Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

  • 654 216
  • 5 578

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Löytyykö Vietnamin sotaa käsittelevää kirjallisuutta suomeksi? Yhden kirjan olen lukenut, enkä muista sen nimeä.

Yksi on ainakin nimeltään ihan Vietnamin Sota, kirjoittaja Andrew Wiest. Tuossa oli hyvin paljon analysoitu syitä jotka johtivat yms. ihan yleisellä tasolla ja oli ehkä vähän kuivakkaa luettavaa. Mutta tietoa tuosta kirjasta kyllä löytyi.

Sitten muistan ainakin näin äkkiseltään lukeneeni sellaiset kirjat kuin Cobra-pilotti (Radny Zahn), Ukkosen jyrinää - Thunderchief-lentäjänä Vietnamissa (Ed Rasimus) ja Luutnanni Calley: My Lain tarina (John Sack). On kyllä muistaakseni tullut luettua muitakin mutta ei tule nyt mieleen kuin nuo.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Aloitin lukemaan Raamattua, kuten jossain vaiheessa ilmoitin. Syynä tähän on ripari, jonka suoritan nyt näin kypsässä iässä.
Ennakkoasenteeni ovat aina olleet todella jyrkät kirjaa kohtaan, mutta nyt kun olen päässyt puoleen väliin Mooseksen kirjoja täytyy sanoa, että tämä opus on varsin mielenkiintoinen. Onhan sitä paatosta toisinaan erittäin runsaasti sivuilla, mutta paremmin tämä nyt avautuu kuin ehkä olisi avautunut silloin nuorempana.
 

Alamummo

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Liverpool FC, Heiskanen, Lundell, Rantanen
Luen paraikaa Peter Fromin kirjoittamaa kirjaa Kalabaliken i Bender, joka kertoo Ruotsin kuninkaasta Kaarle XII:stä ja tapahtumista sen jälkeen kun hän onnistui massiivisen Pultavan tappionsa jälkeen pakenemaan venäläisiä Turkin puolelle.

Mielenkiintoinen ja huolellisesti kirjoitettu kirja noiden tapahtumien yksityiskohdasta. Kiinnostaa varmaan kaikkia, jotka ovat kuten minä kiinnostuneita lukemaan ruotsalaisesta karoliiniajan soturikuninkaasta. Kalabaliikki, sana joka tarkoittaa mellakkaa tai kahakkaa, on tullut ruotsin- ja suomenkieleen nimenomaan tästä tapahtumasta ja se on alunperin turkinkielinen sana.
 

scholl

Jäsen
Aloitin lukemaan Raamattua, kuten jossain vaiheessa ilmoitin. Syynä tähän on ripari, jonka suoritan nyt näin kypsässä iässä.

Etkö saanut riparitodistusta hankittua mitenkään maksamalla kirkollisveroa tms.? Joudutko lukemaan pari viikkoa ääneen vuorotellen aamusta iltaan? Itselläni on myös jäänyt raamattukerho yhden päivän jälkeen kesken, kun olimme sen papin kanssa liian erimielisiä. Helvetillisessä kuumuudessa kesähelteellä 8 tuntia istumista varmaan jollain yhdellä 15 minuutin tauolla ja se koko hemmetin aika oli sitä, että siellä luettiin vuorotellen ääneen jotain kirjaa. Huvittavaa oli kaiken lisäksi niitä, että joku pitkätukkahintti, oliko titteli kanttori tms. jakoi niitä kirjoja ihan randomisti. Iltapäivällä kun oma vuoroni tuli lukea niin kävi ilmi, ettei minulle ollut jaettu sitä kirjaa lainkaan. En aiemmin viitsinyt asiasta mainita, kun koko homma oli sellaista vittuilua ja vitsi koko ripari. Sieltä kun fillaroin himaan niin sen jälkeen en ole noihin ripariasioihin palannut, tosin aikaakin on kulunut siitä vasta 24 vuotta. Se on kyllä sellaista käsittämätöntä skeidaa se ripari, ettei mitään rajaa ja kellekään en kyllä sitä suosittele.
 

