Minkä kirjan luit viimeksi / mitä luet nyt?

[Evil]

Noista historiallisista Waltareista mainittujen lisäksi ehdottomasti kannattaa lukea Ihmiskunnan Viholliset, siihen löyhästi liittyvä Valtakunnan Salaisuus sekä etenkin etruskiromaani Turms Kuolematon.

 

[ms.qvist]

Noista historiallisista Waltareista mainittujen lisäksi ehdottomasti kannattaa lukea Ihmiskunnan Viholliset, siihen löyhästi liittyvä Valtakunnan Salaisuus sekä etenkin etruskiromaani Turms Kuolematon.

Ihmiskunnan viholliset odottaa lukuvuoroaan, siihen tosin voi mennä jokunen tovi, jollei se sitten - kiinnostavuudessaan - kiilaa useiden muiden kirjojen ohi.

Turms Kuolematon on tullut luettua jo vuosia ja vuosia sitten, ja se todellakin on suosittelemisen arvoinen teos. Mutta ei kuitenkaan minun listallani kohoa kuin neljänneksi parhaaksi Waltarin romaaniksi/novelliksi, jonka olen lukenut. Se ei kuitenkaan vähennä teoksen hienoutta, kun edelle kiilaa sellaiset merkkiteokset kuin Sinuhe, egyptiläinen ja Mikael Karvajalka & Mikael Hakim.

Jotenkin minua on aina jaksanut kiehtoa Waltarin kyky luoda uskottavan näköisiä maisemia menneistä kulttuureista. Toki hän teki paljon taustatyötä ja sitä kautta tietous oli valtaisaa mutta silti, välillä tulee hämmentynyt olo kun ajattelee kuinka tarkan kuvauksen hän esim. Sinuhessa on onnistunut luomaan. Niin on aina ollut ja niin on aina oleva...

vlad.

 

[Palstalegenda]

Vaikka sitten tänne tämä

Näin tänään kirjoja myyvässä myyntipisteessä Veijo Meren vuonna 1980 ensi kertaa julkaistun romaanin Jääkiekkoilijan kesä. Meinasin ostaa, 2 euroa oli hintaa vaan en sitten ostanut, koska koin, että ehkä se olikin liian epähyvä. Mitä siinä kirjassa tapahtuu ja oliko se edes välttävän kelpo? Nyt saa spoilata!

Ei teistä kukaan sitä kuitenkaan ole lukenut.

Ostin kuitenkin yhden kirjan, 0,50 euroa maksoi: Robert Antoni; Isoäitini eroottiset kansantarinat.

 

[Ben Marco]

Nyt on meneillään Dean Koontzin - Key to midnight.

vuoroa odottelee John Verdonin - Think of a number, sekä Danielle Trussonin - Angelology. Myöskin Joe (Stephen Kingin poika) Hillin semiuusi - Horns täytyy kipaista hakemassa.

 

[hanu]

Näin tänään kirjoja myyvässä myyntipisteessä Veijo Meren vuonna 1980 ensi kertaa julkaistun romaanin Jääkiekkoilijan kesä. Meinasin ostaa, 2 euroa oli hintaa vaan en sitten ostanut, koska koin, että ehkä se olikin liian epähyvä. Mitä siinä kirjassa tapahtuu ja oliko se edes välttävän kelpo? Nyt saa spoilata!

Ei teistä kukaan sitä kuitenkaan ole lukenut.
[/URL]

Löytyy tuo hyllystä. Olisinko kuitenkin lukenut sen silloin 1980, eli en muista juonesta oikein mitään. Kertoo kuitenkin jääkiekkolijan kesästä. Naapuri teki tuolloin kirja-arvosteluja eri lehtiin ja sitä kautta teos kulkeutui minulle. Sen muistan, että oli ihan luettava, muttei niin hyvä, että olisi tullut tartuttua uudelleen.

t. hanu

 

[Evil]

Eikös tuon Jääkiekkoilijan kesän pohjalta tehty se onneton pehmopornoleffa Iso vaalee? Voin kyllä muistaa väärinkin. Kakaroina sitä katsottiin ja odotettiin jotain tapahtuvaksi, ja taisi siinä kolmen sekunnin ajan peräti naisen nänni näkyä.

 

[ms.qvist]

Chil Rajchmanin "Treblinkan viimeinen juutalainen". Kirja perustuu Rajchamin omakohtaisiin kokemuksiin hänen Treblinkan tuhoamisleirillä viettämästään ajasta, siitä kuinka päivät täyttyivät raatamisesta, silmittömästä väkivallasta ja jatkuvasta kiivastahtisesta tappamisesta ja lopulta onnistuneesta paosta. On täysin ymmärrettävää, että Rajchman käyttää kovin usein SS-miehistä ja ukrainalaisista vartijoista nimityksiä "murhaaja" tai "roisto", mutta ajoittain termien käyttö tuntui tarkoitushakuiselta ja ne menettivät tehoaan kirjan kääntyessä loppupuolelle. Koska aihe oli ja on mielenkiintoinen, veti kirja mukaansa hetkessä ja se tuli luettua pikapikaa kaiken muun touhun ohessa. Kirjaa voi suositella keskitysleirikuvauksista pitäville lukijoille.

vlad.

 

[Koirapoika]

Tuli luettua Esa Tikkasesta kertova kirja, nopeasti luettava opus. Harmitti miten pintaa raapaisten Stanley Cup finaaleista kerrottiin, hyvä kun pelien tulokset mainittiin ja sitten olikin pytty jaettu. Mukaviakin hetkiä oli, tapahtumat maajoukkueen mukana eritoten. Meni välipalana ihan mainiosti ja suositellakin tohtii kevyenä kiekkokirjana.

Siirrytään sitten ruotsalaisen rikoksen maailmaan, Jens Lapidus - Siisti kosto. Ensimmäisestä osasta pidin, juoni toimi varsin letkeästi, väkivalta tuli yllättäen ja pyytämättä eikä sillä mässäilty.

 

[ms.qvist]

Ilkka Raitasuo & Terhi Siltala: Kellokosken Prinsessa. Kyseinen teos kertoi Kellokosken Prinsessan, Anna Svedholmin, tarinan Kellokoskella, sitä ennen ja sen jälkeen Nikkilässä. Prinsessasta on myös tehty samanniminen elokuva, joka sekin on hieno kuvaus Prinsessan elämästä ja samalla kuvaus mielenterveystyöstä Suomen historian eräässä murrosvaiheessa.

Kirja käsitteli laajemmin Prinsessan vaiheita, tämän hyvin voimakastahtoisen ja paikoin hyvin syvällä harhoissaan eläneen naisen elämää, mutta samalla kirja oli mielenkiintoinen läpileikkaus mielenterveystyön ja -hoidon historiaan, erityisesti 1900-luvun alusta 60-luvulle. Mutta senkin jälkeen esille nostettiin poimintoja ja edettiin aina 80-luvulle saakka, jolloin avohoito alkoi tulla laajemmassa mitassa kuvioihin. Prinsessan kohdalla avohoito ei kuitenkaan tullut kysymykseen, hän eli elämästään yli 55 vuotta mielisairaaloissa, kuollen Nikkilässä (mielisairaalasta kyse) kesällä 1988.

Kirja kiehtoi minua myös omien kokemusteni kautta mt-kuntoutujana ja mt-ongelmaisena. Onneksi olen kuitenkin päässyt nauttimaan suhteellisen moderneista hoitotavoista, joskin lääkitys tuntuu toisinaan "reseptit kouraan ja menoksi" toiminnalta ts. kontakteja lääkäreihin on liian harvoin.

vlad.

 

[ms.qvist]

Aika mietteliääksi vetää Kang Chol-hwan'in ja Pierre Rigoulot'n yhteisteos "Pjongjangin akvaariot".

***spoilausta ja pohdintaa***

Teos on pysäyttävä kuvaus tämän hetken Pohjois-Korasta (tai 70-luvulta 90-luvun alkuun) ja siitä kuinka maassa elää onnellinen kansa jolla kaikki on hyvin ja jonka johtaja on Juche-aatteen isä ja jumalaan verrattavissa oleva hahmo.

Kirja myös osoittaa sen kuinka mädännäinen koko järjestelmä on alhaalta ylös saakka. Kuinka korruptio rehottaa kaikkialla, kuinka ulkomaalaisten sukulaisten avulla voi saada likipitäen mitä haluaa ja kuinka sukkauhousuista Seikon-kelloihin kaikki on haluttua tavaraa viranomaisten lahjonnassa. Teos on myös kuvaus siitä mitä tähän "satumaahan" joutuville maahanmuuttajielle voi käydä ja usein käy, kuinka he muuttuvat "valtion vihollisiksi" ja löytävät tiensä leireille. Maa jossa miljoonia on kuollut nälkään sadat tuhannet elävät vankileireillä tekemässä töitä epäinhimillisissä oloissa jokapäiväisessä kuolemanvaarassa. Ja salaisimmillista leireiltä, niissä joissa aseita valmistetaan, yksikään vanki ei tule elävänä pois. Eipähän ole vaaraa, että joku sattuisi puhumaan ohi suunsa.

Luettuani teoksen, jäin väkisinkin miettimään sitä, että onko kansa todellakaan niin fanaattisesti johtajansa takana vai nousisiko se sitä vastaan välittömästi saatuaan riittävästi tukea ulkovalloilta. Riittäisikö voimakas ja täsmällinen hyökkäys lamaannuttamaan maan puolutuksen ja saamaan aikaan vallanvaihdon? Tulin siihen tulokseen, että ei saa. Pohjois-Koreassa on satoja tuhansia erikoisjoukkoihin- ja turvallisuuspalveluun kuuluvia sotilaita joilla ei ole mitään menetettävää kuin henkensä, joten he varmasti taistelisivat viimeiseen saakka, joten sodasta, vaikka se olisi lyhyt, tulisi katkera ja erityisesti pohjoiskorealaisia kuolisi paljon. Nimittäin sodan alkaessa ensimmäisiä uhreja tulisivat olemaan vankileirien vangit - tuskin kukaan heistä jäisi todistamaan kauheuksia jälkipolville.

Mielenkiinoinen kirja maasta jossa kansa elää täydellisessä valheessa!

vlad.

 

[ms.qvist]

Charles Bukowskin "Postitoimisto" oli hersyvän hauska kuvaus juopottelevasta, naisissa käyvästä ja elämäänsä välillä kyllästyneestä postimiehestä - välillä piinasivat kirjeet, välillä vittumaiset pomot, hullut työkaverit, mielipuoliset asiakkaat ja päälle päätteeksi vittumoinen keli iski paikoin vasten kasvoja ja munaskuita.

Ihan sitä tulee entisenä postilaisena vanhat muistikuvat mieleen vaikka kannolla en koskaan ole ollutkaan, lajittelussa sen sijaan suurimman osan uraani. Mutta saatoin todellakin kuvitella itseni hankin osaan kirjenippujen keskelle, siitä huolimatta vaikka en ollutkaan kova naistenmies noihin aikoihin - no enpä ole nytkään, joten tässä suhteessa elo ei ole muuttunut miksikään.

"Chinaski, miten sinä meinaat selvitä ilman postitoimistoa?"
"En tiedä. Jos vaikka nain sinua. Tai annan sinun naida minua. En minä vaan tiedä." (lainaus: Postitoimistosta).

vlad.

 

[Hiker]

Luin tuossa Joseph Goebbelsin (Göbbelsin?) päiväkirjan suomennetun version vuoden 1945 keväältä. Kirjan nimi siis on Lopun alku, alkuteos toki lyhyesti Tagebücher 1945.

Kovasti tuntui olevan tyytyväinen itseensä, vaikkei tilanteessa tuolloin ollut juurikaan hurraamista. Kirjasta ehkä neljäsosa oli ilmavoimien ja Göringin haukkumista, ja Goebbels vaikutti pitävän Göringiä ilmavoimien ja sitäkautta koko kolmannen valtakunnan rappion aiheuttajana. Yleisesti Saksan tilanteesta Goebbels ajatteli, että tilanne on epätoivoinen, mutta jos Puna-armeijan eteneminen saadaan pysäytettyä, Stalinin kanssa on mahdollista neuvotella, ja sitten haastaa länsiliittoutuneet yhden rintaman sodassa. Varsinaista epätoivoa noilta sivuilta ei huomannut, mutta en sitten tiedä, kuinka siloiteltua tuo päiväkirjaan kirjoitettu teksti oli, ja miten Goebbels todellisuudessa arvioi valtakunnan selviytymismahdollisuuksia.

Sen lisäksi joku ääliö oli kirjoittanut jotain mukanokkelia reunamerkintöjä ikään kuin vastauksina Goebbelsin teksteihin. En pidä hirveän todennäköisenä, että JG kävisi lainaamassa tuon oman päiväkirjansa suomennetun version Oulun pääkirjastosta ja lukisi nuo huomautukset.

Tällä hetkellä luen George Martinin Tulen ja jään laulu -septologian neljättä osaa Korppien kestit.

 

[Splendide]

Tällä hetkellä luen Enrique Morielin "Ajattoman kaupungin varjot" -kirjaa. Ollut aika vahva pettymys. TUntuu, että kirjoitettu hätäisesti ja vasemmalla kädellä ... viimeiset 20 sivua lukematta, ehkä yllättävä loppuratkaisu pelastaa kaiken.

Aiempi kirja Mika Waltarin "Valtakunnan salaisuus".

 

[Evil]

Aiempi kirja Mika Waltarin "Valtakunnan salaisuus".

Siitä sitten sujuvasti Ihmiskunnan Viholliset käteen, ellet ole jo lukenut. Limittyy tarinaan.

 

[-FNM-]

Viimeisimpänä olen lukenut käyttäjänimettömän tässä ketjussa suositteleman Wilson Kirwan tarinan. Seuraavaksi alkaa Juha Vuorisen Nokimusta seikkailu.

 

[Splendide]

Siitä sitten sujuvasti Ihmiskunnan Viholliset käteen, ellet ole jo lukenut. Limittyy tarinaan.

Tein "virheen", koska luin Ihmiskunnan viholliset aiemmin, joten ei mennyt kronologisessa järjestyksessä, mutta luin Ihmiskunnan viholliset juuri ennen Valtakunnan salaisuutta, joten paljon asioita oli muistissa. Waltarin historiallisista romaaneista puuttuu enää Mikael Carvajalka, kaikki muut niistä olen jo lukenut.

 

[Evil]

Viimeisimpänä olen lukenut käyttäjänimettömän tässä ketjussa suositteleman Wilson Kirwan tarinan. Seuraavaksi alkaa Juha Vuorisen Nokimusta seikkailu.

Ajattelit siis saman kirjan kahdesti lukea.

 

[-FNM-]

Ajattelit siis saman kirjan kahdesti lukea.

Kyllä. Kirjoittaja toki vaihtuu, mutta kovin pimeää lienee silti.

 

[Rinksu]

Beevorin Stalingrad. En ole mikään lukutoukka, mutta tämä on tullut luettua useampaankin kertaan vuosien varrella ja on hieman kuivasta tyylistään huolimatta erinomainen dokumentti yhdestä 2.maailmansodan ratkaisutaistelusta. Kirja myös perehtyy noiden tapahtumien raadollisuuteen aika koskettavasti.

Beevorin tuotantoon on jo pitempäänkin pitänyt tutustua tarkemmin, noita 2.maailmansodan dokumentteja on useammankin kirjoittanut.

 

[Splendide]

Suosittelen kaikille Bodie Thoenen Eurooppa-kroniikkaa. Samanlaista kielellistä taikaa kuin Waltarin Sinuhessa. Upea, jännittävä ja eeppinen kirja Toisen Maailmansodan aatosta ja sen jälkeen.

 

[Maastomasto]

Viimeksi luin sen Remeksen kirjan, missä roolihahmon vanhemmilla oli peitelty menneisyys natsien kätyreinä. Ja likaista pommiakin siinä oltiin Lontoossa räjäyttämässä. Eli Pahan Perimä.

Mun ennakko-odotuksissa oli, että tämä kirja sijoittuisi vaihtoehtohistoriaan. Eli natsit menivät kuuhun ja suomalaiset veriliittolaisina mukana. No kirjan kannessa viitattiinkin sitten siihen, että NASA:n rakettiohjelma oli "lievästi" saksalaisvetoinen. No kirja nyt oli sitten ihan luettava, mutta tuskin mä lisää jaksan Remekseltä lukea.

 

[Monipuolisenhuono]

Kubanin Sillanpää.

Jos Rautaristi elokuva on tuttu niin tässä on kirja johon tuo elokuva perustuu, tai no osittain. Steiner ei pelleille lainkaan ja Stransky on kusipäisempi kun leffassa.

Willi Heinrich on opuksen kirkoittaja.

Hyvä kirja ja elokuvakin on hyvä.

 

[ms.qvist]

Tällä hetkellä yöpöydällä on lehtien ohella avoinna Kristina Carlson'in "Herra Darwinin puutarhuri". Kielellä ja omalla tyylikeinolla leikittelyä - tuntumani kirjaan ei vielä ole hyvä mutta ehkäpä tuntuma paranee loppua kohden. Katsoo kuis käy...

Seuraavana vuoroa odottaa Axel Munthe'n "Huvila meren rannalla". Odotus sen suhteen on suuri ja uskoisin teoksen täyttävän ainakin tämän kirjallisuudenystävän toiveet.

vlad.

 

[Noitarumpu]

Olen syystä tai toisesta jäänyt koukkuun tiettyyn jännityskirjailijaduoon. Child-Preston on kirjoittanut kolme kirjaa, joiden keskushenkilö on agentti Pendergast. Tämä viimeisin eli Tulikivi oli suorastaan loistava. Viikonloppu meni että pätkähti sen parissa. Suosittelen. Tuskin vastaavaa lukukokemusta saan aikoihin, niin että ehkä palaan vähän toisenlaisen kirjallisuuden pariin uudelleen.

 

[TosiFani]

Olen lukenut kesän aikana kaikki kolme suomennettua Pendergast -kirjaa, Tulikiven viikonloppuna, loistavia kirjoja kaikki. Pitää kai aloittaa sarjan lukeminen alkuperäiskielellä, Relic:stä, D´Agostan ensi esiintymisestä. Jostain syystä sarjan kaksi ensimmäistä kirjaa on jätetty suomentamatta, näihin viitattiin mm. Tulikivessä.