Jotenkin vaikea uskoa että olet oikeasti tuota mieltä. Vaikka toisaalta, olihan Peter von Bachinkin mielestä kaikkien aikojen paras elokuva "Panssarilaiva Potemkin", vuonna 1925 valmistunut venäläinen mykkäelokuva. Kaurismäen leffojakin ovat monet kehuneet.
Musiikin puolella tällaisten tuotosten jumaloiminen tarkoittaa vähän samaa, kuin alkaisi esimerkiksi Savonlinnan Oopperajuhlilla väittämään, että tulin tänne vain ja ainoastaan näiden monituntisten esitysten takia. Porin Jazzeilla vähän sama juttu, pois lukien päälavan maailmantähdet.
Tietenkin olen tuota mieltä. Ei elokuvien efektien taso määritä elokuvan laatua, muutenhan modernit 200 miljoonan budjetilla tehdyt täysdigitaaliset jatko-osapaskat olisivat automaattisesti aina maailman parhaimpia elokuvia. Elokuvissa kuten muissakin tarinankerronnan lajeissa merkitsee eniten itse tarina ja sen välittämät asiat sisällöstä tunteisiin. Alkuperäinen King Kong on kaikilla mittareilla ylivoimaisempi paitsi efektien tasossa kuin vaikkapa Peter Jacksonin ylipitkäksi venytetty versio, 70-luvun muovinen B-leffaversio tai muut vastaavat. Uutta efektirymistelyversiota en ole nähnyt, mutta kuuleman mukaan se on samaa totista CGI-räimettä kuin sisarelokuvansa eli uusin onneton Godzilla-leffa. Boring.
Katsojan kohdalla kyse on myös kyvystä eläytyä. Jos vain ns. täydelliset efektit merkitsisivät, niin eihän kukaan sitten voisi katsoa tavallisia teatterinäytelmiäkään tai kuunnella oopperoita, koska teatterissahan vain ihmiset pölisevät lavalla kulisseissa eivätkä ole "oikeasti" toisia hahmoja tai toisissa paikoissa.
Minä ainakin menen musiikkitapahtumiin tasan ja ainoastaan musiikin takia. Jos joku menee musiikkitapahtumiin muun kuin musiikin takia niin se on oma häpeä ja tarpeetonta ajan ja rahan haaskaamista. Hupinsa toki kullakin. Onhan näitä VIP-toimitusjohtajia jotka käyvät rock-konserteissakin kääntymässä vip-aitiossa juomassa lasin punaviiniä ja häipyvät sitten kun heidät on nähty, sama pätee myös jääkiekko-otteluihin. A-katsomoissa on aina firmojen kausikorttipaikkoja tyhjillään viimeistään ensimmäisen erätauon jälkeen kun arvokkaat herrat ovat verkostoituneet tarpeeksi tai vetäneet pari kaljaa.
Normikuulijat keikoilla ja katsojat lätkäpeleissä pysyvät yleensä paikalla loppuun asti, seuraavat tapahtumaa ja ylipäätään ovat paikalla itse asian eli kulttuurikokemuksen takia (oli se sitten oopperaa, rokkia, lätkää tai jalkapalloa), mutta kaipa he sitten "jumaloivat" kyseisiä tuotoksia ja tapahtuman ja/tai siihen liittyvän perinteen tuomaa lisäarvoa.
Autovertaus T-malliin ei ole oikein validi, auto on kulkupeli jonka tarkoitus on viedä paikasta A paikkaan B. Näin ollen aikansa tekninen ihme ei enää ole sitä, mutta sen sijaan kulttuurinen luomus ei ole automaattisesti riippuvainen teknisestä kehityksestä. Eivät veistokset, maalaukset ja kirjatkaan vanhene taide-elämyksinä iän myötä. Harva sitä pitää vaikkapa Rodinin Ajattelijaa, Rembrandtin Yövartiota tai Waltarin Sinuhe Egyptiläistäkään täysin vanhentuneina kun kerran niiden jälkeen on tullut jo paljon modernimpaa.