Germanicus

Jäsen
Suosikkijoukkue
*HIFK* Germanicus Julius Caesar Claudianus
-OO-: kiitoksia vinkeistä. Osan olen tuosta lukenutkin, mutta tuo My Lain tarina menee kyllä hankintaan.
 

alwahla

Jäsen
Suosikkijoukkue
Flames, Canadiens, Kraken, HIFK
Etkö saanut riparitodistusta hankittua mitenkään maksamalla kirkollisveroa tms.? Joudutko lukemaan pari viikkoa ääneen vuorotellen aamusta iltaan?

En ole koskaan maksanut kirkollisveroa, koska ennen tätä riparia en ollut kuulunut kirkkoon. Ajatus kirkkohäistä sekä uteliaisuus Raamattua kohtaan (en usko, että tulen kokemaan mitään uskonnollista herätystä) saivat minut vihdoin tarttumaan härkää sarvista ja lähdin avoimin mielin suorittamaan aikuisille tarkoitettua riparia.

Tähän mennessä olen tavannut pappia kolme kertaa eli ensimmäisen kerran joulukuussa ja viimeiset pari kertaa tammi-helmikuun aikana. Ääneenlukua en ole vielä päässyt kokemaan, vaan Raamattua ja Katekismusta on tullut luettua enimmäkseen kotona. En tiedä, millainen ripari oli sinun aikanasi, mutta papin mukaan ripari on muuttunut aika paljon viimeisten vuosikymmenien aikana.

Onhan tämä aikuisten versio huomattavasti fiksummin hoidettu kuin teini-ikäisillä. Ajatuksia voi vaihtaa ja voi olla rohkeasti eri mieltä asioista.

Itse olen ottanut tämän mission vähän sellaiselta kantilta, että tätä kautta pääsen tutustumaan tuon ajan maailmaan ja tapoihin sekä asenteisiin.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Charles Portisin Kova kuin kivi oli ihan mielenkiintoinen lukukokemus, tämän jälkeen on hyvä joku kerta katsoa Coenin-veljesten kirjaan perustuva elokuva. Kirjassa saavutettiin minusta hyvin lapsenomainen ja tietyllä tavalla naiivi mutta toisaalta hyvin määrätietoinen ja päsmäröivä lapsenääni kertojana. Toisinaan Mattie oli lapsenomainen ja ikäisensä oloinen mutta seuraavana hetkenä napakka ja tiukasti omaa kantaanta puolustava tietäen samalla mitä teki ja mikä hän päämääränsä oli. Se oli johdonmukainen kirjan alusta loppuun saakka - kosto, ehkäpä sanana liian radikaali mutta siitä Mattien takaa-ajossa oli kyse. Kuinka paljon elokuvan kuvamaailma ja henkilömaailma eroaa minun mielikuvituksessani luomasta maisemasta ja henkilökuvista? Saas nähdä onko leffa sitten tasonsa mukainen vai onko kirja ylittämätön kaikessa viehättävyydessään.

Donna Tarttin kirjaan kirjoittamat jälkisanat olivat myös oma kokemuksensa. Mielenkiintoinen kokemus tutustua siihen, millä tavalla joku toinen on kokenut kirjan ja millaisen vaikutuksen se on häneen tehnyt.

***

Stephen Hawkingin ja Leonard Mlodinowin Suuri suunnitelma oli esitys viimeisimmistä teorioista ja tutkimustuloksista alallaan. Tärkeään rooliin nousi ns. M-teoria, samoin esille nostettiin multiversumit - onko tämä ainoa maailmankaikkeus vai onko olemassa useampiakin, kirjassa tätä teoriaa ei tyrmätty, itseasiassa pidettiin jopa todennäköisenä sitä, että universumimme ei ole ainoa laatuaan. Vaikka kirja oli varsin mielenkiintoinen oli se toisaalta aika helppolukuinen ja olisin jopa kaivannut vieläkin syvällisempää paneutumista asiaan. Hyvää kuitenkin oli se, että kirjassa kysymyksiä lähestyttiin tieteelliseltä kantilta suht' avoimesti mutta yhtälailla filosofisiakin pohdintoja tuotiin esille, vaikka tieteellisessä "kilpailussa" ne toiseksi jäävätkin. Kyllähän kirja kaikkiaan lukemisen arvoinen on mutta ainakin minulle se nostatti lisää kysymyksiä mieleen ja kaipasin entistäkin syvemmälle menevää pohdintaa ja tieteellisiä faktoja.

vlad.
 

