Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 642 127
  • 5 509

Wiljami

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jukurit, sympatiaa muuhun Savoon ja Kaakonkulmalle
Sitten viime kirjoittelun tuli luettua "kun ei parempaakaan ollut saatavilla" -hengessä kolme Cadfael -juttua (yhdessä koontiombibussissa) ja kirjahyllyyn aikoja sitten kirjaston poistosta napattu Bones tv-sarjan käsikirjoittaja-tuottajan Kathy Reichsin sarjateos. Noissa neljässä ei oikein missään vaiheessa järissyt mielihyväkeskus vaikkei nyt niin köpsiä olleetkaan että olisi tullut jätettyä kesken. Toissailtana aloitin sen sijaan (samoin tv-sarjojen käsikirjoittajana erittäin tunnetun) Anthony Horowitzin teoksen Moriarty ja kyllä tätä on ihan mielihalulla ahminut. Sijoittuu siis Sherlock Holmesin maailmaan ja alkaa hetkestä sen jälkeen kun Holmes ja Moriarty väitetysti tippuivat Reichenbachin putouksiin fataalein seurauksin. Pariin iltaan mennyt kolmannes opuksesta.

Nappasin samalla kirjastovierailulla (viime perjantaina sopivasti ennen ovien säppiinmenoa) myös maameren tarinoita. Ei ole tullut aiemmin tutustuttua ko- saagaan kuin Ghiblin elokuvan kautta, nyt on kuitenkin Complete tales -kokoelma missä pitäisi olla kaikki aiheesta julkaistu niin eiköhän tämä puute sivistyksessä saada melko välleen paikottua.
 

MacRef

Jäsen
Suosikkijoukkue
KuPS - elä laakase, naatittaan
Kuuntelin tänään loppuun Lars Keplerin "Peilimiehen". ei ollu ihan niin hyvä mitä aikaisemmat, mutta kyllä tuokin meni.

Onko palstalla muita jotka on lukeneet koko Joona Linna sarjan? Olis nimittäin kysymys hahmosta jonka tapahtumat ovat unohtuneet. Pienehkö spoileri myös Peilimiehen lopusta.

Olen nimittäin kuunnellut Lazaruksen jälkeen Jo Nesbota, joten muistot ovat aika sekaisin noista skandidekkareista.

Se pahis, Jurek Walter on ilmeisesti tekemässä paluun jossain muodossa seuraavassa kirjassa. Joonahan tappoi Jurekin "Lazaruksen" lopussa, mutta eikös Jurekilla ollut kaksoisveli joka tuli ilmi muistaakseeni Nukkumatissa. Muistaako kukaan mitä sille Walterin kaksoisveljelle oikein tapahtui?
@Hollanti Viimein lukenut Peilimiehenkin. Kommenttini myöskin spoilerissa.

En kyllä oikeasti muista yhtään mitä Jurekin veljelle tapahtui. Muissa kirjoissa on asiasta kerrottu kyllä siihen sävyyn, että se kaksoisveli kuoli, mutta en pysty muistamaan. Mutta, sillä Jurekillahan oli niitä seuraajia ja sukulaissieluja, joten tuohan voisi olla joku niistäkin. Toisaalta, niinhän se Jurek myös herätettiin kuolleista, joten jos sitä veljeä ei todistettavasti kirjassa "tapettu", niin eihän tuo nyt olisi yllätys, jos veli seuraavassa kirjassa palaisi. Tai sitten Jurek on vähän kuin Ihmemiehen Murdoch, joka ei oikeasti kuole yhtään millään.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Havukka-ahon ajattelija tuli luetuksi 13., 14., ja 15. kerran tuossa äskettäin. Kä-kä-kä-ki... jehi-jehi-hi-hih-hpä! T. Mooses Pessi.

Nyt luvussa on Suomen kalat -massiivi.
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Laitapa lukaisten tuon jälkeen Suomen kalojen loiset. Hyvää ja sivistävää luettavaa on se.

