Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Pavlovin Koira]

Eilen sain päätökseen Summasen ja Hazardin kirjan. Vähän valju maku jäi. Nuo Summasen ajatukset toimisivat ehkä tv-ohjelmana tai yksittäisinä kolumneina mutta kokonainen kirja on kyllä aika puuduttava. Muutamia ihan hienoja oivalluksia kyllä.

Yllättävää oli se, että Summasesta paljastui aikamoinen moralisti. Hän kritisoi mm. kovin sanoin jäähalleissa harrastettavaa juopottelua ja esitti alkoholimyynnistä vapaita kuukausia sekä tv:n kuvaajien suhtaumista naisurheilijoihin (kiinnitetään liikaa huomiota ulkonäköön, keskitytään kuvaamaan perseitä jne.). Ihan perusteltuja toki Raimon kritiikit noissakin asioissa olivat.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Tein löydön, kun satuin lainaamaan nimimerkillä Elias Kalmisto kirjoittavan esikoiskirjailijan kirjan Pihtari - Rakkausromaani. Kirjan kansi noudattaa Väinö Linnan tuntemattoman sotilaan tyyliä. Tai Sotaromaanin.

Koko kirja pyörii sen ympärillä, kun pienimunainen (9 cm) kolmikymppinen tamperelainen yrittää saada pillua. Siis tuttua asiaa Jatkoajan kirjoittajille.

Tämä pitää lukea, kiitos vinkistä. Kirjan kontrastiseksi pariksi sopii Kauko Röyhkän Ocean City. Teoksen päähenkilö on potenssinsa ja ennen kaikkea suvunjatkamiskykynsä säilyttänyt mies aikakaudella, jolloin suurin osa miehistä ei kykene siittämään lapsia. Näin muutamalle siemenlingolle avautuu hyvät markkinat.

Onko pillun saamattomuudesta ja pienikullisuudesta tulossa "asia josta saa ja pitää puhua"? Siis trendikkäitä kitinän aiheita, ajankohtaisia otsikoita parturinliikkeisiin tilattavissa lehdissä.

 

[Pavlovin Koira]

Onko pillun saamattomuudesta ja pienikullisuudesta tulossa "asia josta saa ja pitää puhua"?

Eikös tuosta aiheesta tehty pari vuotta sitten pienen kohunkin aiheuttanut kirja nimeltä "Ilman". Kirjoittajana Timo Hännikäinen. Jep: tällainen teos.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Eikös tuosta aiheesta tehty pari vuotta sitten pienen kohunkin aiheuttanut kirja nimeltä "Ilman". Kirjoittajana Timo Hännikäinen. Jep: tällainen teos.

Kyllä. Yleisesti ottaen kannattaa tutustua Hännikäisen teoksiin, ja juuri ylihännikäismestari Käyttäjänimetön on täällä Hännikäistä ansiokkaimmin promonnut. Edelleen suosittelen luettavaksi napakkaa esseekokoelmaa Ihmisen Viheliäisyydestä.

 

[Ben Marco]

John Verdon - Think of a number

Herran esikoisromaani. Todella hyvin skriivattu. Suosittelen murhamysteereistä pitäville.

 

[Tinke-80]

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulun 1. osa on tällä hetkellä kesken. Seuraavat 3 nidettä odottavat kirjahyllyssä vuoroaan. Vaikka tämä sarja luokitellaan fantasiaksi niin väittäisin että tämä kirjasarja on enemmän keskiaikaista juonittelua ja draamaa kuin perinteistä miekka ja magia fantasiaa. Suosittelen varauksetta tätä kirjasarjaa. YLE:hän alkaa näyttämään ensi keväänä tästä kirjasarjasta HBO:n tuottamaa tv-sarjaa.

George R. R. Martin - Wikipedia

Tulen ja ja jään laulu - Wikipedia


-Tinke-80

 

[Hiker]

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulun 1. osa on tällä hetkellä kesken.

