Miksi Suomi on huono urheilumaa?

[erku]

Urheilun saama osuus veikkausvoittovaroista ja OKM:n tuista on taiderahoja pienempi. Tämä lienee lähes ainutlaatuista Euroopan tasolla, osin urheiluvedonlyönnin tuomista rahoista heittämällä yli puolet menee taiteelle.

No ei nyt sentään yli puolet. Taiteen osuus veikkausvoittovaroista on 38,5 %. Toki urheilu ja liikunta ovat alakynnessä 25 prosentin osuudellaan

 

[Barnes]

No ei nyt sentään yli puolet. Taiteen osuus veikkausvoittovaroista on 38,5 %. Toki urheilu ja liikunta ovat alakynnessä 25 prosentin osuudellaan

Okei. Muistelin väärin ne osuudet, vaikka niistä onkin Jatkoajassa aiemminkin puhuttu. Mutta tilanne on urheilun kannalta edelleen melkoisen synkkä.

Mutta sen muistan täydellä varmuudella, että urheilurahoista liittotasolla eniten saa Palloliitto, 2 milj. euroa, toiseksi eniten taas tukifyrkkaa kerää Jääkiekkoliitto.

 

[aquanqua]

Se on ihan yleisesti tiedossa, että USA:n hiihtomaajokkue on rennolla ilmeellä liikkeellä.
...

Ja? Jenkkien futismajussa pelaa paljon saksalaistaustaisia pelaajia ja muistan lukeneeni parin kertovat, kuinka paljon rennompi meininki ja hyvä yhteishenki jenkkin jengissä on kuin Saksan junnumaajoukkueissa, joissa kaikki "vihaavat toisiaan" ja näkevät toisensa kilpailijoina. No, Saksan aikuisten maajoukkue on hallitseva maailmanmestari.

Huippu-urheilijat ovat pääosin, yllätys, yllätys, äärimmäisen kilpailuhenkisiä tyyppejä. Monet ovat mulkkuja. Kilpailu on kovaa ja omia etuja on ajettava, jos haluaa pärjätä.

Kunhan hommat hoidetaan ammattimaisesti, niin en näe "huonossa yhteishengessä" mitään älyttömiä ongelmia, kun kyse on lopulta hiihdon tapaisesta yksilölajista. Enemmänkin näkisin jonkun "frendien kanssa lomalla" -meiningin vahingollisena.

 

[Hiihtofani]

Ja? Jenkkien futismajussa pelaa paljon saksalaistaustaisia pelaajia ja muistan lukeneeni parin kertovat, kuinka paljon rennompi meininki ja hyvä yhteishenki jenkkin jengissä on kuin Saksan junnumaajoukkueissa, joissa kaikki "vihaavat toisiaan" ja näkevät toisensa kilpailijoina. No, Saksan aikuisten maajoukkue on hallitseva maailmanmestari.

Potkupallo on Saksassa suosituin laji siinä, missä USA:ssa laji on täysin marginaalissa. Tästä huolimatta USA on nyt kaksissa viime MM-kisoissa päässyt aina toiselle kierrokselle. Pärjännyt suhteessa paremmin. Itse muistan kuitenkin erityisen hyvin USA:n omat kisat vuonna 1994, jolloin USA:lla oli ihan puhdas amatöörijoukkue, jonka taso oli Suomeakin huonompi. Joukkueessa oli enemmän rockitähtiä kuin jalkapalloilijoita. Tästä huolimatta pääsivät toiselle kierrokselle ja kohtasivat täysin ylivoimaisen Brasilian. USA:n hurja taistelu päättyi vain 1-0 Brasilian voittoon. Mikä on salaisuus? Toistan vielä, että potkupallo on USA:ssa täysin marginaalilaji. Ettei vain hyvä joukkuehenki?

Huippu-urheilijat ovat pääosin, yllätys, yllätys, äärimmäisen kilpailuhenkisiä tyyppejä. Monet ovat mulkkuja. Kilpailu on kovaa ja omia etuja on ajettava, jos haluaa pärjätä.

Kunhan hommat hoidetaan ammattimaisesti, niin en näe "huonossa yhteishengessä" mitään älyttömiä ongelmia, kun kyse on lopulta hiihdon tapaisesta yksilölajista. Enemmänkin näkisin jonkun "frendien kanssa lomalla" -meiningin vahingollisena.

Maastohiihto on täysin marginaalilaji USA:ssa. Falunissa 2 mitalia siinä missä Suomella 1. Ongelma näyttää olevan se, ettei tällaisella huonolla yhteishengellä tule menestystä.

 

[erku]

Maastohiihto on täysin marginaalilaji USA:ssa. Falunissa 2 mitalia siinä missä Suomella 1. Ongelma näyttää olevan se, ettei tällaisella huonolla yhteishengellä tule menestystä.

Eikös Jylhän tulo koutsiksi nimenomaan nostanut maajoukkueen joukkuehenkeä ja parantanut ilmapiiriä? Näin muistelisin hiihtäjien ja heidän taustajoukkojensa sanoneen. Eniten muistaakseni Suomen naishiihtäjien huonosta joukkuehengestä kirjoitettiin mediassa kaudella 2008-2009, jolloin Kuitusen ja Saarisen välit olivat kuulemma kireät ja sillä oli vaikutuksia koko joukkueen fiilareihin. Menestys taas oli hurjaa tuolloin joukkuehengen huonoudesta huolimatta. Tourilta tuli kaksoisvoitto, MM-kisoista kultaa niin viestistä kuin parisprintistä ja henkilökohtaisia mitalejakin kolme.

 

[Hiihtofani]

Eniten muistaakseni Suomen naishiihtäjien huonosta joukkuehengestä kirjoitettiin mediassa kaudella 2008-2009, jolloin Kuitusen ja Saarisen välit olivat kuulemma kireät ja sillä oli vaikutuksia koko joukkueen fiilareihin. Menestys taas oli hurjaa tuolloin joukkuehengen huonoudesta huolimatta. Tourilta tuli kaksoisvoitto, MM-kisoista kultaa niin viestistä kuin parisprintistä ja henkilökohtaisia mitalejakin kolme.

Mutta heti 2010 taso tippui yht'äkkisesti. Miksi? Ettei vain syynä ollut huono joukkuehenki?

Itse hieman tutkin asiaa ja kysyn kysymyksen....

Miksi "Aikku" hiihti Vancouverissa esim. vapaan kympin, josta tietää jo etukäteen että mahdollisuudet mitaleille olivat hyvin pienet ja sitten jättää väliin parisprintin, jossa olisi ollut täydet mahdollisuudet jopa kultaan?! Ei mitään logiikkaa. Asia oli vielä niin, että tuolloin oli jo hyvissä ajoin päätetty, ketkä hiihtävät parisprintit.

Näin Saarinen kommentoi Falunissa Monosen hyllyttämistä 30km kisasta.

"Saarinen tarkoitti myös tilanteita, joissa urheilijat pelaavat itseään hiihtomatkoille tai viestijoukkueeseen esimerkiksi median kautta. On myös tavallista, että henkilökohtaiset valmentajat yrittävät vaikuttaa päävalmentajaan, joka tosin on Saarisen henkilökohtainenkin valmentaja. Monosen valmentaja Teemu Pasanen kuuluu maajoukkueenkin valmennusjohtoon"
http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-1425099429698.html

Siis Aikku Saarinen väittää tässä kirkkain silmin, että huippu-urheilussa kuten maastohiihdossa paikat valitaan "lobbaamalla" ja valmentajan persettä nuolemalla ja parhaat eivät pääse hiihtämään. Ei mitään logiikaa.

Aikku jatkaa...

"Hän korosti, että ei ota kantaa Jylhän valintoihin, mutta sen sijaan Monosen pitää veteraanin mukaan äkkiä opetella huippu-urheilun itsekkäille tavoille.
– Tämä on kova maailma, jossa kaikki markkinoivat ja lobbaavat itseään tai jos eivät he itse niin heidän lähipiirinsä. Laura-raukka ei osaa sitä peliä yhtään, hän on aivan liian rehellinen. Hänen täytyy kerta kaikkiaan kovettua ja opetella puolustamaan ja markkinoimaan itseään. "
http://www.iltasanomat.fi/maastohiihto/art-1425099429698.html

Tässä Saarinen paljastaa oman ajatusmaailmansa. Syy minkä takia, Aikku ei osallistunut Vancouverin olympialaisten pariviestiin oli itsekkäät ja mainipuloivat syyt. Syyn nimi on Riitta-Liisa Roponen, joka oli uhka Saariselle. Aikku ajatteli, että Roposelle ei saa antaa lisää mitaleja, jotta hän on valokeilassa. Aikku ei ajatellut joukkueen etua, vaan omaa etua.

