Mikko Ilonen, Jarkko Nieminen ja Vuoden urheilijan valinta

[Vinyl]

Loppupeleissähän tässä tullaan siihen, että eri lajeissa "laaja taso" tarkoittaa niin eri asioita. Monesti kuulee mm. sanottavan, että futiksessa on "laaja, globaali taso", mutta tosiasiassa kourallinen maita ratkoo joka kerta arvokisamitalien kohtalon, samoin kuin lätkässäkin...

Jos pelkät arvokisamitalit ovan mittari niin joo, mutta top-100 listalle mahtuu kiekossa arviolta alle kymmenen maan pelaajia.

 

[Fiftie]

Jos pelkät arvokisamitalit ovan mittari niin joo, mutta top-100 listalle mahtuu kiekossa arviolta alle kymmenen maan pelaajia.

Jeps! Kanadasta, Usasta, Ruotsista, Venäjältä, Tsekistä, Slovakiasta, Sloveniasta, Suomesta ja Sveitsistä, näin äkkiseltään ajateltuna. Eli 9 maasta

Vertailun vuoksi koripallosta ja lentopallosta:

Koripallossa: Usa, Ranska, Brasilia, Turkki, Montenegro, Espanja, Venäjä, Liettua, Argentiina, Italia, Puola, Englanti, Slovenia, Saksa. 14 maata. Otettu top-100 koripalloilijat listalta(vuoden 2014)

Lentopallossa: Brasilia, Argentiina, Kuuba, Iran, Usa, Kanada, Venäjä, Puola, Italia, Serbia, Ranska, Bulgaria, Saksa, Ruotsi. 14 maata

 

[TomiP]

Futiksessa laaja taso tarkoittaa sitä, että vaikka olisi hyvinkin lahjakas yksikö ja harjoittelisi ammattimaisesti pienestä pitäen, niin tämä ei olisi tae maailman top-10 000 pelaajan joukkoon nousuun. Suomessa tuo taso riittäisi ehkä nippanappa maajoukkuepaikkaan.

Laskeppa uudestaan. Euroopan pääsarjoi

Jos pelkät arvokisamitalit ovan mittari niin joo, mutta top-100 listalle mahtuu kiekossa arviolta alle kymmenen maan pelaajia.

Mitä kertoo jalkapallon urheilullisuudesta se, että lajin kautta aikojen paras oli urallaan ylipainoinen alkoholisti ja huumeiden käyttäjä?

 

[Vinyl]

Mitä kertoo jalkapallon urheilullisuudesta se, että lajin kautta aikojen paras oli urallaan ylipainoinen alkoholisti ja huumeiden käyttäjä?

Varmaan ihan saman kuin se että mäkihypyssä krapulassa voi hypätä melkein 250m.

 

[Barnes]

Täällä(kin) on käytetty argumenttina Mikko Ilosen puolesta lajin kansainvälistä kilpailua, mikä mm. ilmeni siinä Volvo World Match Play -voitossa. Suosittelen kuitenkin tarkistamaan kilpailun osanottajalistan, siellähän ei missään nimessä ollut paikalla maailman kaikkia parhaita golfareita, minkä pitäisi olla selvää. Tällä perusteella nostaisin hiihdon olympiakullan sekä ampumahiihdon maailmancupin voiton kovemmaksi jutuksi, koska parhaat ovat paikalla.

 

[TomiP]

Täällä(kin) on käytetty argumenttina Mikko Ilosen puolesta lajin kansainvälistä kilpailua, mikä mm. ilmeni siinä Volvo World Match Play -voitossa. Suosittelen kuitenkin tarkistamaan kilpailun osanottajalistan, siellähän ei missään nimessä ollut paikalla maailman kaikkia parhaita golfareita, minkä pitäisi olla selvää. Tällä perusteella nostaisin hiihdon olympiakullan sekä ampumahiihdon maailmancupin voiton kovemmaksi jutuksi, koska parhaat ovat paikalla.

