Milloin rasismi on oikeasti rasismia?

  • 800 273
  • 6 485

Walrus21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Siis tota öö. Onko täällä ihan oikeasti satoja viestejä, joissa valkoiset etuoikeutetut heteromiehet yrittävät määritellä, mikä on rasismia? Voisitteko seuraavaksi esim. määritellä, miltä menkkakivut ihan oikeasti tuntuvat? Ei jumalauta miten dorka topaasi.
On. Erityisesti täällä pohditaan sitä, miten em. ihmistyyppi kokee erilaiset termit ja määrittelyt.

Tai sitten pitää vain lyödä hanskat tiskiin. Ei tässä enää tiedä, miten asioista pitäisi puhua.
Itse taas en ole kertaakaan tullut huomautetuksi näiden termien käytöstä. Tummaihoisia olen kuvaillut tummaihoisiksi (sikäli kun sille on jotain tarvetta) ja romaneja romaneiksi.

Yleensä sen sävyn pystyy sieltä asiayhteydestä poimimaan. Vähän niinkuin linkittämässäsi jutussa:

"Oikeuden mukaan todistaja oli kiihtynyt, hänen äänensävynsä oli nimitystä käyttäessään osin loukkaava ja hän käytti osin asiatonta ja loukkaavaa kieltä. Se katsoi, että todistajan kertomuksesta syntyi ulkopuolisille helposti kuva vähättelystä tai halveksunnasta. Romanin kokemaa loukkausta lisäsi kymmenen opiskelijan läsnäolo. "

Menemättä keskusteluun siitä, onko tuollainen laki järkevä vai ei, niin ei tuon pohjalta voida sanoa, että "mustalainen"-sana olisi arkikielessä kielletty. Itse en sitä käyttäisi, koska sävy on halventava verrattuna romaniin.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Siis tota öö. Onko täällä ihan oikeasti satoja viestejä, joissa valkoiset etuoikeutetut heteromiehet yrittävät määritellä, mikä on rasismia? Voisitteko seuraavaksi esim. määritellä, miltä menkkakivut ihan oikeasti tuntuvat? Ei jumalauta miten dorka topaasi.
En tiedä. Ja sitten voisit puolestaan sinä kertoa, mikä on rasismia ilman että tiedetään, mikä on rasismin määritelmä. Onko rasismi jokin ylikulttuurinen, ylihistoriallinen termi, joka sopii ihan kaikkiin ongelmiin? Onko se myös asia, jolla voidaan leimata ihmisiä, jotka käyttävät sananvapauttaan länsimaisessa kontekstissä? Onko rasismin määritelmä vailla historiaa, vai onko rasismikin terminä syntynyt historiallisen kehityksen tuloksena?
Tunne jostakin on puolestaan aika hankala peruste millekään määritelmälle. Se, että joku tuntee, että jokin asia tai sana on rasistinen, ei ikävä kyllä vielä ole peruste sille, että asia tai sana on rasistinen. Vaaditaan aika suuren ihmisjoukon kokemus asiasta, että siitä voidaan keskustella rasismin yhteydessä.
Syyllistytkö sinä itse rasismiin laajassa mielessä väitteessäsi, että tämä keskustelu on dorkaa siksi, että sitä käyvät valkoiset etuoikeutetut heteromiehet? Ovatko valkoiset tai miehet tai heterot jotenkin kategorisesti väärässä jossakin asiassa vain siksi, että he ovat mainitunlaisia? Aika kiintoisa ja ihan uskomattoman törkeä väite ja yleistys. Mistä muuten tiedät, että tässä keskustelussa esiintyy vain mainitunlaisia? Syyllistytkö mahdollisesti jonkun ei-heteron, naisen tai afron loukkaamiseen väitteessäsi vai tunnetko kaikki Jatkoajan keskustelijat henkilökohtaisesti?
Sitten on aina tämä asia, että keskustelussa pitää perustella väitteitään, ei tunteisiin vaan järkeen perustuen. Tämähän on taas ikävää, koska se ei perustu vain tykkäämisiin ja multa tuntuu tästä-juttuihin.
 

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Se, että joku tuntee, että jokin asia tai sana on rasistinen, ei ikävä kyllä vielä ole peruste sille, että asia tai sana on rasistinen. Vaaditaan aika suuren ihmisjoukon kokemus asiasta, että siitä voidaan keskustella rasismin yhteydessä.

Vaaditaanko? Rasismissahan tuo kokemus on hyvin keskeinen peruste. Jopa ihan yksittäisen ihmisen kokemus. Se juuri tekeekin rasismin tarkasta määrittelystä vaikeaa.

Yleispätevästi määriteltynähän rasismi on jonkin ihmisryhmän arvottamista alempiarvioiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, uskonnon tai kansalaisuuden perusteella. On olemassa jonkin verran tekoja, jotka ovat kiistattomasti rasistisia, esimerkiksi neekeriksi nimittäminen tai se, ettei romaneja päästetä ravintolaan vain siksi että ovat romaneja, mutta paljon on tapauksia, jotka pitää ratkoa yksitellen.

Aika usein sen kohteena olevan ihmisen kokemukselle annetaan suurempi painoarvo. Se voi sitten johtaa niihinkin tilanteisiin, että rasismia koetaan myös jossain siellä, missä sitä ei oikeasti ole.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Vaaditaanko? Rasismissahan tuo kokemus on hyvin keskeinen peruste. Jopa ihan yksittäisen ihmisen kokemus. Se juuri tekeekin rasismin tarkasta määrittelystä vaikeaa.

Yleispätevästi määriteltynähän rasismi on jonkin ihmisryhmän arvottamista alempiarvioiseksi esimerkiksi etnisen alkuperän, ihonvärin, uskonnon tai kansalaisuuden perusteella. On olemassa jonkin verran tekoja, jotka ovat kiistattomasti rasistisia, esimerkiksi neekeriksi nimittäminen tai se, ettei romaneja päästetä ravintolaan vain siksi että ovat romaneja, mutta paljon on tapauksia, jotka pitää ratkoa yksitellen.

Aika usein sen kohteena olevan ihmisen kokemukselle annetaan suurempi painoarvo. Se voi sitten johtaa niihinkin tilanteisiin, että rasismia koetaan myös jossain siellä, missä sitä ei oikeasti ole.
Eli tuossa lopussa myös itse vastaat kysymykseesi: rasismia voidaan kokea siellä, missä sitä ei ole.

AJatellaan ensin yksittäisen ihmisen kokemusta. Henkilö X, joka on erivärinen kuin valtaväestö, kokee, että joku toinen, Y, kohteli häntä väärin tietyssä tilanteessa ja hän piti kohtelua rasistisena.