Minä luin tästä loistavasta kirjasarjasta neljä ensimmäistä osaa viime kesänä. Nyt on menossa ensimmäinen osa englanniksi. Täytyy kyllä sanoa, että on lontooksikin aika vaivattoman oloista luettavaa, jopa tällaiselle vähemmän kielitaitoiselle.

Muita kirjoja, jotka ovat työn alla tai odottavat vuoroaan ovat Johannes Angelos, Linnunrata-trilogia kertauksena pitkästä aikaa ja Uinu, uinu, lemmikkini.

 

[Kole13]

Stephen Kingin Kuvun alla tuli luettua ja tykkäsin, kirjassa olisi kyllä ainesta minisarjaan.

 

[Uleåborgir]

Viimeisen kuukauden aikana olen lukenut uusiksi Ilmari Kiannon Punaisen viivan ja Ryysyrannan Joosepin sekä Juhani Ahon Rautatien. Kahdeksannen kerran luin Nikolai Gogolin Kuolleet sielut. Se vain on niin mahtavaa, kun kalkkuna tuntuu sanovan Tsitsikoville "rohkenen tervehtiä". Ja voi sitä Nozdrevia! Mikä valehtelija, mikä vereväposkinen huimapää! Ja Manilov. Kasvot pelkkää suuta ja nenää, kun vietetään sydänten nimipäiviä ja suvaitaan olla niin perin kohteliaita.

Nyt on menossa "Paraatimarssi Suomeen". Venäläisten sotaveteraanien kirjeistä koottu anekdoottikirja talvisodasta. Ei mennyt silloin venäläisillä kuin Strömsössä. Pikemminkin meni niin kuin siellä toisella saarella. Luulivat piruparat muun muassa, että suomalaisten bunkkerit on vuorattu 1,5 metrin kerroksella raakakumia koskapa kranaatit niistä kimpoilivat metsiin. Ja kerran oli suomalainen "naispataljoona" koukkaamassa selustaan, ja siitäkös hämminki syntyi.

 

[Jj]

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulun 1. osa on tällä hetkellä kesken. ---- YLE:hän alkaa näyttämään ensi keväänä tästä kirjasarjasta HBO:n tuottamaa tv-sarjaa.

Sarjan todella hyvän 1. kauden innoittamana ostin Akateemisesta osat 1-4 englanniksi, samaan hintaan kuin yksi suomennettu teos. Aivan järkkyhinnoissa minusta ne ja aika karut kannet vaikkakin P. Hiltusen tekemät.

Nyt menossa Stephen "Jeeves" Fryn The Fry Chronicles. Mukavan hykerryttävää tekstiä ja lukiessa kuulee tekstin ikään kuin Fryn äänellä puhuttuna.

 

[Monipuolisenhuono]

Ace Frehley - No Regrets, a rock'n'roll memoir tuli luettua. Aika kiltti kirja oli, Gene bashingia olis voinnut olla enemmän mutta ei ollut. Jos ois tiedossa joku kirja missä Gene Simmonsista kerrotaan totuuksia niin haluaisin lukea.

 

[ms.qvist]

Ruotsalaisen teologian tohtorin ja etiikan tutkijan Ann Heberlein "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää". On kaikessa karuudessaan paikoin hyvinkin pysäyttävä teos. Heberlein, ulkoisesti menestyvä, hyvännäköinen, korkeasti koulutettu painii sisäisesti oman psyykeensä kanssa sairastaessaan kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Kirja - kaikessa karuudessaan pistää miettimään ja ajattelemaan omaa sairautta monelta kantilta, samalla teos nostaa esille yhteiskunnallisia kysymyksiä, jotka Suomessakin ovat arkipäivää. Kirjassaan Heberlein ei päästä ketään helpolla, ei itseään, ei yhteiskuntaa vaikka arvostaakin St. Larsia (psyk.sairaala), mutta kirkko - Jumala ja uskonto saavat myös ryöpytystä osakseen.

Kirjassaan Ann Heberlein lainasi Mats Furbergia, ja niin lainaan minäkin:

"Elämä ei ole merkityksellinen,
eikä merkityksetön; se vain on".

Kirja syyllistää ja samalla ei syyllistä, kirja kysyy ja samalla vastaa - kirjaa lukiessa välillä tuntee myötätuntoa Heberleiniä kohtaan ja välillä, kuten varmaan on tarkoituskin, epäilyä motiiveista ja jopa inhoa hänen suunnitelmiaan kohtaan. Mutta kenen on oikeus tehdä itsemurha ja onko se aina väärin?

vlad.

 

[Uleåborgir]

Ruotsalaisen teologian tohtorin ja etiikan tutkijan Ann Heberlein "En tahdo kuolla, en vain jaksa elää".

Tuskin koskaan uskon ketään internetissä, mutta tämä kirja on saatava käsiin, mieluiten jo huomenna.

 

[Infamous]

Itsekin olen loppusuoralla A Song of Ice and Fire - projektissani, viidettä kirjaa jäljellä parisataa sivua. Todella eeppistä luettavaa ollut, varmastikin paras fantasiakirjasarja jonka olen käsiini saanut.

Seuraavana vuorossa lisää fantasiaa: Joe Abercrombien Ase Itse. Palstalaisilla kokemuksia?

 

[Pawe87]

Seuraavana vuorossa lisää fantasiaa: Joe Abercrombien Ase Itse. Palstalaisilla kokemuksia?

Todella hyvä kirja ja ainakin itselle meni kerralla suosikkien joukkoon. Mukavan kyyninen ja mustaa huumoria seassa.

 

[Musta Nuoli]

Itsekin olen loppusuoralla A Song of Ice and Fire - projektissani, viidettä kirjaa jäljellä parisataa sivua. Todella eeppistä luettavaa ollut, varmastikin paras fantasiakirjasarja jonka olen käsiini saanut.

Sitä vain toivoo, että kirjailija itse ei pääse "loppusuoralle" ennen kuin hän saa sarjan valmiiksi. Ainakin kaksi osaa pitäisi olla vielä sarjaan tulossa, ja kirjojen julkaisuvälit ovat olleet parin viimeisen osan kohdalla noin 5-6 vuotta. Kolmososa eli A Storm Of Swords tuli 2000, nelososa A Feast For Crows tuli 2005 ja vitososa nyt tänä vuonna 2011.

Nykyisellä julkaisutahdilla sarja saataisiin päätökseensä joskus 2022, jolloin Martin olisi jo 74-vuotias. Mies on suht tukevassa kunnossa eikä enää tästä nuorene, joten sekä miehen itsensä että laadukkaan fantasiakirjallisuuden kannalta täytyy vain toivoa, ettei Martin tee ns. robertjordaneita ennen kuin sarja saadaan päätökseen.

Suosittelen muuten kaikille laadukkaan fantasian ystäville puolalaisen Andrzej Sapkowskin The Witcher -kirjoja. Näistä on suomennettu kaksi edeltävää novellikokoelmaa eli Viimeinen toivomus ja Kohtalon miekka, seuraava suomennos eli romaani Haltiain verta ilmestyy ensi vuoden aikana. Tietokoneroolipelejä pelaavat tuskin ovat voineetkaan välttyä The Witcher -pelistä ja sen jatko-osasta The Witcher 2. Huipputason pelejä, joiden menekki on varmasti osasyy siihen, että kirjojakin on vihdoin suomennettu.

Keskieurooppalaisempaa fantasiaa perinteisen anglosaksisen kolistelun sijasta. Sopivan kirpeää ja vanhoja tarustoja omalla tavallaan tulkitsevaa tarinankerrontaa, jossa maailma on varsin raadollinen. Hirviöitä rahasta metsästävä "noituri" Geralt on hieno henkilöhahmo. Kaukana mistään bulkkifantasiasta.

 

[Musta Nuoli]

George R.R. Martinin Tulen ja jään laulun 1. osa on tällä hetkellä kesken. Seuraavat 3 nidettä odottavat kirjahyllyssä vuoroaan. Vaikka tämä sarja luokitellaan fantasiaksi niin väittäisin että tämä kirjasarja on enemmän keskiaikaista juonittelua ja draamaa kuin perinteistä miekka ja magia fantasiaa

Myös juonittelu ja draama voi olla fantasiaa. Fantasia-termin ongelma on hieman siinä, että suurimmalle osalle ihmisistä tulee sanasta fantasia mieleen Conan/Sormusten Herrasta -mielleyhtymä. Eli joko perinteinen high fantasy -henkinen "taru" hyvän ja pahan taistelusta tai sitten miekka ja magia -konsepti, jossa Uros Barbaari möyhentää isolla vehkeellään sekä vastustajan että puolialastomat naiset. Eikä tässä sinänsä mitään vikaa ole: sekä Taru Sormusten Herrasta että Conan ovat fantasian aatelia ja niiden linjaukset ovat valtaosan fantasiaksi luokitellun kirjallisuuden pohjana.

Mutta fantasia-termi on huomattavasti laajempi käsite, ja kattaa nimensä mukaisesti kaiken, missä on mukana ns. fantastinen elementti, hyppäys normaalin maailmankuvan ja normaalien luonnonlakien yli ja ohi. Pseudokeskiaikainen juonittelun ja raadollisen väkivallan maailma on yhtä lailla fantasiaa kuin klassisempi fantasia tai ns. roolipelifantasia.

Itsekin olen AD&D:tä ja D&D:tä pelannut, mutta pakkohan se on todeta, että vaikkapa R.A. Salvatoren ja Jean Raben kyhäilemät D&D-fantasiakirjat ynnä muut vastaavat bulkkifantasiateokset ovat kaavamaista, kömpelöä ja erittäin epäuskottavasti kirjoitettua skeidaa. Ne vain ovat niin yleisiä, että ihmisille syntyy helposti mielikuva "fantasia=kökköfantasiaa luolilla ja lohikäärmeillä", jonka jälkeen kynnys tarttua esim. Martinin teoksiin on jo melko korkea.

 

[heikkik]

Kun tätä ketjua lukee, niin Tulen ja jään laulu tuntuu olevan tällä hetkellä korkeassa arvossa. Olin välillä vuosikausia lukematta fantasiaa, koska kyllästyi kirjojen kaavamaisuuteen. Onneksi yksi kaverini jaksoi kehua Martinia useampaa kertaan ja kerran paremman tekemisen puutteessa varasin sarjan ensimmäisen osan. Parisen viikkoa sitten sain luettua sarjan viimeisimmän osan, enkä yhtään ihmettele miksi sarjaa kehutaan. Martinin on aivan erinomainen juonenkuljettaja ja pidän kertojanäkökulman vaihtelusta.

Tällä hetkellä lukusessa Karo Hämäläisen Erottaja. Ihan kelvollista luettavaa, taustalla vuoden 2008 taloushässäkkä.

Seuraavaksi Igguldenin Tsingis-kaanista kertovasta Valloittaja-sarjasta ensimmäiset osat. Odotukset eivät ole kovin korkealla, mutta toivottavasti Iggulden yllättää positiivisesti.

edit.

Itsekin olen AD&D:tä ja D&D:tä pelannut, mutta pakkohan se on todeta, että vaikkapa R.A. Salvatoren ja Jean Raben kyhäilemät D&D-fantasiakirjat ynnä muut vastaavat bulkkifantasiateokset ovat kaavamaista, kömpelöä ja erittäin epäuskottavasti kirjoitettua skeidaa. Ne vain ovat niin yleisiä, että ihmisille syntyy helposti mielikuva "fantasia=kökköfantasiaa luolilla ja lohikäärmeillä", jonka jälkeen kynnys tarttua esim. Martinin teoksiin on jo melko korkea.

Juuri tämä bulkkifantasia sai aikaan sen, että jätin fantasian lukemisen vuosikausiksi. Ja vaikka Salvatore kirjoittaa paljon paskaa, niin täytyy sanoa, että Musta haltia-trilogia kolahti aikanaan varsin kovaa.

