Milloin itkit viimeksi ja miksi?

[HABS #11]

Tänään tuli itkettyä kesken työpäivän

työ kaveri kertoi menevänsä hoitamaan 8v. poikaa jonka vanhemmat menehtyivät tsunamissa. Pojan 11v sisko on vielä sairaalassa ja häneltä amputoidaan tänään toinen jalka. toinen jalka amputoitiin heti suomeen tulon jälkeen...

 

[Pataprinsessa]

Tänään..

Aamulla kuulin kolarista jossa 6 nuorta on kuollut. Kyllä se tuo kyyneleet silmiin ja samalla pelon, koska kaikki he olivat naapurikunnasta kotoisin. Sitten soitti ystäväni ja kertoi, että kolme näistä nuorista oli samassa koulussa kanssani. Surullinen viikonloppu tästä tuli. En voi kuin toivottaa osanottoni ja jaksamista nuorten perheille, ystäville ja kaikille muille, joita onnettomuus koskettaa...

 

[mysteeri]

Tulppu, otan osaa saman kokeneena.

Viestin lähetti Tulppu
vanhempieni koira on menossa tänään ottamaan sen viimeisen piikin.

Vain koirako? Ehkä, mutta on kuitenkin ollut 15 vuotta siinä jaloissa pyörimässä, täysivaltaisen perheenjäsenen ominaisuudessa. Ymmärtänyt ja lohduttanut, katsonut silmiin ja tehnyt kaikkensa että isäntäväellä olisi huonoina hetkinä parempi mieli. Ja hyvinä hetkinä iloinnut mukana, kantanut palloa, ollut ystävä. Kotona on aina ollut joku, joka odottaa ja on iloinen saapumisestasi.

Ensi kerralla kun menen vanhempieni kotiin, talo on tyhjä ja hiljainen, eikä kukaan ole enää pyörimässä jaloissa tai edes katso sinua nurkasta iloisena, kuten tämä koira viimeisinä aikoinaan teki.

Joku, kiitos kaikesta. Me, jotka jäimme kaipaamaan, olemme kuitenkin iloisia siitä, että nyt Sinun on parempi olla.

Tulppu, osanottoni.

Muistan yhä päivän jolloin 18-vuotias koira lopetettiin lukuisten lääkekuurien jälkeen vanhempieni kotisohvalle.
Olin pieni tyttö kun tuo koira taloon otettiin ja iso tyttö kun koira jouduttiin lopettamaan.

Monet hyvät ja hieman heikommatkin hetket olen jakanut tuon karvaisen ystävän kanssa.

Samaisena päivänä kävin vanhempieni luona, näin koiran viimeisen kerran.

Muistan edelleen päivän (27.8.2002) ja tekstiviestin: "***** on koirien taivaassa".

Suru oli suuri ja joka jouluaatto vien vanhempieni pihaan, suuren kuusen alle, joka toimii edesmenneiden eläintemme hautausmaana, kynttilän.

Edelleen kun asiaa ja tuota päivää mietin vierii kyynel poskelle. Eläimet ovat meille joillekin todella rakkaita.

 

[Pikku Myy]

Yksi hormonihäiriöinen eläinrakas idiootti ilmoittautuu. Hieman olen huolissani oman nuppini toiminnasta, sillä olen alkanut itkeä mainoksia katsoessa. Mainokset, joissa on eläimiä ovat ihan vihoviimeisiä. Se särkylääkemainos jossa iso norsu laittaa kärsän pikkunorsun "olkapäille" menne vielä pelkällä nieleskelyllä, mutta nyt tämä mikä hiton takkamainos onkaan, jossa se koira etsii itselleen keppiä räjäyttää koko potin. Ei normaalia. Menen nurkkaan häpeämään.

 

[Aatos]

Kaveri perheineen hukkui pois Phuketissa.
Vittu..

Viestin lähetti jussi_j
Olen itkenyt päivittäin ja useasti maanantain jälkeen kun vaimoni sairastui äkillisesti ja vakavasti. Ehkä helpottaa jos pääsen vielä puhumaan hänen kanssaan.

Voima olkoon kanssasi..

 

[Pingu]

Että voikin pienen lemmikin sairastuminen tuntua pahalta.
Hammas oli kasvanut vinoon ja hangannut kielen rikki. Ei mikään ihme ettei ruoka maistunut. Olisi vaan pitänyt aikaisemmin tajuta viedä eläinlääkäriin.
Tuossa tuo makaa vielä nukutuksessa, toivon mukaan käy kohta heräilemään.
Taitaa itsellä olla muitakin paineita kun tuntuu vain itkettävän kaiken aikaa, vaikka kaikki pitäisi olla jo paremmin. Turhan herkkä taidan olla.

 

[Paitselo]

Viestin lähetti Pingu
Että voikin pienen lemmikin sairastuminen tuntua pahalta.
Hammas oli kasvanut vinoon ja hangannut kielen rikki. Turhan herkkä taidan olla.