Kuulostaa hyvin syventävältä sivistykseltä. Esimerkiksi heisimato on hyvä sisäistää.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Anna Jansson: Katoavat jäljet
Kirja avaa rikoskomisario Kristoffer Barkista kertovan sarjan. Vähän tuli ikävä Maria Werniä kolleegoineen. Kirjan päähenkilö on traumatisoitunut ja kompleksoitunut poliisi jolla oli vihanhallintaongelma ja päähän pinttymänä löytää viisi vuotta sitten kadonnut tyttärensä. Kun hän joutuu vanhoja rikoksia tutkivaan jaokseen, hän ottaa tutkittavakseen hyvin paljon tyttärensä katoamista muistuttavan tapauksen. Löytyykö totuus tyttären katoamisen takaa vihdoin...
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Yllä olevan kuuntelin jo jonkin aikaa sitten ja oli ihan taattua laatua, joskaan ei tarjonnut mitään uutta. Tuon innoittamana aloin myös Wern sarjaa kuuntelemaan, mutta ainakin ensimmäinen kirja oli hyvin puuduttava ja tylsäkin. Mielenkiintoisinta oli suhde anoppiin. Mutta aion antaa vielä mahdollisuuden toiselle ja kolmannellekin kirjalle joskus.

Aiemmin oli puhetta Natt Och Dagin synkistä historiallisista romaaneista 1793 ja 1794. Vastikään julkaistu Anna Ekbergin ja Thomas Rydahlin Merenneidon kuolema menee vähän samaan kategoriaan ja sijoittuukin melkein samaan aikakauteen. No ihan Natt Och Dagin synkeimpiin hetkiin tässä ei päästä, eikä mielestäni ole ihan niin taitavasti kirjoitettukaan. Mutta ihan mielenkiintoinen tapaus kuitenkin tämä kirja. Yksi erikoinen piirre tässä on se, että kirjan päähenkilö on H.C Andersen. Mutta ei kannata sen antaa vaikuttaa mitenkään ennakko-odotuksiin.

Samalla olen kuunnellut Follettin taivaan pilareita. Yhteensoittoon tuota ei kauaa jaksa, vaikka onkin ehdottomasti hyvä. Se, mikä tässä alkaa väsyttämään, on tämä jatkuva juonittelu ja siihen perustuva draaman kaari, jossa hyvät ihmiset kokee vastoinkäymisiä ja ilkeät ja pahat rokkaa menemään. No ehkä tämä on ollut ajankuva, kun elämä on ollut mitä on. Ja varmaan tässäkin hyvä lopulta voittaa, kunhan kaikki juonittelukierrokset on käyty läpi. Paitsi, että eihän hyville aina käy hyvin.. Ehkä tietynlainen rasittava juonittelu väheni puolivälistä..
 
Viimeksi muokattu:

Dynamo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Viime aikoina luettua:

Petteri Taalas: Ilmastonmuutos ilmatieteilijän silmin. Hyvä perusopus aiheesta. Tieteellinen lähestymistapa miellytti. Tuli opittuakin, esim. hiilidioksidin poistuminen ilmakehästä kestää reilut sata vuotta, kun taas metaani poistuu 15 vuodessa. Täten esim. Siperian sulaminen ja siitä johtuva metaanikaasujen vapautuminen ilmakehään ei "ole niin katastrofi" kuin hiilidioksipäästöt, jotka jäävät pitkäksi aikaa ilmakehään. Miinuksena kirjan lyhyys: leipätekstiä on noin sata sivua. Aiheesta olisi voinut kirjoittaa vähän enemmänkin. Taalaksella on positiivinen näkemys aiheeseen: me selviämme kyllä, joka ei ole itsestäänselvyys tämän aiheen kirjoittajalta, ja sikäli tuo asenne vähän yllätti. Lukusuositus.

