Susi Mikkolainen
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Tappara
Ihan karmeat vaihtoehdothan tuossa oli. Uusiksi olisi pitänyt haku laittaa ja etsiä ulkomaita myöten johtaja.
Ihan karmeat vaihtoehdothan tuossa oli. Uusiksi olisi pitänyt haku laittaa ja etsiä ulkomaita myöten johtaja.
Yleisurheilun suhteen Suomella ei edes mene niin huonosti. Verrokkimaamme Ruotsi sai sen yhden mitalin enemmän yleisurheilussa, Duplantisin kullan. Eikä sekään ole Ruotsin ykeisurheilujärjestelmän tuotos kun Duplantis kehittyi mestariksi Yhdysvalloissa. Ja Ruotsia kai täällä kuitenkin yleisesti pidetään mahtavana urheilumaana. Kertoo kai siitä että yleisurheilun olympiamitalit on pienille maille tiukassa nykyään.Kihulta mielenkiintoista tietoa olympiamitalistien iästä:
Olympiamitalit ja kehityksen kulku: Ikä, aika ja onnistumisen avaimet - KIHU
Missä iässä maailman huiput saavuttavat ensimmäisen merkittävän menestyksen tai arvokisamitalinsa? Millainen on kehityskulku ja kehittymisen vauhti?kihu.fi
Pari huomiota:
- Pariisin yleisurheilymitalistien uran ensimmäisen arvokisamitalin saavuttamisiän mediaani asettui kapeaan haarukkaan; 22.2–23.1. Suomessa ollaan vielä tuossa vaiheessa "tulevaisuuden lupauksia".
- Vain alle 25 % aikuishuipuista on ollut 16-vuotiaana ikäryhmänsä eliittiä, kun taas noin 60 % nuorten sarjojen parhaista eivät saavuta enää samaa tulostasoa aikuisena. Suomessa mielestäni tuijotetaan liikaa nuorten tuloksia ja luullaan, että nuorten Suomen mestari on automaattisesti porukan lahjakkain.
Kyllä Suomi yleisurheilussa on ainakin vuositilastoissa Ruotsia useammassa lajissa takana kuin edellä, vaikka maaottelussa voitto tulikin.Yleisurheilun suhteen Suomella ei edes mene niin huonosti. Verrokkimaamme Ruotsi sai sen yhden mitalin enemmän yleisurheilussa, Duplantisin kullan. Eikä sekään ole Ruotsin ykeisurheilujärjestelmän tuotos kun Duplantis kehittyi mestariksi Yhdysvalloissa. Ja Ruotsia kai täällä kuitenkin yleisesti pidetään mahtavana urheilumaana. Kertoo kai siitä että yleisurheilun olympiamitalit on pienille maille tiukassa nykyään.
Suomella oli kuitenkin näitä mitalitoivoja yleisurheilussa. Wilma Murto olisi voinut hypätä mitalista ilman alkukauden loukkaantumista. Moukarinaiset ei jäänyt kovin kauas mitalista. Keihäänheiton pronssiheitto olisi kenties ollut Helanderin ulottuvissa pöljänä päivänä.
Murto nousi arvokisamitalistiksi 24-vuotiaana, eli vähän yli-ikäisenä tuohon tilastoon nähden, mutta laskisin hänet silti tulevien olympialaisten mitalitoivoksi. Silja Kosonen oli 21-vuotias olympialaisissa, ja oli 5, voidaan laskea olevan aikataulussa olemaan tulevaisuuden mahdollinen olympiamitalisti. Saga Vanninen oli myös 21-vuotias mutta jäi kauas mitalisijoista ollen 19. Ei kai häntäkään voi silti vielä toivottomaksi tapaukseksi laskea.
Kaikkien aikojen mitalitilastossa Suomi on jopa 4. olympialaisten yleisurheilussa, hieman Itä-Saksan edellä. Nurmi, Ritola ja kaikki muut kestävyysjuoksijat ja keihäänheittäjät historian hämyisiltä vuosilta. Tämä on nyt enempi historian painolastia nykyurheilijoille. Realistinen odotus on että Suomi voisi olympialaisten yleisurheilussa saada sen yhden (1) mitalin. Se voi hyvinkin tulla jo seuraavissa olympialaisissa. Jos jäädään ilman niin se on pettymys muttei katastrofi.
Isompi ongelma kuin ykeisurheilumenestys on se, ettei ole oikein niitä muita lajeja joista voisi odottaa mitaleja. Olympialaisissa on kuitenkin valtava lajikirjo, kyllä Suomen panostuksella pitäisi sieltä muutama mitsku repiä.
No se lienee siedettävä tilanne, jos ollaan vähän jäljessä Ruotsia yleisurheilussa. Tietysti aina voisi parantaa, mutta... Ruotsi vetää kesäolympiamitaleja uinnista ja pingiksestä ja ties mistä lajeista, eikä niinkään yleisurheilusta. Suomen ongelma ei ole niinkään yleisurheilussa, vaan ettei ole niitä muita mitalilajeja samalla lailla.Kyllä Suomi yleisurheilussa on ainakin vuositilastoissa Ruotsia useammassa lajissa takana kuin edellä, vaikka maaottelussa voitto tulikin.
Juu, tosin Ruotsi on esim. 2000-luvulla napsinut niitä mitaleja yli tuplaten Suomeen verrattuna:No se lienee siedettävä tilanne, jos ollaan vähän jäljessä Ruotsia yleisurheilussa. Tietysti aina voisi parantaa, mutta... Ruotsi vetää kesäolympiamitaleja uinnista ja pingiksestä ja ties mistä lajeista, eikä niinkään yleisurheilusta. Suomen ongelma ei ole niinkään yleisurheilussa, vaan ettei ole niitä muita mitalilajeja samalla lailla.
Kulttuurirahasto on aikanaan pistetty pystyyn kansalaiskeräyksellä, samaa voi yrittää. Toki oikeasti Suomessa sponsorointikulttuuri on ihan lapsen kengissä verrattuna muuhun maailmaan. Täällä löytyy toki paljon suomenruotsalaisia rahastoja, sitten jotakuinkin SKR ja Kone mutta vähissä on ja yritysten käyttämä sponsoriraha on hyvin vähäistä meillä.Aamukahvipöydässä Suomen urheilun tilaa pohdittaessa nousi esille Koneen säätiö ja sellaisen toimijan puuttuminen urheilusta. Koneen säätiö jakaa tieteelle ja kulttuurille vuodessa 55 miljoonaa euroa ja vaikka tuosta summasta saisi 20% urheilijoiden tukemiseen, niin sillä rahalla moni yksilöurheilija/valmentaja saisi lisähappea omaan tekemiseensä. Tai urheilun tukijaksi ilmaantuisi joku toinen upporikas säätiö, joka urheilua alkaisi tukea. Ei taida tosin sellaista olla ihan hetkeen näköpiirissä.
Vastaavasti Suomella alkaen 2008:Ruotsilla oli viisistä viime kisoista mitaleita 15 eri lajista.
Uinti 3-2-1
Yleisurheilu 3-1-0
Ratsastus 1-4-0
Purjehdus 1-3-3
Pyöräily 1-3-1
Beach volley 1-0-0
Ammunta 0-3-0
Jalkapallo 0-2-0
Pöytätennis 0-2-0
Tennis 0-1-0
Triathlon 0-1-0
Käsipallo 0-1-0
Golf 0-1-0
Paini 0-0-4
Judo 0-0-1
Uinti nousi siis parhaaksi lajiksi, mutta se vain yhden urheilijan eli Sarah Sjöströmin ansiosta. Muissa huippulajeissa sitten enemmän mitalisteja, ja menestystä on myös joukkueena.
Muistanko oikein, että urheilun reilu sadan miljoonan tukieuron potista urheilijoille menee loppujen lopuksi jotain ykkösprosentteja? Ja nyt tuo tukimäärä on vielä pienentymään päin.Erki Nool sanoi hämmästyttävää kyllä YLEnkin kautta sen, mitä huippu-urheilu ei ole: Yle: Saga Vannisen uusi valmentaja antaa raippaa Suomelle ja Tampereelle
Eli sosialismia. Annetaan rahaa kaikille kellokkaille ja pidetään tiukasti huolta rahanjaon demokraattisuudesta. Tätä asiaa on paljon puitu, mutta vähän kauempaa näkee paremmin. Ehkäpä tarvitaan virolainen sanomaan sen, mitä Suomessa ei ymmärretä: huippuihin pitää satsata kunnolla.
Tämä ei ole puoluepoliittinen asia, sillä Vapaavuori ei ollessaan puheenjohtajana millään tavalla pohtinut tätä asiaa. Vasta kun oli eronnut, huomasi, että ehkäpä tosiaan pitäisi tehdä muutoksia rahanjaossa. Toivoa sopii, että harvat huippumme saavat yksityiseltä sektorilta Murron tapaan rahakkaita sponsorisopimuksia. Vanninenkin on varsin valovoimainen hahmo, joten kaivakaatten kuvetta pankinjohtajat.