Media meni tuossa Ilosen Volvo World Match Play -voitossa täysin lankaan. Jostain media sai kuvan, että kyseessä oli reikäpelin
MM-kisa. Se harhaluulo on korjaantunut, mutta monet toimittajat edelleen pitää sitä Euroopan kiertueen reikäpelimestaruutena.
Golfpiirit yrittivät peitellä kisan kutsukisaluonnetta ja varsinkin sitä keitä siinä oli mukana.

 

[dana77]

Laskeppa uudestaan. Euroopan pääsarjoi

Kerro sinä miten se pitää laskea. Minä arvioin niin, että viidessä isossa pääsarjassa (Espanja, Italia, Saksa, Englanti, Ranska) pelaa vajaa 100 joukkuetta, joissa on 15-20 pelaajaa kaikissa. Pääsarjoissa suomalaisia pelaa vain muutamia eli top-2000:ssa ei ole suomalaisia kymmentä. Sitten näitä kakkossarjoja on jo enemmän eli näiden maiden kakkossarjat ja pienempien maiden pääsarjat, koossa on loppu top-10 000. Tuosta joukosta mj-pelaajat tulevat.

 

[TomiP]

Kerro sinä miten se pitää laskea. Minä arvioin niin, että viidessä isossa pääsarjassa (Espanja, Italia, Saksa, Englanti, Ranska) pelaa vajaa 100 joukkuetta, joissa on 15-20 pelaajaa kaikissa. Pääsarjoissa suomalaisia pelaa vain muutamia eli top-2000:ssa ei ole suomalaisia kymmentä. Sitten näitä kakkossarjoja on jo enemmän eli näiden maiden kakkossarjat ja pienempien maiden pääsarjat, koossa on loppu top-10 000. Tuosta joukosta mj-pelaajat tulevat.

Tuota yritelmää ei pitänyt julkaista. Joku meni vikaan, kun se tänne jäi. Älä välitä siitä.

 

[Rautapönikkä]

Laitetaanpa oma lusikka soppaan, kerta täällä keihäänheitostakin suht paljon läppää on heitetty.

Keihäs on tosiaan harrastajamääriltään pieni laji ja siinä dominoi muutama perinteikäs maa lähes täysin. Minä olen ollut parhaimmillani keihäässä miesten maailmantilastossa n. sijalla 150, mutta en ole koskaan selviytynyt Kalevan Kisoissa edes finaaliin. Kertonee jotain lajin levinneisyydestä. Tosissaan treenaavia aikuisheittäjiä on maailmassa joitakin satoja. Harrastelijoita kenties muutamia tuhansia. Täten on suhteellisen selvä juttu, että joku sijoitus 100 maailmantilastossa ei ole kovinkaan kummoinen juttu verrattuna esim. tennikseen tai golfiin.

En kuitenkaan pitäisi tuota harrastajamääräargumenttia kovinkaan järkevänä, kun arvioidaan sitä, kuinka vaikeaa lajissa on huippu saavuttaa. Täytyy vaan muistaa, että joissakin lajeissa on leveämpi huippu kuin toisissa. Keihäässä huippuja on ehkä 50 heittäjää, jalkapallossa n. tuhat, riippuen siitä miten nämä määritellään. Harrastajamäärät toki vaikuttavat tuohon huipun leveyteen, mutta ei nämä mene aivan käsi kädessä. Minusta paljon järkevämpää on tarkastella sitä, kuinka monella on tosiasiallinen mahdollisuus yrittää menestyä lajissa. Esim. jalkapalloa ja kestävyysjuoksua kokeilee käytännössä jokainen lapsi maailmassa ja on pitkälti omista lahjoista ja treenaamisesta kiinni, että saavuttaako huipun. Puolestaan jotain jääkiekkoa tai curlingia pääsee todella pieni osa maailman väestöstä koskaan kokeilemaan ja potentiaalisia menestyjiä tippuu jo ihan tuosta syystä paljon pois. Sitten taas väittäisin, että maailmassa on melkeinpä useampi ihminen kokeillut keihäänheittoa kuin golfia. Jotkin lajit vaan ovat sellaisia, joita jatketaan vaikka olisi selvää, ettei huipulle ole asiaa. Golfia ja jalkapalloa pelaa järkyttävä määrä ihmisiä ns. huvikseen. Se ei vaan lisää sitä kilpailua huipulla yhtään, vaikka joku entinen hokitero käy nuuska huulessa uran jälkeen muutaman golf-kisan kiertämässä. Jotkin lajit on puolestaan niin puhtaasti sidoksissa geneettiseen lahjakkuuteen, että se karsii harrastajia suoralta kädeltä todella voimakkaasti. Hyvänä esimerkkinä pikajuoksu. Kaikki ovat käytännössä kokeilleet, mutta ei sen harrastamista jatketa, kun hyvissä ajoin on selvää, että se satanen ei tule koskaan menemään lähellekään kymmentä sekuntia. Sama on keihäässä. Heittoliike on 90 %:lle väestöstä täysin mahdoton asia hahmottaa ja sitä ei opi, vaikka miten hinkkaa. Ei se kovenna kilpailua huipulla yhtään, että tämä 90 % osuus väestöstä alkaisi harjoittelemaan tosissaan. Ei keihäs tietenkään niin globaali ole, että ihan joka maailmankolkasta ne huippulahjakkuudet ajautuisivat lajin pariin, mutta ei tilanne mihinkään jääkiekkoon ole verrattavissa. Esim. Suomessa ne lahjakkuudet saadaan kyllä todella kovalla prosentilla lajin pariin. Vaikkakin viime vuosina tässäkin on alkanut rakoilua tapahumaan, kun ne oliverhelanderit meinaa valua palloilulajeihin.

Silti ne aivan kovimmat huiput on huippuja riippumatta siitä, miten harrastettu laji on. Minun mielestäni on täysin naurettava ajatus, että maailman paras jalkapalloilija olisi automaattisesti maailman kovin urheilija vain sillä perusteella, että se olisi maailman harrastetuin urheilulaji. Tässä pitää mielestäni mennä aivan urheilun perimmäisten kysymysten äärelle, eli miettiä sitä, miksi urheillaan ja mikä on urheilun perimmäinen tarkoitus. Minun mielestäni urheilun taustalla on historiassa ja vielä tänäkin päivänä idealistinen ajatus löytää sopivin (täydellinen) yksilö tai joukkue erilaisiin fyysisiin suorituksiin. Ja erilaisiin nimenomaan siksi, että eri ihmiset soveltuvat eri suorituksiin. Miksi esimerkiksi Michael Phelpsin olisi pitänyt ruveta pelaamaan jalkapalloa, kun kroppa on kuin luotu uintiin? Tai miksi Jan Zeleznyn olisi pitänyt ruveta golfaamaan, kun geeniperimä on luonut hänelle ylivertaisen heittokäden? Parhaimmillaan tilanne on se, että ne lahjojen ja harjoittelun puolesta täydellisesti lajeihin sopivimmat urheilijat mittelevät paremmuudestaan toisiaan vastaan. Ja kun katsoo sitä virtuositeettiä, millä tasolla monen pienenkin lajin huiput suorittavat, niin vaikea on kuvitella heidän olevan sopivampia johonkin muuhun lajiin. Tai vaikea on kuvitella jotain Cristiano Ronaldoa vaikkapa moukaria heittämään.. Eli jos minä saisin päättää, niin pitäisin näissä Vuoden urheilija -äänestyksissä tärkeimpänä kriteerinä nimenomaan tuota virtuositeettiä, eli miten lähellä täydellisyyttä on kyseisessä lajissa, miten ylivoimainen on ja miten poikkeuksellisesta yksilöstä on kysymys. Tällaisella mittarilla tämän vuotisessa valinnassa ei mielestäni Sami Jauhojärvellä ja Iivo Niskasella olisi mitään asiaa kärkeen, vielä vähemmän Mikko Ilosella. He eivät ole esittäneet mitään poikkeuksellista omissa lajeissaan. En olisi antanut palkintoa kyllä Antti Ruuskasellekaan, kun ottaa huomioon, että hän jäi yli kymmenen metriä maailmanennätyksestä viime kauden parhaallaan. Kaisa Mäkäräinen oli hetkittäin todella dominoiva viime vuonna, mutta heikosti menneet olympialaiset laskee pisteitä. Minun valinta osuisi melkeinpä penkkipunnertaja Fredrik Smulteriin. Lähes 300 kiloa ilman varusteita penkistä Adams-dopingvalvontajärjestelmän alaisuudessa on todellakin poikkeuksellinen suoritus koko maailman mittakaavassa. Kansainvälisesti mietittynä esim. Ronnie O'Sullivan ja Marit Björgen ovat huippukunnossaan niin suvereeneja ja loisteliaita, että heitä on helppo pitää yksinä maailman kovimmista urheilijoista, vaikka heidän lajinsa eivät olekaan niitä kaikista eniten harrastettuja.