Miten asia ratkaistaan? Täytyy määritellä ensin konteksti, missä asia tapahtui, mitä sanottiin ja onko tässä tietyssä tilanteessa koettu asia mahdollista tulkita toisin. Jos on olemassa aikaisempia tapauksia, joiden perusteella voidaan arvioida, että kyseinen henkilö joutui rasistisesti kohdelluksi, silloin asiaa voidaan pitää ratkaistuna. Näihin kaikkiin aikaisempiin tapauksiin liittyi yksilön kokemus, joka vahvistaa tapahtuneeksi asian: eli teko A tapahtui silloin ja silloin. Oletamme nyt, että yksilö ei valehtele. Toisaalta, asiaan kuuluu myös jonkun viranomaisen tai muun tahon arviointi kokemuksesta. Arviointi pitää sisällään tulkinnan laista.

Entäpä jos ilmaantuu asia, jota ei aiemmin ole pidetty rasistisena, mutta kulttuurin muutoksen myötä asia muuttuu siksi? Klassisesti Suomessa kaikki "neekeriin" liittyvät puhetavat, jopa makeiset, määriteltiin yhteiskunnallisen keskustelun eli laajan yhteisön kautta rasismiksi. Keskustelijoiden joukossa olivat myös ne, jotka kokivat puhetavan rasistiseksi eli rodullisen vähemmistön edustajat. Vastakkain oli kaksi näkemystä: se, että neekeri on aina kuulunut suomen kieleen eikä ole merkitykseltään rasistinen ja ne, jotka katsoivat ajan muuttuneen ja ilmaisun muuttuneen rasistiseksi. Nyttemmin on täysin selvää, että jos valkoinen kutsuu mustaa neekeriksi, hänen ilmaisunsa on rasistinen, vaikka hän ei välttämättä itse ymmärrä asiaa näin.

Voimme siis todeta, että mustan osalta kyseessä ei ole pelkkä yksityinen kokemus, vaan selkeästi määrittynyt asia. Emme enää vaivaudu keskustelemaan asiasta. Mutta jatkossakin joissakin asioissa joudutaan turvautumaan asiantuntijoiden mielipiteisiin: yleinen mielipide ei toimi näissä kysymyksissä kuin pitkällä viiveellä.

Miten määritellään rasistinen kohtelu silloin kun vastakkain ovat kaksi kokemusta? Minä koen, että en puhunut rasistisesti, toinen kokee päinvastoin. Onko vähemmistö aina oikeassa? Pitäisikö etsiä tarkoituksia, intentioita? Oliko tarkoitukseni loukkaaminen vai ei? Loukata voi myös ei-rasistisesti ja rasistisen ilmaisun käyttäjä voi myös perustellusti sanoa, ettei hänen tarkoituksenaan ollut loukkaaminen. Hän käytti jotakin tuttua puhetapaa. Joudumme arvioimaan henkilöä tarkemmin, jotta voisimme päättää, miten henkilön käytös on ymmärrettävissä (koulutettu, kouluja käymätön, yksinkertainen, älykäs yms.)

Entäpä loukkaantuminen? Onko kaikki mielensäpahoittaminen perusteltua, jos Y sanoo, että kyseessä oli rasistinen kohtelu? Vaikka en itse ajattele näin, on olemassa tutkijoita, joiden mielestä mustien ÄO on alempi kuin valkoisten ja että tämä merkitsee tiettyjä asioita. Onko mustalla syytä väittää rasismiksi väitteitä, joilla on kuitenkin perusteltu asema tutkimuksessa? Jälleen kerran tarvitaan keskustelua asiasta. Väitteiden konteksti ratkaisee aika paljon.

Rasistisen kohtelun arviointi on hankalaa monissa muissakin tapauksissa. Miten tulkita tapausta, joissa joku henkilö X joutui mielestään kohdelluksi rasistisesti, vaikka kohtelun syynä voidaan perustellusti pitää jotakin muuta tekijää, esimerkiksi ikää, koulutusta, osaamista jne.? Oliko kohtelu sekä rasistista että ei-rasistista? Olisiko kohtelu ollut toista, vaikka Ylla olisi ollut kaikki Xn ominaisuudet ihonvariä lukuunottamatta?

Kulttuuri on yksi ilmeinen tekijä, joka sotkee rasismikeskustelua lahjakkaasti. Jos jostakin syvästä Afrikasta tulee sairaanhoitaja, joka palkataan töihin (lisätietoa, Lontoon sairaalat), mutta joka ei osaa tiettyjä hoitamisen perusasioita ja häntä arvostellaan siitä, hoitaja voi väittää kohtelua rasistiseksi. Hän kokee asian näin. Onko kokemus oikea? Varmasti, mutta samalla väärä. Tarvitaan keskustelua pelisäännöistä, tarvitaan ehkä myös sen osaavan samanvärisen sairaanhoitajan mielipide asiasta.

Kokemus tarvitsee tuekseen säännön, jonka nojalla kokemusta pitää arvioida. Joissakin tapauksessa kokijakin saattaa olla arvioinnin kohteena, onko yliherkkä, katkera yms. Lisäksi voidaan arvioida henkilön tietopohjaa yms. On varmaan olemassa ihmisiä, jotka ovat hyvin herkkiä kokemaan kaikki vähänkin poikkipuoliset asiat rasismina, vaikka vähempikin riittäisi. Eivät ehkä edes tiedä muuta ilmaisua kärsimälleen pahalle. Vastaavasti on sitten niitä lapsenpäästäjän paksulla nahalla varustettuja, jotka eivät oikein koe rasismia missään, ottavat kaiken huumorilla.

Eli vielä pikku looginen pulma jatkoksi: On olemassa ilmaus B, jota henkilö Y käytti puhuessaan kahden eri erivärisen henkilön kanssa. Nyt toinen piti ilmausta B luontevana, toinen taas koki sen olevan rasistinen. Kumpi oli oikeassa? Pitäisikö rasistisen ilmauksen käyttäjä sekä hirttää että ei-hirttää?

Olisin tämän takia hyvin varovainen ottamaan yksityistä kokemusta muuksi kuin näkökulmaksi päätettäessä rasismista. Tarvitaan koko joukko muita asioita, jotta määrittelyssä päästään eteenpäin.
 
Viimeksi muokattu:

nummenkallio

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo
Eli tuossa lopussa myös itse vastaat kysymykseesi: rasismia voidaan kokea siellä, missä sitä ei ole.

Tottakai se on mahdollista, koska kohteena olevan yksilön kokemukselle laitetaan eniten painoarvoa. Ihmiset kokevat asiat eri tavoin. En ole tätä kiistänytkään. Sitä en kylläkään osaa sanoa, miten yleistä se on. Mutta juuri tästä syystä moni tapaus pitää ratkoa yksitellen.