"Alun perin parisprintissä piti hiihtää pari Riitta-Liisa Roponen - Aino-Kaisa Saarinen, mutta Saarinen halusi keskittyä päämatkaansa 30 kilometrin perinteiseen hiihtokisaan. Roponen hiihti lopulta kisan Riikka Sarasojan kanssa, joka oli periaatteessa vasta viides vaihtoehto kyseiseen tehtävään"
http://yle.fi/urheilu/roposen_mitaliunelma_suli/5514886


Tämän Saarisen lobbaamat valheelliset mediaesiinetulot, kuten Falunissa nähtiin, eivät edistä millään tavalla Suomen joukkueen yhteishenkeä, eikä edistetä joukkueen etua. Sillä edistetään Saarisen etua ja mielikuvaa Saarisesta humaanina ihmisenä, joka on heikompien puolella.


Analysoidaanpa nyt tätä Monosen 30km hyllyttämistä. Matkanhan piti olla Monosen päämatka, mutta eikö ole niin, että arvokisoissa hiihtää 4 parasta hiihtäjää, eikä 4 valmentajan suosikkityttöä niin kuin Aikku Saarinen väittää? Minullakin voi olla tavoitteena hiihtää Lahden 50km ja se voi olla minun päämatkani, mutta mahdunko minä 4 parhaan joukkoon Suomessa? En taida mahtua. Näin kävi myös Monoselle, sillä hän ei ollut edes 5 parhaan joukossa tuona päivänä, kun valintoja tehtiin. Reijo Jylhä valmentajana tiesi ja analysoi, että Niskanen, Saarinen, Roponen, Kyllönen ja Pärmäkoski olivat Monosen edellä. Kun katsotaan näitä kisoja, ei löydy minkäänlaista näyttöä, että Mononen olisi ollut paremmassa kunnossa. 10km vapaan kisassa hän oli ollut huonoin suomalainen sijalla 34. Lahden 10km perinteisen kisassa, Mononen oli sijalla 29, Kyllönen sijalla 22.

Tämä naisten diivailu on hauskaa seurattavaa ja oikein hyvää viihdettä. Paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin tylsät miehet ja konemainen joukkueen eteen pelaava Saksa.

 

[Barnes]

Minä en ole puhunut maastohiihtoon ohjaamisesta, vaan yksilöurheiluun ohjaamisesta. Päätettäköön sitten erikseen mitkä lajit olisivat potentiaalisia. Toki useat seikat tukevat, että rahat tulisi ohjata maastohiihtoon ja yleisurheiluun.

Yksilölajeista kannattaisi muistaa myös ammunta ja purjehdus, etenkin ammunnassa Suomi on ollut vuosien varrella todella vahva, purjehduksessakin on finskeille tullut kunniaa. Joukkuelajeissa curling voisi olla mahdollinen menestyslaji.

Suomalaisista urheilukansana on sen verta todettava, että täällä todella monet lajit saavat paljon palstatilaa, mitä pidän erittäin hyvänä asiana, koska hyvään urheilukulttuuriin kuuluu mielestäni erilaisten lajien arvostaminen, joka Suomessa toteutuu loistavasti.

 

[erku]

Mutta heti 2010 taso tippui yht'äkkisesti. Miksi? Ettei vain syynä ollut huono joukkuehenki?.

Tason tippuminen johtui pitkälti myös muiden tason noususta. Björgen oli pihalla kaudella 08-09, mutta olympiavuonna hän palasi huipulle. Kuitusella taisi kesäharjoittelu mennä yli ja tämä näkyi jumisena hiihtona. Jotenkin on vaikeaa uskoa, että Kuitusen kohdalla yliharjoittelu johtui huonosta joukkuehengestä.

Miksi "Aikku" hiihti Vancouverissa esim. vapaan kympin, josta tietää jo etukäteen että mahdollisuudet mitaleille olivat hyvin pienet ja sitten jättää väliin parisprintin, jossa olisi ollut täydet mahdollisuudet jopa kultaan?! Ei mitään logiikkaa. Asia oli vielä niin, että tuolloin oli jo hyvissä ajoin päätetty, ketkä hiihtävät parisprintit.

Tässä Saarinen paljastaa oman ajatusmaailmansa. Syy minkä takia, Aikku ei osallistunut Vancouverin olympialaisten pariviestiin oli itsekkäät ja mainipuloivat syyt. Syyn nimi on Riitta-Liisa Roponen, joka oli uhka Saariselle. Aikku ajatteli, että Roposelle ei saa antaa lisää mitaleja, jotta hän on valokeilassa. Aikku ei ajatellut joukkueen etua, vaan omaa etua..

