Minusta 30-lukulaista ei ole vain jonkun "kunniakkaan" menneisyyden keksiminen tyhjästä ilmasta ja räikeän ylitulkituista ja valikoiduista rivinpätkistä puolilegendaarisissa kronikoissa vaan ylipäänsä sen pitäminen kunniakkaana. Minusta on aika tyylikästä, että pitkään asustimme täällä pohjoisissa metsissä kauheasti ketään alistamatta ja valloittamatta pitäen yllä pyyntikulttuuria ja rikasta kansanrunoutta. Onko se todella jotenkin paljon tätä hienompaa ja ylevämpää ryöstää ja raiskata puolen Euroopan rantamaita?
Niin, ehkä se muinainen historiamme ja menneisyytemme on ollut kunniakasta monen suomalaisen mielestä siihen asti, kunnes ruotsalaiset valloittivat ja alkoivat ryöstää Suomea. Rikasta kulttuuria toki on sen aikainen Kalevalais-runomittainen kansanrunoutemme, josta voidaan ottaa esimerkkinä vaikka Piispa Henrikin surmaruno.
Kasvoi ennen kaksi lasta,
toinen kasvoi kaalimaassa,
toinen Ruotsissa yleni.
Se kuin kasvoi kaalimaassa,
se Hämeen Heinrikki,
se kuin Ruotsissa yleni,
se on Eirikki kuningas.
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eirikille veljellensä:
"Läkkäs maita ristimähan,
mailla ristimättömillä,
paikoilla papittomilla!"
Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
"Ent on järvet jäätämättä,
sulana joki kovera."
Sanoi Hämeen Heinrikki
Eirikille veljellensä:
"Kyllä kierrän Kiulon järven,
ympäri joki koveran."
Pani varsat valjahisin,
suvikunnat suitsi suuhun,
pani korjat kohallensa,
saatti lastat sarjallensa,
anturoillensa avarat,
perällensä pienet kirjat.
Niin kohta ajohon lähti,
ajoi tietä, matkaeli,
kaksi päiveä keväistä,
kaksi yötä järjestänsä.
Sanoi Eirikki kuningas
Heinrikille veljellensä:
"Jo tässä tulevi nälkä
eikä syöä eikä juoa
eikä purtua pietä."
"On Lalli lahen takana,
hyvä neuvo niemen päässä,
siinä syömmä, siinä juomma,
siinä purtua piämmä."
Sitte sinne saatuansa
Kerttu, kelvoton emäntä,
suitsi suuta kunnotonta,
keitti kieltä kelvotonta.
Sitte Hämeen Heinrikki
otti heiniä hevosen,
heitti penningit sijalle,
otti leivän uunin päältä,
heitti penningit sijalle,
otti olutta kellarista,
vieritti rahat sijalle.
Siinä söivät, siinä joivat,
siinä purtua pitivät;
sitte lähtivät ajohon.
Tuli Lalli kotiansa. --
Tuo Lallin paha emäntä
suitsi suuta kunnotonta,
keitti kieltä kelvotonta:
"Jo tässä kävi ihmisiä,
täss' on syöty, täss' on juotu,
tässä purtua pietty,
viety heiniä hevosen,
heitty hietoia sijahan,
syöty leivät uunin päältä,
heitty hietoja sijahan,
juotu oluet kellarista,
saatu santoa sijahan."
Lausui paimen patsahalta:
"Jo vainen valehtelitki,
elä vainen uskokahan!"
Lalli se pahatapainen
sekä mies pahasukuinen,
otti Lalli laukkarinsa,
piru pitkän keihä'änsä,
ajoi herroja taka'an.
Sanoi orja uskollinen,
lausui parka palvelija:
"Jo kuuluu kumu takana,
ajanko tätä hevoista?"
Sanoi Hämeen Heinrikki:
"Jos kuuluu kumu takana,
elä aja tätä hevoista,
karkottele konkaria."
"Entä jos tavoitetahan
taikkapa tapetahanki?"
"Käy sinä kiven ta'aksi,
kuultele kiven takana,
jos mua tavoitetahan
taikka myös tapetahanki.
Poimi mun luuni lumesta,
ne pane härän rekehen
härän Suomehen veteä.
"Kussa härkä uupunevi,
siihen kirkko tehtäköhön,
kappeli rakettakohon,
papin saarnoja sanella,
kansan kaiken kuultavaksi."
Palasi paha kotia,
lausui paimen patsahalta:
"Kusta Lalli lakin saanut,
mies paha hyvän hytyrän,
pispan hiipan hirtehinen?"
Niinpä mies murehissansa
lakin päästänsä tavoitti:
hivukset himahtelivat.
Veti sormuksen sormesta:
lihat ne liukahtelivat.
Niin tämän pahantapaisen
pispan raukan raatelijan
tuli kosto korkialta,
makso mailman valtialta.
Pyhän Henrikin kirkko sijaitsee Nousiaisissa, joka rakennettiin Piispa Henrikin hautakirkoksi, josta Piispa Henrikin jäännökset siirrettiin myöhemmin Turun tuomiokirkkoon 1290-luvulla. Nousiaisissa on myös useita linnavuoria. Esimerkiksi Nousiaisten Linnamäellä on merkkejä sekä kivikautisesta, pronssikautisesta että rautakautisesta ihmisten asutuksesta. Nousiainen sijaitsee Varsinais-suomessa Mynämäen ja Maskun välissä. Köyliönjärven jäälle Euran & Huittisten lähistölle Varsinais-suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan rajamaille, jossa köyliöläinen talonpoika Lalli tarinan mukaan surmasi piispa Henrikin, on Pyhän Henrikin hautakirkolta matkaa n. 70-80 km.