Miksi Suomi ei pärjää enää kesäolympialaisissa?

[Knutsen]

Hradecky kuitenkin kasvoi formatiiviset vuotensa 1990-luvulla ja 1990- ja 2000-lukujen taitteessa, milloin ulkomaalaisiin ja ulkomaalaistaustaisiin ei vielä suhtauduttu niin avoimen vihamielisesti, mitä monien toimesta nykyään.

Tässä on kyllä aivan valtava vale. Niinkuin mitä vittua? Eli ysärillä kun tuli joku ”haidar” jengiin mukaan, niin häntä kohtaan oli vähemmän rasismia kuin nykyisellään? Oikeesti kuinka nuori olet heittämään näitä asiantuntijalausuntoja?

 

[hege]

Joukkuelajien etu on siinä, että me vanhemmatkin nähdään ne sellaisina missä lapsi saa kavereita ja oppii toimimaan ryhmässä ja kyllä tuo meidänkin perheessa oli iso tekijä kun aikanaan ohjattiin lapsia erilaisten lajien pariin. Ja tämä kyllä toimiikin, vanhempi lapsi joka lopetti fudiksen yhden aikuisten sarjakauden jälkeen (tytöissä ei saatu b-tyttöjoukkuetta ja hypättiin suoraan naisten sarjoihin) vuosi sitten lähtee nyt johonkin hyväntekeväisyys turnaukseen vanhan jengin kanssa.

Eli toinen ongelma yksilölajien kanssa on siinä, mitä jos et oikein olekaan hyvä lajissa niin mitä sinulla sitten on tarjolla? Ei liene paljoa tarjolla höntsä keihäskilpailuja tai 400 metrin harrasteaitoja? Luulen, että moni vanhempi vaikka sinänsä pitää yleisurheilua hyvänä harrastuksena tiedostaa nämä asiat ja sen takia mieluummin ohjaa joukkuelajeihin

 

[IceWalker]

Tässä muuten erinomaisen mielenkiintoinen tieto olympiajoukkueiden koosta: Summer Olympic Games Paris 2024 Team Sizes

Siltä varalta, että haluaa tehdä syvempää vertailua panos/tuotos-suhteesta. Mitalitaulukko luonnollisesti päivittyy tänään, ei tosin Suomen osalta. Joukkuelajitkin voidaan erotella taulukon kautta, joten päästään tarkkaan tietoon laji/mitalisuhteesta.

Joka tapauksessa, pohjoismaat pl. Suomi ja Islanti ovat suorittaneet kisat hyvällä tasolla. Ruotsilla on 117/11, Tanska 124/8 ja Norja 107/8. Suomi 57/- ja Islanti 5/-. Nigerialla (86) on ollut suurin tulokseton joukkue, siellä varmaan paikallisella Jatkoajalla tunnelmat ovat kireät.

Herkkupaloja löytyy nytkin mitalitaulukosta: esim. Kosovo 9/2 on saanut siis kaksi mitalia. Tehokasta toimintaa, herättää varmaan ajatuksia päättäjissämme? Toisaalta, pakolaisten olympiajoukkuekin sai yhden (1) mitalin. Tämäkin tähdentää sitä, miten hieno urheilujärjestelmä meillä oikeastaan on.

Suomi on tietenkin suurin maa Euroopasta, jolla ei ole mitaleja. Lähempänä meitä on Kroatia (4,1M), Latvia ja Viro ovat myös (vielä) mitalittomia. Ja tietenkin Islanti, jolla ei näemmä ole kovin urheilubuumi menossa. Islannin väkiluku on tosin noin 1/14 Suomesta.

Ei varmaan kovin suosittu kysymys ole tämäkään: mitähän vikaa yhteiskunnassamme on, kun emme kaikista tavoitteistamme ja analyyseistamme huolimatta emme kykene tuottamaan edes yhtä olympiamitalia? Entä persaukinen taloutemme? Teemmekö tässä yhteiskunnassamme jotkut asiat perusteellisesti väärin?

Onneksi rajanaapurimme on Venäjän kaltainen valtio. Jos siellä olisi ilkeä ja tehokas yhteiskunta, meitä ei olisi edes olemassa. Nythän siellä on vain ilkeä valtio.

