Ensimmäinen tutustuminen Vladimir Nabokovin kirjalliseen tuotantoon tapahtui vasta tässä vaiheessa elämääni saatuani luettua Nabokovin varhaistuotannon kenties kuuluisimman teoksen Naurua pimeässä - se Nabokovin kenties kuuluisin teos Lolita(kin) hyllystä löytyy ja jossain vaiheessa on tartuttava siihen, oikeastaan jos siksi, koska tykästyin kovin Nabokovin kielelliseen ilmaisuus Naurua pimeässä teoksessa. Teos on yhdelläkertaa tavattoman inhimillinen, lämminhenkinen, nautinnollinen, iloitteleva ollen kuitenkin samalla todella raadollinen, julkea ja jopa julma - epäinhimillinenkin nimihenkilöä Albinusta kohtaan, jonka häikäilemätön "ilolintu" Margot Peters todella oivallisella tapaa kietoo pikkusormensa ympärille onnistuen samalla pelaamaan peliä toisaalla - entisen rakastajansa - Rexin kanssa ja lopulta tämä kolmiyhteys tiivistyy intensiiviseen ja kyltymättömän "brutaaliin" ja piinavan kiduttavaan elämään mökissä, jossa sokeutunut Albinus joutuu mitä julmimmalla tapaa nöyryytetyksi ja hänen heikkouttaan käytetään epäinhimillisellä tapaa hyväksi - vai oliko se sittenkään epäinhimillistä, päteekö sanonta niin makaa kuin petaa.
Kirjan kielellinen ilmaus oli minusta todella nautinnollista, paikoin kovinkin rohkeaa ja toisaalla viipyilevän rauhallista - Nabokov kertoi tarinansa hetkittäin verkkaiseen tahtiin antaen henkilöille aikansa ja tilansa, toisaalta saavutettiin hetki jolloin edettiin kiihkeästi sydän pamppaillen ja kiirehtien, kunnes saavutettiin jälleen uusi hetki ja aika ja tila.
"'Siinä siis kaikki", hän ajatteli aivan pehmeästi, kuin olisi levännyt vuoteessa. "Minun täytyy olla hiljaa pienen aikaa ja sitten kävellä hyvin hitaasti pitkin tuota kirkasta kivun hiekkaa kohden tuota sinistä, sinistä aaltoa. Millainen autuus onkaan sinisyydessä. En ole koskaan tiennyt kuinka sinistä sinisyys voi olla. Millaista sekasotkua elämä on ollut. Nyt tiedän kaiken. Tulee, tulee, tulee hukuttamaan minut. Tuossa se on. Miten koskee. En voi hengittää..."
Hän istui lattialla pää kumarassa, sitten kumartui hitaasti eteenpäin ja kaatui kyljelleen kuin suuri, pehmeä nukke".
Ja näin päättyi Albinuksen elämä.
vlad.