 

[Pekkis]

Suosittelen kuitenkin tarkistamaan kilpailun osanottajalistan, siellähän ei missään nimessä ollut paikalla maailman kaikkia parhaita golfareita, minkä pitäisi olla selvää.

Minä jo taannoin tarkistin, ja vääntäminen "Keskustelua kilpagolfista"-otsikon alla hieman hyytyi...

 

[Mazaa]

Mitä kertoo jalkapallon urheilullisuudesta se, että lajin kautta aikojen paras oli urallaan ylipainoinen alkoholisti ja huumeiden käyttäjä?

Taidat siis tuntea Pelén henkilökohtaisesti?

Olivat Zamorano ja Zanettikin 1998 Ranskan MM-kisoissa varanneet yhden hotellin itäeurooppalaisille naisseuralaisilleen ja viettivät siellä osan pelien ulkopuolisesta ajasta. Tuo oli tietysti pakkorako, kun ranskalaiset olivat karkoittaneet ko. ryhmän edustajat muille maille ennen kisojen alkamista.

 

[TomiP]

Taidat siis tuntea Pelén henkilökohtaisesti?

Olivat Zamorano ja Zanettikin 1998 Ranskan MM-kisoissa varanneet yhden hotellin itäeurooppalaisille naisseuralaisilleen ja viettivät siellä osan pelien ulkopuolisesta ajasta. Tuo oli tietysti pakkorako, kun ranskalaiset olivat karkoittaneet ko. ryhmän edustajat muille maille ennen kisojen alkamista.

Ok. Pele on paras. Puhuin kuitenkin Maradonasta.

 

[Fiftie]

Harrastajamäärillä ei sinänsä ole väliä. Puhutaan joukkueurheilusta, niin siinä merkkaa enemmän ne rekisteröityneet pelaajat, jotka pelaa eri seuroissa. Sitäkin toki voi tehdä monella tasolla, mutta kumminkin. Kyllä lajin levinneisyys jne. nyt ikävä kyllä vaan kertoo jotain, että miten vaikea lajissa on pärjätä. Jokaisessa lajissa on huiput kovia tottakai, mutta isoimmissa lajeissa huippujen takanakin tulevat on kovia. Pienemmissä lajeissa huippujen takana tulevat ei ole enää niin kovia.

Jos nyt mietitään vaikka sitä jalkapalloa. Ajatellaan, että rekisteröityneitä jalkapallon pelaajia on maailmassa esim. 120 miljoonaa. Jos niitä nyt kumminkin oisi 120 miljoonan sijaan vaikkapa 2 miljoonaa. Niin väittääkö joku tosissaan, että lajin taso ois silti sama, mitä se on nykyään?