EDIT: Kroatiakin sai yhden hopeamitalin. Joten Bosnia on sitten seuraava mitaliton maa väkiluvultaan.

 

[Ann Arbor]

Tässä on kyllä aivan valtava vale. Niinkuin mitä vittua? Eli ysärillä kun tuli joku ”haidar” jengiin mukaan, niin häntä kohtaan oli vähemmän rasismia kuin nykyisellään? Oikeesti kuinka nuori olet heittämään näitä asiantuntijalausuntoja?

Rasismi on toki globaali ja ikiaikainen ilmiö ja sitä on Suomessakin esiintynyt 1990-luvulla, siinä missä 2020-luvulla. Kenties erona kuitenkin silloin saattoi olla se, ettei maahanmuuttajiin ainakaan avoimesti suhtauduttu lähtökohtaisesti antagonisteina ainakaan laajemmin, vaikka "ne vie meidän työt"-porukkaa varmasti oli silloin.

Omat muistikuvat 1990- ja 2000-luvuilta rajoittuvat toki lapsen näkökulmasta koettuihin asioihin ja tapahtumiin perehtymiseen jälkikäteen, eli en osaa sanoa, oliko suhtautuminen maahanmuuttajiin erilainen ns. kahvipöytäkeskusteluissa erilainen, kuin nykyään. Muutos viimeisen n. kymmenen vuoden aikana on kuitenkin ollut selvä. -Maahanmuuttajiin suhtaudutaan yleisesti kielteisemmin.

Pahoittelut offarista. Lienee parempi jatkaa löylyhuoneen puolella.

 

[MegaForce]

Jan Vapaavuori olympiafarssista: ”Skitsofreeninen tilanne”

Isot pomot perkasivat Suomen olympiafarssia Pariisissa.

www.iltalehti.fi

Ei muuta kuin jatkoa vain Vapaavuorelle, kun tulokset ovat niin kovia.

 

[Roger Moore]

Näkisin, että kannattaa perustaa joku työryhmä. Pohditaan syitä jotka vaikuttivat menestymättömyyteen ja tämän jälkeen tehdään johtopäätökset ja pohditaan ratkaisuja. Tärkeää on että tähän työryhmään käytetään paljon rahaa, lisäksi näille työryhmän jäsenille täytyy maksaa tuntuvat bonukset kun neljän vuoden päästä saadaan taas pari pronssia.

 

[Huerzo]

Urheilujohtajuus on epäonnistunut Helsingin kisoista lähtien, siitä voidaan vain katsoa eteenpäin tehtyjä valintoja ja ammattimaisuuden katoamista pikku hiljaa lajista kuin lajista.

Nyt olemme nähneet jo urheilujohtajien selityksiä ja niitä saamme kuulla jatkossakin. En pidä johtajia typeryksinä, jotka puhuvat mitä sattuu. He puhuvat vain ihan inhimillisestä syystä peetä eli oman työpaikkansa vuoksi. Kaadetaan iso määrä metsää, jotta saadaan sekin paperimäärä, jossa tämänkin konttaamisen analyysit esitetään, kalvosulkeisia, seminaareja, organisatorisia muutoksia (joissa muuttuvat vain tittelit) ja julkista puhetta.

Ensinnäkin, hieno kirjoitus ja se ansaitsisi isommankin foorumin kuin lätkäpalsta.

Humu-ryhmän toiminnan kritiikkiin 2021 vastannut Tapio Korjus kertoi urheilijoiden ja valmentajien toimintaympäristön olevan "Suomen historian vahvin ja paras", Jostain syystä tämä aparaatti ei joko onnistu löytämään yksilöurheiluun poikkeusyksilöitä tai kadottaa ne koneistonsa rattaisiin. (Suomessa muuten rakastetaan koneistoja ja järjestelmiä, Sampoa, joka tuottaa rikkauksia kuin itsestään.)

Urheilevien ikäluokkien pienentyessä oman reviirin siilipuolustus nostaa päätään. Valtion jakamasta rahasta suhteellisesti suurempi osa mennee sen koneiston ylläpitoon, jonka tehtävänä on haalia rahoitusta ruohonjuuritasolle. Nollasummapeliä, kyynärpäille on käyttöä. Absoluuttinenkin summa vähenee juustohöylän leikatessa kaikkialta talouden tasapainottamiseksi.

Johtajien lisää rahhoo -mantraa kuullaan Pariisin jälkihöyryissä väsymiseen asti. Sen taakse on helppo turvautua, vaikka on aiheellista kysyä, miksi huippu-urheilu ei saa myytyä itseään yritysmaailman sydämiin? Tai kuulemme puhetta keskittämisen autuudesta ja mietitään organisointia.

Laatikkoleikit ovat pomoportaan kissanminttua, jaetaanhan mittelössä valtaa ja resursseja uusiksi, kuin sote-touhussa konsanaan. Mutta kuka uskoo saman porukan saavan muutosta parempaan?

Olisiko parasta, jos suomalaisen yksilöurheilun huippu-urheilun huipuille tai sinne pyrkiville haetaan harjoittelupaikka ulkomailta? Jos lakkauttaa ympäriltä suomalaisen kakkoslaatua tuottavan "järjestelmän", niin saadaanko niillä rahoilla se halvatun urheilija ulkolaidalta viimein sinne keskiöön?

 

[IceWalker]

Ensinnäkin, hieno kirjoitus ja se ansaitsisi isommankin foorumin kuin lätkäpalsta.

Humu-ryhmän toiminnan kritiikkiin 2021 vastannut Tapio Korjus kertoi urheilijoiden ja valmentajien toimintaympäristön olevan "Suomen historian vahvin ja paras", Jostain syystä tämä aparaatti ei joko onnistu löytämään yksilöurheiluun poikkeusyksilöitä tai kadottaa ne koneistonsa rattaisiin. (Suomessa muuten rakastetaan koneistoja ja järjestelmiä, Sampoa, joka tuottaa rikkauksia kuin itsestään.)

Urheilevien ikäluokkien pienentyessä oman reviirin siilipuolustus nostaa päätään. Valtion jakamasta rahasta suhteellisesti suurempi osa mennee sen koneiston ylläpitoon, jonka tehtävänä on haalia rahoitusta ruohonjuuritasolle. Nollasummapeliä, kyynärpäille on käyttöä. Absoluuttinenkin summa vähenee juustohöylän leikatessa kaikkialta talouden tasapainottamiseksi.

Johtajien lisää rahhoo -mantraa kuullaan Pariisin jälkihöyryissä väsymiseen asti. Sen taakse on helppo turvautua, vaikka on aiheellista kysyä, miksi huippu-urheilu ei saa myytyä itseään yritysmaailman sydämiin? Tai kuulemme puhetta keskittämisen autuudesta ja mietitään organisointia.

Laatikkoleikit ovat pomoportaan kissanminttua, jaetaanhan mittelössä valtaa ja resursseja uusiksi, kuin sote-touhussa konsanaan. Mutta kuka uskoo saman porukan saavan muutosta parempaan?

Olisiko parasta, jos suomalaisen yksilöurheilun huippu-urheilun huipuille tai sinne pyrkiville haetaan harjoittelupaikka ulkomailta? Jos lakkauttaa ympäriltä suomalaisen kakkoslaatua tuottavan "järjestelmän", niin saadaanko niillä rahoilla se halvatun urheilija ulkolaidalta viimein sinne keskiöön?

Tuohon johtajaongelmaan voisi lisätä senkin, että moni ex-huippu on saanut työpaikan jonkin lajiliiton pomona. Millaisia vaatimuksia tähän mahdetaan asettaa? Periaatteessa yhtälön pitäisi toimia, ihmiset, jotka ovat itse olleet huipulla jossakin lajissa ja omaavat kenties kaupallisen koulutuksen, kykenevät ymmärtämään huippu-urheilun vaatimuksia ja johtamista. Mutta kun tällainen henkilö astuu sisään järjestelmään, hän tuntuu usein kadottavan urheilijaidentiteettinsä. Hänestä tulee vain paperinpyörittäjä, suunnitelmien laatija, mutta sitä urheilijan työtä syvällisesti ymmärtävää puolta ei enää löydykään.

Minusta näyttäisi järkevältä panostaa, jos niin ylipäätään halutaan, hyvin pieneen joukkoon urheilijoita tulevaisuudessa. Jos Suomella oli 14 mitalikandidaattia ja saman verran jatkossakin, koitetaan saada näille urheilijoille paras tuki valmennuksesta alkaen. Eli näille harvoille ja valituille enemmän rahaa, ovat ihan kunnolla valtiolla duunissa. Jos nyt joku nousee olympiadin aikana riittävälle tasolle, ts. ihan kärkeen lajissaan, silloin tukea myöskin hänelle.

Ilman muuta pitää keskijohtoa karsia. Ei näistä lausuntoautomaateista ole mihinkään. Yksi tulosvastuullinen johtaja, 14 hengen porukalle kaikki mahdollinen tuki ja siitä sitten lähdetään eteenpäin. Suomen on pakko muuttaa "kaikki pelaa"-ajattelua kv. huipun osalta. Eivät sinne kaikki pääse eikä olympialaisiin pääsy ole mikään tavoite. Alemman tason kisat saavat ihan hyvin riittää hyvillekin urheilijoille tavoitteeksi. Kevyt organisaatio, tiukat menestyskriteerit, tavoitteellinen toiminta - siinä ovat lähtökohdat olympiamenestykselle.

Muuta urheilua toki tuetaan kansanterveyden ja jonkinlaisen jatkuvuuden nimissä, mutta perusidea on se, että valtio kustantaa vain mitalikandidaattien olympiadin. Muut saavat hakea rahoitusta vaikkapa paikalliselta osuuspankilta. Nuoriin lupauksiin pitää kiinnittää huomiota, mutta siinäkin pitää olla varsin tiukka seula. Kenenkään ei ole pakko päästä olympialaisiin, jos taso ei riitä aivan huipulle.

 

[aceman81]

Sitä saa mitä tilaa: Kun huippu-urheilu ei ole keskiössä, Suomessa on turha taivastella ettei huippu-urheilua synny | Aitio

Suomi jäi Pariisissa ensimmäistä kertaa ilman olympiamitalia, mutta suoritti silti Pariisissa jopa hitusen yläkanttiin. Nähtiin taso, jolle nykyisellä tavalla tuottaa huippu-urheilua on realismia.

www.apu.fi

 

[ISH]

Minkähänlaista olisi ollut seurata kisoja syntyperäisenä jenkkinä. 126 mitalia.

 

[Voranen]

Minkähänlaista olisi ollut seurata kisoja syntyperäisenä jenkkinä. 126 mitalia.

Ei siellä kukaan näitä kato. Paitsi korista.

 

[JKyykka]

Sitä saa mitä tilaa: Kun huippu-urheilu ei ole keskiössä, Suomessa on turha taivastella ettei huippu-urheilua synny | Aitio

Suomi jäi Pariisissa ensimmäistä kertaa ilman olympiamitalia, mutta suoritti silti Pariisissa jopa hitusen yläkanttiin. Nähtiin taso, jolle nykyisellä tavalla tuottaa huippu-urheilua on realismia.

www.apu.fi

Tämä teksti kannattaa kyllä lukea. Paljon hyviä pointteja Kupilalta.

 

[adolf]

Tein ihan mielenkiinnosta viimeisen neljän olympiadin ajalta, eli 2012, 2016, 2020 ja 2024 kisoista yhteenkoostetun mitalitaulukon. Halusin selvittää, että mille sijalle Suomi sijoittuu, kun meitä verrataan muihin Euroopan valtioihin. Jotta vertailu olisi mielekästä, niin otin mukaan valtioita, joiden asukasluku ei ole valtavasti Suomea suurempi, eikä myöskään valtavasti pienempi. Eli suurimmat valtiot, sekä pienimmät kääpiövaltiot jäivät pois, koska ei niihin ole mielekästä mitään vertailua tehdä. Kaikkien mukaan tulleiden valtioiden asukasluku wikipedian tietojen mukaan asettuu välille 2-12 miljoonaa asukasta.

Mitalitaulukko:

Unkari 27 21 23
Kroatia 13 8 9
Tsekki 12 10 15
Norja 10 4 9
Ruotsi 9 20 9
Sveitsi 9 10 13
Tanska 8 16 19
Serbia 8 7 10
Belgia 8 5 13
Georgia 7 10 9
Slovenia 7 5 4
Irlanti 7 3 9
Bulgaria 6 5 8
Kreikka 6 3 11
Valko-Venäjä 4 12 10
Slovakia 3 5 1
Itävalta 3 1 9
Liettua 2 4 8
Portugali 2 4 4
Armenia 1 8 4
Suomi 0 2 4
Moldova 0 1 4
Pohjois-Makedonia 0 1 0
Albania 0 0 1
Bosnia & Hertsegovina 0 0 0

Mitalit yhteensä:

Unkari 71
Tanska 43
Ruotsi 38
Tsekki 37
Sveitsi 32
Kroatia 30
Belgia 26
Georgia 26
Valko-Venäjä 26
Serbia 25
Norja 23
Kreikka 20
Irlanti 19
Bulgaria 19
Slovenia 16
Liettua 14
Itävalta 13
Armenia 13
Slovakia 10
Portugali 10
Suomi 6
Moldova 5
Pohjois-Makedonia 1
Albania 1
Bosnia & Hertsegovina 0


Bonuksena vielä kaksi alle 2 miljoonan asukkaan Baltian maata:

Latvia 2 0 2 = 4
Viro 1 1 3 = 5

Tästä kaikesta voidaan tehdä johtopäätöksiä. Jotain Suomessa tehdään ihan päin helvettiä. Jääkiekon ja muiden joukkuelajien imu ei millään selitä kaikkea.

 

[Hollanti]

Luultavasti tämäkin on jo sanottu, mutta muuttuisiko iso kuva jos vaikka ammunnasta olisi tullut 1 pronssi?

60 vuoden ajan mitalisaalis on ollut 1-5 muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

PIdän hyvänä että sitä "pelastavaa" nyrkkeilypronssia ei tullut vaan nyt ollaan oikeesti nollapisteessä. Nyt pitää vaan miettiä miten täältä pohjalta noustaan.

 

[aceman81]

Ei siellä kukaan näitä kato. Paitsi korista.

Markkinamies Snoop Dogg nosti esiin kisojen kokonaisvaltaisuuden ja lajikirjon, mutta mainitsi myös ne perinteiset lajit eli voimistelu, yleisurheilu ja koris.

Ei kyllä mitään käryä mitkä lajit, uudemmatkaan on ottanut nykymarkkinassa huomiota puoleensa.

 

[Hagi]

Pitäisikö Kesäolympialaissa alkaa soittaa Porilaisten marssi pistesijasta sekä juomaan viralliset mitalikakkukahvit? Näin nämä perinteet siirtyvät myös uusille sukupolville.

Talvikisoissa Suomi tulee kyllä pärjäämään. Hiihdossa globaali kilpailu on vähentynyt ja mitaleja saa helpommin. Perinteisen hiihdossa miehissä vastassa vain norjalaiset, maakiintiön takia helpompi voittaa Olympiamitali kuin MC-podium. Tilanne vaikeutuu hieman, jos Venäjä palaa talvikisoihin. Maastohiihdollahan on kova ”yritys” saada venäläiset mukaan, koska varsinkin miesten puolelle Norja dominoi likaa.

 

[Roger Moore]

Minkähänlaista olisi ollut seurata kisoja syntyperäisenä jenkkinä. 126 mitalia.

Ei se olisi hyvä juttu, vatsahaava tulisi kaikista mitalikahveista.

 

[adolf]

Jos tuosta listauksestani nostaa joitain maita, niin olisi kiintoisaa tietää, että mitä esimerkiksi Tanskassa on tehty urheilumenestyksen eteen? Tanska oli jonnekin vuosituhannen vaihteen liepeille menestykseltään hyvin samankaltainen, kuin Suomi. Mutta sittemmin ero on venynyt aivan valtavaksi. Jokuhan sitä selittää, että miksi yhtäkkiä ennen hyvin tasavahvan valtion urheilijat saakin nyt 43 mitalia Suomen urheilijoiden 6 mitalia vastaan. Mitään yksittäistä superlajia Tanskalla ei näin äkkiseltään mietittynä ole, mistä nuo mitalit olisivat tulleet, vaan niitä on aika hyvin jakautunut sinne tänne.

Unkari on iät ja ajat loistanut erilaisissa vesilajeissa, sekä ovat käsittääkseni ainakin miekkailussa lajin suurmaita. Maassa on toisaalta kuitenkin vain rapiat 9 miljoonaa asukasta ja BKT per capita pienempi, kuin Suomessa. Niin onhan tuo ero aivan käsittämätön, vaikka miten heillä olisikin muutama tämmöinen superlaji, jossa pärjäävät vuosikymmenestä toiseen.

Entäs sitten vaikka Kroatia? Asukkaita alle 4 miljoonaa, maan urheilevasta nuorisosta valtava määrä imeytyy jalkapalloon, sekä koripalloon ja siitä huolimatta 5-kertainen määrä mitaleja Suomen vastaaviin verrattuna. Jotainhan siellä Kroatiassakin ihan väkisinkin tehdään urheilijoiden eteen paremmin, kuin täällä Suomessa. Ei tuollainen voi mitenkään muuten selittyä.

Ruotsi 38 vs Suomi 6. Täällä me samoilla leveysasteilla asutaan. Ruotsissa jalkapallo, sekä jääkiekko vie leijonanosan lahjakkaimmista urheilijoista, eivätkä he nyt niin paljon vauraampia siellä ole, että tuollaista eroa silläkään voidaan selittää.

Tuossa nyt nopeasti katsottuna muutama maa, joista voisi oikeasti olla aika terveellistä käydä katsomassa vähän mallia, että mitä siellä tehdään paremmin.

 

[Roger Moore]

Luultavasti tämäkin on jo sanottu, mutta muuttuisiko iso kuva jos vaikka ammunnasta olisi tullut 1 pronssi?

60 vuoden ajan mitalisaalis on ollut 1-5 muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

PIdän hyvänä että sitä "pelastavaa" nyrkkeilypronssia ei tullut vaan nyt ollaan oikeesti nollapisteessä. Nyt pitää vaan miettiä miten täältä pohjalta noustaan.

Olen aiemminkin aiheesta maininnut, mutta toistetaan vielä että se de facto katastrofi tuli jo Riossa 2016. Potkosen nyrkkeilypronssi oli käytännössä yhden tuomariäänen varassa, ja jos se olisi kääntynyt toisin päin niin jo silloin olisi tullut nollatulos.

Miten reagoitiin? No ei mitenkään. Kuvaavaa on se, että suomalaisista kesäolympialaisten mitalisteista ainoastaan Matti Mattson on aktiiviurheilija, eikä hänenkään uran jatkosta ole vielä sen tarkempaa tietoa.

 

[Kiisa]

Ei se olisi hyvä juttu, vatsahaava tulisi kaikista mitalikahveista.

Linkki: https://x.com/VilleLampinen/status/1822692646541771064

 

[juba]

Käsittääkseni monissa maissa on koululiikuntaa , joka päivä. Vaikka se ei loisi urheilijoita niin vähentäisi oppilaiden energiaa ja auttaisi keskittymään tunneilla. Vaikka sitten juostaisiin koulua ympäri tunti ennen koulun alkua.

 

[IceWalker]

Konosen haastattelu kannattaa katsoa ja ilman muuta sen pitäisi olla alustuksena kaikissa asiaan liittyvissä seminaareissa.

Urheilijakeskeinen järjestelmä, jossa ovat ne kaikkein lahjakkaimmat ja lupaavimmat mitalitoivot.

Näin yksinkertaista se on, ei mitään ydinfysiikkaa.

Mutta kun pitäisi sitten purkaa koko hallintohimmeli ja antaa fudua aika monelle toimijalle. Ja seminaarien sijaan lähdetäänkin aidosti muuttamaan järjestelmää.

Epäilen, että tästä tule mitään. Vapaavuori on taitava poliitikko ja Heikkinen hänen adjutanttinsa. Siinä onkin kaiketi sanottu asiasta olennainen.

Kosmeettisia muutoksia, nimiä vaihdetaan, mutta sama jatkuu Losiin asti. Jos sieltä vielä saisi pari mitalia, niin silloinhan kaikki on hyvin ja järjestelmä toimii erinomaisesti.

Oikeasti, valtion taholta pitäisi jonkun puhaltaa pilliin ja kertoa, ettei rahaa tipu kenellekään, jos ei järjestelmää radikaalisti muuteta.

 

[MAKE #89]

Mielenkiintoinen tuo @adolf in lista. Maabrändeistä kun niin paljon kohkataan niin ainakin minut yllätti monen maan saldo. Esim. Unkaria en olisi odottanut noin ylhäälle; en hatusta vedettynä pysty nimeämään kuin ehkä muutaman nykyisen tai ex-unkarilaisen urheilijan vaikka mitaleita heillä on järkyttävä määrä. Ehkä Suomen vaisu edustus uintilajeissa vaikuttaa siihen ettei unkarin vastaava pärjääminen niissä ole jäänyt juuri mieleen.

Tilasto on kyllä armottoman karu Suomen kannalta, jopa huonompi kuin osasin odottaa. Hälyttävintä on muiden pohjoismaiden irtiotto meistä. Yhteiskuntina ne ovat hyvin samanlaisia meidän kanssamme ja siten heidän odottaisi painivan samojen ongelmien kanssa. Nyrkkisääntö pitäisi olla että jos Ruotsi nappaa vaikka 10 mitalia per kisat niin Suomen pitäisi pystyä viiteen jne. Pahasti ollaan kuitenkin jääty jälkeen ja ilmiön toistuvuus kertoo siitä ettei kyse ole enää sattumasta.

 

[Huerzo]

Kevyt organisaatio, tiukat menestyskriteerit, tavoitteellinen toiminta - siinä ovat lähtökohdat olympiamenestykselle.

Siteerasin kahdeksan vuotta sitten toisessa ketjussa Jarkko Finnin kirjoitusta "Urheilija keskiö(i)ssä", joka on näemmä stoori.fi:n lopetuksen myötä löydettävissä enää Web Archiven kautta. Ongelmat ovat mielestäni edelleen samoja.

Hyvään lopputulokseen pääsemisen estää ... ns. urheiluliikkeen monikerroksisuus, hajanaisuus ja osittain myös yhteistyöhaluttomuus tai -osaamattomuus. Vaikka urheilija olisikin keskiössä, niin niitä keskiöitä on liikaa. Urheilija on ikään kuin keskiössä liian monessa eri keskiössä. Ja siksi urheilija ei oikeastaan ole keskiössä lainkaan.

Ongelmana on urheilun kokonaisrahoituksen riittävyys ja rahan kohdentuminen. Suomalaiseen urheiluun tuntuu kerääntyvän ja kasaantuvan paljon toimijoita ja tasoja. Suomessa on pitkään ollut taipumus satsata urheilun julkista rahaa paljon päälliköintiin ja johtamiseen. Kun toimijoita on ilmaantunut lisää, niin pitää palkata uusia koordinaattoreita ja muita vastaavia. ... Ongelmana on vaan se, että talousresurssit itse urheilutuloksentekijöille, urheilijoille ja valmentajille, tuntuvat olevan häviävä luonnonvara,

Eikä huippu-urheilu ole ongelmiensa kanssa yksinäinen saareke (moro julkinen sektori, jolla itsekin työskentelen). Urheilussa tasoa mitataan säännöllisesti ja oman "huippuosaamisen" todellista vahvuutta ei pysty peittämään.

 

[Pavlikovsky]

Sitä saa mitä tilaa: Kun huippu-urheilu ei ole keskiössä, Suomessa on turha taivastella ettei huippu-urheilua synny | Aitio

Suomi jäi Pariisissa ensimmäistä kertaa ilman olympiamitalia, mutta suoritti silti Pariisissa jopa hitusen yläkanttiin. Nähtiin taso, jolle nykyisellä tavalla tuottaa huippu-urheilua on realismia.

www.apu.fi

Aivan mainio kirjoitus, joka kannattaisi kyllä lukea jokaisen useampaan kertaan, mutta myös norsunluutornissa. Mitalittomuus saattaa olla suurin palvelus suomalaiselle huippu-urheilulle koko 2000-luvun kesäolympialaisten ajanjaksolla. Kiittäminen käy vain koko Suomen tiimiä.