Itse olen tässä viime vuosina kallistunut siihen suuntaan, että ei ole puhdasta eli doping-vapaata urheilua muutakuin Suomessa. Lahti 2001 jätti sellaiset traumat, että yhden yhtään uutta doping tapausta ei Suomessa tulla näkemään urheilukisoissa. Sen sijaan muusta maailmasta en olisi niinkään varma. Ja nyt ei ole kyse siitä, etteikö kisoissa urheilijoita testattaisi tasavertaisesti - niitähän jää kiinni vähän väliä. Sen sijaan kaikki testaaminen kisojen ulkopuolella on sitten niin ja näin. Onko ihme, että suomestakin välillä ne urheilijat joilla on edes vähän varaa matkustaa haluavat matkustaa johonkin Etelä-Afrikkaan tai muualle kaukaisimpaan kolkkaan mihin ei varmasti Suomen anti-douping henkilökunta löydä.
- Uskon, että alle 18-vuotiaiden kisoissa on vielä suht puhtaita kaikki urheilijat. Kuitenkin näkee paljon urheilijoita, jotka parantavat siinä kohtaan kun nousevat oman maan top 5-10 urheilijaksi (yleensä 20-vuoden jälkeen) niin yhdessä kesässä mielettömiä harppauksia tuloskehityksessä. Väitän, että juuri se ratkaiseva ero puhtaan ja doping-aineita käyttävän urheilijan ero.
- Toiseksi tuntuu, että jatkuvasti tulee yksi sukupolvi aina yhdestä maasta joka dominoi hetken tiettyä laija ja sen jälkeen katoaa kuvasta.
- Se on lapsen uskoa, että ennenvanhaan kaikki olisi tapahtunut vain sen takia, että liikuttiin aamusta iltaan. Suomessa on nytkin salit ja kentät väärällään nuoria 15-17 vuotiaita urheilijoita jotka nostavat todella kovia rautoja ja juoksevat kovia aikoja. Se viimeinen steppi vaan jää ottamatta kansainväliselle tasolle juuri siinä vaiheessa, kun naapurimaan poika parantaa yhden(ensimmäisen doupatun kesän aikana) parantaa omaa ennätystään 10% ja itse jo tippuu kyydistä kun kehitys on oikeastaan vain lineaarista.
- Summa summana, järjestelmällinen douppaaminen joka lähtee liiton ja olymppiakomitean valvonnassa takaa Suomelle jatkossa samat mahdollisuudet kuin muillekin pärjätä kisoissa. Pitää vaan huolen, ettei kärähdä kuten Lahdessa 2001.
- Uskon, että alle 18-vuotiaiden kisoissa on vielä suht puhtaita kaikki urheilijat. Kuitenkin näkee paljon urheilijoita, jotka parantavat siinä kohtaan kun nousevat oman maan top 5-10 urheilijaksi (yleensä 20-vuoden jälkeen) niin yhdessä kesässä mielettömiä harppauksia tuloskehityksessä. Väitän, että juuri se ratkaiseva ero puhtaan ja doping-aineita käyttävän urheilijan ero.
- Toiseksi tuntuu, että jatkuvasti tulee yksi sukupolvi aina yhdestä maasta joka dominoi hetken tiettyä laija ja sen jälkeen katoaa kuvasta.
- Se on lapsen uskoa, että ennenvanhaan kaikki olisi tapahtunut vain sen takia, että liikuttiin aamusta iltaan. Suomessa on nytkin salit ja kentät väärällään nuoria 15-17 vuotiaita urheilijoita jotka nostavat todella kovia rautoja ja juoksevat kovia aikoja. Se viimeinen steppi vaan jää ottamatta kansainväliselle tasolle juuri siinä vaiheessa, kun naapurimaan poika parantaa yhden(ensimmäisen doupatun kesän aikana) parantaa omaa ennätystään 10% ja itse jo tippuu kyydistä kun kehitys on oikeastaan vain lineaarista.
- Summa summana, järjestelmällinen douppaaminen joka lähtee liiton ja olymppiakomitean valvonnassa takaa Suomelle jatkossa samat mahdollisuudet kuin muillekin pärjätä kisoissa. Pitää vaan huolen, ettei kärähdä kuten Lahdessa 2001.