Nacho Carretero: Kokaiinirannikko. Kertoo Pohjois-Espanjan salakuljettajista. Kirja vielä kesken. Hyvä aihe, kertoo myös paikallisten viranomaisten korruptoituneisuudesta. Jotenkin kirjan tyyli ei vaan iske. Ladotaan asioita "faktoina", "näin se meni", eikä tästä aiheesta kai oikein voi muuten kirjoittaakaan. Mutta jos väite on esim. se, että 70 %:a Eurooppaan kuljetetusta kokaiinista tuli Galician kautta, niin epäilen, että esim. Napolissa asiasta saatetaan olla vähän toista mieltä. Perustelut tällaisille väitteille kaipaisivat lisää lihaa luiden ympärille, jotta kirjassa esitetyt "faktat" olisivat uskottavampia. Vielä tosiaan kesken, mutta sanotaan vaikka näin: jos aihe kiinnostaa, tuon voi lukea, mutta suuria odotuksia tuolle kirjalle ei kannata asettaa.

[Muokkaus, kun sain kirjan valmiiksi: Loppupuolella tulee vähän paremmin katetta sille, että Galician kautta kokaiinia tosiaan saattoi tulla jopa 70 %:a kaikesta Eurooppaan tuleesta kokkelista. Osasyynä esim. kolumbialaisen kanssa yhteinen kieli, espanja. Kirja on vähän sekava, kun nimiä ja sukuja vilahtelee aika reippaasti. Paikallisille nämä mafiasuvut ovat varmaan tuttuja, mutta näin ulkopuolisille lukuisat nimet tekevät kirjasta sekavan. Kirjoittaja ei selkeästi ole ollut salakuljettajien sisäpiirissä, joten henkilökuvaukset jäävät ohuiksi. Tätä puutetta on korjattu kertomalla monista henkilöistä "jotain". Tavallaan vähän sellainen ulkopuolisen antama "yleiskuva". Kirja olisi ollut mielenkiintoisempi, jos siinä olisi selkeästi seurattu muutamaa pomoa ja heidän uriaan. Tämä olisi tietysti edellyttänyt sisäpiirissä olemista.

Kirjan mukaan kokaiinia yritettiin tuoda myös Afrikan kautta, (esim. Cap Verde), mutta kolumbialaiset kyllästyivät afrikkalaisiin kumppaneihin, kun mikään ei toiminut, joka väliporras vaati lahjuksia, salakuljettajien veneet putsattiin, kun silmä vältti jne. joten salakuljetus palasi tällaisten kokeilujen jälkeen taas Galician "luotettavien" ja "tehokkaiden" ammattilaisten hoitoon. Sen vähän, mitä espanjalaiseen mentaliteettiin olen tutustunut, niin tehokkuus ei adjektiivina tule ensimmäisen sadan sanan joukossa mieleeni. Ehkä Galician suosiota salakuljettajien paikkana selittää pitkät perinteet salakuljetuksesta (ennen huumeita tupakka), joka on luonut salakuljetukselle hyväksyttävän statuksen paikallisissa piireissä. Paikallisten viranomaisten voitelulla on siis ollut pitkät perinteet. Infra on siis luotu vuosikymmenten kuluessa. Mutta, joo: jos aihe kiinnostaa, niin kyllä tuon voi lukea. On siinä kuitenkin ollut tarkoituksena luoda yleiskatsaus tuon maakunnan historiaan salakuljetuspaikkana, ja kelvollisesti kirja sen tekee.]

Åsa Wikforss: Vaihtoehtoiset faktat. Erinomainen kirja, siitä mitä tieto on ja mitä se ei ole. Kirjoittaja tarkastelee monipuolisesti yhä lisääntyvää fakta- ja tiedevastaisuutta. Kirja avaa hyvin, miten tietoa "faktoja" käytetään, miten faktoja voidaan manipuloida, miksi Trump twiittaa "mitä sattuu valeita", ja mitä Ruotsin koulumaailmassa on tapahtunut, kun opetusta muutettiin (Pisa-tulokset laskivat). Kirjan lopussa on myös suomentajan hyvä kirjoitus jossa peilataan Suomen opetusta Ruotsiin, ja myös arvioidaan Wikforssin näkemyksiä. Lukusuositus.

Walter Isaacson: Steve Jobs. Hyvä kirja ekat 400-500 sivua, (koko kirja on 700 sivuinen). Sen jälkeen kirjoittaja on rakastunut Jobsiin, ja loppu on raskasta imelyytensä tähden. Jobs on kirjansa ansainnut. Vaikea persoona, joka sai aikaan niin paljon, että jää historiaan aikakautensa yhtenä suurimmista tähdistä teknologian alalla. Lukusuositus.

Rutger Bregman: Hyvän historia. Pidin kirjasta. Siinä oli vähän erilainen lähestymistapa historiaan. Lopussa kirjoittaja tuntuu symppaavan vasemmistolaisia aatteita, (en nyt osaa tarkemmin eritellä tässä, mutta se kirjan lievä "politisoituminen" loppua kohden alkoi vähän häiritsemään. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.

Esko Valtaoja: Kotona maailmankaikkeudessa. Hyvä kirja. Ei ole ehkä kestänyt aikaa niin kuin voisi olettaa (ja siksi ei ole erinomainen kirja). Eniten häiritsi Valtaojan pyrkimys tuoda kirjaan "omaa persoonaansa tms." mukaan. Joiltakin osin ratkaisu toimii, joiltakin osin ei. Mua ei vähääkään kiinnosta lukea, onko Valtaoja kirjoittamassa kirjaansa uima-altaan vieressä tai kävelemässä Hawaiin rannalla hoitamassa psoriastaan, kun aiheena on tähtitiede. Tämä oman persoonan mukaan tuominen voi joillekin taas olla positiivinen "twisti" kirjassa. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.

Muokattu, kun sain tuon Kokaiinirannikon valmiiksi.
 
Viimeksi muokattu:

Patarouva

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Maaliskuussa luin neljä kirjaa.

- Tuomas Niskakangas: Roihu

Viihdyttävä trilleri, jossa politiikka ja talous antavat mielenkiintoista ajateltavaa.

- Stephen King: Mitä enemmän verta

Neljä hyvin toimivaa ja kiinnostavaa tarinaa. Tykkäsin.

- Virpi Hämeen-Anttila: Koston kukat
- Virpi Hämeen-Anttila: Tiergartenin teurastaja

Jatkoin Karl Axel Björk-sarjaa. Pidän näistä kirjoista ja päähenkilöstä tosi paljon, enkä pettynyt tälläkään kertaa.

Koston kukat sijoittui tuttuun tapaan 1920-luvun Helsinkiin, mutta Tiergartenin teurastajassa rikoksia selvitettiin Berliinissä. Ritavuoren murhan jälkeen kirjailijalta oli mielestäni hyvä ratkaisu siirtää Björk hetkeksi ”Weimarin tasavaltaan”.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Kuunneltu on pitkä lista kirjoja. Pascal Engmanin Polttava maa oli laadukasta (Chile) skandidekkaria, kuten myös Gustav Skrödermanin Geiger. Jälkimmäisessä oli mukavaa takaumaa kylmän sodan aikoihin ja vakoojatouhua. Itse tykkään tuollaisesta tosi paljon.

Kuuntelin myös pitkästä aikaa suomidekkarin. Elina Backmanin Kun kuningas kuolee. Tämä oli yllättävän hyvä esikoisteos. Vaikka sen kyllä huomaa, että tässä vielä vähän etsitään omaa tyyliä, niin ihan mukava teos. Hyvä tarina ja hyvä takauma. Iso miinus tulee tästä romantiikka puolesta. Minua ei siis todellakaan haittaa, jos tätäkin puolta on, mutta voi hyvänen aika, miten surkeasti kirjoitettua ja ideoitua. Se ihan pohjimmainen idea miten tämä romanssi saa alkunsa on ok, mutta kaikki muu todella vaikeaa kuunneltavaa. Kun muu teos on niin hyvä, niin ihmetyttää, miten yksi osa kirjaa on niin huonosti kirjoitettua.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Juuri tuli kannettua himaan kolme opusta:

Serhii Plokhy: Tshernobyl - Ydinkatastrofin historia

Pietro Grasso & Enrico Bellavia: Mafian rahat, ja miten ne pestään

Michael Palin: Pohjois-Korean päiväkirja
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Juuri tuli kannettua himaan kolme opusta:

Serhii Plokhy: Tshernobyl - Ydinkatastrofin historia
Tämän olen lukenut. En ydinfysiikasta ymmärrä lukemani jälkeen sen enempää kuin ennen lukemista, mutta se ei kuulu tähän. Kyllähän tämän kanssa meinasi välillä nousta tukka pystyyn, onnea oli onnettomuudessa kosolti mukana. Hienosti ryssitty.
 
Suosikkijoukkue
HPK
Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta on nyt luettavana, mutta ei oikein lähde. En tiedä mikä tuossa mättää kun sinänsä ihan kiinnostavia juttuja. No ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden.

Thomas Pikketyn Pääoma 2000-luvulla on ollut hyllyssä jo tovin, mutta en ole tuohon vielä tarttunut. Seuraavaksi luen kyllä jotain fiktiota.

Edit: Nyt kun puhuin tuosta fiktiosta niin tuli muutama opus tilattua. Eiköhän noilla pärjää. Mukaan tarttui:

Pienen hauen pyydystys
Testamentit
Fahrenheit 451
Among The Thugs

Rutger Bregman: Hyvän historia. Pidin kirjasta. Siinä oli vähän erilainen lähestymistapa historiaan. Lopussa kirjoittaja tuntuu symppaavan vasemmistolaisia aatteita, (en nyt osaa tarkemmin eritellä tässä, mutta se kirjan lievä "politisoituminen" loppua kohden alkoi vähän häiritsemään. Kyllä tällekin voi hyvin lukusuosituksen antaa.

Saman tekijän "Ilmaista rahaa kaikille" on ainakin aika vasemmistolainen teos, toki siinä on varsin fiksusti perusteltu asioita ja ainakin avasi omaa ajattelua ja toi uusia näkökulmia köyhyyden/työttömyyden poistamiseen.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Tämän olen lukenut. En ydinfysiikasta ymmärrä lukemani jälkeen sen enempää kuin ennen lukemista, mutta se ei kuulu tähän. Kyllähän tämän kanssa meinasi välillä nousta tukka pystyyn, onnea oli onnettomuudessa kosolti mukana. Hienosti ryssitty.
Jos aihepiiri kiinnostaa syvällisemmin, niin ota lukuun Ydinpommin anatomia. Ei ihan helpposelkoisinta luettavaa aika-ajoin ja ei kannata ehkä rättiväsyneenä lukea jos haluaa että korvien väliin tarttuukin jotain. Mutta tosiaan, jos aihe kiinnostaa, niin täältä suositus.
 

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Jos aihepiiri kiinnostaa syvällisemmin, niin ota lukuun Ydinpommin anatomia. Ei ihan helpposelkoisinta luettavaa aika-ajoin ja ei kannata ehkä rättiväsyneenä lukea jos haluaa että korvien väliin tarttuukin jotain. Mutta tosiaan, jos aihe kiinnostaa, niin täältä suositus.
Pahoin pelkään, että olisi näin tyhmälle miehelle turhan vaativaa materiaalia, ei tekstissä ole varmasti edes tavuviivoja.

