AHL:n ylivoimaisuutta SM-liigan nähden en toki allekirjoita missään nimessä. Onhan se jo nähty, että esim. AHL:n huiput eivät ole automaattisesti huippuja SM-liigassa, kun taas hyvin harvoin SM-liigatasolla onnistuneet floppaisivat AHL:ssa (onko esimerkkejä näistä..?). Esim. joku Toni Rajalakin veti piste per peli tahdilla viime AHL-kauden, SM-liigassa ollut hyvin kaukana tästä.
Sillä miten kukakin menestyy AHL:n ja SM-liigan välillä ei taida kauheasti olla merkitystä sen kannalta, kuinka hyvä paikka NHL:ään valmistautumiseen liiga on. Liigojen tasosta kun voidaan vääntää vaikka täältä ikuisuuteen, mutta uskoisin että aika harva loppujen lopuksi rohkenee väittää että näiden välillä olisi joku kovin iso tasoero. Ja itse asiassa suomalaiselle pelaajalle, joka on peruskehityksessään vielä vuosien päässä NHL-paikasta, luulisin SM-liigan olevan suuressa valtaosassa tapauksista parempi paikka kehittyä kuin AHL.
Sen sijaan AHL:llä on se todella suuri etu, että rapakon takana pelaamalla perustasoltaan valmiille tai lähes valmiille pelaajalle tulee liki varmasti kristallinkirkkaaksi, mitkä ne ominaisuudet ovat mitä erityisesti NHL:ää varten pitää kehittää. SM-liigassa, samoin kuin junnusarjoissa (jotka sivumennen sanoen tulevat minusta kyseeseen lähinnä jos sopivaa ja riittävän suurta roolia ei SM-liigasta löydy, siis kavereille jotka muuten olisivat jämäroolissa tai Suomen alemmissa sarjoissa) tilanne on tuo vain jos käy valmennuksen ja pelikavereiden suhteen hyvä tuuri.
Samoin AHL valmistaa pelin intensiteettiin paremmin, mikä ei aina ole ollut tilanne. Valitettavasti Suomessa peli on rauhoittunut aika tavalla parinkymmenen vuoden takaisesta, enkä usko että on sattumaa että Saku oli aikanaan paremmin valmis NHL:ään kuin MG, tai että siirtymä oli myös marginaalipelaajille yhdessä vaiheessa helpompi. Ysäri-liigassa tottui vääntämiseen ja rähinöihin, nykyään pelaajat joutuvat jo AHL:ssä tällä sektorilla pois mukavuusalueeltaan.
Näen jokatapauksessa MG:n NHL-paikan haastellisena, oli asenneongelmaa tai ei. Tämä siksi koska NHL:ssä joukkueet on yleensä ottaen roolitettu paljon tiukemmin. Jos MG ei mahdu 1-2 kenttään niin paikkaa ei tule. Kolmoskenttä on varattu checking line tyyppisille kavereille kuten myös neloskenttä (joka pelaa hyvin pienellä peliajalla ja pelikavereina silloin myös näitä tappelijapuukäsiä joita vielä liigasta jonkin verran löytyy etc). Esim. Sm-liigassa MG aloitti muistaakseni pelaamalla kolmoskentän laidassa, ketjussa Ahtolan ja Ramstedtin kanssa. Korjatkaa jos muistan väärin. NHL:ssä tämä rooli on mahdoton. Lisäksi useimmissa joukkueissa ylivoima-ajat jaetaan dramaattisesti ykkösylivoiman eduksi. Eli oikeasti pitäisi päästä pelaamaan sitä ykkösylivoimaa jos kunnon pisteille haluaa päästä (esim. Vancouverin ykkösyv: Sedin-Sedin-Kesler ja kakkosyv:ssä pelaa sitten sekalainen joukko muita hyökkääjiä).
Nyt kun on ysäri otettu esiin, niin jatketaan samalla linjalla: on nimittäin melko yhdeksänkymmentälukulainen (tai varhaisempi) näkemys tasakenttien roolituksista. Yhä useammalla NHL-joukkueella on myös kolmosessa kiekolliseen peliin kykeneviä pelureita, ainoastaan nelonen sitten sellaisena energiavitjana ja, jos joukkue on optimaalisesti koottu, sisältäen av-hommiin pystyviä kavereita. Toki varmaan jokainen koutsi ottaa mieluummin laadukkaan checking linen kuin kolmikon omaan päähän vuotavia välimallin hyökkäysintoilijoita, mutta jos joukkueella riittää tasokas syvyys niin mielellään niitä taitavampia kavereita haetaan myös kolmoseen. Old school -valmentajat toki erikseen, mutta mutulla yli puolet organisaatioista selvästi välttää tuollaista perinteistä kädetöntä bottom sixiä nykyään.
Ja kyllä kakkos-yv:kin vielä pelipaikkoja ratkaisee, eli senkin roolin kunniakas hoitaminen kyllä auttaa NHL-paikan vakiinnuttamisessa. Pörssikärkien havittelussa ei niinkään. Mutta en kyllä yhtään näe miksei MG:stä voisi tulla ykkös-yv:n pelaajaa miltei joukkueessa kuin joukkueessa, sillä osastolla jos jossain hänellä kuvittelisi olevan NHL-tasolla hyvinkin todennäköisesti annettavaa.
Eli korostan vielä. SM-liigan tasolla ei ole mitään tekemistä MG:n floppaamisen kanssa. Se on vain ja ainoastaan MG:n asenteen/luontaisten ominaisuuksien syytä jos kaveri ei NHL:ssä onnistu, ei kenenkään muun syy.
Floppaaminen on edelleen mahdottoman väärä sana noin nuorelle ja noin vähän aikaa yrittämässä olleelle pelaajalle. Sopeutuminen on vielä kesken, osin siksi koska jäi vielä SM-liigaan kaudeksi 11-12, mutta se taas ei automaattisesti vähättele liigan
tasoa millään tavalla. Lisäksi toki myös kehitys on kesken, mikä on normaalia. Tuntuu että näitä kaiken maailman skinnereitä, o'reillyjä ja fowlereita on ollut viime vuosina niin paljon että ei-varhaiskypsien myöhemmin (ei top 3-5) varattujen pelaajien normaali kehityskaari NHL-pelaajaksi on vähän hämärtynyt.
Siis, jotenkin mulla on nyt sellainen kutina, että porukka on ymmärtänyt meikäläisen dissaavan Jokista (tai Granlundia) jotenkin. Näinhän ei siis ole.
Jeps, siksi tuo "Jos ei sinun niin ainakin niiden iltapäivälehtien." :) Jotka tosiaan joidenkin odotuksiin selvästi vaikuttavat.
Noista drafteista yleisesti ottaen, niin tuo varausnumero on toki jonkin verran suuntaa antava, mutta ei se välttämättä kerro pelaajan tasosta kaikkea. Kehitystä voi tapahtua tuossa kahdessa vuodessa hurjasti, kuten kävi aikoinaan mm. Radim Vrbatan kohdalla. Eipä ole enää naureskeltu Coloradon "hukkaamalle" jämäpickille... Tai sitten sitä kehitystä ei tapahdu ollenkaan, ja sieltä puskee puolet ikäluokasta ohi. Siinä mielessä en itse lämpene eri pelaajien varausnumeroiden vertailuun. Henrik Sedin varattiin myös numerolla 3, kuten myös Cam Barker. See the point? :)
Ei tietenkään kerro pelaajan
tasosta kaikkea, itse asiassa ihan parin ensimmäisen pickin jälkeen ei yleensä kerro pelaajan välittömästä NHL-tasosta yhtään mitään. Mutta se kertoo sentään jotain niistä
todennäköisyyksistä, ja siksi (osapuilleen) realistisista odotusarvoista silloin nuorena, siis ennen kuin tuo mainitsemasi draftin jälkeinen kehitys tai sen lakkaaminen tapahtuu. Sitä tuossa nimenomaan yritin kirjoittaa, että noita Jokista selkeästi pykälän tai viisi parempia on
tuossa jotakuinkin samojen odotusarvojen joukossa maksimissaan se n. 20 prosenttia (tarkkaa lukua paha saada aikaan kun ei vielä tiedä mitä nuorista aktiivipelaajista tulee, ja toisaalta alkuvuosien vähän eri maailmasta olevat draftit sotkevat), selkeästi huonompia yli 50 prosenttia ja myös "mediaanipelaaja" tuntuisi olevan Jokista pykälän heikompi -> odotukset ovat täyttyneet tai ylittyneet hieman, mitä faktaa ei millään tavalla muuta se konteksti jos joku Zetterberg tekee parempaa uraa. Hän on vain ylittänyt ne omat odotuksensa ihan huolella. EDIT: Kirjoittelija tämän ehtikin jo nasevasti selittää kun minulla oli vielä romaani kesken.