 

[Rautapönikkä]

Harrastajamäärillä ei sinänsä ole väliä. Puhutaan joukkueurheilusta, niin siinä merkkaa enemmän ne rekisteröityneet pelaajat, jotka pelaa eri seuroissa. Sitäkin toki voi tehdä monella tasolla, mutta kumminkin. Kyllä lajin levinneisyys jne. nyt ikävä kyllä vaan kertoo jotain, että miten vaikea lajissa on pärjätä. Jokaisessa lajissa on huiput kovia tottakai, mutta isoimmissa lajeissa huippujen takanakin tulevat on kovia. Pienemmissä lajeissa huippujen takana tulevat ei ole enää niin kovia.

Jos nyt mietitään vaikka sitä jalkapalloa. Ajatellaan, että rekisteröityneitä jalkapallon pelaajia on maailmassa esim. 120 miljoonaa. Jos niitä nyt kumminkin oisi 120 miljoonan sijaan vaikkapa 2 miljoonaa. Niin väittääkö joku tosissaan, että lajin taso ois silti sama, mitä se on nykyään?

Ilman muuta, sitä yritin itsekin tuoda esiin. Pointti lähinnä siinä, että mitä isompi ja harrastetumpi laji (nimenomaan lasten ja nuorten keskuudessa), niin sitä todennäköisemmin ne huippulahjakkuudet osuu juuri sen lajin pariin. Jalkapallo on tästä hyvä esimerkki, mutta mielestäni joku golf on aivan turhaan saanut leiman jonain globaalina lajina, johon kaikki lahjakkuudet valikoituu. Harrastajia on toki valtava määrä, mutta lonkalta joku 90 % noista on täysin merkityksettömiä, kun mietitään kilpailua huipulla. Eri kulttuureissa on eri lajeja, jotka noita lahjakkuuksia imee. Jenkeissä niitä on jefu ja koris, Etelä-Amerikassa jalkapallo, Suomessa jääkiekko.Tuo lahjakkaiden hakeutuminen lajien pariin on se mikä merkkaa, ei harrastajamäärä (muuten kuin välillisesti).

 

[Hangon keksi]

Tuo lajin harrastajamäärän tutkiminen on vähän sitä sun tätä. Jos se otettaisiin verukkeeksi, niin esimerkiksi formula 1 olisi aikamoinen marginaalilaji, mutta silti Laureus-palkinto on mennyt kolme kertaa f1-kuljettajalle.

Sitten on myös lajeja joita eivät millään pysty harrastamaan kuin ihan huiput. Esimerkiksi telinevoimistelussa suurimmalle osalle ihmisistä tulisi ihan fyysiset rajoitteet vastaan jotta lajissa voisi mielekkäästi kilpailla, vaikka kuinka harjoittelisi. Se että siinä lajissa harrastajamäärät ovat pieniä ei millään tavalla helpota mahdollisuuksia nousta huipulle.

Petteri Ahomaasta voisi kyllä sanoa että olisi huutava vääryys jos häntä ei valita vuoden turhimmaksi julkkikseksi. Saa nähdä valitaanko taas joku Johanna Tukiainen joka on pelleillyt jossakin junttikansan Seiska-lehdessä. Mielestäni valintaraadin pitäisi huomioida se että Ahomaa on huudellut turhuuksiaan Twitterissä, joka on sentään ympäri maailmaa levinnyt media

 

[Sonny Burnett]

Tuo lajin harrastajamäärän tutkiminen on vähän sitä sun tätä. Jos se otettaisiin verukkeeksi, niin esimerkiksi formula 1 olisi aikamoinen marginaalilaji, mutta silti Laureus-palkinto on mennyt kolme kertaa f1-kuljettajalle.

Sitten on myös lajeja joita eivät millään pysty harrastamaan kuin ihan huiput. Esimerkiksi telinevoimistelussa suurimmalle osalle ihmisistä tulisi ihan fyysiset rajoitteet vastaan jotta lajissa voisi mielekkäästi kilpailla, vaikka kuinka harjoittelisi. Se että siinä lajissa harrastajamäärät ovat pieniä ei millään tavalla helpota mahdollisuuksia nousta huipulle.

Petteri Ahomaasta voisi kyllä sanoa että olisi huutava vääryys jos häntä ei valita vuoden turhimmaksi julkkikseksi. Saa nähdä valitaanko taas joku Johanna Tukiainen joka on pelleillyt jossakin junttikansan Seiska-lehdessä. Mielestäni valintaraadin pitäisi huomioida se että Ahomaa on huudellut turhuuksiaan Twitterissä, joka on sentään ympäri maailmaa levinnyt media

Harrastajamäärien vertailun tarpeellisuudesta voidaan vuoden urheilijan yhteydessä olla toki montaa mieltä.

Minä näkisin kuitenkin että F1 on rata-autoilun tai autourheilun "NHL". Eli se minne lajin parhaat pyrkivät. Eli jos tulkitsee autourheilun tässä yhteydessä kuin minä, yhdeksi lajiksi niin sitten harrastajamäärä on iso. Tosin pelleilyksi formulahommat on menossa=maksukuskit.

Tosin eihän jääkiekkoa tai golfiakaan ole persaukisilla varaa harrastaa tai kilpailla. Peter Erofejeffkin pääsi taitojensa puolesta taannoin European tourille mutta kaverin kiertäminen meinasi tyssätä alkuunsa kun kulut meinasivat karata liian ylös. Ja jossain C-junnujen sm sarjassa kulut on helposti 500e/kk/poika. Ja jos jotain mikroautoilun pm-sarjaa juniori meinaa harrastaa huipulla niin puhutaan jo kuusinumeroisesta euromääristä kaudessa.

 

[Barnes]

Räikkösen mestaruus tuli niin halvalla, että se pudotti hänen osakkeitaan. Keihäsmestareita taas Suomessa on pilvin pimein. Virpi voitti tuolla kaudella lähes kaiken mahdollisen. Ilman dopingmenneisyyttä hänet olisi valittu vuoden urheilijaksi.

Mutta kansa valitsi Sarasvuon voiton vuoden urheiluteoksi eli arvostus on kunnossa. Oma valintani olisi ollut Räikkönen, Sarasvuo toinen ja Pitkämäki kolmas. En kuitenkaan valita tuloksesta.

Virpi ja Kimi menettivät pelin lopullisesti siihen, että kummankin laji herättää ristiriitaisia tunteita. Sarasvuon dopingtausta ja Räikkösen edustama laji F1(kaikki eivät edes urheiluna sitä pidä) aiheuttivat sen, että kyseisiä urheilijoita vastustaneet toimittajat äänestivät Pitkämäkeä. Ja hiihtolajeista oli suhteellisen hyvänä ehdokkaana Hannu Manninen, hänkin hajautti ääniä.

 

[SamSal]

Räikkösen mestaruus tuli niin halvalla, että se pudotti hänen osakkeitaan. Keihäsmestareita taas Suomessa on pilvin pimein. Virpi voitti tuolla kaudella lähes kaiken mahdollisen. Ilman dopingmenneisyyttä hänet olisi valittu vuoden urheilijaksi.

Mä en tuota halpuutta allekirjoita.
Kausi alkoi hienosti voitolla jonka jälkeen oli jopa vähän epäonnea.
Heinäkuun alusta alkaen Räikkönen voitti kymmenestä kilpailusta viisi oli kaksi kertaa toinen ja kahdesti myös kolmas ja keskeytti kerran.
Se että Hamilton tunaroi rookie kuljettajana ja Alonso ei pystynyt sitä hyödyntämään niinkuin Räikkönen ei tee mestaruudesta halpaa.