-OO-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Viimeksi luin Vince Neilin omaelämänkerran Tatuointeja ja Tequilaa. Nyt kun on lukenut Mötleyn Törkytehtaan, Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirjan ja Tommy Leen Tommylandin niin on mielenkiintoista huomata kuinka paljon noiden veijareiden tarinat eroavat toisistaan riippuen siitä kuka on kertojana. Esim. tässä Vincen kirjassa maalaillaan kuva varsin sympaattisesta hepusta mutta välttämättä muiden Mötley-jäsenten ja Vincen ex-vaimojen ja tyttöystävien kertomukset eivät ihan tuota tue, ja bändikavereistaan Vince ei juuri hyvää sanottavaa keksi vaikka sitten kirjan loppupuolella kutsuu esim. Nikkiä hyväksi ystäväkseen.

Ja muutenkin vähän ristiriitaista tarinaa tässä Vincen kirjassa on kun ensin herra kertoo raitistuneensa täysin, mutta lisää siihen sitten että saattaa joskus juoda yhden lasillisen skumppaa. Vähän myöhemmin jatkaa aiheesta että saattaa joskus yhden terävän paukun juoda mutta ei yhtään enempää, ja muista aineista pysyttelee nykyisin täydellisesti erossa. Sitten kuitekin tämä Vincen viimeisin vaimo kertoo että mies nappailee vielä nykyisinkin jotain nappeja välillä...

Nyt tällä hetkellä minulla on sitten luettavana Royal Geographic Societyn Suuret tutkimusmatkat.
 

Amerikanihme

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vegas Golden Knights, TPS, Florida Gators
Laitetaan tähän sellainen kirja, mihin tuskin monikaan jatkoaikalainen tarttuu, vaikka toivottavaa olisikin. "Blessed Paisius Velichkovsky". Kyseessä on ukrainalainen ortodoksipyhä, joka löysi ja kokosi varhaisten kirkon isien kirjoitukset Jeesus-rukouksesta Philokalia-teokseen (monta osaa). Luin juuri kohtauksesta, jossa nuori Paisius (hänen nimensä oli silloin kai vielä Platon) meni nukkumaan makuulleen ja ei herännyt ajoissa, ja missasi liturgiaan valmistavan aamupalveluksen (Matins) ja rupesi itkemään ihan lohduttomasti ja melkein loputtomasti tästä ei-tarkoituksellisesta "synnistä". Tämän jälkeen hän ei enää nukkunutkaan maaten vaan istuma-asennossa torkkuen. Voiko tuollaista nöyryyttä nykymaailmassa enää löytää?
 

Uleåborgir

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Päätalo, Huovinen, Sympathy For The Devil
Ostin virolaisen Lauri Vahtren kirjoittaman Absurdin suurvalta -teoksen, jossa käsitellään neuvostoabsurdiutta etenkin neuvostovirolaisten kokemuksien pohjalta. Vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Olin muuten ensin tilaamassa kirjaa WSOY:ltä, hinta 34,5 €. Hintavertailu.fi:n kautta tein havainnon, että kirja on myynnissa AdLibriksellä hintaan 9,90.

Ja taas on karvainen koprani tärmäissyt kiinni Päätalon Koillismaa-sarjan ensimmäiseen osaan Koillismaa. Kuta haluaa koko Päätalo-läpästön tiivismuodossa, lukekoon Koillismaa-sarjan.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Edgar Rice Burroughs:in Mars-sarja on aloitettu taas uudelleen. Nämä tuli luettua läpi joskus 6/7-luokalla ja nyt Kindeln ostamisen jälkeen huomasin että nämä ovat laillisesti ja maksutta saatavissa Project Gutenbergin kautta joten latasin ne.
Ihan viihdyttävää luettavaa vieläkin.
 

Musta Nuoli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomen maajoukkue, TuTo. Varauksellisesti.
Edgar Rice Burroughs:in Mars-sarja on aloitettu taas uudelleen. Nämä tuli luettua läpi joskus 6/7-luokalla ja nyt Kindeln ostamisen jälkeen huomasin että nämä ovat laillisesti ja maksutta saatavissa Project Gutenbergin kautta joten latasin ne.
Ihan viihdyttävää luettavaa vieläkin.

Lukaisin nuo itsekin uusiksi viime vuonna. Kelpo pulp-tieteisviihdettä edelleen. Ensimmäiset sarjan osat ovat parhaita, loppua kohden alkaa jo vähän puhti loppua Burroughsiltakin.

Saas nähdä, minkälainen on tänä vuonna tuleva John Carter -elokuva. Ensimmäinen John Carter -kirjahan julkaistiin 1912, joten kirjan saattamisessa elokuvaversioksi on mennytkin vaatimattomasti tasan vuosisata. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
 

Pate

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tällä hetkellä kesken on Patrick Royn "Winning. Nothing else" jonka perään odottaa lukemistaan Theoren Fleuryn "Playing With Fire". Kumpainenkin on nuoruuden kiekkosankareita ja monta muistoa tulvahtanut jo mieleen Royn kirjaa kahlatessa.
 

#25 Primeau

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Viimeset lukemani kirjat:

Tuomas Wimma: Raksa
Itse allekirjoittaneelle toimii Wimman kirjallisuus kuin häkä.
Kirjaesittely: Raksa, Tuomas Vimma (20110923, isbn 9789512085972). Kirjan perustiedot, kuvaus, hintatiedot: 22,80 - 27,95 euroa sekä kirja-arvosteluja 9 kpl.

Marko Lempinen: Matti Hagman Stadin kingi.
Tarina kaikkien aikojen lahjakkaimmasta suomalaisesta jääkiekkoilijasta.
Teos

Marco Kosonen: Rock'n'roll Suicide Bar
Rock'n'roll Suicide Bar – Lopun aikojen matkakirja on kertomus asenneanarkistista, jolla elämä soi korvissa ja tuoksuu tuulessa. Pelle Miljoonan johdattamana muusikko Marco Kosonen seuraa tähteään maailman ääriin.
Tämä kirja oli mukava yllätys.
 

SamSpade

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ikurin Vire
Lukaisin nuo itsekin uusiksi viime vuonna. Kelpo pulp-tieteisviihdettä edelleen. Ensimmäiset sarjan osat ovat parhaita, loppua kohden alkaa jo vähän puhti loppua Burroughsiltakin.

Saas nähdä, minkälainen on tänä vuonna tuleva John Carter -elokuva. Ensimmäinen John Carter -kirjahan julkaistiin 1912, joten kirjan saattamisessa elokuvaversioksi on mennytkin vaatimattomasti tasan vuosisata. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan!

Sysipaska pelkään mä. Disney tuli jossain vaiheessa mukaan projektiin ja sen tietää mitä siitä seuraa. PG 13 tms ikärja. "koko perheen viihdettä" muka hauskaa komiikkaa. No pakko se on katsoa mutta kun olen leffan trailerin katsonut sekä valokuvia kuvauksista... vähän pahaa tekee.
Tämän leffan tulohan julkaistiin jo varmaan 3-4 vuotta sitten ja odotus oli kova, kunnes kuulin tuon maagisen sanan "Disney".
 

Kai-Sakari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panelian Raikas
Kertauksen vuoksi Kurt Vonnegutin Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Ei Ritari Siniparran veroinen, mutta taattua Vonnegutia.
 

Evil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Devils, HIFK, Arsenal, Athletic Club de Bilbao
Kertauksen vuoksi Kurt Vonnegutin Jumala teitä siunatkoon, herra Rosewater. Ei Ritari Siniparran veroinen, mutta taattua Vonnegutia.
Minä luin vasta kertauksena Mestarien aamiaisen, joka saattaa jopa olla Vonnegut-suosikkini. Hieno kirjailija kaikkiaan.
 

BigBadReddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Laura Gustafssonin Huorasatu. Finlandiaehdokkuuden napannut teos tarttui heräteostoksena mukaan. Ihan freesiä kuvausta.

Tuomas Wimma: Raksa
Itse allekirjoittaneelle toimii Wimman kirjallisuus kuin häkä.

Olen lukenut Vimmalta teokset Helsinki12, Toinen ja Gourmet. Niiden perusteella pakko yhtyä. Onko tuo Raksa taattua Vimmaa? Käyrä on ollut hieman alaspäin esikoisteoksesta lähtien, joka oli todella vaikuttava.
 

#25 Primeau

Jäsen
Suosikkijoukkue
Philadelphia Flyers
Olen lukenut Vimmalta teokset Helsinki12, Toinen ja Gourmet. Niiden perusteella pakko yhtyä. Onko tuo Raksa taattua Vimmaa? Käyrä on ollut hieman alaspäin esikoisteoksesta lähtien, joka oli todella vaikuttava.

