Minkä ikäisenä olet oppinut lukemaan?

[Mari]

Minä opin lukemaan ensimmäisellä luokalla,eli taisin olla 7-vuotias.

Ainakaan en valehtele!

 

[AnaMasa]

En muista tarkkaa ikää. Ennen koulua kuitenkin, eli vastataan 6. Ala-asteella oli äidinkieli 9-10 ja peruskoulun päästötodistuksessa tiukka 5. Alkoi vissiin jossain vaiheessa vähän muut jutut kiinnostamaan..

 

[dude]

Viestin lähetti Johannes


Ehkä se on monia auttanut, että on ollut pari vuotta vanhempi isosisko tai -veli, jonka kotiläksyjen pakertamista on voinut sivusta seurata ilman oppimispaineita.

Kuten jo avausviestissä kirjoitin, minäkin opin lukemaan siis viisivuotiaana, mutta ilman isosiskojen apuja, koska olen perheen vanhin lapsi.

Uskallan väittää, että sillä, onko lapselle luettu paljon satuja lapsena vai ei, on myös jotain merkitystä siihen, kuinka nopeasti oppii lukemaan..

ISH:n koulumuisteloista tuli mieleen aikalailla samanlaisia asioita. Minä olin luokan virallinen häirikkö kaksi ensimmäistä vuotta, koska olin yksinkertaisesti tylsistynyt helppojen tehtävien kanssa..

 

[Sistis]

Viestin lähetti dude
Uskallan väittää, että sillä, onko lapselle luettu paljon satuja lapsena vai ei, on myös jotain merkitystä siihen, kuinka nopeasti oppii lukemaan..

Kyllä! Juurikin näin se on. Minä opettelin itse lukemaan, kun vanhempani eivät suostuneet enää lukemaan Aku Ankkoja minulle. Syynä oli, että ne saivat aikaan aivan uskomattoman kyselytulvan: "Miksi Roope on rikas?", "Miksi Akulle käy aina huonosti?".

 

[Jack Daniel's]

Opin siinä 4,5 vuoden iässä eli mukavasti vielä ennen koulun alkua. Aloin aika nuorena opetella aktiivisesti kirjaimia ja siitä se hiljalleen lähti kehittymään ja muutaman kerran äitini antoi minun lukea itse satukirjaa ja muutaman treenikerran jälkeen aloin ymmärtää tekstiä ihan hyvin.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti dude

Uskallan väittää, että sillä, onko lapselle luettu paljon satuja lapsena vai ei, on myös jotain merkitystä siihen, kuinka nopeasti oppii lukemaan..

Melkeinpä sanoisin, että tämä on hyvinkin paljon tapauskohtaista - tai ainakin se on sitä minun kohdalla.

Minulle (kuin myös veljelleni) luettiin suhteellisen paljon satuja ja tarinoita mutta siitä huolimatta, varsinkin minun, kielellinen kehitys oli varsin hidasta. Olin jo hyvin varhain lapsena kiinnostunut mitä erilaisimmista asioista, varsinki "ei tavanomaisista", vaikka vanhempani eivät pureskelleet minulle valmiiksi kaikkea tietoa, he halusivat, että näen vaivaa sen eteen, en tästäkään huolimatta oppinut lukemaan kuin vasta koulussa, kielellisessa motoriikassani oli ja on edelleen ongelmia.

Toisaalta, meillä oli hoitolapsia jotka saivat periaatteessa saman kasvatuksen kuin me (minä & veljeni), eli heille luettiin paljon tarinoita ja satuja ja kumpainenkin heistä oppi lukemaan jo ennen kouluikää, joten tavallaan väittämäsi pitää myös paikkansa. Sanoisin kuitenkin, että kyse on yksilöistä ja ettei liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä kannata vetää - en väitä, että Sinä niin tekisit.

vlad.

 

[Derby]

Ennen neljää ikävuotta. Olin ainoa luokaltani joka osasi lukea kun peruskoulu alkoi.

 

[Snakster]

Viestin lähetti vlad
Melkeinpä sanoisin, että tämä on hyvinkin paljon tapauskohtaista - tai ainakin se on sitä minun kohdalla.

Minulle (kuin myös veljelleni) luettiin suhteellisen paljon satuja ja tarinoita mutta siitä huolimatta, varsinkin minun, kielellinen kehitys oli varsin hidasta.
---

Nimenomaan näin. Minullekin luettiin tolkuttomasti, mutta silti en oppinut varhain lukemaan. Kielellinen ja käsitteellinen osaamiseni oli kuitenkin ikätasoa edellä, joten kielellinen osaaminen tai lahjakkuus ei aina johda varhaiseen lukemaan oppimiseen. Myös esimerkiksi kiinnostus on ratkaisevassa roolissa.

