Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Uleåborgir]

Lapsuudenkodon hyllystä löysin pienen ja herkän Toivo Pekkasen romaanin Hämärtyvä horisontti. Kalle Piätalohan tästä herra Pekkasesta kovasti piti. Älyttömän herkkää, pientä ja lyyristä.

Nyt luennassa Huovisen Veikon "Viiksitrilogia", jonka osat ovat Pietari Suuri hatun polki, Joe-setä ja Veitikka. Huovisen huumoria vakavimmillaan.

 

[Jusu7]

Törmäsin Ville Kaarnakarin teoksiin ja aihe kun vaikutti kiinnostavalta niin työn alle meni kirja Ubung-42. Todellisiin hahmoihin perustuvaa sotahistorian kerrontaa jossa on taitavasti sekoitettu faktaa ja fiktiota. Ubung-42 oli loistava kirja joka piti otteessaan loppuun asti. Nyt jatketaan Operaatio Chevalierin parissa. Linkki vie kirjailijan tietoihin Wikipediaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ville_Kaarnakari

 

[Rommeli]

Jos pidät Kingistä, Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potterista niin suosittelen lämpimästi Kingin eeppistä Musta torni -saagaa.

Ja jos haluaa vielä syventää lukukokemusta ja saada aivoille lisätöitä, voisi melkeinpä suositella Kingin koko tuotannon kahlaamista. Aika iso osa kirjoista liittyy kuitenkin enemmän tai vähemmän Mustaan Torniin. Parasta tässä jutussa on se, että kaikki kirjat toimivat silti täydellisesti erillisinäkin teoksina.

 

[Fordél]

Nyt on menossa Andre Agassin elämäkerta ja on kyllä ihan ykkönen urheilukirjoista, joita on tullut vino pino luettua. Kannattaa lukea, vaikka tennis ei kiinnostaisikaan.

Tennis kiinnostaa paljon ja jonkin verran myös sitä henkilö, jolle pitäisi vielä lahja ostaa. Tässä voisi olla ehkä yksi hyvä vaihtoehto. Saisko tästä jotain pientä infoa, että millaisesta kirjasta kyse muuten kuin yhden tennislegendan elämänkerrasta?

 

[Isaskar]

Tennis kiinnostaa paljon ja jonkin verran myös sitä henkilö, jolle pitäisi vielä lahja ostaa. Tässä voisi olla ehkä yksi hyvä vaihtoehto. Saisko tästä jotain pientä infoa, että millaisesta kirjasta kyse muuten kuin yhden tennislegendan elämänkerrasta?

Tavallaan traagisesta tarinasta (isä käytännössä pakotti pelaamaan ja Agassi vihasi tennistä koko uransa ajan). Kirja ei ole mitään normaalia saavutusten listaamista ja hehkutusta lisättynä muutamalla harkitulla paljastuksella vaan tässä on jotain (tyyli, rehellisyys?), joka tekee siitä erilaisen. Osta ihmeessä, en usko että pettyy.

 

[Fordél]

Tavallaan traagisesta tarinasta (isä käytännössä pakotti pelaamaan ja Agassi vihasi tennistä koko uransa ajan). Kirja ei ole mitään normaalia saavutusten listaamista ja hehkutusta lisättynä muutamalla harkitulla paljastuksella vaan tässä on jotain (tyyli, rehellisyys?), joka tekee siitä erilaisen. Osta ihmeessä, en usko että pettyy.

Juu näitä juttuja luin myös arvosteluista eli mukava kun kyse ei ole ihan normaalista elämänkerrasta kaikkine hehkutuksineen vaan ilmeisesti enemmänkin keino purkaa patoumia uran ja elämän varrelta:) Täytyypi vissiinkin laittaa pukin konttiin.

 

[Kai-Sakari]

Jo Nesbø on vienyt dekkaristin mennessään. Lapiduksen Luksuselämää ei myöskään pettänyt. Sen sijaan Margaret Atwoodin prequel Oryxille ja Crakelle, Herran tarhurit oli kova pettymys.

 

[scholl]

Kummallinen ongelma, kun romaanit ei tahdo enää upota. Tulee vaan mietittyä, että joku on omassa päässään tämänkin kehitellyt eikä jaksa oikein innostua. No, onneksi on olemassa lukematon määrä tosielämään pohjautuvia kirjoja.

Nyt on menossa Andre Agassin elämäkerta ja on kyllä ihan ykkönen urheilukirjoista, joita on tullut vino pino luettua. Kannattaa lukea, vaikka tennis ei kiinnostaisikaan.

