Eihän jotkut Kevin Hartit ja Adam Sandlerin nykyään juuri muuta teekään kuin homofobisia komedioita. Someraivot jääneet vähiin, katsojamäärät eivät.
Ja onko antaa esimerkkiä fiktiivisessä elokuvassa olevan kohtauksen aiheuttamasta metoo-episodista?
Mutta joo, on se vaikeaa olla valkoinen heteromies kun nauraminenkin on jo kielletty. Miksei muut tajua tätä tuskaa?
Ei tule mieleen Kevin Hartin homofobisia komedioita, en tosin ole nähnyt Hartin tuotannosta kuin pari elokuvaa jotka ovat olleet lähinnä koko perheen leffoja kuten Jumanji. Adam Sandlerilta olen nähnyt viime vuosina lähinnä Hotel Transylvania -animaatioita, ne ovat lähinnä erilaisuuden hyväksymisen ylistyksiä (ja hauskoja monsteriparodioita). Ne loput Sandlerit joita olen nähnyt ovat pääosin hyväntahtoisia mutta heikkolaatuisia komedioita, joista ei homofoobisuus tai mikään muukaan foobisuus ole erityisesti noussut esiin tai jättänyt muistijälkiä kuten eivät kyseiset elokuvatkaan.
Hart oli tosin kuulemma julkaissut oikein Twitterissä vuosikausia sitten pari ikävää homoaiheista twiittiä, joita hän oli pyytänyt anteeksi ja saanutkin ainakin Ellen deGeneresiltä. Kaipa hänet kuitenkin täytyy homofoobikoksi leimata loppuikänsä aivan kuten ohjaaja James Gunn täytyy leimata loppuiäkseen siitä, että hän kirjoitti paskoja vitsejä Twitteriin toistakymmentä vuotta sitten. Kenkää täytyy toki kummallekin antaa, ja on annettukin: Hartille Oscar-gaalajuontajan pestistä ja Gunnille MCU:sta. Koskaan ei pidä anteeksi antaa kenenkään vanhoja möläytyksiä internetissä, koska kukaan ei voi mitenkään muuttua, kasvaa tai olla jotain muutakin kuin muinainen nettiviestinsä.
Leffapuolella on moniakin fiktiivisiä kohtauksia jotka ovat aiheuttaneet porua jo kauan sitten, esim. Bertoluccin Viimeinen tango Pariisissa, josta vihjailtiin, että naispääosanesittäjää olisi oikeasti kairattu anaaliin Teräsmiehen isän Jor-Elin toimesta, vaikka ongelma tuossa oli lähinnä akulouhimiesmainen ongelma. Eli Maria Schneideria oli kohdeltu huonosti ohjaajan toimesta eikä hänelle oltu kerrottu kohtauksen sisältöä kunnolla jotta reaktiot olisivat aidompia. Sinänsä paska jätkä varmasti koko Bertolucci, ja yliarvostettu elokuvakin, mutta tuossa ainakin on kyse ennemminkin työpaikkakiusaamisesta kuin seksuaalisesta ahdistelusta.
Hysteria ja triggeröityminen on levinnyt muuallekin kuten kuvataiteeseen, josta on antaa kotimainenkin esimerkki Gallen-Kallelan Aino-tarusta jota vaadittiin #metoo-hengessä poistettavaksi. Samoin maailmalla on monta taulua vedetty pois näyttelyistä.
Ateneumin museonjohtaja Susanne Petterson kirjoitti asiasta erinomaisen blogin jonka teesit sopivat kaikkeen taiteeseen, myös elokuvataiteeseen.
Valkoisista heteromiehistä en kirjoittanut mitään. Toivottavasti valkoiset heteromiehetkin saavat edelleen nauraa. Ainakin tässä ketjussa jos ei muualla.