Yliopistotason koulutus ei vaadi keskimääräistä korkeampaa älykkyyttä
Psykologisten tutkimusten ja teorioiden mukaan kyky käsitteelliseen ajatteluun on kuitenkin vain pienellä osalla ihmisistä. Siihen ei riitä edes sijoittuminen normaalijakaumassa oikeaan puoliskoon. Yliopistoissa on vain vähän ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä on alle 100. Heistäkin merkittävä osa sijoittuu muille kuin luonnontieteellisille ja teknisille aloille. He siis opiskelevat usein pienipalkkaiseen työhön tai työttömiksi.
Vain pieni osa yliopisto-opiskelijoista tulee perheistä, joissa kumpikin vanhempi on työläistaustainen. Taustan merkitys on erittäin suuri. Yhtä suuri merkitys taustalla on opiskelualan valintaan. Akateemisten perheiden lapset opiskelevat älykkyyttä vaativille hyvin työllistäville teknisille ja luonnontieteellisille aloille, kun taas harvat työläistaustaiset opiskelevat humanistisia ja yhteiskunnallisia tieteitä.
Työläistaustaisistakin useampi epäilemättä opiskelisi korkeapalkkaisia aloja, jos rahkeet riittäisivät, mutta perimän suoma älykkyys ja kotoa saatu usein vajavainen tuki eivät sitä mahdollista.
Jos kuvittelet, että kuka tahansa selviää yliopisto-opinnoista, edes niistä humanistisista, se kertoo vain siitä, että elät erittäin tukevasti kuplassa. Et kohtaa ihmisiä, joilla eväät eivät riitä käsitteelliseen ja teoreettiseen ajatteluun. Ja silloinkin, kun perusälykkyys riittäisi, persoonan ominaisuudet eivät aina riitä.
Ihminen, joka uskoo markkinatalouteen, on aina myös rasisti. Hän ei ehkä hyväksy ihmisten eriarvoistamista alkuperän tai ihonvärin perusteella, mutta hän hyväksyy ihmisten eriarvoistamisen ominaisuuksien ja kykyjen perusteella.
Usein markkinatalousrasistit yrittävät kiertää rasistisuutensa vetoamalla tahtoon, vaikka tahto on osoittaunut harhaksi.
Kannattaa mennä opiskelemaan psykologiaa, jos ei yllä kirjoitettua usko. Siinä opetetaan tieteeseen perustuen, kuinka mitätön ihmisen omaehtoinen osuus tässä maailmankaikkeudessa on. Tahtokin osoittautuu sitä enemmän harhaksi, mitä pidemmälle tiede etenee. Tahdon kokemus meillä toki on, mutta se on harhaa. Varsinainen tahto on helppo osoittaa hutuksi tilastollisilla menetelmillä, aivotutkimuksella ja biotieteillä.
Kovinkin markkinatalousihminen yleensä taipuu miettimään asioita syvällisemmin, jos oma lapsi sairastuu psyykkisesti. Silloin hän hoksaa, että kaikki ei ole omissa käsissä. Se kannattaisi hoksata vain aikaisemmin. Se kannattaisi tiedostaa jo sinä hetkenä, kun lapsi syntyy. Vähälahjaisille vanhemmille syntyy usein vähälahjaisia lapsia, kun taas älykkäille vanhemmille syntyy usein älykkäitä lapsia.
Lapsi ei osaansa valitse, joten jos esimerkiksi aikuiseksi kasvaneen lapsen palkka määräytyy hänen kyvykkyytensä perusteella, kysymys on täysin avoimesta rasismista. Lapsi ei valitse kyvykkyyttään yhtään sen enempää kuin ihonväriäänkään.