieteen ja psykologian, teoreettisen fysiikan ja jopa kvanttifysiikan suunnasta. Todella kiinnostava joskaan ei mikään helppo kirja aiheesta.

 

[Rod Weary]

En ole vieläkään toipunut Laneganin rankasta elämästä. Tinttejä luen ja kolme on vielä jäljellä. Ehkä siirryn sen jälkeen kaunokirjallisuuden ihmemaailmaan.