Muistan sen oikein hyvin kun opin lukemaan, olin siinä 4-5 tuntia vanha, ja ihmetellessäni itseleikkaamaani napanuoraani huomasin synnytyshuoneessa olleen lääkärikirjasarjan, jota aloin silmäilemään. Monta minuuttia siihen meni, mutta sitten opin lukemaan ja lukaisin kirjat läpi 15 minuutissa. Sen jälkeen lähdinkin siitä juoksujalkaa innoissani avustamaan sydämen ohitusleikkauksessa ja tekaisinpa pari aivokirurgista toimenpidettäkin siinä joutessani. Ruokatunnilla keksin lääkkeen syöpään ja iltapäivällä herätin ihmisiä kuolleista, muutin vettä viiniksi ja kävelin vetten päällä. Iltapäivästä otin iisisti, siemailin viskiä ja luonnostelin samalla päähäni pälkähtänyttä keksintöä, joka mahdollistaisi tähtienvälisen matkustamisen ja toisi rajattomasti energiaa, tuolla jossain vauvakirjassani se tälläkin hetkellä odottaa sitä että muu ihmiskunta olisi valmis mutta ihan vielä ei ole aika.
Olet kehityskelpoinen kaveri, mutta pääsit valitettavan viiveellä lukemisen alkuun, tuommoinen FAS kun olet. Minun äitini ei juopotellut, vaan hän kävi ahkerasti kirjastossa, joskin hömppäkirjojen takia. Onnekkaan - minun kannaltani - sattuman ansiosta hän sattui raskausaikanaan liukastumaan kirjaston siivoojan jättämään vesilätäkköön tietokirjaosaston ohi kulkiessaan. Ja kuinka ollakaan, kokonainen British Encyclopedia aasta zetaan luiskahti kompuroinnin tiimellyksessä äitini kesämekon alle. Ja samaa kyytiä, hupsista vaan, paikkaan, jossa 6-kuinen PK186cm-sikiö noihin aikoihin majaili. Vähän ahdasta tuli, kun parimetrinen rivi kovaa faktatietoa tömähti seurakseni, mutta sainpahan kertalaakista hyvää luettavaa loppuraskauden ajaksi. Saakeli kun oli hankala lukea niin pimeissä ja kosteissa oloissa, mutta tietokirjojen väliin unohtuneiden keittiotikkaiden avulla onnistuin kiilaamaan ulkosynnyttimiä sen verran auki, että lukeminen luonnistui pikku valonkajastuksessa tyydyttävästi.
Kun olin lukenut seuraavaan viikonloppuun mennessä koko British Encyclopedian läpi kahteen kertaan, niin samoihin juttuihin kyllästyneenä heitin koko kirjasarjan ulos pikku yksiöstäni. Mahtoi olla järkytys äidilleni, mutta fiksuna ihmisenä hän yllätyksestä toivuttuaan oivalsi laittaa tilalle korvaavaa kirjallisuutta ruokkimaan juniorin lukuinnostusta. Siinä tulivat muiden muassa tutuiksi niin Waltarin kuin Dostojevskin tuotannot, Linguaphonen lukuisat kielikurssit, Aku Ankan vuosikerrat, ja V.I. Leninin kootut teokset, joista jälkimmäisen perusteella saatoin ymmärtää sosialistisen yhteiskuntajärjestelmän perustavaa laatua olevan mahdottomuuden jo ennen syntymääni.
Viittomakielellä pyysin äitiäni ojentamaan minulle kirjoituskoneen ja pari riisiä aanelosia joskus raskauden loppuaikoina. Aamupäivisin luonnostelin väitöskirjaani istukkaan kuseskelemisen ohella, ja iltapäivät käytin kirjoittaakseni kannustavia ja neuvovia kirjeitä Kekkoselle ja muutamalle muulle valtionpäämiehelle. Katsoin parhaaksi kantaa korteni kekoon, kun suurvaltapoliittinen tilanne oli kylmän sodan vuosina mikä oli. Pari kertaa oli kolmas maailmansota lähellä juuri ennen syntymääni, mutta Urhon myllykirjeet ja Kääpiön pyllykirjeet onneksi pelastivat maailman.
Sitten synnyin. Miten keskinkertaista.