Granlundin kohtaloksi saattaa myös osoittautua Wildin "liiallinen" usko MG:hen. Tuolla Wildin kausiketjussakin on spekuloitu, ettei MG ehkä ole se optimaalisin mies kakkosketjun keskelle. Vielä.
Tämä on ihan totta. Tuli sitä itsekin vähän viime kaudella MG:n suhteen hampaita kiristeltyä kun sitä tässä vaiheessa kaiken järjen mukaan parasta roolia (kiekollinen laituri) ei päästetty kokeilemaan lainkaan vaikka suunnilleen kaikkia muita paikkoja tarjottiin.
Kolmantena Wildin käyttämä 9.varausvuoro, sanoisin floppi.
Tässä hyökkääjiä jotka nostaisin näyttöjen perusteella samasta draftista Granlundin edelle: T.Hall, T.Seguin, J.Skinner, J.Schwartz, V.Tarasenko, B.Bennett, E.Etem, J.Zucker, B.Gallagher ja C.Coyle. Ja sitten löytyy tietysti monta potentiaalista hyökkääjää, puolustajat ja maalivahdit jotka voidaan todeta vasta myöhemmin.
Ja kuten on sanottu, myös Granlund voidaan todeta vasta myöhemmin.
Tuossa mainitsemassasi kymmenikössä on lisäksi vähintään kolme pelaajaa (Bennett, Zucker, Gallagher) joiden katto ei ole Granlundin tasolla, ja kolme pelaajaa (Hall, Seguin, Skinner), jotka eivät olleet Granlundia varattaessa enää saatavilla. Lisäksi Zuckerin ohella Coyle päätyi myös Minnesotaan. Jotenkin en usko, että tähän mennessä nähdyn perusteella Wild-johto pitää tuota varausta mitenkään epäonnistuneena tuolta paikalta. Tulevaisuus tietysti näyttää miten käy.
Ja se minkä joku taisi täällä todeta, verrattuina moniin saman vuoden pelaajiin Granlundilla näyttöaikaa on vähemmän. Tämä koska miehelle ei ole todellakaan mitään käyttöä 1&2-ketjujen ulkopuolella. Jossei nappaa vakituista paikkaa ensi kaudella on Wildin välttämätöntä ruveta hankkimaan se kärkiketjujen sentteri omien avainpelaajien ikääntymisen takia. Eli jos Granlund ei nappaa sitä vakipaikkaa niin todennäköisesti sopimuksen päättyessä on vaihtoehtoina: kaksisuuntaisella sopimuksella AHL:ssä loukkaantumisten odottaminen tai Europe.
Kuinka moni kaikissa alemmissa sarjoissa kärkitasolla pelannut (kyllä, n. piste per peli ensimmäisellä AHL-kaudella tuossa iässä tarkoittaa useimmiten että pelaaja on ns. NHL-matskua) kärkikympin varaus ei saa tulokasdiilin jälkeen uutta näyttöpaikkaa mistään? Voin kertoa että aivan varmasti halutessaan saa ellei tässä kahdessa vuodessa pelillinen taso romahda niin että vetelee ECHL:ssä kiikareilla, ja/tai Yeon vaimoa hässiessä polta käsillä Amerikan lippuja, potki jaloilla koiranpentuja ja lataa koko settiä Facebookiin.