Luvussa on Francesco Totti - Rooman kuningas. Vaikken lajiniilo olekaan, onhan tuostakin lajista mukava välillä lukea.
 

Jospa

Jäsen
Bill Brysonin Lyhyt historia lähes kaikesta on nyt luettavana, mutta ei oikein lähde. En tiedä mikä tuossa mättää kun sinänsä ihan kiinnostavia juttuja. No ehkä annan tuolle vielä mahdollisuuden.

Itsellä kiinnostus kyseistä teosta kohtaan kesti noin puoliväliin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Samaa mieltä tuosta, että en oikein tiedä mikä siinä sitten oli vikana, koska jutut oli ihan mielenkiintoisia..
 
Suosikkijoukkue
HPK
Itsellä kiinnostus kyseistä teosta kohtaan kesti noin puoliväliin, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Samaa mieltä tuosta, että en oikein tiedä mikä siinä sitten oli vikana, koska jutut oli ihan mielenkiintoisia..

Taidan olla just noin puolenvälin paikkeilla. Tuon geologiaa koskevan luvun skippasin lähes kokonaan. Ajattelin kahlata sillain loppuun, että skippailen kaikki ei kiinnostavat kohdat.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Suuresti arvostamani fyysikon elämänkerta. Genius: The life and science of Richard Feynman. Olen katsellut jo vuosia Youtubesta hänen luentojaan, joita kuunnellessa jopa maallikko kuten minä, pääsee asiaan vähän kiinni.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Camilla Läckberg: Naiset vailla armoa

Kirja sisälsi kaksi pienoisromaania. Täytyy kyllä sanoa että kirja oli aika köykäinen teos. Varsinkin kun ottaa huomioon Läckbergin tavan ja kyvyn kirjoittaa paksujakin kirjoja. Tuntui että hän oli vain kursinut jotain kasaan kun tietää että nimi myy. Varsinkin ensimmäisessä miniromaanissa oli vedetty mutkia suoraksi ihan huolella. Toinen miniromaani oli vain minulle epäuskottava ja absurdi. Haluan kuitenkin korostaa että se mitä oli kirjoitettu oli kirjoitettu hyvin ja kirjaa oli helppo lukea ja siihen uppoutui...

Ekassa osassa pääosassa oli kolme naista jotka elivät omissa parisuhteissaan. Parisuhteiden ongelmat oli tuotu hyvin esille ja pystyin niihin jotenkin samaistumaan. Parisuhteet oli sellaisia että jotain piti miehille kostaa... Jotenkin tuntui että tässä vaiheessa ihmeelliset käänteet ja epäloogisuudet tuli vastaan ja koko homma kursittiin nopeasti kasaan.
Lähinnä minua alkoi ärsyttää siinä vaiheessa kun pettänyt aviomies piti tappaa ja lavastaa huumeiden käyttäjäksi. Perheessä oli kuitenkin pieni lapsi joka varmaan kaipasi isäänsä. Eikä häntä välttämättä auta että isä leimattiin narkkariksi. Ja mistä ne huumeet sille petetylle vaimolle tuli... Kyllä tässä miniromaanissa on ihmishenki halpa.

Toisessa osassa oli kyse etuoikeutetuista nuorista jotka odottaa uutta vuotta juoden. Melko sekoja tyyppejä. Rasistista öykkäämistä löytyy, naisten esineeltämistä. Ja tyhmää sotkemista, rikkomista ja välinpitämättömyyttä.

Ja lopulta nuorisoporukka päättää tappaa viereisessä talossa juhlivat vanhempansa. Ja vissiin siinä onnistuvat. Nuorisoporukasta luodaan niin negatiivinen kuva että en tunne myötätuntoa heitä kohtaan. Ja ihan harmittaa että he onnistuvat (ehkä) tappamaan perheensä.

