Itse en ole ikinä ymmärtänyt romaaneita tai juuri muutakaan kaunokirjallisuutta. Outoa käyttää aikaa siihen, että lukee keksittyjä juttuja.
Kannattaa mieluummin lukea Jatkoaikaa, kun täällä ei tunnetusti esiinny keksittyjä juttuja ollenkaan. Reality bites.
Mitenkäs on, harrastaako jengi täällä wc-lukemista? Siis muutakin kuin Tekniikan Maailmaa, Hesaria, pornolehtiä ja Aku Ankkaa? Itselläni on huussissa aina jemmassa TM- ja muita asialehtiä pikaista paskannosta varten, mutta myös tieto- ja kaunokirjallisuutta pidempää paskasessiota takasilmällä pitäen.
Juuri nyt on menossa mm. Tommi Liimatan & Jouni Hynysen Rillipää Ja Läski. Kirja on dokumentaarisen kirjeenvaihtotekniikkansa puolesta hyvin modularisoitavissa ja näin ollen sovellettavissa eri mittaisiin wc-tuokioihin.
Myös matkakirjallisuutta tulee pytyllä luettua, kuten viime syksynä luin ahkerasti Japani-kirjoja ja Bukarest-opasta, vaikka Romaniassa käyminen jäikin suunnitelmista huolimatta odottamaan myöhempiä aikoja. Joskus pytyllä selaillaan sotakirjoja kuten Lehväslaihoa ja Sven Hasseliakin, mutta myös poliittista tavaraa kuten Kekkosen, Paasikiven yms. elämäkertoja. Ruokakirja "Kekkosen Pöydässä" oli mitä mainiointa istuntoseuraa, todella hieno vorschmack-resepti ryyditti loistavasti toimitusta.
Tietysti paskalla on aina reteää lukea Veikko Huovista. Huovisen tuotanto soveltuu tietysti mihin tahansa lukutilanteisiin mitä luontevimmin, mutta ns. littlejuttuja on todella käytännöllistä lukea paskalla istuessa. Lyhyet huovistarinat istuvat hienosti kaikkiin äkäistä ripulipieraisua pidempiin paskaturnajaisiin.
