Erittäin hyvä avaus lystikkäälle juupas-eipäs keskustelulle.
Ei systeemissä mitään vikaa ole. Sinun ajatukset eivät vain menee yhteen "systeemin" kanssa.
Onhan tietenkin helppo tulkita, että jos toisessa lajissa maailman huipulla kilpailijoita on 300 ja toisessa lajissa 30 niin kyllähän todennäköisyys menestymiseen on jälkimmäisessä parempi. Töitä siihenkin joutuu tekemään paljon. Todella paljon. Tunteja, päiviä, viikkoja ja vuosia. Jos uhraa elämänsä jollekin lajille ja hallitsee sitä niin pitäisikö sitä vähätellä vain sen takia, että lajia ei harrasteta maailmalla niin paljoin kuin esim. tennistä. Samalla tapaa ei tietenkään pidä vähätellä Niemisen suorituksia, vaikka hän ei ole suuria voittoja urallaan saavuttanutkaan. Millä sitten ratkoa "paremmuus"?
Vuoden urheilija äänestettäessä ratkaisee perinteet ja menestys (ainakin Suomessa). Kyseessä on enemmänkin vuoden suomalainen urheilusaavutus tai teko, jossa palkinto annetaan yleensä sille, joka saa vuoden päätapahtumassa tai maailmancupin päätteeksi siniristilipun salkoon ja Maamme-laulun soimaan. Tällaiset tapaukset jäävät paremmin iloisina muistoina mieleen kuin esimerkiksi karsiutuminen Australian avointen toiselta kierrokselta. Vaikka jälkimmäinen olisikin joidenkin mielestä vuoden absoluuttisesti kovin urheilusuoritus Suomessa. Mutta ongelma onkin juuri se, että absoluuttisesti parasta urheilijaa ei voida koskaan valita, koska siihen ei ole minkäänlaisia mittareita olemassa. Mielipiteitä kyllä löytyy, mutta ei mittareita. Kuinka oikeasti voidaan arvioida lajin x suorituksia laji y:hyn jos niissä ei ole oikein mitään yhteistä asiaa henkisen kantin hallinnan lisäksi? Jos joku sanoo, että tämä ja tämä suoritus vastaisi keihäänheitossa 110 metrin heittoa niin kyseessä on mielipide, ei fakta, vaikka siihen loppuun kirjottaisi "Tämä on fakta. Piste." Jos oikeasti halutaan selvittää urheilulajien ja niiden huippujen tasoa niin pitäisi pystyä mittaamaan lajin sisällä tulosten lisäksi harjoittelun määrä ja laatu, valmennuksen ja tukijoukkojen määrä ja laatu, tekniikan ja lääketieteen hyödyntämisen määrä ja laatu jne. Sitten pitäisi pystyä arvioimaan mikä olisi kyseisen lajin maksimisuoritus ja kuinka lähelle sitä ihminen pääsee. Joissakin lajeissa tätä on varmasti tehty, esim. pikajuoksussa. Mutta siltikin pitäisi vielä lopulta jollakin ilveellä saada lajit vertailukelpoisiksi. Tennis vs. 10 km hiihto, golf vs. painonnosto, taitoluistelu vs. estejuoksu, ralli vs. curling jne. Tehtävä on käytännössä mahdoton. Näinpä helpolmpi onkin valita se, joka voitti jotakin..
Systeemi olkoon tällainen ja sitä ei ole pakko arvostaa. Minä kuitenkin arvostan, koska siinä palkitaan joku urheilija, joka on tehnyt urallaan äärimmäisen kovia päiviä ja saanut siitä palkinnon. Moni saman ansainnut jää ilman, mutta onpahan ainakin yksi palkittu. Eikä tämä vuoden urheilijapalkinto taida olla niin vakava asia kuin esimerkiksi tosikoimmat urheilijat eli lumilautailijat antavat ymmärtää. Omassa lajissa ja lähipiirissä ansaittu arvostus on kaikista tärkeintä, eikä tämä koske vain urheilua.
Itse olen tätä äänestystä moittinut jo pitkään. Valinnan tekee urheilutoimittajat, joilla on keski-ikä kohtalaisen korkealla, jolloin perinteiset lajit tulevat aina menestymään paremmin. Lisäksi kun äänestyksessä ei tunnu painavan mitään se asia, millainen taso kyseisessä lajissa maailmalla on, niin äänestys on kaikinpuolin aika turhanpäiväinen. Jos Jarkko Nieminen olisi keihäänheittäjä, samassa suhteessa missä lajeja harrastetaan, niin Nieminen olisi ollut Vuoden urheilija varmaan 10 vuotta putkeen. Maailmassa on muutama kymmenen tosissaan keihästä heittävää kilpailijaa, niin siinä on tietysti suhteessa äärettömän helppoa menestyä. Kyllähän tällainen yksi "yhden heiton ihme" aikoinaan voitti tämän tittelin. Se että Jari Litmanen pyöritti yhtä maailman parasta jalkapallojoukkuetta, ja voitti sen mukana kaiken mitä seurajoukkueessa voi voittaa, eikä sekään tuo titteliä kuin kerran, niin on kyllä aika paljon vikaa systeemissä.
Ei systeemissä mitään vikaa ole. Sinun ajatukset eivät vain menee yhteen "systeemin" kanssa.
Onhan tietenkin helppo tulkita, että jos toisessa lajissa maailman huipulla kilpailijoita on 300 ja toisessa lajissa 30 niin kyllähän todennäköisyys menestymiseen on jälkimmäisessä parempi. Töitä siihenkin joutuu tekemään paljon. Todella paljon. Tunteja, päiviä, viikkoja ja vuosia. Jos uhraa elämänsä jollekin lajille ja hallitsee sitä niin pitäisikö sitä vähätellä vain sen takia, että lajia ei harrasteta maailmalla niin paljoin kuin esim. tennistä. Samalla tapaa ei tietenkään pidä vähätellä Niemisen suorituksia, vaikka hän ei ole suuria voittoja urallaan saavuttanutkaan. Millä sitten ratkoa "paremmuus"?
Vuoden urheilija äänestettäessä ratkaisee perinteet ja menestys (ainakin Suomessa). Kyseessä on enemmänkin vuoden suomalainen urheilusaavutus tai teko, jossa palkinto annetaan yleensä sille, joka saa vuoden päätapahtumassa tai maailmancupin päätteeksi siniristilipun salkoon ja Maamme-laulun soimaan. Tällaiset tapaukset jäävät paremmin iloisina muistoina mieleen kuin esimerkiksi karsiutuminen Australian avointen toiselta kierrokselta. Vaikka jälkimmäinen olisikin joidenkin mielestä vuoden absoluuttisesti kovin urheilusuoritus Suomessa. Mutta ongelma onkin juuri se, että absoluuttisesti parasta urheilijaa ei voida koskaan valita, koska siihen ei ole minkäänlaisia mittareita olemassa. Mielipiteitä kyllä löytyy, mutta ei mittareita. Kuinka oikeasti voidaan arvioida lajin x suorituksia laji y:hyn jos niissä ei ole oikein mitään yhteistä asiaa henkisen kantin hallinnan lisäksi? Jos joku sanoo, että tämä ja tämä suoritus vastaisi keihäänheitossa 110 metrin heittoa niin kyseessä on mielipide, ei fakta, vaikka siihen loppuun kirjottaisi "Tämä on fakta. Piste." Jos oikeasti halutaan selvittää urheilulajien ja niiden huippujen tasoa niin pitäisi pystyä mittaamaan lajin sisällä tulosten lisäksi harjoittelun määrä ja laatu, valmennuksen ja tukijoukkojen määrä ja laatu, tekniikan ja lääketieteen hyödyntämisen määrä ja laatu jne. Sitten pitäisi pystyä arvioimaan mikä olisi kyseisen lajin maksimisuoritus ja kuinka lähelle sitä ihminen pääsee. Joissakin lajeissa tätä on varmasti tehty, esim. pikajuoksussa. Mutta siltikin pitäisi vielä lopulta jollakin ilveellä saada lajit vertailukelpoisiksi. Tennis vs. 10 km hiihto, golf vs. painonnosto, taitoluistelu vs. estejuoksu, ralli vs. curling jne. Tehtävä on käytännössä mahdoton. Näinpä helpolmpi onkin valita se, joka voitti jotakin..
Systeemi olkoon tällainen ja sitä ei ole pakko arvostaa. Minä kuitenkin arvostan, koska siinä palkitaan joku urheilija, joka on tehnyt urallaan äärimmäisen kovia päiviä ja saanut siitä palkinnon. Moni saman ansainnut jää ilman, mutta onpahan ainakin yksi palkittu. Eikä tämä vuoden urheilijapalkinto taida olla niin vakava asia kuin esimerkiksi tosikoimmat urheilijat eli lumilautailijat antavat ymmärtää. Omassa lajissa ja lähipiirissä ansaittu arvostus on kaikista tärkeintä, eikä tämä koske vain urheilua.