Rasistisen kohtelun arviointi on hankalaa monissa muissakin tapauksissa. Miten tulkita tapausta, joissa joku henkilö X joutui mielestään kohdelluksi rasistisesti, vaikka kohtelun syynä voidaan perustellusti pitää jotakin muuta tekijää, esimerkiksi ikää, koulutusta, osaamista jne.?

Kai tällaisissa tapauksissa pystytään usein selkeästi osoittamaan, jos kohtelu on johtunut jostain muusta syystä kuin ihonväristä. Esimerkiksi koulutusta ja osaamista pystyy hyvin arvioimaan, ja näiden puutehan on ihan pätevä peruste vaikka siihen, ettei oteta henkilöä töihin. Ei se ole syrjintää, jos pitää täyttää tietyt osaamis- ja koulutusvaatimukset.

Olisin tämän takia hyvin varovainen ottamaan yksityistä kokemusta muuksi kuin näkökulmaksi päätettäessä rasismista. Tarvitaan koko joukko muita asioita, jotta määrittelyssä päästään eteenpäin.

En minäkään ole sitä mieltä, että yksityinen kokemus aina riittäisi. Mutta se on tuntunut pitkään olevan tärkein tekijä, jolla rasismia arvioidaan. Eli sillä mennään.
 

Satunnainen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Pitää varmaankin käyttää sanaa afrikkalais-suomalainen. Jenkeissähän on käytössä vastaava termi, joka on nähdäkseni neutraali.
Tuollakin termillä on oma hankaluutensa, sillä se supistaa afrikkalaisuuden tarkoittamaan ainoastaan tummaihoisia ihmisiä. Siten vaikkapa joku algerialainen ei tänne muutettuaan "kelpaisi" afrikkalais-suomalaiseksi, vaikka hänellä olisi tyystin afrikkalaiset sukujuuret.
 

Iisoppi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans, FC Lahti, Lahden Ahkera, LHS
Katsoin pätkän linkittämääni dokumenttia jossa intialaistaustainen koomikko... No hän on närkästynyt Simpsonien Apu-hahmosta. Opin että Halloween on rasistinen juhla. Ai niin miksi? Koska lapset maalaavat kasvonsa tummiksi. Ajattelin että täytyy joskus katsoa tuo dokumentti jos siinä olisi jokin syvempi tarkoitus. Siitä vartista jota katsoin jäi vähän hajanainen kuva... Haastateltavat eteläaasialaiset näyttelijät kertoivat kuinka heidän piti puhua korostetusti aksentilla englantia töissään. Ja sitten taas vähän puhuttiin miten Apu on stereotypia ja loukkaa kun sitä esittää valkoihoinen (joka ei edes tajua tekevänsä väärin).

 

disco-stu

Jäsen
Suosikkijoukkue
JK Mylly
Tuossa ingressissä sanotaan "miten stereotyyppisesti populaarikulttuurissa saatetaan käsitellä etnisiä vähemmistöjä". Niin, sehän on varmasti ihan totta, mutta tuon vähemmistön voi myös jättää pois ja ihan samalla tavalla stereotypioilla pelataan.

Jostain Simpsoneista on kyllä aivan huikeaa uhriutumista vetää herne nenään, kun koko roskan päähahmo on melko stereotyyppinen juntti, jota myös ihan oikeasti pilkataan siinä sarjassa jatkuvasti, siinä missä näitä etnisiä vähemmistöjä lähinnä kuvataan juuri stereotyyppeinä, muttei välttämättä mitenkään erityisen negatiivisessa valossa.

Mutta ihan sama, mistäpä minä valkoisena heteromiehenä mitään tietäisin, joten jatkakaa.
 
Suosikkijoukkue
Tappara, Setämiehet
Ajatuksena intialainen mies edustamassa vähemmistöä... vittu niitä on melkein miljardi tällä pallolla, varmaan enemmän kuin näitä valkoisia heteromiehiä, jotka ilmeisimmin on kaikkeen syypäitä.
Intialaisia on vissiin todellisuudessa jo lähemmäs pualtoista miljardia ja jos pakit ja desit lasketaan samaan koriin niin ei noi nyt ihan alivoimalla pellaile.
 

teppana

Jäsen
Ei vittu ei jaksaisi aina uudestaan ja uudestaan näitä mukahassutteluja "afrikkalaisia on pari miljardia, ei ne mitään vähemmistöä ole" korjata. Esim. USA:laisessa kontekstissa Intialaiset ovat vähemmistöä niin lukumääräisesti ja erioten valta-aseman epäsuhteellisuuden vuoksi. En nyt ota kantaa tuohon Simpsonit-juttuun. Mutta vähemmistön käsite esim. populaarikulttuurissa ei tietenkään tarkoita että lasketaan jokainen Intian maaseudulla elävä ihminen ja teeskennellään että nyt tehdään pilkka niin sanotusti "punching up"-meiningillä.
 

dana77

Jäsen
Suosikkijoukkue
vaikea selittää
Jostain Simpsoneista on kyllä aivan huikeaa uhriutumista vetää herne nenään, kun koko roskan päähahmo on melko stereotyyppinen juntti, jota myös ihan oikeasti pilkataan siinä sarjassa jatkuvasti, siinä missä näitä etnisiä vähemmistöjä lähinnä kuvataan juuri stereotyyppeinä, muttei välttämättä mitenkään erityisen negatiivisessa valossa.
Ottamatta kantaa nerneiden tarpeeseen, niin ei Apua ja Homeria voida verrata tässä kontekstissa. Sarjassa on kymmeniä tai satoja valko(kelta?)ihoisia hahmoja eikä ne ole kaikki stereotypisiä juoppoja juntteja. Sen sijaan intialaisia on käytännössä vain Apu (toki vaimo ja lapset vilahtavat). Parempi vertailukohta olisi Will. Hassua sarjassa on mustia taitaa olla vain Carl joka ei ole mitenkään stereotypinen millään tavalla.
 

Nick Neim

Jäsen
Ottamatta kantaa nerneiden tarpeeseen, niin ei Apua ja Homeria voida verrata tässä kontekstissa. Sarjassa on kymmeniä tai satoja valko(kelta?)ihoisia hahmoja eikä ne ole kaikki stereotypisiä juoppoja juntteja. Sen sijaan intialaisia on käytännössä vain Apu (toki vaimo ja lapset vilahtavat). Parempi vertailukohta olisi Will. Hassua sarjassa on mustia taitaa olla vain Carl joka ei ole mitenkään stereotypinen millään tavalla.
Eikös siellä vieraillut Apun veljen lisäksi Apun veljenpoikakin, joka puhui ihan natiivitason englantia. Jos siis muitakin intialaisia mietitään. Tosin voi hyvinkin olla, että sillä yritettiin puhdistaa vain Apusta aiheutunutta likapyykkiä.

En sinänsä koe Apun aksentin tuovan sarjalle mitään lisäarvoa. Muunmuassa tuon ylle linkatun dokkarinkin aikoinani nähtyäni tajusin, etten totta puhuakseni ollut nuorempana sarjaa katsoessani osannut edes ajatella Apun hahmoa tuolta kantilta. Sehän oli vain se intialainen myyjä, joka puhuu hassulla aksentilla.

Suosittelen sitä dokkaria kyllä jokaiselle, ajatteli asiasta ennakkoon mitä tahansa.

Esimerkiksi joku Apun "thank you, come again" on länsimaissa jo "klassikko" joka tunnetaan varmaan kaikkialla Eurooppaa myöden, ainakin fanien keskuudessa. Arvatkaapa, montako kertaa sitä on sarjan historian aikana toistettu?

Sitä on käytetty sarjan historiassa ainoastaan 8 kertaa. Siis vaivaiset 8 kertaa koko sarjan 30 vuoden aikana. Jos olisi pitänyt tietämättömänä veikata, niin arvaus olisi mennyt kolminumeroiseksi. Vähintään. 668 jaksoa, ja tuo sananparsi on mainittu 8 kertaa. Ja siltikin kyseessä on yksi Simpsonien varmaan tunnetuimmista lausahduksista jonkun Homerin doh! ohella.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Kun nyt loukkaannutaan oikein kunnolla kaikista sketseistä ja muista, olisi tietysti kiva julkaista jokin ohjekirjanen siitä, millä tavalla ylipäätään mitään ihmisryhmää voi kuvata:

Mikä on stereotypia? Onko se jonkinlainen epämääräinen keskiarvo ihmisistä? Millainen on keskiarvoihminen? Vai onko se vääränlainen kuva tietystä ihmisryhmästä, väärä yleistys? Stereotypia lienee epätoivottava ominaisuus, mutta tämäkin vaihtelee: eräs musta professori pahastui siitä, että mustat miehet esitetään poikkeuksellisen mieskuntoisina. Stereotypia lienee vielä enemmän, se on siis minkä tahansa piirteen liittäminen tyypilliseksi ominaisuudeksi johonkin ihmisryhmään.

Jos oletetaan, että keskiarvoihmisen kuvaaminen ei ole loukkaavaa, meidän on kuitenkin määriteltävä, millainen on tiettyyn ryhmään kuuluva keskiarvoihminen? Esimerkiksi intialainen kauppias jossakin amerikkalaisessa pikkukaupungissa.

Selvästikin on niin, että kuvatessamme intialaista kauppiasta emme voi samanaikaisesti kuvata intialaista yläluokan edustajaa. Kuvauksen on oltava jollakin tavalla realistinen, meidän on yritettävä tavoittaa keskimääräinen intialainen kauppias, mutta jälleen kerran, millainen tämä olisi?

Saammeko korostaa puhetapaa, joka poikkeaa valkoisten amerikkalaisten puhetavasta sikäli kuin tällaista on olemassa? Onko englannin ääntäminen intialaisittain rasistista kuvattuna, vaikka intialaiset maahanmuuttajat yleensä puhuvat englantia tällä tavoin? Pitäisikö valita jonkinlainen standardienglanti intialaisen puhetavan sijasta, mutta olisiko tämä taas kulttuurista vähättelyä? Eikö puhetapa ole osa maahanmuuttajan identiteettiä? Onko meillä oikeus poistaa olennainen osa tästä identiteetistä?

Vai pitäisikö jokaisen Simpsoneita katsovan olla nauramatta Apulle ja sen sijaan koko ajan mielessään hokea, "tämä ei ole hauskaa"? Auttaisiko yhtään, jos mietimme tyypillisiä suomalaisia valkoisia puhumassa tankeroenglantia tai rallienglantia? Saako näille jälkimmäisille tavoille nauraa?

Pitäisikö Apulle rakentaa parempi henkilöhahmo, samaan tapaan ihanteellinen kuin Tom of Finlandin tai neuvostoihmisen hahmot? Ja olisiko tästä mitään apua tilanteeseen? Ongelmana on se, että ihanteellinen hahmo ei ole ihminen, koska ihanneihmistä ei ole olemassakaan. Kaikki ihmiset ovat käytökseltään tai moraaliltaan eri tavoin vajavaisia ja siis tietyllä tapaa kuvattuna naurettavia. Aapelin tarinoista saa lisätietoa asiasta.

Pitäisikö vähemmistöt kokonaan poistaa kaikesta, missä asioita käsitellään komediallisesti? Emme siis sallisi, että kukaan voi koskaan nauraa vähemmistön edustajalle. On ymmärrettävä, että vähemmistön edustajan esittäminen poikkeuksellisen hyvänä lurjuksien joukossa voi herättää sarkastisia ajatuksia katsojissa. He ikäänkuin olettavat, että ihannekuvan on pakko olla sarkasmia tietyssä komediallisessa kontekstissä.

Mutta jos poistamme vähemmistöt kaikesta naurettavasta, emmekö vasta silloin sorrukin todelliseen syrjintään? Teeskentelemme, ettei vähemmistöjä tietyssä kulttuuripiirissä ei ole lainkaan olemassa? Me valkoiset voimme nauraa vain valkoisille, tarkemmin ottaen, valkoinen heteromies saa tehdä pilaa valkoisista heteromiehistä, jotka eivät millään tavalla kuulu mihinkään herkkään vähemmistöön? Mies ei saa tietenkään tehdä pilaa naisista.

Millainen olisi ihminen, joka on aina joka asiassa enemmistössä? Tai millainen on ihminen, joka on aina vähintään keskiarvoinen? Jos on keskiarvoihminen, saako sitten keskiarvoista tehdä pilaa? Vaikkapa keskiarvoisesta intialaisesta, joita kaiketi on maailmassa yli mlljardi? Entäpä keskiarvoinen vatjalainen, joita on 60?

Takaisin Simpsoneihin ja Homeriin. Homer on WASP ja totaalinen idiootti, jolle nauretaan joka jaksossa. Homerkin kuuluu tiettyyn vähemmistöön, mutta ilmeisesti tämä vähemmistö onkin sellainen, jolle voi nauraa.