Et sinä turhan herkkä ole. Lemmikin sairastuminen on aina kova paikka. Sanoit kuitenkin, että lemmikksi on nyt saanut asianmukaista hoitoa, hyvä niin. Sitten kun se virkoaa, niin anna vaan koko "rakastamisarsenaalisi" pursua sille parhaalle frendillesi.

Jaa niin, enhän minä edes tiedä että millaisesta lemmikistä on kyse? Tuskin nyt ainakaan käärmettä kandee ruveta hirveesti puristelemaan edes hellyyden puuskassakaan.

Mutta jos kyseessä on kissa tai koira, niin tiedät kyllä miten menetellä. Jo varsinkin nuo otukset osaavat kyllä antaa sitten sitä vastarakkauttakin.

Kovasti tsemppiä Pingulle ja hänen lemmikilleen.

 

[peruspata]

No niin, vähän aikaa jo taka-alalla olleet tunteet tulivat pintaan. Khao Lakiin kadonneesta tuttavaperheestämme (isä, äiti ja kaksi lasta) tämä perheen isä on tunnistettu ja tuotu Suomeen tämän viikon tiistaina. Nämä siis olivat enoni vaimon sisar perheineen. Ei joka päivä oltu tekemisissä, mutta äiti tunsi enoni vaimon sisaruksineen aivan kouluajoilta asti.

Edelleen tuntuu aika pahalta. Sain kuulla sen eilen. Tietysti hänen äidillensä ja vaimon sisaruksille voi olla parempi, kun tulee edes jotain haudattavaa. Toisessa vaakakupissa on vain sellainen juttu, että en uskalla ajatella, miltä nyt tuntuu, kun juuri olivat hiljalleen päässeet arkeen taas kiinni.

 

[tant gredulin]

Samaa asiaa olen surrut minäkin. Minulle hyvin läheisen ja rakkaan ihmisen sisko perheineen menehtyi myös, ja tuntuu aivan raastavalta, kun heistä nyt kaksi on löydetty, ja palautettu Suomeen eri ajankohtina. Kaksi on vielä löytämättä. Tuntuu siltä, että juuri kun on saanut elämän reunasta kiinni, haavat avataan taas uudestaan.

 

[Roomie]

Tänään

Tänään tuli kyllä kyynel silmäkulmaan, kun kuulin 93-vuotiaan isoäitini kuolleen. Ikävä tulee.

 

[Jurvanen]

Suomalaisen Miehen (pojan) perikuvana tein uudenvuodenlupauksen: Tulevana vuonna en perkele itkeä tihrusta.
Kyllähän oli sitten lupauksessa perumista. Mummo kuoli toissapäivänä. Ainoa aikuinen, jota kunnioitin/kunnioitan varauksetta. Viisas ja fiksu (kaksi eri asiaa), sekä asioista perillä. 96 vuotta vanha, mutta silti muisti toimi erittäin hyvin. Suru tuli ja samalla pistää vihaksi oma nössöily. Kuolluthan se on. Mitäpä sitä itsekkäästi itkemään. Mutta kyllä niin helvetillinen ikävä vaan tulee. Sattuu jotenkin jännästi tuo poismeno.
Olihan aika suomifinlandperkele-tekstiä. Mutta niin: eilen itkin. Kotona ja hieman vielä töissäkin. Surunauha on kädessä viikon ajan. Pikkulapsen typerää symboliikkaa, mutta jotenkin tuntuu paremmalta sillä tavalla.

 

[ms.qvist]

Viiko sitten perjantai-iltana näitä aikoja tuli alettua itkemään ja parkumaan - sitä sitten kesti aikansa kunnes väsy vei voiton.

Menetin jotain hyvin arvokasta - lopullisesti.

vlad.

 

[kopo]

Viestin lähetti Jurvanen
Suomalaisen Miehen (pojan) perikuvana tein uudenvuodenlupauksen: Tulevana vuonna en perkele itkeä tihrusta.
Kyllähän oli sitten lupauksessa perumista. Mummo kuoli toissapäivänä. Ainoa aikuinen, jota kunnioitin/kunnioitan varauksetta. Viisas ja fiksu (kaksi eri asiaa), sekä asioista perillä. 96 vuotta vanha, mutta silti muisti toimi erittäin hyvin. Suru tuli ja samalla pistää vihaksi oma nössöily. Kuolluthan se on. Mitäpä sitä itsekkäästi itkemään. Mutta kyllä niin helvetillinen ikävä vaan tulee. Sattuu jotenkin jännästi tuo poismeno.

Tuttu tunne surun osalta, vieläkin välillä herkistyy lähes kyyneliin kun muistelee elokuussa viimein syövän väsyttämänä kuollutta 101-vuotiasta isoisääni. Nössöilyä en tuosta tunnista tippaakaan. Peruuttamaton menetys sattuu enemmän kuin ikinä voi ajatella ennen kuin se sitten tapahtuu kun on kyse rakkaasta ihmisestä. Tärkeää on yrittää muistella ja muistaa niitä kaikkia kivoja ja hienoja asioita joita on tuon ihmisen kanssa saanut kokea ja yrittää elää edes osittain tuolta ihmiseltä saatujen arvokkaiden elämänoppien mukaisesti. Mielestäni itkemisen välttely on turhaa; jos siitä on jonkun miehisyys kiinni niin ei hyvä.

Jotkut ihmiset ovat kultaa kalliimpia, jotkut täysiä mulkkuja; itselläni elämäni tragedia on oma isäni josta olisi helppo luopua vaikka heti; kunpa äitini vielä joskus keksisi keinon päästä hänestä eroon. Geeneissä oleva alkoholismi ja sitä myöten syntyvä pahapäisyys riivaa kuten taas tänään sain kuulla; ei aiheuttanut halua itkeä vaan halua takoa nyrkillä seinää työpaikalla.

 

[mtmela]

Itsellä tuli itkettyä 28.5 kun tajusin, että eräs nainen oikeasti välittää tälläisestä (ex-)kyynisestä mulkusta, joka ei ole osannut välittää kenestäkään. Pakkohan sellaisen edessä oli muuttaa ajatusmaailmaa ja periaatteita. Kun on kumminkin oppinut elämänsä virheistä paljon, usko vaan loppui ennen tätä neitokaista ja tuli sitten oltua synkempi soturi kuin oli tarkoitus.

 

[KARHU III]

Viime sunnuntaina, kun kuulin että hyvä ystäväni menehtyi.

 

[Beagle Boy]

Tänä aamuna oli silmät märkänä. Noin kolme kuukautta ja pari sataa tuntia on luettu pääsykokeisiin. Alkaa olemaan tilanne, että paineet ovat liikaa ja usko loppuu. Nytkin alkaa tulemaan kyyneleet silmiin, kun miettii sitä, että koko kevään pakerrus on ollut turha...

 

[Europoli]

Eilen. Rakkaudesta.

 

[lihaani]

Kun työkaverini kuoli vatsasyöpään. Vielä kuukausi sitten hän sotki fillarilla hommiin. Nyt häntä ei ole.

 

[Jeffrey]

Jaa-a... Ihan itkemis itkemisestä on kauan, toosi kauan, ellei jopa liian kauan. Ei lasketa välttämättä itkemiseksi, mutta silmät vuosi erittäin paljon nesteitä tossa keväämmällä kun koivut kukki...

 

[Sv veinikretski]

Eräänä lauantai aamuna tietokoneen vieressä istuin ja itkin. Ja siihen oli pätevä syy.

 

[Koivu]

Viimeksi itkin ihan puhtaasti järkyttävän stressin ja paineiden takia pari viikkoa ennen kesäloman alkua. Vastuullani oli järkätä tapahtuma lukiolle ja kaikki tuntui menevän päin mäntyä. Lopulta tapahtuma onnistui kohtuu buenosti ja kyllä sitä tunsi kiven vierivän pois sydämeltä tuon ollessa ohi. Ja btw, paineiden itkeminen pois auttoi jonkun verran. ;)

 

[Pärde]

Katsoin joku aika sitten Tom Hanksin tähdittämän elokuvan Philadelphia ensimmäistä kertaa. Yleensä en elokuvista saa niin suurta tunnekokemusta ilman jotain omakohtaista kontaktipintaa aiheeseen(=muistot mieleen tms.), mutta kyseinen elokuva kosketti.

 

[JHag]

Mä olen miesten mies ja testosteronikasa, enkä itke koskaan.

(Asiaan vaikuttaa se, että silmissäni on normaalia vähemmän kyynelnestettä, ei öbaut ollenkaan ja joudun tipottamaan joka päivä öögiin jotain vitun Artelacia. Mutta ei kerrota tota kenellekään.)

 

[laKu_a]

Itkin viimeksi viime yönä, putosin näet suuresta seikkailusta. Äänestyksessä toisena osapuolena oli eräs työtoverini joka ihan oikeasti on saamaton ja turha tyyppi. Kyllähän se otti koville.

Outoa jutussa on se, etten seuraa ollenkaan "tosi-tv" -ohjelmia telkasta...

Helvetin hyvä että nukuin ihan yksikseni, ois meinaan hävettänyt jos joku olis nähny.

 

[X-Hearted]

Voi herrantsiisus. Ei voi muistaa... Eikäkö, hetkonen... Niinpäs tais ollakin juuri silloin, kun Kärpät voitti ratkaisevan finaalin huhtikuussa Jokereita vastaan. Tai oikeastaan sillon ku "Spede" Pyörälä teki 2-0 -maalin Kärpille Ilmalassa.

Itkin ja paljon - onnesta!