Tämähän on se kysymys, jota viime vuosina on yhä enenevässä määrin käsitelty: onko yrityksen omistajalla oltava muita tekemistään määrittäviä periaatteita kuin raha? On syytä myös huomata, ettei ole "yritystä", joka jotenkin itsenäisesti päättää asioita, vaan kyllä siellä omistaja päättää. Kysymys yksinkertaisuudessaan kai siis on: olenko rasisti jos minulle maksetaan siitä (olettaen, että henkilö ei siis muka muuten olisi rasisti). Voisiko löytyä yritys, joka tuottaa uusnatseille suunnattuja t-paitoja ilman, että sen omistaja on rasisti, vaikka hänen toimintansa on selkeästi rasistista? Minusta vastaus on yksinkertaisesti ei.Ja tämä voidaan jatkaa vaikka ja kuinka monelle tasolle. Onko sen yrityksen velvollisuus siis elää niiden ihanteiden mukaan ja kuolla, vai pitääkö sen ymmärtää, että noi ihmiset ja asiakkaat on paskoja ja idiootteja, toivottavasti ne viisastuu, mutta sentään saan ruokaa pöytään ja minä en ole sellainen?
Vastaus on alkanut yhä enemmän myös kiinnostaa suurta yleisöä: mikä on sen yrityksen toimintaperiaate, jolle annan rahani. Sen takia ei riitä, että henkilö on loistava ohjaaja, hänen on kyettävä myös pitämään näppinsä erossa alaisistaan. Siksi urheilujoukkueen jäsenten twiitit ovat suurennuslasin alla - moni jättää vaikkapa rasistina ulostulleen pelaajan fanituotteet ostamatta, ehkä myös koko joukkueen.