Olennaista on valtakulttuuri, joka on lähtökohtaisesti syrjivä. Valtakulttuuri esittää vähemmistöt aina väärin, jolloin vähemmistön oikein esittämiseen vaaditaan vähemmistön edustaja. Vähemmistönkin edustaja voi edustaa valtakulttuuria, kuten taannoisissa mannehuumorisketseissä, joista jotkut romaanit loukkaantuivat syvästi.

Mutta valtakulttuurinkin edustajana pitää kuitenkin kysyä, millä tavoin vähemmistöt saa ylipäätään kuvata? Ei ainakaan huumorin keinoin, ei ainakaan valkoisen miehen silmin. Pitäisikö vähemmistöön kuuluminen poistaa kuvauksista kokonaan, mutta miten? Siis kuvataan intialaista siten, ettei hänessä ole mitään intialaisen kulttuurin piirteitä, jolloin hänelle voi nauraa, koska nauretaan yksilölle, joka ei edusta mitään vähemmistöä? Hän on vain sisäisesti intialainen sarasvuolaisittain.

Sitten jää jäljelle, kun kaikki muut piirteet on poistettu, ihonväri. On ilmeisesti niin, ettei valtakulttuuri saa nauraa sellaiselle, jonka ihonvärin tummuusaste ylittää määrätyn rajan. Ei siis seurausta etelänmatkasta, vaan väri istuu tiukassa. Ratkaisuna voisi olla käänteinen Pekka ja Pätkä eli pikemminkin Michael Jacksonin tyyli. Jos ei muuta, niin kaikkien näyttelijöiden on oltava tästä lähtien valkoisiksi maalattuja tai valkoisia. Ehkäpä maalaaminen olisi parempi, koska se korostaisi valkoisuuden keinotekoisuutta ja falskiutta ja lisäisi haluamme nähdä valkoiset naurettavina.

Kaikissa komedioissa olkoon tästä lähtien vain valkoisia miehiä, joiden seksuaalinen suuntaus on enemmistön ja jossa nauretaan vain WASPien loppumattomalle typeryydelle. Tosin amerikoissa latinot perivät pian maan, kenelle Valloissa sitten nauretaan, marsilaisille?

Oikeus on näin päättänyt, case is closed. (Mihin päätökseen kaikki asianosaiset ovat sitten niin h-n tyytymättömiä).
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Kun nyt loukkaannutaan oikein kunnolla kaikista sketseistä ja muista, olisi tietysti kiva julkaista jokin ohjekirjanen siitä, millä tavalla ylipäätään mitään ihmisryhmää voi kuvata:

Mikä on stereotypia? Onko se jonkinlainen epämääräinen keskiarvo ihmisistä? Millainen on keskiarvoihminen? Vai onko se vääränlainen kuva tietystä ihmisryhmästä, väärä yleistys? Stereotypia lienee epätoivottava ominaisuus, mutta tämäkin vaihtelee: eräs musta professori pahastui siitä, että mustat miehet esitetään poikkeuksellisen mieskuntoisina. Stereotypia lienee vielä enemmän, se on siis minkä tahansa piirteen liittäminen tyypilliseksi ominaisuudeksi johonkin ihmisryhmään.

Jos oletetaan, että keskiarvoihmisen kuvaaminen ei ole loukkaavaa, meidän on kuitenkin määriteltävä, millainen on tiettyyn ryhmään kuuluva keskiarvoihminen? Esimerkiksi intialainen kauppias jossakin amerikkalaisessa pikkukaupungissa.

Selvästikin on niin, että kuvatessamme intialaista kauppiasta emme voi samanaikaisesti kuvata intialaista yläluokan edustajaa. Kuvauksen on oltava jollakin tavalla realistinen, meidän on yritettävä tavoittaa keskimääräinen intialainen kauppias, mutta jälleen kerran, millainen tämä olisi?

Saammeko korostaa puhetapaa, joka poikkeaa valkoisten amerikkalaisten puhetavasta sikäli kuin tällaista on olemassa? Onko englannin ääntäminen intialaisittain rasistista kuvattuna, vaikka intialaiset maahanmuuttajat yleensä puhuvat englantia tällä tavoin? Pitäisikö valita jonkinlainen standardienglanti intialaisen puhetavan sijasta, mutta olisiko tämä taas kulttuurista vähättelyä? Eikö puhetapa ole osa maahanmuuttajan identiteettiä? Onko meillä oikeus poistaa olennainen osa tästä identiteetistä?

Vai pitäisikö jokaisen Simpsoneita katsovan olla nauramatta Apulle ja sen sijaan koko ajan mielessään hokea, "tämä ei ole hauskaa"? Auttaisiko yhtään, jos mietimme tyypillisiä suomalaisia valkoisia puhumassa tankeroenglantia tai rallienglantia? Saako näille jälkimmäisille tavoille nauraa?

Pitäisikö Apulle rakentaa parempi henkilöhahmo, samaan tapaan ihanteellinen kuin Tom of Finlandin tai neuvostoihmisen hahmot? Ja olisiko tästä mitään apua tilanteeseen? Ongelmana on se, että ihanteellinen hahmo ei ole ihminen, koska ihanneihmistä ei ole olemassakaan. Kaikki ihmiset ovat käytökseltään tai moraaliltaan eri tavoin vajavaisia ja siis tietyllä tapaa kuvattuna naurettavia. Aapelin tarinoista saa lisätietoa asiasta.

Pitäisikö vähemmistöt kokonaan poistaa kaikesta, missä asioita käsitellään komediallisesti? Emme siis sallisi, että kukaan voi koskaan nauraa vähemmistön edustajalle. On ymmärrettävä, että vähemmistön edustajan esittäminen poikkeuksellisen hyvänä lurjuksien joukossa voi herättää sarkastisia ajatuksia katsojissa. He ikäänkuin olettavat, että ihannekuvan on pakko olla sarkasmia tietyssä komediallisessa kontekstissä.

Mutta jos poistamme vähemmistöt kaikesta naurettavasta, emmekö vasta silloin sorrukin todelliseen syrjintään? Teeskentelemme, ettei vähemmistöjä tietyssä kulttuuripiirissä ei ole lainkaan olemassa? Me valkoiset voimme nauraa vain valkoisille, tarkemmin ottaen, valkoinen heteromies saa tehdä pilaa valkoisista heteromiehistä, jotka eivät millään tavalla kuulu mihinkään herkkään vähemmistöön? Mies ei saa tietenkään tehdä pilaa naisista.

Millainen olisi ihminen, joka on aina joka asiassa enemmistössä? Tai millainen on ihminen, joka on aina vähintään keskiarvoinen? Jos on keskiarvoihminen, saako sitten keskiarvoista tehdä pilaa? Vaikkapa keskiarvoisesta intialaisesta, joita kaiketi on maailmassa yli mlljardi? Entäpä keskiarvoinen vatjalainen, joita on 60?

