Miksi Suomi ei ole ollut suurvalta, kuten rakkaat naapurimme molemmin puolin? Ihan maalaisjärjellä ajatellen, sen kummempia akateemisia ajatuksia pohtien syy on sijainnissa. Suomi on kuin saari, on sitä edelleen. Maa oli erittäin harvaan asuttu, syrjässä eurooppalaisesta kehityksestä ja siten tapojen oppiminen ja jalostaminen omaksi parhaaksi on ollut huomattavan hidasta vaikkapa verrattuina viikinkiaikaa eläneisiin Tanskaan, Norjaan ja Ruotsiin. He olivat jo satoja vuosia olleet yhteydessä germaaniheimoihin ja Britanniaan, ennen kuin tänne Pohjolan perukoille alkoi eksymään yksittäisiä kulkijoita.
Olisi mielenkiintoista tietää että kuinka paljon Suomenniemiellä on ollut asukkaita vaikkapa 800-luvulla, jolloin Tanskassa ensimmäisen kerran järjestäydyttiin valtioksi frankkeja vastaan. Samaan aikaan täällä on ymmärtääkseni ollut kyläyhteisöjä, joiden päälliköitä on kaiketi kutsuttu kuninkaiksi. Mutta vallitsevan tietoisuuden mukaan tämän pläntin kansaa on alettu johtamaan keskitetysti vasta kun ruotsalaiset tulivat ja hakkasivat kristinuskon miekalla pakanan mieleen.
Onhan täältä löytynyt mielenkiintoisia argeologisia kohteita, kuten Soukaisten ja Euran hautaröykkiöt, jotka on ajoitettu 200-600 luvuille. Jokatapauksessa täkäläinen yhteiskunta on ollut verrattuna naapurivaltoihin kovin järjestäytymätöntä, ainakin sen verran että ruotsalaiset pystyivät vallan ottamaan 1200-luvulla. Ja syyksi miellän yksinkertaisesti sen, ettei kunnon mallia ollut. Kylät ja kunnat tappelivat toisiansa vastaan, eikä ollut niin kovaa jätkää joka olisi alistanut porukan omaan valtaansa.
Tuossa historiantutkija Martti Linnan radiokuunnelmassa vuodelta 1988 Suomen muinaiskuninkaista sivutaan myös Euraa. Linna esittelee laajalti historiallisia lähteitä, jotka osoittavat Suomessa olleen kehittyneitä ja järjestäytyneitä, mahdollisesti keskieurooppalaisten merovingiruhtinaiden, frankkien tai alemannien perustamia kuningaskuntia jo kansainvaellusajalla, satoja vuosia ennen Ruotsin vallan aikaa.
Suomen muinaiskuninkaat
Eräs hämmästyttävä asia maassamme on myös, että kirkkojen välimatka Varsinais-Suomessa (jopa saaristossa!), Hämeessä, osittain Pohjanmaalla aina Oulua myöten, Kymenlaaksossa, Savossa ja osin P-Karjalassa on 33,3 km!
Tästä on myös julkaistu kirja, jossa on luettelo yli 200 kirkosta tai vanhasta kirkonpaikasta, joiden välimatka on todellakin 33,3 km
Ja tämähän on hämmästyttävä juttu, kun tuo asia ei mahdu mihinkään todennäisyyslaskentaan. Kirkot on yleensä rakennettu alunperin muinaisten uhrauspaikkojen päälle ja eihän silloin joskus ensimmäisellä vuosituhannella pitänyt asua, kuin sivistymätön kansa täällä Pohjolassa jos edes sitäkään.. ja metrijärjestelmäkin keksittiin vasta 1700-luvulla!
Tuo kirkkojemme välimatkojen 33,3 km mysteeri kun ratkeaisi, niin silloin jouduttaisiin koko Suomen historia ja siinä sivussa maailman historiakin kirjoittamaan uudelleen ja tätähän pelkäävät ne tahot, jotka ovat kenties perillä tästä. Tätä asiaa pitäisi tarkasti tutkia, sen verran hämmentävä tämä seikka on. Ultra-verkkolehden Muinaissuomalaisten Kadonnut Kunigaskunta- kirjaesittelyssa on mm. kerrottu tästä seikasta.
Ultra-lehti- Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta