on se niin vaikeaa...
Ulkopoliittisen päätöksenteon yleinen normitus perustuslain 93. pykälän 1. momentissa on puolueneuvotteluissa muotoiltu kompromissi presidenttikeskeisen perinteen ja parlamentarisoimisvaatimuksen välillä.
Säännös tunnustaa presidentin viimekätisen auktoriteetin ulkoasioissa mutta sitoo hänet operatiivisesti valtioneuvostoon. Se jättää runsaasti pelivaraa käytännölle sen suhteen, millaisiksi toimijoiden väliset vuorovaikutussuhteet muotoutuvat. Malliksi tarjoutuu jo presidentti Koiviston toimikaudella virinnyt ja presidentti Ahtisaaren toimikaudella vakiintunut pluralistinen päätöksentekomalli. Siinä presidentti esiintyy edelleen ulkopolitiikan johtajana mutta toimii läheisessä yhteistyössä hallituksen kanssa. Keskeisenä keskustelu- ja päätöksentekofoorumina on lähes viikoittain kokoontuva hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta, jossa presidentti voi johtaa puhetta ja jossa ratkaisun pohjana on yleensä ulkoministerin esittelemä muistio. Sääntönä on hallituksen kantoja myötäilevä konsensus, ei presidentin sanelema ratkaisu. Muodollisia päätöksiä vaativat asiat menevät edelleen presidentin istuntoon vahvistettaviksi. Uudistetun säännöksen ohjaava merkitys tullee näkymään myös siinä, että presidentti ei voi yhtä vapaasti kuin ennen esittää puheissaan ja lausunnoissaan maan ulkopoliittiseen käyttäytymiseen vaikuttavia kannanottoja ilman että hallituksen tiedetään olevan niiden takana.
Kursivoinnit ja lihavoinnit minun.
Lainaus (.pdf) valtio-opin emiritusprofessori Jaakko Nousiaisen kirjoituksesta "Suomen hallitusjärjestelmä: sekoittuneesta valtiomuodosta PARLAMENTAARISEEN", sivu 15. Tosin sanoisin, että kompromississa on kyse myös kompromissista laillisuuden kanssa, ei mikään länsimainen maa tarvitse enää kuninkaan korviketta!
Eli siis jos
välttämättä halutaan omaksua ei-valtiosääntöoikeudellisen näkökulma uuden perustuslain soveltamiseen, niin jossain vaiheessa
väärinymmärryksesi "taso" alkaisi lähennellä jo vallankaappausta.
Perustuslakia voi toki siteerata ei-juristikin tai ei-valtiosääntöön perehtynyt, mutta ei luonnollisesti tällöinkään tulisi lausua sellaista sekä koko parlamentaarisen järjestelmän että perustuslain tekstiä ja tarkoitusta (
ratio legis) vastaan sotivaa, kuin mitä esimerkiksi nimimerkki yläpesä näyttää tekevän useammissa aiemmissa kirjoituksissaan. Ei siis esimerkiksi niin, että valtioneuvoston jäsenen puheoikeus olisi siinä tilanteessa menetetty, kun, valtioneuvoston jäsen ja presidentti eivät ole olleet "
sillä lailla" nuoruudessaan. Tai että valtioneuvoston jäsenen tarvitsisi nauttia tasavallan presidentin luottamusta.
Eihän Vanhanen tuollaista kantaa ota, mikä on pääteltävissä myös tuossa linkittämäsi uutisen tekstistä, juuri siitä kohdasta, jonka olit jättänyt pois.
Kysymys olisi oleellisesti eri tilanteesta kuin mitä tapahtuu perustuslain tekstin "taivuttamisessa", esimerkiksi näiden presidentin tuplalautasiin liittyen EU:n huippukokouksissa.
Summa summarum, onkohan tätä "1970-luvun arvoihin ja silloiseen kekkoskratiaan perustuvaa gambiittia" mietitty loppuun asti siellä "tuomiojalaisellakaan" puolella? Palaamista menneisyyteen ei voida sitten millään hyväksyä sivistyneessä, länsimaiseen kansanvaltaiseen parlamentarismiin siirtyneessä maassa enää 2000-luvulla, olipa sitten vuoden 2000 perustuslain tekstiä kirjoitettu
tarkoituksella vaikeasti avautuvaksi "
kekkoslogisessa" mielessä tai ei.
Mitä tulee keskustan ja kokoomuksen välisiin suhteisiin, niin se säilyvät joka tapauksessa. Jos kitkaa oikeasti esiintyisi, voitaisiin tietysti kompromissina muutama koskien ja allassuojelupäätös avata, niin että myös Pohjanmaan populismiin taipuvaiset keskustaisännät saataisiin tyytyväiseksi. Siinä voisi arvata sen, että keiden silloin tarvitsisi lähteä hallituksesta? Tämä olisi paha juttu, koska Brax on ihan kelvollinen oikeusministeri.
Itse asiassa vihreät/Brax ovat olleet vielä radikaaleimmilla linjoilla presidentin valtaoikeuksien kaventamisen suhteen, puhumattakaan itse sosiaalidemokraateista!
Kaikkien tulisi huomioida myös se, että JOS nykyinen tasavallan presidentti aikoo noudattaa perustuslain kirjainta ja henkeä virkakausiensa lukumäärän suhteen (tätä on alettava epäillä hänen käytöksensä perusteella, vrt. Putin), niin nyt puoluepoliittisesti propagoitu "tulkinta" ei pelasta edes niiden yöunia, jotka vihaavat Yhdysvaltoja enemmän kuin kulakkeja konsanaan.
Itse kirjoittaisin perustuslain kokonaan uudestaan, mikäli se on omiaan johtamaan näin vakaviin väärintulkintoihin, jos ja kun ilmeisesti sivistyneetkin henkilöt niitä tekevät. Valtiosäännön kanssa ei olisi leikkimistä, se kirjoitettiin sitä varten, että siirrytään normaaliin parlamentarismiin, ei siis sitä varten, että palattaisiin Ahtisaarta edeltäneeseen tilanteeseen.
Tällä kertaa ilman Kekkosen ansiosta akatemiaan nousseita ja hänen personastaan humaltuneita lapsineroja...