Ehkä tämän kirjan on tarkoitus saada ihmiset miettimään omaa moraaliaan. Sitä että mikä on sallittua millä ehdoilla... Ja missä on rajat joissa ns. kosto voi elää. Toisaalta luulen että kirjan tarkoitus on vain tuoda massia kirjoittajan tilille.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Camilla Läckberg: Naiset vailla armoa

Kirja sisälsi kaksi pienoisromaania. Täytyy kyllä sanoa että kirja oli aika köykäinen teos. Varsinkin kun ottaa huomioon Läckbergin tavan ja kyvyn kirjoittaa paksujakin kirjoja. Tuntui että hän oli vain kursinut jotain kasaan kun tietää että nimi myy. Varsinkin ensimmäisessä miniromaanissa oli vedetty mutkia suoraksi ihan huolella. Toinen miniromaani oli vain minulle epäuskottava ja absurdi. Haluan kuitenkin korostaa että se mitä oli kirjoitettu oli kirjoitettu hyvin ja kirjaa oli helppo lukea ja siihen uppoutui...

Ekassa osassa pääosassa oli kolme naista jotka elivät omissa parisuhteissaan. Parisuhteiden ongelmat oli tuotu hyvin esille ja pystyin niihin jotenkin samaistumaan. Parisuhteet oli sellaisia että jotain piti miehille kostaa... Jotenkin tuntui että tässä vaiheessa ihmeelliset käänteet ja epäloogisuudet tuli vastaan ja koko homma kursittiin nopeasti kasaan.
Lähinnä minua alkoi ärsyttää siinä vaiheessa kun pettänyt aviomies piti tappaa ja lavastaa huumeiden käyttäjäksi. Perheessä oli kuitenkin pieni lapsi joka varmaan kaipasi isäänsä. Eikä häntä välttämättä auta että isä leimattiin narkkariksi. Ja mistä ne huumeet sille petetylle vaimolle tuli... Kyllä tässä miniromaanissa on ihmishenki halpa.

Toisessa osassa oli kyse etuoikeutetuista nuorista jotka odottaa uutta vuotta juoden. Melko sekoja tyyppejä. Rasistista öykkäämistä löytyy, naisten esineeltämistä. Ja tyhmää sotkemista, rikkomista ja välinpitämättömyyttä.

Ja lopulta nuorisoporukka päättää tappaa viereisessä talossa juhlivat vanhempansa. Ja vissiin siinä onnistuvat. Nuorisoporukasta luodaan niin negatiivinen kuva että en tunne myötätuntoa heitä kohtaan. Ja ihan harmittaa että he onnistuvat (ehkä) tappamaan perheensä.

Ehkä tämän kirjan on tarkoitus saada ihmiset miettimään omaa moraaliaan. Sitä että mikä on sallittua millä ehdoilla... Ja missä on rajat joissa ns. kosto voi elää. Toisaalta luulen että kirjan tarkoitus on vain tuoda massia kirjoittajan tilille.