Ei ole ihan samanlaista tykitystä kuin Helsinki12:sta. Itse lukaisin tämänkin Wimman kirjan melkein yhdellä istumalla. Sen verran koukuttavaa tekstiä Wimma on saanut taas paperille. Jos kirjahyllyä komistaa noi 3aikasempaa teosta niin kyllä siihen kylkeen mahtuu myös tämä uusin.
 

-RVL-

Jäsen
Onni Palaste - Aina Hangosta Petsamoon

Tuollainen vuonna 1984 valmistunut kirja oli viimeksi käsittelyssä. Onni Palaste on koonnut kirjaan "parhaita suomalaisia sotakertomuksia veteraanien itsensä kertomina ja kirjoittamina"

Päätin vaihteeksi lukea muuta, kuin reinolehväslaihojen fiktiivisiä tarinoita ja teki hyvää. Mukavana yllätyksenä oli joukkoon mahtunut oman isoisäni yksi tarina.

Seuraavaksi tietenkin vienan korpea tai keskitysleiriä. En vielä tiedä minkä otan luettavaksi.
 

Johannes

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, jääkiekko.
Walter Isaacson: Steve Jobs
Turhan pitkä opus, kun oli yli 500 sivua, mutta jaksoin loppuun saakka. Aika erikoinen heppu tämä Jobs, ei Suomessa suomalaisena olisi pärjännyt. Putkaan olisi hippi laitettu ja siitä olisi tullut mutkainen ja ankea polku, jos ei olisi lähtenyt ulkomaille jo 70-luvun alkupuolella. Suosittelen lukukokemuksena. Kirjan perusteella Apple ei nähnyt Nokiaa ollenkaan kilpailevana yhtiönä, kun ei edes mainintaa. Angry Birds löytyy kirjasta ja Eero Saarisen suunnittelema pöytä.
 

Kai-Sakari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Panelian Raikas
Minä luin vasta kertauksena Mestarien aamiaisen, joka saattaa jopa olla Vonnegut-suosikkini. Hieno kirjailija kaikkiaan.

Lukematta. Kiitos vinkistä!
 

Eddie

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät & kaikki karsintasarjat
Jo Nesbon ja Stig Larssonin (toki Mankellin myös) kirjojen innoittamana tutustuin vähän tuoreempaan tuttavuuteen eli Johan Theorinin kirjoihin ja ei tarvinnut pettyä. Kaksi ekaa kirjaa on nyt luettu. Hämärän hetki ja Yömyrsky olivat erittäin koukuttavaa luettavaa. Pidän hirveästi takaumista ja historian vaikutuksista nykyhetkeen ja Theorin tuntuu kirjoittavan tällaisia tarinoita. Vaikka nämä kirjat on päätetty esitellä dekkareina niin mielestäni ne eivät ole pelkästään dekkareita vaan hyvin mielenkiintoisesti rakennettuja tarinoita(Näissä ei ole mitään Harry Holen tai Wallanderin kaltaista hahmoa). Jonkin verran näissä kirjoissa on ollut myös kauhuelementtejä, mutta sanoisko, että pohjoismaalaisella tavalla toteutettuna eli ei mitään jenkkimeininkiä.

Jos pohjoismaalainen kirjallisuus kiehtoo tai kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi Theorinin kirjoja. Ensimmäisessä kirjassa on aika paljon samanlaisia elementtejä kuin Stig Larssonin trilogian ensimmäisessä osassa, mutta kuitenkin ihan erilainen. Tapahtumat ovat toistaiseksi sijoittunee Öölannin saarelle molemmissa lukemissani kirjoissa ja niissä on käytetty osittain samoja hahmoja, mutta varsinaista yhdistävää päätähteä ei ole jonka kautta tarinoita viedään eteenpäin.
 
Suosikkijoukkue
Kärpät
Stephen Kingin 11/22/63, kolmisenkymmentä sivua jäljellä. Mielestäni, paljon kyseistä kirjailijaa lukeneena, voin sanoa tämän olevan yhden niistä kirjoista, jotka tulevat kuulumaan luokkaan 'klassiset King romaanit' (pitkästä aikaa).
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös