Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[SamSpade]

Taas kun olin kk Thaimaassa reissulla rinkan kanssa ja rinkassa 7 kirjaa jotka luin matkalla. (paino varmaa 2-3 kiloa) näin joka paikassa ihmisiä lukulaitteden kanssa. Aloin sitten miettimään asiaa ja vaikka lukulaite ei anna kirjan "tuntua" päätin sitten kovana lukijana hommata sellaisen. Laitteessa on niin monta plussaa jos vaikka matkustamista miettii... paino, kirjojen helppo saatavuus matkoillakin jos loppuu luettava kesken jne.
Pitkään mietin ja luin arvosteluja ja tänään lähti sitten Amazonista Kindle releineen tilaukseen. Viikon päästä voin kirjoittaa lyhyen arvostelun kunhan ehdin testailemaan laitetta ja lukea vähän.
Muilla kokemuksia e-mustetta käyttävistä laitteista?

 

[MacInnis]

Tuli luettua ruotsiksi tuo Zlatanin elämäkerta. Kaikille jalkapalloa seuraaville suosittelen kirjaa. Kirjaa lukiessa käsitys herrasta muuttui, hän ei olekaan k*sipää niin kuin median välityksellä syntynyt käsitys on ollut. :)
Kirjanhan pitäisi tässä lähiviikkoina ilmestyä myös suomeksi.

 

[Benny]

Ja mikä hienointa, se ei ole edes Waltarin paras. Seuraavaksi sitten Turms-kuolematon tai Ihmiskunnan viholliset.

Hep!

Mikael Karvajalka ja Mikael Hakim lukuun, jos ei ole luettu. Historiaa, seikkailua, juonittelua.

 

[Evil]

Tuli luettua ruotsiksi tuo Zlatanin elämäkerta. Kaikille jalkapalloa seuraaville suosittelen kirjaa. Kirjaa lukiessa käsitys herrasta muuttui, hän ei olekaan k*sipää niin kuin median välityksellä syntynyt käsitys on ollut. :)
Kirjanhan pitäisi tässä lähiviikkoina ilmestyä myös suomeksi.

Zlatan taitaa olla Esa Tikkasen lisäksi ainoa henkilö maailmassa, josta on kirjoitettu enemmän kirjoja kuin hän itse on lukenut.

 

[Pavlovin Koira]

Huomasin Hesarista, että Beevorilta on tulossa suomeksi yleisteos Toisesta maailmansodasta. Pitänee ottaa tutkintaan. Vaikka aiheesta on kirjoitettu kaikki mahdollinen, on Beevor sen verran raskaan sarjan tekijä että kannattanee katsastaa.

Jos II maailmansodasta vielä jotain uutta näkökulmaa pystyy esittämään, niin ehkä se on juuri Beevor joka sen voi tehdä. Hänellä on kyllä taito yhdistää draama ja sotastrategia niin että tapahtumiin pystyy eläytymään. Vähän samaan muuten pystyy myös Heikki Ylikangas (erit. teokset Nuijasota, Tie Tampereelle ja Romahtaako rintama?).

 

[Sistis]

Itselläni on tällä hetkellä luvussa Imbi Pajun dokumentaarinen kirja "Torjutut muistot". Kirjassa siis käsitellään Viron Neuvostomiehityksen aikaa ja kerrotaan useita tuon ajan tavallisten ihmisten kohtaloita.

Kirja on nyt puolivälissä, ja täytyy kyllä kehua teosta. Äärimmäisen kiinnostavaa tarinaa eteläisen naapurimme historiasta. Myös Suomea käsitellään melko paljon. Varmastikaan kirjaa ei voi pitää mitenkään absoluuttisen tarkkana historian lähteenä, mutta ei sitä sellaiseksi ole tarkoitettukaan. Nimensä mukaisesti se on enemmänkin muisteluteos.

 

[Lert]

Lee Childin Reacher kirjoja suosittelen kyllä kaikille! Ahmin ne parissa viikossa loppuun.

 

[Jack Sparrow]

Lee Childin Reacher kirjoja suosittelen kyllä kaikille! Ahmin ne parissa viikossa loppuun.

Itsekkin olen kyseisen herran kirjoja lukenut, ja oikein yllätyin kuinka paljon tykkäsin. Ottaen huomioon etten yleensä jaksa lukea vastaavanlaisia teoksia, ainakaan kauhean usein. Aiheet eivät ole kirjoissa kauhean kummoisia(usein aika samankaltaisia), juonikaan ei ole usein ainakaan järisyttävän hyvä, mutta silti ne toimii! Kirjoitustyyli on hyvää ja mukaansa tempaavaa. Child kertoo sopivan seikkaperäisesti asioista saaden ne kuulostamaan uskottavilta. No ei niistä sen enempää, yllättävä hyviä. :)

Itse luin viimeksi Ken Folletin Taivaan pilarit. Paksu kuin perkule, mutta silti kirjan lähetessä loppuaan sitä toivoi että sivuja tulisi lisää... Onneksi minulla on lukematta lähes yhtä paksu jatko-osa (maailma vailla loppua). Suosittelen!

 

[sonnychiba]

Sähkökatkon aikana ei voinut muuta tehdä kuin alkaa lukea muutaman vuoden takaista joululahja kirjaa, Jarkko Sipilä - Prikaatin kosto. Puolessa välissä ollaan, eikä vaikuta miltään klassikolta. Luetaan loppuun, kun kerran alotettiin.

 

[Frank McKee]

Lee Childin Reacher kirjoja suosittelen kyllä kaikille! Ahmin ne parissa viikossa loppuun.

Jep, tarkoitit kai parissa illassa..?

 

[Jack Sparrow]

Jep, tarkoitit kai parissa illassa..?

Ei kukaan niin nopea voi olla.. :) Vai voiko?
On niitä kuitenkin ainakin se 15 kirjaa (suomeksi ilmestynyt)...

 

[Frank McKee]

Ei kukaan niin nopea voi olla.. :) Vai voiko?
On niitä kuitenkin ainakin se 15 kirjaa (suomeksi ilmestynyt)...

No jos kaikki kerralla niin enarit paukkuu heinäsirkalla kevyesti :-)

Joululahjaksi saatu Linnoitus kesti kolme iltaa...

 

[powerplaymaker]

Tasa-arvo ja hyvinvointi ("The Spirit Level") - Richard Wilkinson, Kate Pickett

Kyseessää yliopiston pääsykoekirja.... On kyllä omalla tavallaan ihan mielenkiintoinen

 

[PokerJoker]

Joululahjaksi saatu Mike Monroen elämänkertakirja on nyt laitettu luettujen pinoon ja suosittelen oikein lämpimästi muillekin tuota. Ihan vain mielenkiinnosta kysyn, että onko tuo Hanoi Rocks - All Those Wasted Years, lukemisen arvoinen teos? Niin ja toinen mikä kiinnostaa on tuo Steven Tylerin kirja. Pari musiikkiaiheista kirjaa olen lukenut jo englanniksi, joten tuo Tylerin kirja ei pitäisi olla mikään ylitsepääsemätön este.

 

[ufon_kaakao]

Joululahjaksi saatu Linnoitus kesti kolme iltaa...

Saman sain minäkin joululahjaksi, ihan jänskää ja sujuvaa luettavaa ollut, ehkä pieni naivius vaivaa jossain kohtia jos jotain vikaa pitäisi etsiä.

 

[Patajokeri]

No nyt pääsee vastaamaan otsikon molempii kysymyksiin lainauksella.

Lee Childin Reacher kirjoja suosittelen kyllä kaikille! Ahmin ne parissa viikossa loppuun.

Mä sain myös joululahjaksi 3 kpl noita Reachereitä, joista ensimmäinen oli Painostaja. Olin aikaisemmin lukenut Tappajan ja se oli ihan hyvä, joten tää Painostajan totaalinen paskuus tuli yllätyksenä. Miten kukaan kehtaa kirjoittaa tarinan, minkä kaikki juonenkäänteet arvaa ekasta lauseesta ja mikä on täynnä kliseitä? No, toivottavasti ne kaks muuta olis Tappajan tasoisia, nimiä en kyllä tähän hätään muista.

E: Wikipediaa selattuani, johtuiskohan tasoero tosta 1. ja 3. persoonan tuomista seikoista?
Lee Child – Wikipedia

Tuli luettua Liksomin palkittu Hytti nro 6. Tykkäsin. Liksomhan kuvaa loistavasti ympäristöä, joskus ehkä vähän liiankin runsassanaisesti mun mieleen. Mut kokonaisuudessaan ihan kelpo teos. Eräs tuttavani on matkustanut noilla alueilla aikoinaan ja hän ei pitänyt kirjasta. Hän totesi, että Liksom maalaa kaiken liian mustaksi, että ihmiset ovat toisenlaisia kuin kirjassa, jotka tapasi matkoillaan. Noh, ihmisiähän on varmasti moneksi, kuten meilläkin, joten ehkä hänelle ei sitten sattuneet kirjan kaltaiset henkilöt kohdalle. Uskottavantuntuisesti Liksom heidät on kuitenkin mun silmissä kuvannut, sen kummemmin vaikka en asiaa tunnekaan.

Tää oliki joululahja nro. 2 ja aloittelin sitä ton Reacher-katastrofin jälkeen. Tuntuu kyllä todella lupaavalta ja jotenki sopii neuvostaihmisen sielunmaisemaan. Itse en ehtinyt Neuvostoliitossa käymään, joten vaikea sanoa oliko elämä tuollaista. Jälkeenpäin hieman ollu tekemisissä pensasvenäläisten kanssa ja niihin toi ihmiskuvaus kyllä sopii.

 

[Frank McKee]

Olin aikaisemmin lukenut Tappajan ja se oli ihan hyvä, joten tää Painostajan totaalinen paskuus tuli yllätyksenä.

Lee Child – Wikipedia

.

Lopeta Reacher katastrofi tähän yhteen ja lue 61 tuntia tai Kovemman kautta.

Tai jos tyylistä pitää niin ehkäpä mielestäni paras on parivaljakko Robert Ludlumilta;
Ekaksi Mataresen merkki (1979) ja heti perään Matarese tuho (1997).

Ekan oon lukenu aina uudestaan muutaman vuoden välein ja aina se on yhtä maaginen jännäri, toinen ei ehkä yhtä hyvä ku eka mutta...

 

[Blue J]

John Ajvide Lindqvistin teos "Kultatukka, tähtönen" on tällä hetkellä työn alla. Tajusin vasta äsken lukeneeni sitä jo yli 200 sivua kun rupesin lueskelemaan unta odotellessa tuossa joskus. Siitä hieno teos, etten ole vieläkään lainkaan varma, mitä siitä vielä paljastuu ja miten syvälle lopulta mennään.

Kirjailijaa aiemmin lukeneena osasin kyllä melkein jo arvatakin asian kun löysin kirjan kirjaston hyllystä. Tiesin aiheen lukiessa että nyt tuli kirja, joka saattaa ottaa haltuunsa. Tietty realismin ja fantasian yhdistelmä kirjallisuudessa on aina mielenkiintoista ja sen se kaveri osaa.

Monella on ehkä jotain havaintoa Stephen Kingin niistä kirjoista, missä kaveri on kirjoittanut psykologisempaa tekstiä. Tätä kirjailijaa on pariin otteeseen pohdittu uudeksi Kingiksi, mutta kaukana siinä, koska kaveri pieksee Kingin tarinat sillä, että teksti on jo ensisijaisesti jotenkin erikoisella tavalla piinaavaa monesti. Siitä hämmentävää, että monesti mitään ei ns. tapahdu mutta lukiessa kuumottaa jotenkin. Toimii ehkä parhaiten rannikkoseudun asukeille.

 

[Germanicus]

Löytyykö Vietnamin sotaa käsittelevää kirjallisuutta suomeksi? Yhden kirjan olen lukenut, enkä muista sen nimeä.

 

[-OO-]

Löytyykö Vietnamin sotaa käsittelevää kirjallisuutta suomeksi? Yhden kirjan olen lukenut, enkä muista sen nimeä.

Yksi on ainakin nimeltään ihan Vietnamin Sota, kirjoittaja Andrew Wiest. Tuossa oli hyvin paljon analysoitu syitä jotka johtivat yms. ihan yleisellä tasolla ja oli ehkä vähän kuivakkaa luettavaa. Mutta tietoa tuosta kirjasta kyllä löytyi.

Sitten muistan ainakin näin äkkiseltään lukeneeni sellaiset kirjat kuin Cobra-pilotti (Radny Zahn), Ukkosen jyrinää - Thunderchief-lentäjänä Vietnamissa (Ed Rasimus) ja Luutnanni Calley: My Lain tarina (John Sack). On kyllä muistaakseni tullut luettua muitakin mutta ei tule nyt mieleen kuin nuo.

 

[alwahla]

Aloitin lukemaan Raamattua, kuten jossain vaiheessa ilmoitin. Syynä tähän on ripari, jonka suoritan nyt näin kypsässä iässä.
Ennakkoasenteeni ovat aina olleet todella jyrkät kirjaa kohtaan, mutta nyt kun olen päässyt puoleen väliin Mooseksen kirjoja täytyy sanoa, että tämä opus on varsin mielenkiintoinen. Onhan sitä paatosta toisinaan erittäin runsaasti sivuilla, mutta paremmin tämä nyt avautuu kuin ehkä olisi avautunut silloin nuorempana.

 

[Alamummo]

Luen paraikaa Peter Fromin kirjoittamaa kirjaa Kalabaliken i Bender, joka kertoo Ruotsin kuninkaasta Kaarle XII:stä ja tapahtumista sen jälkeen kun hän onnistui massiivisen Pultavan tappionsa jälkeen pakenemaan venäläisiä Turkin puolelle.

Mielenkiintoinen ja huolellisesti kirjoitettu kirja noiden tapahtumien yksityiskohdasta. Kiinnostaa varmaan kaikkia, jotka ovat kuten minä kiinnostuneita lukemaan ruotsalaisesta karoliiniajan soturikuninkaasta. Kalabaliikki, sana joka tarkoittaa mellakkaa tai kahakkaa, on tullut ruotsin- ja suomenkieleen nimenomaan tästä tapahtumasta ja se on alunperin turkinkielinen sana.

 

[scholl]

Aloitin lukemaan Raamattua, kuten jossain vaiheessa ilmoitin. Syynä tähän on ripari, jonka suoritan nyt näin kypsässä iässä.

Etkö saanut riparitodistusta hankittua mitenkään maksamalla kirkollisveroa tms.? Joudutko lukemaan pari viikkoa ääneen vuorotellen aamusta iltaan? Itselläni on myös jäänyt raamattukerho yhden päivän jälkeen kesken, kun olimme sen papin kanssa liian erimielisiä. Helvetillisessä kuumuudessa kesähelteellä 8 tuntia istumista varmaan jollain yhdellä 15 minuutin tauolla ja se koko hemmetin aika oli sitä, että siellä luettiin vuorotellen ääneen jotain kirjaa. Huvittavaa oli kaiken lisäksi niitä, että joku pitkätukkahintti, oliko titteli kanttori tms. jakoi niitä kirjoja ihan randomisti. Iltapäivällä kun oma vuoroni tuli lukea niin kävi ilmi, ettei minulle ollut jaettu sitä kirjaa lainkaan. En aiemmin viitsinyt asiasta mainita, kun koko homma oli sellaista vittuilua ja vitsi koko ripari. Sieltä kun fillaroin himaan niin sen jälkeen en ole noihin ripariasioihin palannut, tosin aikaakin on kulunut siitä vasta 24 vuotta. Se on kyllä sellaista käsittämätöntä skeidaa se ripari, ettei mitään rajaa ja kellekään en kyllä sitä suosittele.

 

[Germanicus]

-OO-: kiitoksia vinkeistä. Osan olen tuosta lukenutkin, mutta tuo My Lain tarina menee kyllä hankintaan.

 

[alwahla]

Etkö saanut riparitodistusta hankittua mitenkään maksamalla kirkollisveroa tms.? Joudutko lukemaan pari viikkoa ääneen vuorotellen aamusta iltaan?

En ole koskaan maksanut kirkollisveroa, koska ennen tätä riparia en ollut kuulunut kirkkoon. Ajatus kirkkohäistä sekä uteliaisuus Raamattua kohtaan (en usko, että tulen kokemaan mitään uskonnollista herätystä) saivat minut vihdoin tarttumaan härkää sarvista ja lähdin avoimin mielin suorittamaan aikuisille tarkoitettua riparia.

Tähän mennessä olen tavannut pappia kolme kertaa eli ensimmäisen kerran joulukuussa ja viimeiset pari kertaa tammi-helmikuun aikana. Ääneenlukua en ole vielä päässyt kokemaan, vaan Raamattua ja Katekismusta on tullut luettua enimmäkseen kotona. En tiedä, millainen ripari oli sinun aikanasi, mutta papin mukaan ripari on muuttunut aika paljon viimeisten vuosikymmenien aikana.

Onhan tämä aikuisten versio huomattavasti fiksummin hoidettu kuin teini-ikäisillä. Ajatuksia voi vaihtaa ja voi olla rohkeasti eri mieltä asioista.

Itse olen ottanut tämän mission vähän sellaiselta kantilta, että tätä kautta pääsen tutustumaan tuon ajan maailmaan ja tapoihin sekä asenteisiin.