Nämä olivat mielestäni aivan järkyttävän surkeita tekeleitä, tai no tuon toisen jätin kesken, kun ei enään jaksanut. Siinä missä Fjällbackasarjakin alkoi mennä heikompaan suuntaan, oli tämä jo todellinen riman aloitus. Tuntuu, että k.o kirjailijalle alkaa olla tärkeämpää tuoda esiin, kuinka suvaitsevainen ja tasa-arvoinen ihminen hän on näillä hirveän helpoilla massoja kosiskelevilla teemoillaan. Tämä on näkyvissä jo Fjällbacka sarjassa. Hänestä on tullut kyllä todella tylsä ja maailmaa halaileva kirjoittaja. Enkä sano, että se sinänsä on väärin, mutta haiskahtaa niin perusteellisen laskelmoidulta ja itsensä jalustalle nostamiselta. Alkuun hänessä sentään oli jotain särmää.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Tuntuu, että k.o kirjailijalle alkaa olla tärkeämpää tuoda esiin, kuinka suvaitsevainen ja tasa-arvoinen ihminen hän on näillä hirveän helpoilla massoja kosiskelevilla teemoillaan.
Minusta kahdessa edellisessä kirjassa (Kultahäkki& Hopeasiivet) haiskahti ihan puhdas feminismi (ei suvaitsevaisuus vaan jopa miesviha). Ja tästä viimeisestä tekeleestä minä aistin rahastuksen makua. Jotenkin tuntui että kirja (eka osa) alkoi ihan ok. Naisten tarinat oli kerrottu niin että niihin kykeni samaistumaan. Mutta sitten vedettiin mutkat suoriksi ja jätettiin langanpäät heilumaan. Ihan kuin yhtäkkiä kirjoittajalta olisi "loppunut voimat" ja hän vain halusi saada tekstiin jonkin lopun.
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Minusta kahdessa edellisessä kirjassa (Kultahäkki& Hopeasiivet) haiskahti ihan puhdas feminismi (ei suvaitsevaisuus vaan jopa miesviha). Ja tästä viimeisestä tekeleestä minä aistin rahastuksen makua. Jotenkin tuntui että kirja (eka osa) alkoi ihan ok. Naisten tarinat oli kerrottu niin että niihin kykeni samaistumaan. Mutta sitten vedettiin mutkat suoriksi ja jätettiin langanpäät heilumaan. Ihan kuin yhtäkkiä kirjoittajalta olisi "loppunut voimat" ja hän vain halusi saada tekstiin jonkin lopun.

Kyllä joo tuo miesviha oli selkeä juttu, mutta ajattelin, että siinä oli ensiksi tasa-arvokysymys, joka johtaa sitten mihin johtaa. Ilkeä mies voi tehdä mitä tahansa, kun vaimo pitää kotia pystyssä oman uransa kustannuksella ja muuta juonittelua No kuitenkin. Tuo toinen kirja alkoi jo aika alussa tympimään siinä määrin, että en loppuratkaisuun päässyt.

Edit. Pahoittelut.. Minulla jäi siis kesken jo tuo hopeasiivet. Tätä viimeisintä en ole edes aloittanut ja koska jonossa on niin paljon kirjoja jäänee se kuuntelematta, kuten Läckberg muutenkin, ellei hänen jotain uutuutta erikseen kehuta jossain muussa kuin rahan ansaintayhteydessä.
 
Viimeksi muokattu:

Ilmari Ahde

Jäsen
Suosikkijoukkue
Haukiputaan huorakuoro
Adrian McKinty - Ketju

Sangen näppärä trilleri, nykytyylin trillereissä ja dekkareissa tuppaa olemaan lyhyet luvut, usein ne katkaisee hyvin alkaneen jutun jos luku on sivun mittainen, tässä ne rytmitti tarinaa hyvin. Loppuratkaisua kritisoin, meni jotensakin helpoimman kautta, mutta itse tarina veti mukaansa ja toimi hyvin, löperön lopun voi laskea kauneusvirheeksi.

Juoni on varsin pirullinen: Lapsesi on siepattu. Olet nyt osa Ketjua. Jätit juuri lapsesi bussipysäkille. Puhelimesi soi. Soittaja on tuntematon. Hän kertoo siepanneensa tyttäresi. Nyt sinun on maksettava lunnaat - ja vuorostasi siepattava jonkun muun lapsi. Tyttäresi pääsee vapaaksi vasta kun uhrisi vanhemmat sieppaavat seuraavan lapsen. Jos jokin näistä kohdista jää toteutumatta, lapsesi tapetaan.

Kirjassa mainittiin pariinkin otteeseen Moby Dick, muistelin että se löytyy hyllystä mutta mistä, ankaran etsinnän jälkeen löytyi ensimmäisen rivin takaa, samasta kätköstä myös Antony Beevorin Normandia 1944, olin jo unohtanut sen omistavani. Kirjahylly on aika tavalla täyteen runnottu.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös