Minkä ikäisenä olet oppinut lukemaan?

[teemu73]

Vastasin 6-vuotiaana, koska silloin todellakin osasin lukea sujuvasti. En tulkitse sitä lukemiseksi, jos osaa kirjoittaa nimensä ja lukea sen, tai jos onnistuu lukemaan yhden rivin minuutin tavaamisen jälkeen.

Satukirjat osasin ulkoa ja kun äiti yritti joskus oikaista sadun lukemisessa, niin huomasin heti virheen. Aiheesta hän tietysti ihmettelikin, että miksi en itse sitten lukenut iltasatua kun kerran sekin olisi onnistunut.

Kertotaulun osasin samoihin aikoihin 9x9:n asti myös, koska minulla oli sellainen kiva viivotin, josta oli helppo opetella.

 

[tahtookirjoittaa]

Todennäköisesti olin 5-vuotias (selvästi alle kouluikäisenä kuitenkin), kun opin lukemaan, ja muistan vielä ensimmäisen sanankin, jonka aivan omin avuin kykenin lukemaan: se oli sana "tarjous" sanomalehti-ilmoituksessa.

Ensimmäisellä luokalla koulussa jo "opetin" luokkakavereita lukemaan opettajan apurina. Ai että mikä lapsinero minä olinkaan...

Edit: Typo :)

 

[-OO-]

4-vuotiaana, kun 2,5 vuotta vanhempi sisko oppi lukemaan niin minun piti perkele tietenkin päästä vähintäänkin tasoihin ja pakotin siskon opettamaan minua. Ekaluokalla koulussa sitten vitutti ihan armottomasti kun tankattiin jotain tavuja ja mentiin hirvittävän hitaassa tahdissa.

 

[Finisher]

Ensimmäisellä luokalla tuo tuli opittua, eli ikää oli 7 vuotta. Kaksi vuotta nuorempi pikkusisko sen sijaan oppi jo ennen kuin minä ehdin edes tuolle ensimmäiselle luokalle. Vanhemmat yrittivät kyllä rohkaista minuakin harjoittelemaan, mutta ei kiinnostanut edes yrittää samoja asioita mitä pikkusisko tekee.

Sisko muuten oppi ajamaan pyörällä ja luistelemaan myös ennen minua. Kyllä mua on pienenä nöyryytetty!

Edit. siinä missä -OO- halusi yltää samaan siskonsa kanssa niin meikäläinen ei halunnut tehdä mitään siskoon viittaavaakaan, heh.

 

[Tanskanen]

Taisi olla 4-vuotiaana, koska sillon asuttiin vielä Vantaalla. Systeri on ari vuotta vanhempi, ja alotti koulun vasta Pohjois-Karjalassa asuessamme.

Ai kuinka tää liittyy kysymykseen?
koska mummo opetti mua ja systeriä lukemaan, laskemaan ja jopa Englantia hitusen. Sillon asuttiin vielä Vantaalla.

Eskarissa muistaakseni olin ainoa ryhmästä joka osasi ihan oikeasti lukea.

Saatiin muuten mummon opetuksessa leluja palkinnoksi kun opittiin uusia asioita. Lahjonta toimii aina.

 

[Vanha Len]

Ennen ekaluokkaa osasin lukea pääsääntöisesti Aku Ankkoja eli varmasti kuusi vuotiaana. Vaikeita sanoja ei tähän kuulunut. Nyt nelikymppisenä osaan lukea hieman paremmin. Tämä ei minusta ole niin tärkeää kuin se, että ymmärtää luetun tekstin.

 

[Rocco]

Neljän vanhana lueskelin maitotölkin kyljestä tekstejä. Sitten siirryinkin Spectrum-tietosanakirjojen kimppuun. Kas kummaa, ensimmäisinä kartat, loput ja pääkaupungit opetteluun.

 

[Sabaton]

6-vuotiaana tuli mummolassa luettua jotain mitä,missä,milloin kirjaa. Joten 6-vuotiaana tuli tuo taito opittua.

 

[Jii]

Alle neljä olin ja oppimateriaalina oli papan sylissä luettu Turun Sanomat. Onneksi siitä ei jäänyt pahempia traumoja...

 

[alwahla]

Opin lukemaan 5,5-vuotiaana. Seuraavat 2,5 vuotta luinkin ahkerasti ääneen, sillä äänettömän lukemistyylin opin vasta peruskoulun toisella luokalla.
En edes halua tietää, mitä silloiset luokkatoverini asiasta ajattelivat.

 

[Evil]

Kolmevuotiaana. Vitutti kun vanhemmat eivät aina ehtineet lukemaan ääneen, joten lukkiuduin huoneeseeni mukanani nippu Asterixeja ja päätin etten tule ulos ennen kuin osaan itse. Iltaan saakka siinä kuulemma meni.

Eivät ensin edes uskoneet (sinähän osaat jo ulkoa nuo), mutta kun isä kirjoitti jotain randomia paperille ja luin sen niin johan tajusivat.

 

[Jääkoneenkuljettaja]

En itse muista, mutta kuuleman mukaan opin lukemaan varsin omatoimisesti. Vanhemmat huomasivat minun lukevan 6-vuotiaana.

 

[Uleåborgir]

Kas kas.

Opin lukemaan 3-vuotiaana Oulun Välkkylässä ja ensimmäinen itse lukemani sana oli "ja".

 

[TQoFE]

Opin nelivuotiaana ensin kirjoittamaan ja vasta sen jälkeen, nelivuotiaana kuitenkin edelleen, lukemaan. Sarjakuvalehdet oli luettu puhki nopeasti, joten alle kouluikäisenä innostuin lukemaan myös tietokirjoja, joita ei ollut tarkoitettu lapsille (älkää ymmärtäkö väärin, senkin pervot!).

 

[Koala]

Neljän vanhana osasin lukea lyhyitä pätkiä. Aku Ankka kesti vartin kuulemma lukea kuuden ikäluokan kohdalla.

Itse olen siinä mielessä ollut sekasikiö, että ennen kuin osasin "täydellisesti" lukea, osasin jo kirjoittaa esim. tarinoita tai tietynlaisia mietelauseita joka paikkaan, kuten seinään.

 

[Väsyneet Kädet]

En muista milloin opin lukemaan ihan alkujaan, mutta vastasin 5v. Ja siis lukemaan oppimisella tarkoitan sujuvaa lukemista. Ensimmäisellä luokalla lähinnä vain ärsytti tavaamiset jne. Ja Aku Ankoista sitä tuli itsekin se lukeminen opeteltua.

 

[Musta_Kyy]

Minut opetti lukemaan pikkusiskoni, joka on 1,5 vuotta nuorempi. Tai siis hänen vaippapakettinsa. Seurasin aina vierestä, kun äiti teki vaipanvaihtotoimitusta ja luin vaippapaketin kyljen tekstejä. Kerran sunnuntaina isä ei uskonut tätä ja otti kirjahyllystä Sinuhe Egyptiläisen. No, ensin siitä ei meinannut tulla mitään, mutta loppujen lopuksi illan mittaan luin kolmekymmentäsivua keittiön pöydän ääressä ja ihmettelin maailman menoa muinaisessa Egyptissä. Kirja tuli luettua sitten viikossa loppuun. Ja ikää tuolloin oli 2 vuotta 9 kuukautta.

 

[Hanhi]

Ennen ekalle luokalle menoa osasin vain kirjoittaa oman etunimeni ja jopa tiesin mitä kirjaimia siinä on. Muuten en osannut aakkosia, eli en osannut lukea/kirjoittaa kuin seitsemän ikäisenä. Toisaalta ihan hyvä homma, eka luokka olisi mennyt melkoiseksi kikkailuksi jos olisin osannut jo kaiken etukäteen.

 

[Hauptmann]

Ensimmäisellä luokalla opin lukemaan eli siis kaiketi 8-vuotiaana. Ei se ole menoa haitannut. Äidinkieli taittunee tästä myöhäisestä (?) oppimisesta huolimatta riittävän hyvin.

 

[Musta Nuoli]

Kovin varhain ovat jatkislaiset oppineet lukemaan. Hyvä niin, mutta valitettavasti joka kahdeksas peruskoulun päättävä poika ei nykyisin osaa kunnolla edes lukea tai kirjoittaa, joten moni jää lukemiskokemuksista vaille. Eivätkä taida saada pääosin kirjoitusoikeuksiakaan Jatkoaikaan, koska tänne oli jonkin sortin tasoraja olemassa (vaikka se aika matala onkin).

Aloitin oman lukemiseni viisivuotiaana (vai olisiko ollut vähän alle). Aloitin suoraan Turun Sanomista - tosin mainoksista. Muistaakseni ensimmäinen lukemani sana oli "voi" jostain voimainoksesta, ja siitä se sitten eteni vauhdilla. Vähän ennen koulun alkua luin Topeliuksen Välskärin kertomuksia, joka jättikin pysyvän mielenkiinnon 30-vuotista sotaa ja 1600-luvun historiaa kohtaan. Tolkienin teokset tulivat tutuksi muistaakseni kahdeksanvuotiaana, Hobitti ensin ja seuraavana vuonna Sormusten Herra.

Koulussa sain alaluokilla lukea yksinäni koulun kirjastossa paksumpia teoksia kun kanssaoppijat väänsivät luokassa jotain tavutettua katselukirjaa. Ala-asteen myöhemmillä luokilla luin myös Sergeanne Colonin kaikki historiallis-romanttiset Angelica-romaanit läpi ja tein niistä esitelmiä. Angelica muodokkaana punapäänä herätti monenlaista aistillista mielikuvaa jo esimurrosikäisen mielessä, eivät olleet elokuvatkaan hassumpia. Michèle Mercier ja Robert Hossein olivat intohimoinen pääpari, kuten kuvassa näkyy. Kirjassa Hosseinin esittämä kreivi Joffrey kuvattiin selvästi arpisemmaksi ja rujommaksi, leffassa puolestaan Hosseinilla on näön vuoksi minimaalinen pieni vekki poskessa. Sellaista on elokuvamagia.

Sergeanne Colon oli salanimi, taustalla oli aviopari Anne ja Serge Colon. Anne Colon elää vielä, 95-vuotiaana. En ole uskaltautunut lukemaan Angelica-kirjoja vuosikymmeniin uudestaan, pelkään niiden osoittautuvan joutavaksi hevon humpaksi. Kenties pelkään turhaan, ainakin kirjasarja on elänyt vuosikymmeniä ja Serge Colon tutki varsin jämptisti historiaa vaimonsa proosan tueksi.

 

[Powerplay]

Mutsi joskus antoi minulle "runon" jonka kirjoitin ollessani viisi. Se oli aika pitkä ja sanat olivat kaikki yhdessä, mutta vanhemmalla iällä oli kiva lukea mitä kaikkea silloin päässä liikkui. Omat penskat oppivat ekalla kaikki. Opettakaa penskanne lukemaan ja kirjoittamaan mahdollisimman nuorena ja säästäkää ne kirjoitukset.

 

[Ollakseni]

Onko tällä palstalla nyt ihan jälkeen jäänyt kun oppi lukemaan vasta koulussa? Ihme meininkiä.

 

[Kirjoittelija]

Joskus 18-vuotiaana taisin lukea ensimmäistä kertaa kirjan.

 

[sampio]

Onko tällä palstalla nyt ihan jälkeen jäänyt kun oppi lukemaan vasta koulussa? Ihme meininkiä.

Koulussa mäkin opin, tiettävästi ekalla. Ei ole mitään muistikuvaa tarkasta ajasta, tosin eipä tuo ole menoa haitannut millään tavalla, kun sen jälkeen on tullut luettua kaikenlaista.

 

[FASlapsi]

Muistan sen oikein hyvin kun opin lukemaan, olin siinä 4-5 tuntia vanha, ja ihmetellessäni itseleikkaamaani napanuoraani huomasin synnytyshuoneessa olleen lääkärikirjasarjan, jota aloin silmäilemään. Monta minuuttia siihen meni, mutta sitten opin lukemaan ja lukaisin kirjat läpi 15 minuutissa. Sen jälkeen lähdinkin siitä juoksujalkaa innoissani avustamaan sydämen ohitusleikkauksessa ja tekaisinpa pari aivokirurgista toimenpidettäkin siinä joutessani. Ruokatunnilla keksin lääkkeen syöpään ja iltapäivällä herätin ihmisiä kuolleista, muutin vettä viiniksi ja kävelin vetten päällä. Iltapäivästä otin iisisti, siemailin viskiä ja luonnostelin samalla päähäni pälkähtänyttä keksintöä, joka mahdollistaisi tähtienvälisen matkustamisen ja toisi rajattomasti energiaa, tuolla jossain vauvakirjassani se tälläkin hetkellä odottaa sitä että muu ihmiskunta olisi valmis mutta ihan vielä ei ole aika.