Johan alkoi kokoonpanot selkiytyä ja spekulaatiot kiihtyä. Mitään suuria yllätyksiä ei hallitusohjelma lopulta tuonut. Askel natompaan ja ydinvoimakkaampaan suuntaan, Keskustan kannattajien etujen ajamista (skeptinen olen minäkin alv:n suhteen), jokunen kompromissi Kokoomuksen ja Vihreiden välillä, sekä kosmeettisia kädenojennustukiaisia yksinhuoltajille ja eläkeläisille. Ehkä yksi merkittävimmistä asioista tuo perintöveron löysytys. Perheyritykset ja maatilalliset voivat nyt varautua sukupolvenvaihdokseen rauhallisemmin.
Salkkujaossa yllätyin eniten sitä, että Keskusta ei halunnut työministerin ja puolustusministerin salkkuja eikä Kokoomusta kiinnostanut oikeusministerin virka. Näin ollen Vihreät sai milteipä odotettua painavammat virat ja RKP sai ihan sopivan oloiset hommat myös. Kokoomus vaikuttaisi kyllä onnistuneen neuvottelupöydässä toista pääpuoluetta vahvemmin.
Tukipuolueiden työnjako vaikuttaa ennakkoon aika selkeältä. Tuija Braxista pätevä oikeusministeri ja Tarja Cronbergista osaava työministeri. Vastaavasti Astrid Thors on looginen valinta Suomen ensimmäiseksi EU-ministeriksi ja Stefan Wallinille jää näin ollen kulttuuri- ja jääkiekkoministerin tehtävä.
Keskustan ministerilistalla mielestäni puolet on jo ns. kierroksen varmoja eli Vanhanen, Pekkarinen, Lehtomäki ja Kiviniemi lienevät varmuudella mukana. Lehtomäki saanee vertauskuvallisesti "valita toisena". Jos puheet siitä, että liiallinen ulkomaanmatkailu saa jo riittää, pitävät paikkansa, luovuttanee Lehtomäki ulkomaankauppa- ja kehitysministerin pestin Mari Kiviniemelle. Elinkeinoministeri olisi joko Lehtomäki tai Pekkarinen, veikkaan jälkimmäistä. Lehtomäki ehkäpä sitten tuleva ympäristöministeri (myös erittäin tärkeä pesti tällä hallituskaudella).
Sosiaali- ja terveysministeriön tultua Keskustalle, varsin looginen valinta tähän virkaan olisi sitten Joensuun Anu Vehviläinen. Hyssälän aika taitaa olla ohi, onneksi. Vanhanen tuskin tasa-arvokiintiöstä tinkii, joten veikkaan edelleen maa- ja metsätalousministeriksi Katri Komia. Aiemmin arvelin Hannes Mannisen saavan jatkaa "Lapin kiintiöpaikalla" kuntaministerinä, mutta Ylen spekuloima Antti Rantakangas kuulostaa itse asiassa järkevämmältä ehdotukselta. Eiköhän tätä puolueen sinällään yhä tuoreehkoa puoluejohtoa ajeta aina vain vahvemmin sisään. Liikenneministeriksi voisi tulla Mika Lintilä myös melko tuoreena kasvona. Näin ollen Kääriäinen ulos ja jonkun tärkeän valiokunnan johtoon. Timo Kalli varapuhemieheksi.
Kokoomuksen tilanne selviää vasta sitten, kun Sauli on sanansa sanonut. Toivoisin Niinistöstä ulkoministeriä, mutta kyllähän huhut puhemiehistön suuntaan vihjaavat. Kaikille jo nyt presidentinvaaleilla spekuloiville muistutukseksi, että sitä ennen käydään vielä yhdet eduskuntavaalitkin. Niinistö saattaa siis lipsahtaa vielä vaikka oppositioon kymmenen kuukautta ennen pressanvaaleja. Puhemieheksi voi siis päästä myöhemminkin...
Niin, uskon ja toivon, että Saulia kiinnostaisi ulkomiehen tai edes valtiovarainministerin pesti. Katainen halunnee kuitenkin ulkoministeriksi ja eiköhän Niinistökin tähän suostu. Aika yllättävältä ehdotukselta kuulostaa tuo Jari Koskinen valtiovarainministeriksi, mutta jospa siihenkin vielä tottuu. Kataisen ohella Jyri Häkämies on mielestäni varma Kokoomuksen miesministeri. Viestintäministerin tehtävä olisi tarjolla, ei sekään vähäpätöinen näin digiaikana. Kokoomuksen luopuessa oikeusministeriöstä taidettiin pelata myös hieman varman päälle mediajulkisuuden suhteen, sillä nyt on paha poika Jan Vapaavuori kyllä täysin ulkona spekulaatioista. Puolustusministeriksi tullee joku kokenut mieshahmo. Veikkaisin tehtävään jopa Pertti Salolaista, jolloin Kanervalle tulisi tärkeä puhemiehen virka (siis Niinistön jäädessä hallitukseen).
Paula Risikko ja Sari Sarkomaa taitavat olla ainoat täysin varmat naisministerit. Veikkaisin Risikosta peruspalveluministeriä ja Sarkomaasta asuntoministeriä. Opetusministeriksi en keksi vieläkään Raija Vahasaloa parempaa ehdotusta, vaan eiköhän huominen jonkun uuden nimen nosta esiin. Sisäministeriksi on yhä tyrkyllä Marja Tiura. Tiura ei ilmeisesti kovin suurta luottamusta nauti Kokoomuksen eliitin keskuudessa, mutta ehkä äänikuningattaren jättäminen kokonaan pois hallituksesta olisi myös turhan iso riski Kokoomukselle. Lisäksi sisäministerin sinällään tärkeän ja näkyvän tehtävän myöntäminen tamperelaiselle lohduttaisi varmaan muuten hieman paitsioon jääneitä hämäläisiä.