Hmm, ihan tosissasi siis väität, ettei Aikku halunnut hiihtää parisprinttiä ja tavoitella olympiamitalia siksi ettei Roponen saisi samalla menestyä? Kuulostaa jo melko hassulta. Tai sitten kyse oli vain siitä, että aiemmin oli ollut kolme starttia melko lyhyen ajan sisään ja menestys niissä ei tyydyttänyt ja hän halusi satsataparisprintin kustannuksella kolmellekympille, josta sen henkilökohtaisen mitalin voisi saada. Ja tuo onnistuikin, sillä mitalihan sieltä päämatkalta lävähti.

Tämä naisten diivailu on hauskaa seurattavaa ja oikein hyvää viihdettä. Paljon mielenkiintoisempaa seurattavaa kuin tylsät miehet ja konemainen joukkueen eteen pelaava Saksa.

Olen tästä samaa mieltä. Ritu Roposen itkut ja tiuskimiset, Aikun kitinät sekä Kyllösen pakkopositiivisuus ovat olleet ihan hauskaa seurattavaa.

Mutta siis noin ylipäätään taitaa mennä niin, että silloin kun maajoukkueessa on kilpailu kovaa ja monella menestysssaumat, niin joukkuehenki helposti voi alkaa rakoilemaan. Norjan maajoukkueessakin Northugin ja Sundbyn välit ovat kuulemma superjäätävät ja muutenkin Nortin menestys tuntuu ottavan aivoon joukkueen sisällä. Oliko se Dyrhaug, joka Falunin viidenkympin jälkeen kritisoi kisajärjestäjiä siitä, että petasivat voiton Northugille? Jos Norjan miehet ovat noin hyviä vajavaisella joukkuehengellä niin hyviä kuin nyt ovat, niin miten hyviä olisivatkaan, jos joukkuehenki olisi kunnossa? Tai sitten on vain niin, että tämän joukkuehengen merkitys yksilölajissa ja vielä äärimmäisessä kestävyyslajissa on kovin vähäinen.

 

[Ahar]

Erittäin hyvä kirjoitus aihetta liipaten IS:n toimittajalta:

Kommentti: Urheilijoiden on puolustettava itseään kovin keinoin inttiasiassa – unohtakaa maajoukkueet - Muu urheilu - Ilta-Sanomat

 

[Hiihtofani]

Hmm, ihan tosissasi siis väität, ettei Aikku halunnut hiihtää parisprinttiä ja tavoitella olympiamitalia siksi ettei Roponen saisi samalla menestyä? Kuulostaa jo melko hassulta. Tai sitten kyse oli vain siitä, että aiemmin oli ollut kolme starttia melko lyhyen ajan sisään ja menestys niissä ei tyydyttänyt ja hän halusi satsataparisprintin kustannuksella kolmellekympille, josta sen henkilökohtaisen mitalin voisi saada. Ja tuo onnistuikin, sillä mitalihan sieltä päämatkalta lävähti.

Ohjelma oli sen verran väljä, että hän olisi voinut voittaa mitalin niin 30km:llä kuin tässä parisprintissäkin ja jos hän olisi halunnut säästellä, olisi jättänyt 10km väliin ja miksei myös sprintin. Sitä paitsi on joukkueen edun mukaista ottaa mitali mielummin parisprintissä kuin 30km:llä, jos joutuvat valitsemaan kummassa ottaa mitali, koska parisprintissä oli mahdollisuus tavoitella kirkkaampia mitaleja ja siinä saa 2 suomalaista urheilijaa mitalin. Sitä paitsi Aikku oli lupautunut hiihtämään tämän matkan. Tämä oli Roposelle ns. päämatka ja tavoite oli mitali ja sitten yht'äkkiä kesken kisojen partneri sanoo "en hiihdäkään" ja tilalle tulee niin kuin Falunissakin tämä Sarasoja-Lilja.

Huhujen mukaan Saarisen ja Roposen välit eivät ole kovin hyvät. Saarinen ei ole kuulemma tervetullut saunakaveri. On tiedossa pari muutakin ceissiä, jotka vähän epäilyttää.

Huhujen mukaan Saarisen Val di Fiemmen "hyllyttäminen"(hiihti vain 30km) ei johtunut mistään kuntotekijöistä, vaan Dalen kyllästyi tähän riitelyyn ja laittoi Saarisen sivummalle. Sama juttu Roposen kohdalla viime vuonna, hiihti vain 30km. Siis tämä on se todellinen kuvio - riidat valmentajan kanssa, kun mediassa puhutaan siitä, että Roponen on lopettamassa uraansa.

Jylhä tuli nyt tänä vuonna valmentajaksi ja tärkein tehtävä on tämän joukkuehengen parantaminen ja riiteilyiden lopettaminen, mutta tämä ceissi Mononen ei mennyt ihan putkeen. Syypää kyllä tähän on Saarisen tempaukset.

 

[pernaveikko]

Toisessa hassutteluketjussa oli puhetta hallitusjutuista ja ministeripaikoista. Olisiko ratkaisu urheiluministerin salkun keksiminen? Maailmassa on maita missä on urheiluministeri ja meillä se niputetaan johonkin taidesekoiluun ja ihmetellään miksi ei pärjätä.

Vai eikö tuollaiselle salkulle sitten riittäisi töitä. Öljymaissa on öljyministereitä ja ne menestyvät.

 

[Sanainen arkku]

Toisessa hassutteluketjussa oli puhetta hallitusjutuista ja ministeripaikoista. Olisiko ratkaisu urheiluministerin salkun keksiminen? Maailmassa on maita missä on urheiluministeri ja meillä se niputetaan johonkin taidesekoiluun ja ihmetellään miksi ei pärjätä.

Vai eikö tuollaiselle salkulle sitten riittäisi töitä. Öljymaissa on öljyministereitä ja ne menestyvät.

Meillä on pääministeri ja olemme päistämme sekaisin. Meillä on valtiovarainministeri ja veloissa kauloja myöten. Meillä on ulkoministeri ja paska geopoliittinen sijainti. Meillä on työ- ja oikeusministeri muttei työtä ja oikeuskin on vähän kiikunkaakun.

Vakavasti: en usko että urheiluministeri merkitsisi urheilumenestystä. Vielä vakavammin: kun analysoi, mitä säännöllinen olympiamitalimenestys yksilölajeissa vaatii, en edes halua menestystä. Happamiako? Ei. Syön syksyisin pihlajanmarjoja suoraan puusta. Yksinkertaisesti pienen kansan menestyssaumat kohtuullisilla panostuksilla niitä maita vastaan jotka kohtelevat kansalaisiaan hyvin eriarvoisesti ovat heikot.

 

[Batigoll]

En jaksanut selata koko ketjua läpi, joten toivottavasti ei tule paljon toistoa. Käsittelen ketjun otsikkoa lähinnä urheilijapolun alkutaipaleelta, lasten ja nuorten urheilun näkökannasta. Alkuvuodesta julkaistiin pysäyttävät luvut lasten liikkumisen määristä. Toisaalla ollaan valiteltu suomalaisten huippu-urheilijoiden pienenevää määrää. Asiat kulkevat käsi kädessä.

Ulkoistaminen on muotisana myös suomalaisisssa perheissä nykypäivänä. Lapset viedään liikuntaseuraan hyvin nuorina. Kotona ei enää opeteta liikunnallista elämäntapaa, vaan tehtävä jätetään seuroille. Ja yleensä nämä seurat eivät tarjoa kuin yhden liikuntamuodon. Lapsia myös kyyditetään (turhaan) autolla joka paikkaan. Kotitalouksien asennemuutos on keskeisessä osassa tuotettaessa liikunnallisia ihmisiä, mahdollisia tulevia huippu-urheilijoita. Lasten autonomian kehittäminen palvelee myös seurojen toimintaa. Parhaassa tapauksessa perheissä syntyy valmentajan ja urheilijan yhteistoimi, joka kantaa maailman huipulle asti.

Koulut ovat luonnollisesti merkittävässä osassa koko yhtälössä. Opetushallinto linjasi, että fyysistä kuntoa mittaavat testit eivät saa jatkossa vaikuttaa liikunnan arvosanaan. Tämä kertoo paljon kuinka vähän liikuntaa arvostetaan koulumaailmassa. Liikuntatunnit on vedetty minimiin, eikä kouluilla ole myöskään resursseja järjestää liikuntakerhoja. Nuorten urheilijan alkujen liikunta- ja harjoittelumäärät jäävät auttamatta liian vähäisiksi ja yksipuolisiksi tärkeimmässä herkkyysiässä. Urheilulukioille löytyy resursseja, mutta sinne saavutaan monesti vailinaisilla lajitaidoilla.

Seuroissa urheileminen on nykyään kallista. Esimerkiksi jääkiekosta on tulossa hyväosaisten harrastus. Seurat myös kilpailevat nuorista urheilijoista taloudellisista syistä. Tämä johtaa liian yksipuoliseen harjoitteluun, ja lajivammojen syntyyn nuorella iällä. Joukkuelajeissa pelien voittaminen tehdään yksikönkehittämisen kustannuksella. Lisäksi "Kaikki pelaa"- ajattelumalli turmelee junioriurheilua. Ilman uskottavaa junioriurheilua, ei ole uskottavaa huippu-urheilua. Eri lajit, seurat ja koulut pitäisi saada tekemään paremmin yhteistyötä. Nyt keskitytään lähinnä olemaan kateellisia toisilleen.

Myös päättäjillä on petraamisen paikka. Liikunnasta on liian helppo leikata. Nykyään päättäjät ja eri virastot tekevät kaikkensa tappaakseen talkoo- ja vapaaehtoishengen. Talonyhtiön tai kunnan leikkikentälle ei enää saa itse rakentaa pituushyppypaikkaa, toisaalta kuntien ylläpitämiä liikuntapaikkoja suljetaan jatkuvasti. Valtion liikuntabudjetti, 150milj.€, on aivan liian pieni, ja Veikkauskin suosii mieluummin kulttuuria kuin urheilua. Yritykset hyppäävät menestyneiden kelkkaan, mutta sponsoriraha karttaa huipulle pyrkiviä urheilijoita ja marginaalilajien edustajia. Seuroihin ja liikuntakerhoihin pitäisi kouluttaa lisää ammattivalmentajia. Nyt vähät rahat tunnutaan laitettavan mieluummin byrokratiaan ja muuhun toissijaiseen.

Näiltä pohjilta ei ole helppo ponnistaa, mutta eiköhän Suomi tuota jatkossakin huippu-urheilijoita. Toiveissa olisi, että urheilun ja liikunnan arvostus nousisi. Tämä jo ihan kansanterveyden ja -talouden takia.

 

[Da-Capo]

Nostetaanpas ketjua. Tässä Rukan maailmancupia seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että Suomen urheilun taso on erittäin heikossa hapessa. Jos kymmenen vuotta takaperin meillä oli kauden aikana maailmancupin osakilpailuvoittoja niin maastohiihdossa, mäkihypyssä, yhdistetyssä kuin alppihiihdossakin, arvokisamitaleista puhumattakaan, niin nyt näistä voidaan vain haaveilla. Ketä meillä nykyään on? Keihäsmiehet, Leijonat ja Kaisa Mäkäräinen?

 

[adolf]

Nostetaanpas ketjua. Tässä Rukan maailmancupia seuratessa ei voi välttyä ajatukselta, että Suomen urheilun taso on erittäin heikossa hapessa. Jos kymmenen vuotta takaperin meillä oli kauden aikana maailmancupin osakilpailuvoittoja niin maastohiihdossa, mäkihypyssä, yhdistetyssä kuin alppihiihdossakin, arvokisamitaleista puhumattakaan, niin nyt näistä voidaan vain haaveilla. Ketä meillä nykyään on? Keihäsmiehet, Leijonat ja Kaisa Mäkäräinen?

http://yle.fi/urheilu/uusi_yleisurh...euroopan_tilaston_10_parhaan_joukossa/8485147

Tämä oli mielenkiintoinen uutinen. Linkki vie uutiseen suomalaisista nuorista yleisurheilijoista.

 

[Keskiviiva]

Eikä tuo lahjakkuuksien lista edes lopu tuohon 1998-2000 syntyneisiin. Listalta puuttuu kokonaan korkeushyppysensaatio Arttu Mattila s.2001, joka hyppäsi tänä vuonna 201cm vasta 14 vuotiaana. Maailmassa historian saatossa vain kourallinen on pystynyt ylittämään 14 vuotiaana kaksi metriä.
Se on lupaavaa, että nuorissa on laaja rintama eri lajeissa, eikä pelkästään heittolajeissa.

Uskoa riittää suomalaiseen urheiluun, sillä myös muissa isoissa lajeissa on laajat massat kovia junnuja tulossa. Vaikkapa tenniksessä ikäluokka -2001 syntyneet ovat ylivoimaisesti kaikkien aikojen suomalainen tennisikäluokka. Sillä tuossa on mukana peräti viisi pelaajaa, jotka menestyneet tänä vuonna maailman parhaiden 2001 syntyneiden tahdissa, siis tenniksessä, joka ei ole mikään pikkulaji, vaan erittäin kilpailtu jo 14 vuotiaana.

Myös näiden 98+ ikäluokkien futislupauksista olen kuullut hyvää.

 

[adolf]

Nämä nyt tulossa olevat ikäluokat ovatkin juuri tässä yhteiskunnallisesti vaikeassa ajassa kehittyneitä ja kasvaneita urheilijoita. Ihan niin kuin on tämä jääkiekon uusi kultainen sukupolvikin. En tiedä olenko se vain minä ja kuvittelenko vain omiani, mutta jotenkin musta on jo pitkään tuntunut että haasteellinen yhteiskunnallinen tilanne ja menestys urheilussa vaikuttaa jotenkin kulkevan käsi kädessä. Ja nimenomaan ne menestyvät urheilijat ovat sen vaikeamman yhteiskunnallisen tilanteen tuotosta.

Jos tulevaisuudessa talous rupeaa taas voimaan paremmin Suomessa, niin saa nähdä tuleeko sieltä taas joku sosiaalidemokraattien ideoima uusi Nuori Suomi kehiin ja ryssii koko suomalaisen huippu-urheilun. Liberaalit arvot kun tuppaavat ilmeisesti saavan enemmän aina silloin sijaa yhteiskunnassa, kun menee ns. paremmin.

 

[Byvajet]

http://yle.fi/urheilu/uusi_yleisurh...euroopan_tilaston_10_parhaan_joukossa/8485147

Tämä oli mielenkiintoinen uutinen.

Nuorena pärjääminen korostuu yhteiskunnissa, joissa on hyvät julkiset palvelut ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Todellinen lahjakkuus nousee esiin vasta myöhemmin. Siksi suomalaisista menestyvistä nuorista on turha odottaa menestyviä aikuisia. Joku saattaa aina huipulle asti yltää, mutta harvassa ovat.

 

[adolf]

Nuorena pärjääminen korostuu yhteiskunnissa, joissa on hyvät julkiset palvelut ja tasa-arvoinen yhteiskunta. Todellinen lahjakkuus nousee esiin vasta myöhemmin. Siksi suomalaisista menestyvistä nuorista on turha odottaa menestyviä aikuisia. Joku saattaa aina huipulle asti yltää, mutta harvassa ovat.

Antaa sen tulevaisuuden näyttää. Ennustajat on erikseen, mutta fakta on että tulevaisuutta ei voi ennustaa suuntaan tai toiseen. Tämä on se ainut päivä johon voi vaikuttaa.

 

[Keskiviiva]

Nuorena pärjääminen ei anna takeita menestymisestä aikuisena, mutta nuorena pärjääminen antaa -mahdollisuuden- menestymiseen aikuisena. Rohkenen väittää, että melko suurilta osin olympia/MM-tason menestyjät ovat olleet esillä jo juniorivuosinaan. Vai onko esittää faktaa, että joku ei olisi ollut junnuna Euroopan kymmenen parhaan joukossa, mutta aikuisena noussut myöhäisheränneenä kovalle tasolle. Harvassa ovat tuollaiset.

Se on lupaavaa, että nyt on jossain lajeissa tavallista enemmän kovia junnuja, sillä massoista ne helmetkin löytyvät.

 

[Hiihtofani]

Miksi Norja on niin ylivoimainen kaikissa mahdollisissa hiihtolajeissa esim. Suomeen verrattuna? Silmiin pistäävää on, että Norja on nostanut tasoaan lähes samanaikaisesti monissa hiihtolajeissa ei pelkästään maastohiihdossa, vaan esim. myös mäkihypyssä, yhdistetyssä, ampumahiihdossa, alppilajeissa melkein kaikissa.

Sitä ei selitä pelkästään mikään norjalainen valmennusjärjestelmä tai norjalainen maastohiihtokulttuuri, koska Norja on kasvattanut tasoaan myös. esim. Mäkihypyssä ja ampumahiihdossa.

..ja mitä tulee näihin jääkiekko selityksiin, että kuinka Suomen lahjakkaimmat valitsevat jääkiekon tai muut lajit.

NHL pistepörssin sijalla 41. on Mats Zuccarello kotimaa Norja pisteitä 48 eli enemmän kuin yhdelläkään suomalaisella NHL pelaajalla.

Silmiin pistäävää kuitenkin on se, että Norja ei junioritasolla dominoi samalla tavalla.

Yksi selittävä tekijä on yksinkertainen. Raha. Norjan asukaskohtainen BKT on yli 2x Suomeen verrattuna. Norjan BKT on vain kasvanut siinä, missä Suomessa se on vain laskenut.

Tämä selittäisi myös tämän juniorikuvion. Junioritasolla suomalaiset pärjäävät vielä lahjoilla, mutta siirryttäessä aikuistasolle, suomalaisilla ei vain ole rahaa ylläpitää ammattimaista toimintaa.

Vastaus: Suomi on huono urheilumaa, koska Suomi on köyhä maa.

Menen tässä suraavaan kysymykseen.

Miksi Suomi on köyhä ja Norja rikas?

Tätä ei selitä mikään Norjan öljy, sillä monet ovat sanoneet, että Suomen metsät tai poohjavesivarannot siis ylipäätänsä luonnonvarat ovat jopa arvokkaampia kuin Norjalla on.

Mikä erottaa Norjan Suomesta ja erityisesti mikä on muuttunut niinä vuosina, kun Norja on kasvattanut tasoaan? Löydän ainakin sellaisia asioita kuin EU, €uro, joissa Norja ei ole mukana toisin kuin Suomi on.

Norjan ylivoima EU:hun nähden on täysin musertava.

 

[Barnes]

Sitä ei selitä pelkästään mikään norjalainen valmennusjärjestelmä tai norjalainen maastohiihtokulttuuri, koska Norja on kasvattanut tasoaan myös. esim. Mäkihypyssä ja ampumahiihdossa.

Norjan asema(jätän dopingteoriat pois tästä kappaleesta) hiihtourheilun keisarina johtuu kulttuurin ja valmennuksen lisäksi myös siitä että Norjassa on tehty sinänsä erittäin fiksu ratkaisu satsata nimenomaan hiihtolajeihin, joissa mitaleja jaetaan "ilmaiseksi" lukuisissa eri kilpailumuodoissa.

Jotain hiihtolajien valtavasta mitalimäärässä kertoo se että Marit Björgen tai hänen viestijoukkueensa epäonnistui peräti kolmella matkalla Sotshissa jääden mitaleitta, mutta silti Björgen voitti kolme olympiakultaa. Kovin monessa muussa olympialajissa ei parane epäonnistua kolmessa kisassa, tai mitalia ei tule.

Mikä erottaa Norjan Suomesta ja erityisesti mikä on muuttunut niinä vuosina, kun Norja on kasvattanut tasoaan? Löydän ainakin sellaisia asioita kuin EU, €uro, joissa Norja ei ole mukana toisin kuin Suomi on.

2000-luvulla suomalaisille on sattunut lukuisia dopingkäryjä useissa eri lajeissa, mitkä ovat väistämättä heikentäneet suomalaisen urheilun tasoa. Norja taas on välttynyt käryiltä hämmentävän hyvin eli ne eivät ole heikentäneet maan urheilun tasoa.

 

[MustatKortit]

Norja aloitti Calgaryn katastrofikisojen jälkeen 80-luvun lopulla massiiviset öljyrahan investoinnit nimenomaan huippu-urheiluun. Eli ei siis siten, jotta osa tästä potista olisi mennyt johonkin lasten ja nuorten jumppaan, vaan suoraan sanottiin, että nyt panostetaan absoluuttiselle huipulle. Jo 90-luvun alussa tulokset olivat aivan eri näköisiä, eikä kyse siis vain murtsikasta, vaan ylipäätään talviurheilusta.

Suomi ei ikinä tule tällä saralla Norjaa tavoittamaan, eikä kyllä Ruotsiakaan. Hiihdosta spesifinä lajina en tiedä, mutta huippu-urheilun piirissä pyörivä yksityinenin raha on moninkertainen länsinaapurissa.

 

[Pipolätkä]

Junioreiden EM-kisat olisivat olleet urheilijoille omakustannekilpailut. Liitto ei järjestänyt sinne huoltoa eikä valmennusta. IBU:n maksamaa matkatukea oli mahdollista saada 500 euroa, ja sitäkin olisi jaettu vain kahdelle naiselle ja kahdelle miehelle.

Valitettavasti näillä ehdoilla ei taida olla lähtijöitä jatkossakaan.

Eiköhän tämäkin kerro aika paljon. Kyse siis Ampumahiihdon junioreiden EM-kisoista.

 

[Pekkis]

Vastaus: Suomi on huono urheilumaa, koska Suomi on köyhä maa.

Jos Espoossa on kyetty pyörittämään ajoittain jopa menestyvää Liigajoukkuetta, ja siinä ohessa on viimeisen 15 vuoden aikana ollut varaa painaa 30 miljoonaa erkkiä tunkiolle, niin rohkenen epäillä väitettäsi. Kyllä täältä rahaa löytyy, mutta se kohdennetaan vaan kovin harvoihin lajeihin.

Ehdotus. Kun nyt on tullut monenkin valmentajan suusta ilmi, että kotoiset Liigapelaajamme ovat laiskoja harjoittelemaan, niin suhteutetaan ansiot tehtyyn työhön eli puolitetaan palkat. Näin säästetyt sponsorointivarat kohdennetaan sellaisiin lajeihin joissa asenteet ovat kunnossa. Ei menisi montaakaan vuotta kun keskustelu tämänkin otsikon alla hyytyisi.

Antaa tulla vaan, sateenvarjo avattu...