 

[Isaskar]

Kummallinen ongelma, kun romaanit ei tahdo enää upota. Tulee vaan mietittyä, että joku on omassa päässään tämänkin kehitellyt eikä jaksa oikein innostua. No, onneksi on olemassa lukematon määrä tosielämään pohjautuvia kirjoja.

Nyt on menossa Andre Agassin elämäkerta ja on kyllä ihan ykkönen urheilukirjoista, joita on tullut vino pino luettua. Kannattaa lukea, vaikka tennis ei kiinnostaisikaan.

 

[Vintsukka]

Eilen aloitin Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs-kirjaa. Mielenkiintoiselta vaikuttaa, jokin aika sitten lukemani saman kirjoittajan Kolmas simpanssi vakuutti myös.

Edellinen lukemani kirja oli William Shatnerin Shatner Rules. The Shat jakaa elämänviisauksiaan ja kertoo hauskoja anekdootteja elämänsä varrelta. Suosittelen.

 

[penkinlämmittäjä]

Vanhemmilta nappasin hyllystä kirjan nimeltään Mafia Export.

Tässä pientä lätinää IS:n sivuilla kirjasta. Oli niin mielenkiintoinen aihe, etten voinut välttyä.

 

[vetoo]

Sain äsken luettua: Heikki Nykänen - Sissisotaa.

Nykänen oli Mannerheim-ristin ritari #118. Hän menehtyi viikko sitten.

Linkki vie wikipediaan Nykäsen sivulle.

 

[Kermit]

Nyt on menossa Andre Agassin elämäkerta ja on kyllä ihan ykkönen urheilukirjoista, joita on tullut vino pino luettua. Kannattaa lukea, vaikka tennis ei kiinnostaisikaan.

Second that. Parhaasta päästä elämäkertoja muutenkin, ei pelkästään urheilukirjoista.

Noin muuten on tässä pino perintönä saatuja Hemingwayn kirjoja odottamassa, tällä hetkellä Farewell to Arms menossa. Huonoa Hemingwayta en ole vielä löytänyt, vaikka Vanhus ja Meri onkin omassa luokassaan.

 

[Cactus]

Tällä hetkellä luen kirjaa "Kuvun alla" by Stephen King. Suunnilleen kymmenesosa tästä jättiromaanista takanapäin ja täytyy sanoa että vaikuttaa oikein hyvältä kirjalta. Tätä ennen lukenut Kingiltä mm. Liseyn tarinan, Kuulolla, Painajainen, Uinu uinu lemmikkini, Christine tappaja-auto, Unensieppaaja. Pidän hyvin paljon näistä kirjoista vaikka ehkä tuo Liseyn tarina ei oikein itseeni uponnut kunnolla.

Muuten sitten tullut tässä äskettäin luettua kaikki Harry Potterit jotka ovat aivan loistavaa lukemista vaikka muutaman ekan kirjan jälkeen mennään todella synkkään suuntaan enkä oikein pysty ymmärtämään että lapset näitä lukisivat. Ei ainakaan alle 10-vuotiaat. Potter-sarjan paras kirja on omasta mielestäni Feeniksin kilta, aivan ylitse muiden vaikka hyviä ovatkin kaikki.

Avalonin usvat luin jokin aika sitten ja muistan lukeneeni sen nyt toiseen kertaan. Ihan luettava kirja mutta itse en pysty hehkuttamaan.

Tolkienin Taru sormusten herrasta kirja kuuluu varmaan edelleen oman arvoasteikkoni kärkeen. Elokuvat ovat aivan loistavia myös ja tosiaan kirjaa ja leffoja ei pysty vertaamaan keskenään. Itse ainakin näen mielessäni Keski-maan ja kirjan henkilöt aina oman mielen muokkaamina vaikka olenkin elokuvat nähnyt niin en yhdistä näyttelijöitä hahmoihin joista luen, onneksi. Aivan huikea kirja!!

 

[Pordinard]

Jos pidät Kingistä, Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potterista niin suosittelen lämpimästi Kingin eeppistä Musta torni -saagaa.