 

[ISH]

Viestin lähetti dude

ISH:n koulumuisteloista tuli mieleen aikalailla samanlaisia asioita. Minä olin luokan virallinen häirikkö kaksi ensimmäistä vuotta, koska olin yksinkertaisesti tylsistynyt helppojen tehtävien kanssa..

No hitto niin olin minäkin!

Jouduin jopa vaihtamaan luokkaa kun olin niin levoton ja rauhaton. 7-vuotiaana...

 

[Miguel]

En muista ihan tarkkaan, joskus neljä- tai viisivuotiaana. Jostain syystä aloin innokkaasti selata karttakirjaa, ja pikkuhiljaa lukeminen alkoi luonnistua.

Ylipäätään kartat ovat syöpyneet mieliini aika hyvin, ja maantieto on aina ollut minulle mieluisa aine. Voi hyvinkin johtua karttakirjainnostuksestani pikkuisena.

 

[salla]

Viitä vuotta tarjotaan täältäkin. Sen ainakin muistan selvästi, kun 6-vuotissynttärivideollani luen kirjastosta lainattua, huikeaa Barbapapa-kirjaa innolla.

Ilmeisesti lukemaanoppimisen into on ollut verissä, kun siskokin oppi lukemaan jossakin viiden ikävuoden tienoilla.

Joulusiivouksen yhteydessä kyllä huomasi, että tässä perheessä ei ainakaan ole kirjoilta ja palapeleiltä säästytty. Pelkästään akuankkoja lähti kellariin ihan mukavan kokoisen pahvilaatikollisen verran.

 

[Timbit]

Kaksivuotiaana opin kirjaimet, nelivuotiaana lukemaan. Kirjainten opetteluun tarvitsin vähän apua, mutta lukemaan opettelin itse. Äiti oli kuulemma yhtäkkiä vain tajunnut, että sehän osaa jo lukea.

Nyt on menossa se kaikkein vaikein vaihe, eli luetun ymmärtämisen opettelu. Alkeet ovat jotenkin hallussa, mutta aika hemmetin vaikeaa tämä on.

 

[PV]

Itse opin äitini mukaan lukemaan juuri ennen kuin täytin 4, seuraamalla hoidossamme olevan ekaluokkalaisen läksyjen tekoa. Siitä alkoi sitten normaali eteneminen AkuAnkkojen kautta Vihreä Varis - sarjaan...

Täytyy myöntää, että peruskouluvuodet olivat erittäin turhauttavia. Ja sitten lukiossa, kun olisi pitänyt alkaa opiskelemaan 'oikeasti', numerot tippuivat useita pykäliä alaspäin....

 

[Pärde]

Taisi olla kuusivuotiaana. Ainakin siltä ajalta on selvä muistikuva minusta lukemassa Kymppitonnin sanoja. Aika helvetin hyvin sanoisin, koska "opettelin" puhumaan vasta alle vuoden ennen tätä..

Englantia olen puhunut viisivuotiaasta saakka, ja kertoman mukaan tätä kautta opin lukemaankin. Tiedä sitten siitä.

 

[Noutaja#9]

Koulussa, seitsemän vanhana. Muistan vielä reilut 20-v myöhemmin sen erittäin hyvin. Aluksi siinä kirjassa oli tavuviivat, mutta n. puolen välin jälkeen ne olivat poissa. Siinä sitten mietin, että miten ihmeessä tulen pärjäämään siinä vaiheessa, kun tavuviivat loppuvat. Hyvinhän siinä loppujen lopuksi kävi. Lukemaan opin, mutta ymmärränkö sitä...

 

[Gellner]

Taisin olla viiden, kuuden vanha. Ainakin olin esikoululuokaltani ensimmäisiä jotka oppivat lukemaan. Kirja oli Pupu Tupunan Aapinen. Aika haipakkaa tahtia mentiin silloin meidän koulussa. Ensimmäisellä luokalla tavoite oli että joululomaan mennessä kaikki oppilaat osaavat suomeksi lukea ja kirjoittaa ja kevääseen mennessä kaikki osaavat kirjoittaa ja lukea kyrillisillä kirjaimilla. Muistini mukaan tavoite täyttyi kaikkien osalta.

 

[Vaughan]

Neljävuotiaana kirjoitin huoneeni oveen lapun: "PÄSY KIÄTY." Lukemaan olin oppinut hieman aikaisemmin.

 

[Jääkarhu]

Itse opin lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan 4-vuotiaana. Tai näin mulle on kerrottu, en ihan tarkkaan itse muista. Johtuu varmasti siitä, että suvusta tuli hyvät geenit tähän, faija oli toimittaja ja olin itsekin tuohon aikaan kiinnostunut kaikenlaisista kirjoista ja lehdistä. Jo kaksivuotiaana olin tunnistanut kirjaimia ja merkkejä.

Kaksi ekaa vuotta koulussa olin aivan turhaan, sillä osasin kaiken. Kolmannelta alkoi alamäki, mikä tosin on myöhemmin kääntynyt. Ei tuolla aikaisella lukemiseen oppimisella tulevaisuudessa välttämättä mitään tee. Systerini oppi vasta koulussa lukemaan ja vetää nyt lukiossa 9.8 keskarilla.

 

[Shane]

Viestin lähetti Senior
Tästä ketjusta on kehkeytynyt varsinainen 'valehtelijoiden klubi'. Yli puolet vastaajista väittää oppineensa lukemaan 5 vuotiaana tai nuorempana.

Heh, toden totta. Tulee ihan tämä viestiketju mieleen..

Itse menin kouluun noin kuuden ja puolen vuoden ikäisenä, ja tuolloin osasin jo lukea. Tarkemmin en asiasta tiedä/muista.

 

[Hazardipakki]

ekaluokan syksyllä eli 6v.

 

[Iker]

Toverit! Leimatkaa minut valehtelijaksi, polttakaa vaikka roviolla, mutta opin 4-vuotiaana lukemaan.

Mummoni opetti minua lukemaan suuren kiinnostukseni, eli autojen kautta. Kirjoittelin sellaisilla kirjaimilla varustetuilla puupalikoilla autojen merkkejä, ja bongailin niitä myös autolehdistä. Sitä kautta opin sitten lukemaan.
Opel oli kuulemma suosikkimerkkini pienenä, kirjoittelin sitä liiduilla joka paikkaan.

 

[Ted Raikas]

Jopas täällä tosiaan on aikaisin lukemaan oppineita? Itse osasin ainoastaan oman nimeni kirjoittaa (piirtää?) ennen kuin kouluun menin. Eli tästä voidaan päätellä että ekalla luokalla opin lukemaan. Kirjoittaa nyt en osaa vieläkään, ainakaan asiaa.

 

[Sakallio]

Itse opin lukemaan viiden vanhana aloittaen luku-urakan sanomalehdestä. Usein olen miettinyt syitä, miksi opin lukemaan tuossa iässä. Yksi selitys on varmasti vanhempien innokas lukeminen minulle koko lapsuusajan.

Ensimmäinen luokka koulussa olikin turhauttava kokemus, sillä osasin jo etukäteen suurimman osan sen luokan oppimäärästä. Toisaalta ensimmäisten luokkien yhtenä tavoitteena on lisäksi erilaisten sosiaalisten taitojen oppiminen ja harjaannuttaminen, joten ei aika hukkaan mennyt.

Kirjoittamaan taisin oppia joko viisi tai kuusivuotiaana. Kuitenkin ennen koulutaipaleen alkua.

 

[Svitek]

Kaksivuotiaana olen kuulemma osannut aakkoset ja nelivuotiaana olen oppinut lukemaan. Äiti oli vaan kerran ihmetellyt, miksi pidän ääntä selaillessani Aku Ankkaa ja huomannut sitten, että osaan lukea. En edes muista itse koko tapausta.


Toiseksi vanhin poikani (6 v) oppi myös jouluna omin avuin lukemaan. Tosi hieno tunne myös iskälle.

Jostain muistan lukeneeni, että kolmevuotiaana lähes jokainen lapsi oppii lukemaan, jos saa oikeanlaista opetusta.

 

[Huerzo]

Jossain 4:n ja 5:n ikävuoden välimaastossa. Kai ne kuukaudetkin voisi kaivella esiin, jos viitsisi vanhemmilta kysyä.

Lukuinnostus lähti pikkuvanhana naperona pornolehtien kautta liikkeelle. Pelkkien kuvien katselu kyllästytti ja oli halu opetella myös lukemaan - lehtihän oli siis Aku Ankka, tuo Oulussa(?) suurta pahennusta aikanaan herättänyt lehti. Vanhempani ihmettelivät miten lauma pieniä nassikoita pysyi pitkään ihmeen hiljaa. Kun he henkeään pidätellen kurkkasivat olohuoneeseen, luin siellä muille kavereille Aku Ankkaa ääneen. Videokuvaa ei ole tallella, joten hankalahan tuota on todistaa.

**rkele, ennen ensimmäistä luokkaa opettelin ulkoa suuren osan maailman maiden lipuista ja pääkaupungeista vapaaehtoisesti. Nyt en muista kun liput. Mistähän sen hillittömän opiskelumotivaation saisi kaivettua takaisin...nyt kun sitä on lähinnä eräs nelikirjaiminen valtion laitos (ei Alko ;) )