Takaisin Simpsoneihin ja Homeriin. Homer on WASP ja totaalinen idiootti, jolle nauretaan joka jaksossa. Homerkin kuuluu tiettyyn vähemmistöön, mutta ilmeisesti tämä vähemmistö onkin sellainen, jolle voi nauraa.

Olennaista on valtakulttuuri, joka on lähtökohtaisesti syrjivä. Valtakulttuuri esittää vähemmistöt aina väärin, jolloin vähemmistön oikein esittämiseen vaaditaan vähemmistön edustaja. Vähemmistönkin edustaja voi edustaa valtakulttuuria, kuten taannoisissa mannehuumorisketseissä, joista jotkut romaanit loukkaantuivat syvästi.

Mutta valtakulttuurinkin edustajana pitää kuitenkin kysyä, millä tavoin vähemmistöt saa ylipäätään kuvata? Ei ainakaan huumorin keinoin, ei ainakaan valkoisen miehen silmin. Pitäisikö vähemmistöön kuuluminen poistaa kuvauksista kokonaan, mutta miten? Siis kuvataan intialaista siten, ettei hänessä ole mitään intialaisen kulttuurin piirteitä, jolloin hänelle voi nauraa, koska nauretaan yksilölle, joka ei edusta mitään vähemmistöä? Hän on vain sisäisesti intialainen sarasvuolaisittain.

Sitten jää jäljelle, kun kaikki muut piirteet on poistettu, ihonväri. On ilmeisesti niin, ettei valtakulttuuri saa nauraa sellaiselle, jonka ihonvärin tummuusaste ylittää määrätyn rajan. Ei siis seurausta etelänmatkasta, vaan väri istuu tiukassa. Ratkaisuna voisi olla käänteinen Pekka ja Pätkä eli pikemminkin Michael Jacksonin tyyli. Jos ei muuta, niin kaikkien näyttelijöiden on oltava tästä lähtien valkoisiksi maalattuja tai valkoisia. Ehkäpä maalaaminen olisi parempi, koska se korostaisi valkoisuuden keinotekoisuutta ja falskiutta ja lisäisi haluamme nähdä valkoiset naurettavina.

Kaikissa komedioissa olkoon tästä lähtien vain valkoisia miehiä, joiden seksuaalinen suuntaus on enemmistön ja jossa nauretaan vain WASPien loppumattomalle typeryydelle. Tosin amerikoissa latinot perivät pian maan, kenelle Valloissa sitten nauretaan, marsilaisille?

Oikeus on näin päättänyt, case is closed. (Mihin päätökseen kaikki asianosaiset ovat sitten niin h-n tyytymättömiä).

Elikkä mikä oikeus olikaan nyt päättänyt näin? Yksi koomikko oli siis valittanut Simpsoneista, okei, ehkä hänen laillaan ajattelevia löytyy muitakin, mutta esimerkiksi USA:n presidenttinä on rasistimulkku. Vai mistä oikeudesta oli nyt kyse?

Ja tarvisetko varmasti erillisen ohjekirjan sille, että kohtelet kaikkia ihmisryhmiä lähtökohtaisen kunnioittavasti? Hyvän käytöksen oppaitahan on maailma pullollaan, mutta juuri tähän asiaanko ne eivät sovellu? Miten juuri tämä rasismiasia on sellainen, johon pitää suhtautua jotenkin eri tavalla sen osalta, että toiset eivät pidä kaikkea soveltuvana tai hauskana?

Jotkut pöpit tykkäävät Coldplaystä ja Duudsonien nössöohjelmistakin.
 

finnjewel

Jäsen
Suosikkijoukkue
Porin Ässät, KooKoo, KPL, Kiovan Dynamo
Elikkä mikä oikeus olikaan nyt päättänyt näin? Yksi koomikko oli siis valittanut Simpsoneista, okei, ehkä hänen laillaan ajattelevia löytyy muitakin, mutta esimerkiksi USA:n presidenttinä on rasistimulkku. Vai mistä oikeudesta oli nyt kyse?

Ja tarvisetko varmasti erillisen ohjekirjan sille, että kohtelet kaikkia ihmisryhmiä lähtökohtaisen kunnioittavasti? Hyvän käytöksen oppaitahan on maailma pullollaan, mutta juuri tähän asiaanko ne eivät sovellu? Miten juuri tämä rasismiasia on sellainen, johon pitää suhtautua jotenkin eri tavalla sen osalta, että toiset eivät pidä kaikkea soveltuvana tai hauskana?

Jotkut pöpit tykkäävät Coldplaystä ja Duudsonien nössöohjelmistakin.
Kaikki olisikin hyvin, jos huumorista loukkaantuminen jäisi mielipiteeksi, mutta syyteharkintaan joutuminen huonon huumorin takia on hämmentävää. Vaikka syytettä ei nostettaisikaan.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Kaikki olisikin hyvin, jos huumorista loukkaantuminen jäisi mielipiteeksi, mutta syyteharkintaan joutuminen huonon huumorin takia on hämmentävää. Vaikka syytettä ei nostettaisikaan.

Äsken oli jo "oikeus päättänyt". Kuka on joutunut syyteharkintaan? Jos viittaat huumoriohjelmiin, niin siellä persuaktiivi ja muut tekivät tutkintapyyntöjä, joista ei ryhdytty epäilemään rikosta. Poliisi ei aloita tutkintaa vanhoista tv-sketseistä, tutkintapyyntöjä tuli muun muassa Salatuista elämistä sekä Ismo Leikolan vitseistä
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Elikkä mikä oikeus olikaan nyt päättänyt näin? Yksi koomikko oli siis valittanut Simpsoneista, okei, ehkä hänen laillaan ajattelevia löytyy muitakin, mutta esimerkiksi USA:n presidenttinä on rasistimulkku. Vai mistä oikeudesta oli nyt kyse?

Ja tarvisetko varmasti erillisen ohjekirjan sille, että kohtelet kaikkia ihmisryhmiä lähtökohtaisen kunnioittavasti? Hyvän käytöksen oppaitahan on maailma pullollaan, mutta juuri tähän asiaanko ne eivät sovellu? Miten juuri tämä rasismiasia on sellainen, johon pitää suhtautua jotenkin eri tavalla sen osalta, että toiset eivät pidä kaikkea soveltuvana tai hauskana?

Jotkut pöpit tykkäävät Coldplaystä ja Duudsonien nössöohjelmistakin.
Et ymmärtänyt tekstin kirjallista luonnetta enkä sitä erikseen selitä.

Rasismisyytös on erittäin järeä ase esimerkiksi koomikolle tai sarjaviihteen tekijöille. Sitä voidaan käyttää täysin riippumatta siitä, ovatko tekijät pyrkineet loukkaamaan jotakin rodullista vähemmistöä tai onko syytös muuten perusteltu. On selvää, että tällöin viihteen tekijät joutuvat tilanteeseen, jossa he karsivat varmuuden vuoksi materiaalistaan kaiken sellaisen, mikä voisi loukata joitakin ihmisiä. Päädytään juuri sellaiseen keskiarvoviihteeseen, joka ei sitten enää naurata ketään tai siinä vitsaillaan vain valtakulttuurin edustajille, mikä on turvallista ja tylsää.

Jos kokonainen ihmisryhmä loukkaantuu ja ko. ryhmä on juuri se, mistä vitsiä ollaan väännetty, silloin asiaa pitääkin tutkia. Mutta some on siksi merkillinen, että siinä aloitettu huuto kantaa kauas, eikä sillä ole vältttämättä yhteyksiä itse ihmisryhmäänkään. Se, että joku loukkaantuu kaikesta, jollakin ei ole huumorintajua on myös otettava huomioon, samoin kuin erilaiset tavat tulkita asioita. Toisen mielestä sketsi on hauska, toinen ylianalysoi sketsin ja liittää siihen merkityksiä, joita tekijät eivät edes ajatelleet.

Tuo kunnioittavuus on hyvä juttu, mutta entäpä jos joku uskalias tekee rankan parodian islamisteista ja parodian kohteet ovat arabeja? Kun tiedämme, mihin islamistit pyrkivät, voisimme hyvinkin ajatella, että tällainen pyrkimys ansaitsee vahvaa herjaa. Varmaa on, että osa muslimeista loukkaantuu asiasta ja rasismisyytöksen lentävät ilmassa sakeana. Miten asia ratkaistaan? Miten kunnioittava pitäisi olla niitä kohtaan, jotka uhkaavat kokonaista elämäntapaa? Riittääkö se, että heidät esitetään kuitenkin ihmisinä, joilla on hyvin epämiellyttävät tavoitteet?

Miksi ei tiettyä ryhmää voida esittää samaan tapaan kuin tehdään hyvinkin karkeaa pilaa Trumpista? Tämä kysymys on aiheellinen, jos tällä ryhmällä on sama maailmakuva ja tavoitteet. Toisaalta, tässä näyttäytyy huumori aseena ja vallankäyttönä. Ja sekin rooli huumorilla on historian saatossa ollut.

Juutalaisiin liittyvä huumori on ollut hyvin herkkä asia amerikoissa, joten viihdeteollisuus on ratkaissut asian kätevästi: juutalaiset koomikot veistävät vitsiä ja esittävät oman kulttuurinsa koomisessa valossa aika rankastikin. Eikä kukaan loukkaannu. Mutta jos joku ei-juutalainen tekee samaa, hän on nopeasti antisemitisti. Ja ura on taputeltu, kun ei kukaan enää uskalla palkata töihin. Tässä esiintyy yksi ratkaisu huumorin ongelmaan: kukin etninen vähemmistö tekee pilaa itsestään. Jos asiasta syntyy kohua, taistelua käydään yhteisön sisällä.

Joten ehkäpä sitten luodaan viihdettä, jossa kutakin etnistä vähemmistöä varten on olemassa oma käsikirjoittaja, joka on ko. vähemmistöä.

Miksi sitten pitää ylipäätään vitsailla jostakin? Koska huumori on ihmisen perusominaisuus ja erinomainen tapa käsitellä vaikeita asioita. Siksi.
 
Viimeksi muokattu:

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
Et ymmärtänyt tekstin kirjallista luonnetta enkä sitä erikseen selitä.

Rasismisyytös on erittäin järeä ase esimerkiksi koomikolle tai sarjaviihteen tekijöille. Sitä voidaan käyttää täysin riippumatta siitä, ovatko tekijät pyrkineet loukkaamaan jotakin rodullista vähemmistöä tai onko syytös muuten perusteltu. On selvää, että tällöin viihteen tekijät joutuvat tilanteeseen, jossa he karsivat varmuuden vuoksi materiaalistaan kaiken sellaisen, mikä voisi loukata joitakin ihmisiä. Päädytään juuri sellaiseen keskiarvoviihteeseen, joka ei sitten enää naurata ketään tai siinä vitsaillaan vain valtakulttuurin edustajille, mikä on turvallista ja tylsää.

Jos kokonainen ihmisryhmä loukkaantuu ja ko. ryhmä on juuri se, mistä vitsiä ollaan väännetty, silloin asiaa pitääkin tutkia. Mutta some on siksi merkillinen, että siinä aloitettu huuto kantaa kauas, eikä sillä ole vältttämättä yhteyksiä itse ihmisryhmäänkään. Se, että joku loukkaantuu kaikesta, jollakin ei ole huumorintajua on myös otettava huomioon, samoin kuin erilaiset tavat tulkita asioita. Toisen mielestä sketsi on hauska, toinen ylianalysoi sketsin ja liittää siihen merkityksiä, joita tekijät eivät edes ajatelleet.

Tuo kunnioittavuus on hyvä juttu, mutta entäpä jos joku uskalias tekee rankan parodian islamisteista ja parodian kohteet ovat arabeja? Kun tiedämme, mihin islamistit pyrkivät, voisimme hyvinkin ajatella, että tällainen pyrkimys ansaitsee vahvaa herjaa. Varmaa on, että osa muslimeista loukkaantuu asiasta ja rasismisyytöksen lentävät ilmassa sakeana. Miten asia ratkaistaan? Miten kunnioittava pitäisi olla niitä kohtaan, jotka uhkaavat kokonaista elämäntapaa? Riittääkö se, että heidät esitetään kuitenkin ihmisinä, joilla on hyvin epämiellyttävät tavoitteet?

Miksi ei tiettyä ryhmää voida esittää samaan tapaan kuin tehdään hyvinkin karkeaa pilaa Trumpista? Tämä kysymys on aiheellinen, jos tällä ryhmällä on sama maailmakuva ja tavoitteet. Toisaalta, tässä näyttäytyy huumori aseena ja vallankäyttönä. Ja sekin rooli huumorilla on historian saatossa ollut.

Juutalaisiin liittyvä huumori on ollut hyvin herkkä asia amerikoissa, joten viihdeteollisuus on ratkaissut asian kätevästi: juutalaiset koomikot veistävät vitsiä ja esittävät oman kulttuurinsa koomisessa valossa aika rankastikin. Eikä kukaan loukkaannu. Mutta jos joku ei-juutalainen tekee samaa, hän on nopeasti antisemitisti. Ja ura on taputeltu, kun ei kukaan enää uskalla palkata töihin. Tässä esiintyy yksi ratkaisu huumorin ongelmaan: kukin etninen vähemmistö tekee pilaa itsestään. Jos asiasta syntyy kohua, taistelua käydään yhteisön sisällä.

Joten ehkäpä sitten luodaan viihdettä, jossa kutakin etnistä vähemmistöä varten on olemassa oma käsikirjoittaja, joka on ko. vähemmistöä.

Miksi sitten pitää ylipäätään vitsailla jostakin? Koska huumori on ihmisen perusominaisuus ja erinomainen tapa käsitellä vaikeita asioita. Siksi.

Hyvin ymmärrettävää, kuinka kiertelet ja kaartelet, hutkit näkymätöntä vihollista, toisessa et ymmärrä Trumpin ja kansanryhmän eroa, ja kysyt miksi heistä vitsaillaan eri tavalla, vaikka todellisuudessa toki heistä molemmista vitsaillaan monella tavalla...kyselet miten ihmeessä kaikki eivät tykkää samanlaisesta pizzasta, joudutaan tekemään erilaisia pizzoja. Kaikki eivät edes tykkää pizzasta.

Se on hyvä juttu, että huumorin tekeminen on laajemmassa skaalassa haastavaa. Se kehittyy siinä älykkäämmäksi ja monipuoliseksi. Rasismikeskustelussa tämä huumorin vihollisten näkeminen vaikuttaa selittelyltä.
 
Viimeksi muokattu:

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Hyvin ymmärrettävää, kuinka kiertelet ja kaartelet, hutkit näkymätöntä vihollista, toisessa et ymmärrä Trumpin ja kansanryhmän eroa, ja kysyt miksi heistä vitsaillaan eri tavalla, vaikka todellisuudessa toki heistä molemmista vitsaillaan monella tavalla...kyselet miten ihmeessä kaikki eivät tykkää samanlaisesta pizzasta, joudutaan tekemään erilaisia pizzoja. Kaikki eivät edes tykkää pizzasta.

Se on hyvä juttu, että huumorin tekeminen on laajemmassa skaalassa haastavaa. Se kehittyy siinä älykkäämmäksi ja monipuoliseksi. Rasismikeskustelussa tämä huumorin vihollisten näkeminen vaikuttaa selittelyltä.
Mutta ne, jotka eivät tykkää pizzasta, eivät yleensä ole somessa huutamassa niiden maun perään, jotka pitävät pizzasta ja pizzoista.

Rasismikeskustelussa esiintyy myös niitä, jotka eivät kykene erottamaan toisistaan huumoria ja asiaproosaa. Ja niitä, joilla nousee punainen kortti ennen keltaista.

Rasisti voi tosiaan tehdä itsemurhan jouduttuaan voimakkaan pilkan kohteeksi: kun taas vaikkapa islamistiryhmä ei sitä tee, ei ainakaan toivotulla tavalla.

Yksilön ja ihmisyhteisön välillä on eroja, mutta jos puhutaan tietynlaisesta ryhmästä, hienotunteisuutta ja kunnioittavuutta ei välttämättä tarvita sen enempää kuin Trumpin tapauksessa. Eli klassisesti kaikki arabimuslimit eivät ole islamisteja, mutta on olemassa islamistiryhmiä, joilla on hyvin samankaltaiset ajatukset maailmasta. Ja tällöin tätä ryhmää voidaan käsitellä kuin jotakin yksilöä.

Lehtola Iltalehdessä ottaa kantaa Baltzariin ja toteaa, että vähemmistöjen vähemmän onnistuneisiin touhuihin puuttuja joutuu tahtomattaan persujen kirjoihin. Lehtola muuten harrastaa kirjoituksissaan sarkasmia.

On helppoa sanoa tavallasi jotakin yleistä, mutta huumori voi olla kuolemanvakava asia: millasta on esimerkiksi Charlie Hebdon tai Jyllandpostenin huumori? Loukkaantuneita oli puolin ja toisin: monet huusivat humoristeille kuolemantuomiota - ja muutama kuolikin. Kumpi puoli oli oikeassa vai oliko kumpikaan? Mikä on siis sananvapauden ja huumorin suhde?

"Rasismikeskustelussa huumorin vihollisten näkeminen vaikuttaa selittelyltä", haluat siis sanoa, että on olemassa ihmisiä, jotka kovin mielellään sanoisivat jotakin rasistista huumorin varjolla. Mutta on myös ihmisiä, jotka peittävät omaa huumorintajuttomuuttaan nostamalla rasismikortin.
 

IceWalker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HJK, K-Kissat, PiTa
Puhumattakaan siitä, että puolesta loukkaantujat luovat vääriä ennakkoluuloja vähemmistöjen huumorintajuttomuudesta. Tuon viimeksi laittamani videon vinkkasi minulle tulkkina työskentelevä muslimi, joka nauroi sille katketakseen. Minustakin se oli esimerkki hyvästä huumorista, jossa kaikki saa tasaisesti osansa.

Tämä myös @finnjewel joka kommentoi aiemmin.
Tämä pitää paikkansa. Esim. suomalaista Ali Jahangiriä kuunnellessa nauretaan kaikelle. Tämä on myös oma näkemykseni huumorista.
 

Osmo Rapeli

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuusijuhla - Sex Festival
@IceWalker "Rasisti voi tehdä itsemurhan jouduttuaan voimakkaan pilkan kohteeksi"

Niin voi myös lasten seksuaalinen hyväksikäyttäjä. Kokeilepa tuota pitkää ajatusmallia asettamalla sana "pedofiili" tai "vaimonhakkaaja" tuonkin lauseen kohdalle ja kokeile miten toimii.

Kysyn myös mitä haittaa siitä olisi jos noin yleisesti rasistit tappaisivat useammin itsensä?

Puhumattakaan siitä, että puolesta loukkaantujat luovat vääriä ennakkoluuloja vähemmistöjen huumorintajuttomuudesta. Tuon viimeksi laittamani videon vinkkasi minulle tulkkina työskentelevä muslimi, joka nauroi sille katketakseen. Minustakin se oli esimerkki hyvästä huumorista, jossa kaikki saa tasaisesti osansa.

Tämä myös @finnjewel joka kommentoi aiemmin.

Minkälaisella logiikalla rasistin pilkka tai puolestaloukkaantuminen (termi on yleinen halpa tapa ohittaa itse kritiikin kohteesta/aiheesta keskustelu) ovat mitenkään suurempia ongelmia kuin rasismi? No rasistin logiikalla tottakai.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös