Milloin itkit viimeksi ja miksi?

[vetti]

Viestin lähetti Pikku Myy
Tänään, eilen, toissapäivänä. Kuukauden päivät itkeskellyt öisin omaa turhautumista ja ahdistusta..clip

Tervetuloa kerhoon...

 

[mysteeri]

Akkojen hommiako?

Viestin lähetti ervatsalo
No samapa tuo, itkeminen ja kitkeminen, akkojen hommia molemmat.

Oikeasti tätä mieltä? Minä en ainakaan suostu kitkemään kukkapenkeistä rikkaruohoja enkä siistimään peruna/porkkana/ynnämuu- maita.

Miksei mies saa itkeä jos itkettää? Mielestäni suloista vain kun mies on liikuttuneena tai surullisena jostain ja uskaltaa näyttää tunteensa.

Itse tulee harrastettua tätä itkemistäkin tosi vähän. Jätetään tämä itkeskely miehille.

 

[Sistis]

Re: Muistojen arkku kurnuttaa

Viestin lähetti ervatsalo
Edit: Ai täällä puhuttiinkin itkemisestä. No samapa tuo, itkeminen ja kitkeminen, akkojen hommia molemmat.

Täältä tähän

Niin, kyllä se itseltänikin pääsisi itku, jos joutuisin jonnekin ikuisille mansikkapelloille kitkemään.

Täältä siihen

 

[Ramchester]

Re: Muistojen arkku kurnuttaa

Viestin lähetti ervatsalo
Edit: Ai täällä puhuttiinkin itkemisestä. No samapa tuo, itkeminen ja kitkeminen, akkojen hommia molemmat.

Noh, noh, kyllä se Ervakin taas keväällä itkeä tihruttaa olutlasiin, jos HPK yltää omaan mestaruuteensa, eli pronssille.

 

[peruspata]

Enoni perheen ajatteleminen saa silmät kostumaan, ei ole hääviä ei. Sain keskiviikkona kuulla, että enoni vaimon sisar perheineen Tampereelta oli ollut viettämässä joulua juuri pahiten kärsineellä alueella. Jouluaattona ovat viimeiset viestit tulleet sukulaisille, nyt ainoa tieto on nimi KRP:n listalla. Ei tullut heille kovin miellyttävä vuodenvaihde, pahimmassa tapauksessa sieltä ei tule mitään informaatiota, jos ei vain kerta kaikkiaan löydy mitään.

 

[Joukka]

Viimeksi itkin, eka kerta yli kymmeneen vuoteen, viime viikon maanantaina, kun kuuntelin uusintana tullutta Yön keikkaa telkkarista ja leikin lapseni kanssa siinä samalla. Aivan lopussa siihen lavalle saapui Anna Erikson, mikä ei vielä saanut tippaa linssiin. Hän duetoi Ollin kanssa Särkyvää-biisin ja niitä sanoja kuunnellessani ja tytön leikkejä seuraillessani tajusin, kuinka onnellinen ja etuoikeutettu olen.

 

[Poison]

Tunneihmisenä sekä itken että nauran usein ja paljon - en todellakaan osaa lukita tunteitani, vaan kyyneleetkin tulevat herkästi niin ilosta kuin surustakin. Viimeisin silmien pieni kyyneltyminen taisi tapahtua omiin henkilökohtaisiin tunnekokemuksiin liittyen eilen junassa, mutta menneellä viikolla myös Aasian tapahtumien seuraaminen sai aikaan lievän itkupuuskan. Itkuinen olo oli itse asiassa useamminkin läsnä, koska jonkinlainen samaistuminen hädässä oleviin ihmisiin (sekä uhrien viimeisiin hetkiin ja omaisten ahdistukseen) oli voimakasta.

 

[Kolmas Johannes]

Äsken vetäsin semmoset oikein kunnolliset vitutusitkut. Huono päivä tänään.

 

[ms.qvist]

Tänään.

Tuntuu vaan pahalta kun ihminen johon on oppinut luottamaan vetää maton alta.

vlad.

 

[paze]

4 päivä menossa putkeen, kun silmät kostuu aina välillä. En nyt koko päiviä ole itkenyt mutta joka päivä aika paljon kuitenkin. Ja tiedän ettei tämä lopu vielä moneen, moneen päivään.
Elämä on paskaa!

-paze-

 

[ace]

Paljon on viimepäivinä itketty. Terveys reistaa, ihmissuhteet tökkii, elämänsuunta kaikin puolin hukassa...

 

[Loviisa]

6.1 kopissa itkeä pillitin perseelleen menneen ohjelman ja suonen vedon takia. Jälkeen päin sitten (ehkä 10min. myöhemmin) pihalla potkaisin jotakin äijää kengällä päähän ja heitin Sicakia lumipallolla. Niin ja kummatkin olivat puhtaita vahinkoja...

 

[Kolmas Johannes]

Pakko nyt avautua tänne, kun vielä ehtii.

Eilen, KalPa-Haukat-pelin jälkeen joukkuetta kiittäessä. Uskomaton tunne.

 

[mysteeri]

Tänään viimeksi

Tänään viimeksi ristiäisissä, kun yksi isovanhemmista luki isovanhempien rukouksen ja alkoi itkeä niin ettei rukouksesta saanut mitään selvää.
Muutenkin jotkut sanat ja rukoukset ja muutama tilanne kosketti niin että kyyneleet vierivät aika monen poskilla.

 

[January]

Isäni veljen hautajaisissa jonkin aikaa sitten. Avoin arkku ja murtuneet vaimo ja tytär olivat kova pala minulle katsoa eikä kyyneliltä vältytty.

 

[ervatsalo]

Re: Tänään viimeksi

Viestin lähetti mysteeri
Tänään viimeksi ristiäisissä, kun yksi isovanhemmista luki isovanhempien rukouksen ja alkoi itkeä niin ettei rukouksesta saanut mitään selvää....

Niin, johtuiko tämä siitä, että ko. isovanhempi oli niin huono lukemaan, että sen ja yleisen turhautumisen takia piti pillahtaa itkuun?

Toisaalta, saattoihan tuo olla vaikka raskaanakin, siis ko. ja em. isovanhempi, jolloin tunnetusti kaikenlainen pillittäminen ja muu holtiton käytös on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Tai näin ainakin ne isot pojat ovat allekirjoittaneelle kertoneet.

Täältä tähän

 

[mysteeri]

Re: Re: Tänään viimeksi

Viestin lähetti ervatsalo
kaikenlainen pillittäminen ja muu holtiton käytös on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Kyllä, tuossa piirissä ainakin tuntuu olevan.

 

[kopo]

Puolittain vetistelin pala kurkussa katsoessani MTV3:n Aasia-konserttia sunnuntaina kun Kuosmanen ja Rautiainen & co. esittivät "Suojelusenkelin".

 

[puuha-pete]

Synkkää ja surullista..

Itkin viimeksi noin 1,5 vuotta sitten kun kissa lopetettiin, Tupu oli jo noin 17 vuotias ja oli vaisu. Vietiin lekuriin ja sitten tuli puhelu jossa jokin naisihminen kertoi Tupun arvot joissa oli jos jotakin lukua mitkä oli tosi huonoja. Kysyi leikataanko ja kysyin sitten, että mites jos sen lopettaisi.. Sanoi, että se on mahdollista. Siinä sitten annoin kuolemantuomion..Kyllä oli aika heikot fiilikset, sen jälkeen meni vielä hetki mutta sitten tuli ensin vitutus ja sitten turhautuminen ja itkeminen..Sitten haettiin pois ja hautasin pihan reunaan..

Rauha rakkaalle lemmikille Tupulle..

 

[puuha-pete]

Iloisempaa!

Jos ja kun Kerho vie mestaruuden, luulen itkeväni ilosta!

 

[Pikku Myy]

Tänään itkin kahteenkin kertaan. Ensin leffassa, kun olin katsomassa koskettavaa dokumenttia (My flesh and blood) ja myöhemmin päivällä kun kuulin ystäväni isän kuolleen. Nuorin lapsista on kolme, aiemmin syksyllä syntyi ensimmäinen lapsenlapsi. Turhauttavaa kun ei tiedä mitä tehdä tai sanoa, miten lohduttaa ja antaa toivoa elämän jatkumisesta.

 

[peruspata]

Viestin lähetti Pikku Myy
Turhauttavaa kun ei tiedä mitä tehdä tai sanoa, miten lohduttaa ja antaa toivoa elämän jatkumisesta.

Voi kuulostaa kliseeltä, mutta kun itse viimeksi menetin läheiseni (tosin ei ollut kyseessä vanhemmat eivätkä sisarukset), auttoi se, että saattoi keskustella ystävän kanssa asiasta. Olen kiitollinen, että oli ihmisiä, joille saattoi kertoa, että tuntuu pahalta, ja he jaksoivat kuunnella, koska ovat todellisia ystäviä.

Tätä samaa logiikkaa ollaan toteutettu enon perheen kanssa, kun enon vaimo menetti sisarensa koko perheen Thaimaan Khao Lakiin (tästä olen kertonut jollain edellisistä sivuista).

Se, mitä yritin sanoa, oli siis kuunteleminen, ei ehkä niinkään puhuminen.

 

[jussi_j]

Olen itkenyt päivittäin ja useasti maanantain jälkeen kun vaimoni sairastui äkillisesti ja vakavasti. Ehkä helpottaa jos pääsen vielä puhumaan hänen kanssaan.

 

[sampio]

jussi_j:

Voimia sinulle ja erityisesti vaimollesi. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.

 

[Tulppu]

Äskeisen jussi_j:n kommentin ja itkemissyyn jälkeen omani kuulostanee varsin pieneltä ja mitättömältä. Voimia Sinulle, jussi_j, toivon parasta!

Oma itkemiseni alkoi noin tunti sitten ja jatkuu edelleen, sain kuulla että vanhempieni koira on menossa tänään ottamaan sen viimeisen piikin.

Vain koirako? Ehkä, mutta on kuitenkin ollut 15 vuotta siinä jaloissa pyörimässä, täysivaltaisen perheenjäsenen ominaisuudessa. Ymmärtänyt ja lohduttanut, katsonut silmiin ja tehnyt kaikkensa että isäntäväellä olisi huonoina hetkinä parempi mieli. Ja hyvinä hetkinä iloinnut mukana, kantanut palloa, ollut ystävä. Kotona on aina ollut joku, joka odottaa ja on iloinen saapumisestasi.

Ensi kerralla kun menen vanhempieni kotiin, talo on tyhjä ja hiljainen, eikä kukaan ole enää pyörimässä jaloissa tai edes katso sinua nurkasta iloisena, kuten tämä koira viimeisinä aikoinaan teki. Ei enää jaksanut tulla tervehtimään, mutta oli silti tilanteen tasalla. Ei enää yhteisiä lenkkejä, juoksua järven jäällä, kepinhakua. Ei enää mökille saapumisen intoa, suoranaista tärinää siitä tietoisuudesta, että kohta pääsee kuumana kesäpäivänä uimaan.

Joku, kiitos kaikesta. Me, jotka jäimme kaipaamaan, olemme kuitenkin iloisia siitä, että nyt Sinun on parempi olla.