Itse en ole ikinä ymmärtänyt romaaneita tai juuri muutakaan kaunokirjallisuutta. Outoa käyttää aikaa siihen, että lukee keksittyjä juttuja. Toki jotain klassikoita voi lukea, mutta silti. Agassin kirja oli hyvä, mutta en pidä sitä urheilukirjana.

 

[scholl]

Juu näitä juttuja luin myös arvosteluista eli mukava kun kyse ei ole ihan normaalista elämänkerrasta kaikkine hehkutuksineen vaan ilmeisesti enemmänkin keino purkaa patoumia uran ja elämän varrelta:) Täytyypi vissiinkin laittaa pukin konttiin.

En tiedä onko se varsinaista patoutumien purkamista, vaan Agassi kertoo omasta filosofiastaan. Se on osittain elämänkerta, mutta se on myös leadership-kirja. Siellä tulee erittäin hyviä pointteja esille.

 

[Uleåborgir]

Itse en ole ikinä ymmärtänyt romaaneita tai juuri muutakaan kaunokirjallisuutta. Outoa käyttää aikaa siihen, että lukee keksittyjä juttuja. Toki jotain klassikoita voi lukea, mutta silti.

Ajattelen tätä asiaa niin, että juonet kyllä ovat pääosin keksittyjä, mutta muuten romaanit heijastelevat todellisia henkilöitä ja ympäristöjä. Ajatellaan nyt vaikkapa sotakirjallisuutta yhtenä tällaisena genrenä.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Itse en ole ikinä ymmärtänyt romaaneita tai juuri muutakaan kaunokirjallisuutta. Outoa käyttää aikaa siihen, että lukee keksittyjä juttuja.

Kannattaa mieluummin lukea Jatkoaikaa, kun täällä ei tunnetusti esiinny keksittyjä juttuja ollenkaan. Reality bites.

Mitenkäs on, harrastaako jengi täällä wc-lukemista? Siis muutakin kuin Tekniikan Maailmaa, Hesaria, pornolehtiä ja Aku Ankkaa? Itselläni on huussissa aina jemmassa TM- ja muita asialehtiä pikaista paskannosta varten, mutta myös tieto- ja kaunokirjallisuutta pidempää paskasessiota takasilmällä pitäen.

Juuri nyt on menossa mm. Tommi Liimatan & Jouni Hynysen Rillipää Ja Läski. Kirja on dokumentaarisen kirjeenvaihtotekniikkansa puolesta hyvin modularisoitavissa ja näin ollen sovellettavissa eri mittaisiin wc-tuokioihin.

Myös matkakirjallisuutta tulee pytyllä luettua, kuten viime syksynä luin ahkerasti Japani-kirjoja ja Bukarest-opasta, vaikka Romaniassa käyminen jäikin suunnitelmista huolimatta odottamaan myöhempiä aikoja. Joskus pytyllä selaillaan sotakirjoja kuten Lehväslaihoa ja Sven Hasseliakin, mutta myös poliittista tavaraa kuten Kekkosen, Paasikiven yms. elämäkertoja. Ruokakirja "Kekkosen Pöydässä" oli mitä mainiointa istuntoseuraa, todella hieno vorschmack-resepti ryyditti loistavasti toimitusta.

Tietysti paskalla on aina reteää lukea Veikko Huovista. Huovisen tuotanto soveltuu tietysti mihin tahansa lukutilanteisiin mitä luontevimmin, mutta ns. littlejuttuja on todella käytännöllistä lukea paskalla istuessa. Lyhyet huovistarinat istuvat hienosti kaikkiin äkäistä ripulipieraisua pidempiin paskaturnajaisiin.

 

[Uleåborgir]

Mitenkäs on, harrastaako jengi täällä wc-lukemista? Siis muutakin kuin Tekniikan Maailmaa, Hesaria, pornolehtiä ja Aku Ankkaa? Itselläni on huussissa aina jemmassa TM- ja muita asialehtiä pikaista paskannosta varten, mutta myös tieto- ja kaunokirjallisuutta pidempää paskasessiota takasilmällä pitäen.

Rakas aihe. Käymälässäni on sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Koiran elehtimistä käsittelevä teos oli viimeksi luennassa. Huumoria ei viitsi eriössä lukea, sillä en pidä tårta på tårta -tilanteista, joissa hauskuutta alleviivataan kaksinkertaisesti. Vaikeasti avautuva satiiri toki menee, sillä samalla kun pinnistelee ironian avautumiseksi, tulee myös varsinaiseen ponnistukseen lyöntiä, mikä ehkäisee peräsuolisairauksia, vakaviakin.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Huumoria ei viitsi eriössä lukea, sillä en pidä tårta på tårta -tilanteista, joissa hauskuutta alleviivataan kaksinkertaisesti.

Muutamat huumorin alalajit käyvät wc-lukemiseksi hienosti. Nythän Egmont on uudelleenjulkaissut kovakantisina kirjoina 70-luvun Shokki-lehtiä, ja näitä olen pitänyt wc-kirjastossani myös tarjolla. Itse pidän kyseistä sarjaa Slemmy -kertojahahmon ansiosta jonkilaisena hirtehishuumorina, vaikka jonkinlaista old school horroria Shokki kai oikeasti edustikin. Mutta anyways hoitaa hyvin asiansa ns. hiljaisen toimituksen äärellä.

 

[Uleåborgir]

Mutta anyways hoitaa hyvin asiansa ns. hiljaisen toimituksen äärellä.

Käyttötarkoitusteoreettisesti voi kieltämättä nähdä tietyissä lajeissa hyötyä tällainen kyynikkokin.

Äänikirjoille on myös selvä tilaus. Vieraspaikassa kakatessaan monesti tuntuu siltä, että kakka ja kaasut purkautuvat äänimaailmaltaan turhan navakasti. Olenkin kuunnellut vierailuillani viime aikoina Välskärin kertomuksia mp3-tiedostoina. Äänet eivät siitä mihinkään vähene, mutta kuitenkin sitä tuntee silloin olonsa mukavammaksi, vähemmän kiusalliseksi. Voi olla, että rauhallinen ääninäytteleminen rentouttaa, ja pökylä pääsee livakammin ahdingostaan.

Oikeastaan strutsit ja muut päänsä pensaisiin laittavat elukat eivät olekaan niin pöljiä elukoita, vaikka niitä aina sellaisiksi muistetaankin moittia. Toinen vaihtoehto on varata tarpeeksi soittimia isäntäväelle ja muille vieraille, jolloin he voivat kuunnella äänikirjoja kun on itse laskemassa kaapelia.

 

[DC.PAPA]

Muutamat huumorin alalajit käyvät wc-lukemiseksi hienosti. Nythän Egmont on uudelleenjulkaissut kovakantisina kirjoina 70-luvun Shokki-lehtiä, ja näitä olen pitänyt wc-kirjastossani myös tarjolla. Itse pidän kyseistä sarjaa Slemmy -kertojahahmon ansiosta jonkilaisena hirtehishuumorina, vaikka jonkinlaista old school horroria Shokki kai oikeasti edustikin. Mutta anyways hoitaa hyvin asiansa ns. hiljaisen toimituksen äärellä.

Voi helvetti kun putosin. Itselle tuli ko. lehti luukusta -70 luvulla. Jos tätä klassikkoa nyt saa uudelleen täytyy ehdottomasti hankkia, ihan nostalgian vuoksi.

 

[Fordél]

Joskus pytyllä selaillaan sotakirjoja kuten Lehväslaihoa ja Sven Hasseliakin, mutta myös poliittista tavaraa kuten Kekkosen, Paasikiven yms. elämäkertoja.

Paasikiven sotapäiväkirjat ovat mitä parhainta wc-kirjallisuutta. Niitä on hyvä lukea Paasikiven päivä per oma istunto tahdilla. Sama pätee muihinkin päiväkirjoihin kuten vaikka Stubbin Hymyile olet EU:ssa ym. Toki kaikenlainen muukin kirjallisuus menee, mutta ehkä jotain romaania olisi vaikeampi lukea, jos lukeminen tapahtuu pätkissä. Silloin se juoni ei ehkä ihan avautuisi.

 

[Uleåborgir]

Luin uusiksi Rosa Liksomin Tyhjän tien paratiisit. Sopivasti verta ja suolenpätkiä minun makuuni edelleen. Välillä vain on kovasti vaikea samaistua Rosan tarinatilassa miehenä kertomiin juttuihin. Luen tällä hetkellä Veikko Huovisen Hamsterit-romaania, joka ei kyllä ole mielestäni parasta Huovista ollenkaan. Siinä on suoranaisia varkauksia esimerkiksi Paroni von Münchhausenin tarinoista ja päähenkilö Rurikin toistuva "Hjoo!"-repliikki on peräti ärsyttävä.

Yritin myös lukea Käyttäjänimettömän suosikkia eli Volter Kilven Alastalon salia. Mutta mutta. Kirja on tajunnanvirtaa, josta en tykkää, ellen sitä itse kirjoita. Kuvitteellinen kohtaus: "Vihervä puna purppusi sielujen manasta, nurmi nuoltui kalman kajoon. Verevät vaimot puhalsivat aikansa, sineen uhkusi päivän ilta. Kärisseet äänet liuoittuivat härmäiseen multaan ja maassa orasi kuoleman elämä."

Ei jaksa.

 

[Timbit]

Stephen Kingin 11/22/63 menossa. Aivan loistavaa kingimäistä tarinankerrontaa, ja kyllähän tuo tiiliskivi tempaisi mukaansa jo aivan alkusivuilta lähtien. Kingin ystävät eivät varmasti pety.

 

[Pavlovin Koira]

Anthony Beevorin Taistelu Espanjasta meneillään.

Aiemmin luettuna samalta kirjoittajalta:
- Berliinin taistelu 1945
- Stalingrad
- Taistelu Kreetasta

 

[Evil]

Anthony Beevorin Taistelu Espanjasta meneillään.

Aiemmin luettuna samalta kirjoittajalta:
- Berliinin taistelu 1945
- Stalingrad
- Taistelu Kreetasta

Huomasin Hesarista, että Beevorilta on tulossa suomeksi yleisteos Toisesta maailmansodasta. Pitänee ottaa tutkintaan. Vaikka aiheesta on kirjoitettu kaikki mahdollinen, on Beevor sen verran raskaan sarjan tekijä että kannattanee katsastaa.

 

[Negatiivinen]

Sinuhe Egyptiläisen sain lopultakin hommattua ja luettua, olihan se uskomattoman hieno teos.

 

[Snakster]

Nobel-voittaja Mario Vargas Llosan uusin teos Keltin uni on menossa. Kirja kertoo irlantilaisen Roger Casementin puuhista hänen toimiessaan englannin konsulina ensin Belgian Kongossa ja sitten Perussa, jossa kummassakin paikassa hän toi päivänvaloon eurooppalaisten valloittajien pöyristyttäviä julmuuksia. Näiden komennusten jälkeen hän alkoi puuhailla Irlannin irrottautumista Englannista, mistä touhusta ei sitten päätä silitelty.

Vargas Llosalle tyypilliseen tapaan yksityinen ja yleinen yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla ja tietty humaanius välittyy eikä kirja edes tyydy olemaan mikään luettelo erilaisista hirmuteoista. Myös hienosti jälleen kerran leikitellään aikatasoilla todella mehukkaalla tavalla.

 

[Evil]

Sinuhe Egyptiläisen sain lopultakin hommattua ja luettua, olihan se uskomattoman hieno teos.

Ja mikä hienointa, se ei ole edes Waltarin paras. Seuraavaksi sitten Turms-kuolematon tai Ihmiskunnan viholliset.

 

[Johannes]

Luin Tuomas Kyrön "Mielensäpahoittaja"-kirjan n. 3 viikkoa sitten. Ihan hauska ja ajatuksia herättävä kirja nykymaailman menosta, yli 80-vuotiaan näkökulmasta, johon Kyrö kirjassaan lähes virheettömästi eläytyy. Vain yksi kauneusvihe kirjassa on, mutta en sitä paljasta. Tuomas tietää kyllä itse ja kustannustoimittaja, että mikä juttu ei kuuluisi kirjaan.

 

[Noitarumpu]

Tuli luettua Liksomin palkittu Hytti nro 6. Tykkäsin. Liksomhan kuvaa loistavasti ympäristöä, joskus ehkä vähän liiankin runsassanaisesti mun mieleen. Mut kokonaisuudessaan ihan kelpo teos. Eräs tuttavani on matkustanut noilla alueilla aikoinaan ja hän ei pitänyt kirjasta. Hän totesi, että Liksom maalaa kaiken liian mustaksi, että ihmiset ovat toisenlaisia kuin kirjassa, jotka tapasi matkoillaan. Noh, ihmisiähän on varmasti moneksi, kuten meilläkin, joten ehkä hänelle ei sitten sattuneet kirjan kaltaiset henkilöt kohdalle. Uskottavantuntuisesti Liksom heidät on kuitenkin mun silmissä kuvannut, sen kummemmin vaikka en asiaa tunnekaan.