kun tuosta luonnottumuudesta on nyt tullut se tosihyvä iskulause joillekin yksinkertaisille (kyllä, yksinkertaisille, koska vain älyllistä rajallisuuttahan asian suhteellisuuden kieltäminen on) niin kerrataanpa taas muutamia asioita.
Otetaan vaikkapa Lainaus eräästä Tiede-lehden artikkelista [Tiede 5/2003 - Seksin kaavat kumoon], ehkä näissä triviaaleimmissa tieteissä populaarijulkaisutkin osuvat paremmin oikeaan.
Artikkelin voi kokonaisuudessaan lukea Tiede-lehden sivuilta, mutta lainaan tähän nyt erään kappaleen:
Homosuhde tarjoaa hyvää seksiä
Darwinin teorian kovin haaste tulee eläinkunnassa yleisestä homoseksuaalisuudesta. Tätä harjoittavat sadat lajit hedelmälepakoista kanadanhanhiin ja lampaista apinoihin. Viimeksi mainittujen seksielämään on perehtynyt psykologian professori Paul Vasey Lethbridgen yliopistosta Kanadasta.
– Japaninmakakit eivät mitenkään sovi teoriaan, jonka mukaan vain urokset kisaavat naaraista, hän sanoo. – Tässä lajissa nimenomaan naarailla on paljon pitkiä homoseksuaalisia suhteita, ja päivittäin voi huomata, kuinka naaras ja uros kilpailevat saman naaraan suosiosta. Mikä merkittävintä, naarasparin väliin pyrkivä uros jää melkein aina nuolemaan näppejään. Tilastojeni mukaan uros häviää pelin yhdeksän kertaa kymmenestä
Eli homoseksiä esiintyy luonnossa ihan normaalisti, eli tältä kantilta mistään luonnottomuudesta ei voi puhua (ihan määritelmällisestikin).
Se, että joku yksittäinen henkilö ei pidä jotain asiaa luonnollisena on täysin yhdentekevää ja ihmisen joka tällaisilla subjektiivisilla mielipiteillä oikeuttaa käyttämäänsä väkivaltaa ei eroa mitenkään pedofiileistä (Kyllä se lapsikin siitä nauttii, ihan varma olen...ilon kyyneliä nuo ovat).
Jos taas unohdetaan objektiivinen luonto ja keskitytään ihmispopulaation sisäisiin määritelmiin, niin tällöin luonnottomuus toki laajenee hieman. 100 vuotta sitten homoseksuaalisuus oli kyllä luonnotonta* (käytän tässä nyt tuota tähteä merkitsemään, että kyse on populaation sisäisestä käsitteestä), koska yleinen mielipide sen sellaisena näki.
Kuitenkaan näin ei enää ole, ei voida sanoa, että yleinen mielipide olisi ylivoimaisesti homoseksin luonnottomuuden takana (tässäkin tosin sitten toisaalta astutaan siihen sudenkuoppaan, että lesboseksi nähdään erilaisena asiana kuin miesten välinen seksi). Ei voida siis sanoa, että homoseksuaalisuus olisi enää luonnotonta*, koska kyseinen käsite on muuttuva ja paikallisyhteisösidonnainen.
Eli taas kerran luonnottomuuden määrite kaatuu siihen, että luonnottomuus* vaatii sitten sen yleisen mielipiteen taakseen.
Ja tässä kannattaa myös tiedostaa, että tällöinkään argumentti luonnottomuudesta* ei tarkoita oikeastaan todellisuudessa mitään, se vain kertoisi yhden paikallisyhteisön mielipiteen. Ja vaikka paikallisyhteisö olisikin koko maapallo, ei sekään tarkoittaisi mitään muuta kuin, että ihmiskunnan mielestä homoseksuaalisuus olisi luonnotonta* , mutta ei vieläkään varsinaisesti sano mitään homoseksuaalisuudesta oikeasti.
Monesti puhutaan miten homoseksi on sairasta ja aiheuttaa rappiota jne. Kuitenkin historiasta löytyy kaikenlaista kivaa...
Ajatelkaamme vaikkapa Antiikin kreikkaa jossa homoseksi oli varsin yleistä ja suurimmalla osalla historian suurmiehistä oli miesrakastaja, ellei useampiakin (Akatemiassa tehtiin oletettavasti muutakin kuin filosofoitiin, naisiahan sinne ei taidettu edes päästää).
Voisiko joku kutsua Hellenististä tiedemaailmaa rappeutuneeksi?
Monessa mielessä tiukan heteroseksuaalinen(ainakin julkisivun osalta) Länsimaailma pääsi Kreikan tasolle vasta 2000 vuotta myöhemmin.
Sitten taas Ohmiko otti esille sen, että ihmisten pitäisi olla eläimiä ylempänä ja olla sen takia homoilematta.
Noh, okei ihan hyvä argumentti, mutta eipäs olekaan.
Jos ylennämme itsemme eroon luonnosta (joka varsin selvästi ei ainakaan tuomitse homoseksiä) niin minkä takia silloin meidän pitäisi enää välittää myöskään luonnon määräämistä sukupuolielinyhdistelmistä ts. minkä takia tällöin heteroseksi olisi yhtään sen parempaa kuin homoseksikään.
Evolutionaarinen pyrkimys kasvattaa populaation kokoa turvatakseen sen selviytyminen ei ihmisen kaltaisilla, jatkuvan hedelmällisyyden omaavilla olennoilla, ole riippuvainen siitä mitä seksiä harrastetaan...riittää, että silloin tällöin tulee siittäneeksi munasolun vaikka muuten sitten harrastaisikin vain homoseksiä (tai tokihan hedelmöittämisen voi tehdä laboratoriossakin).
Vanhemmuuden vaistot ovat varsin syvällä geeneissämme, eikä homoseksuaalisuus niitä poista.
Jos siis nyt yritämme ylentää itsemme luonnon yläpuolelle ja epätoivoisesti määrittää, että vain heteroseksi on oikein me onnistumme lähinnä nolaamaan itsemme maailmankaikkeuden silmissä. Ylipäätänsä voisi sanoa, että miksi mikään seksi olisi yhtään toista parempaa kun seksin primäärifunktio, lisääntyminen, voidaan nykyään hoitaa koeputkissa.
Ei seksiä - Ei sukupuolitauteja, varsin yksinkertaista. Kuitenkin päättelyketjun vieminen tähän asti tuntuu kovin vaikealta niille, jotka yrittävät epätoivoisesti perustella kantaansa sillä, että ihmisen pitäisi olla luonnon yläpuolella.
Eli taas kerran luonnottomuuden argumentti ei oikein kanna.
Voimme siis havaita, että juuri sen takia, että me emme ole enää tiukasti kytkettyinä biologiseen evoluutioon meidän ei varsinaisesti tarvitse myöskään välittää niistä määritelmistä joita biologia on tehnyt meidän sukupuolikäyttäytymiseemme.
Se onkin sitten oikeastaan mielenkiintoista, onko homoseksuaalisuus oikeastaan vain "rakkauden rajattomuuden" suurin saavutus (noh tämä nyt näin runollisesti ilmaistuna).
Miten moni homoseksuaali toisaalta oikeasti on "homo" vain sen takia, että pääsee kokemaan homoseksin riemuja (kieltämättä rektaaliseksissä on selkeitä hygieniaongelmia ja on varsin selvää, että erilliset kanavat ovat tarkoitettu eri tarkoituksia varten...monilla eläimillähän on oikeastaan vain yksi aukko, joka sitten vasta loppupäässä jakautuu suolistoon ja sukupuolielimiin).
Eikö toisaalta homoudessa lähinnä ole kyse samasta kuin siinä, että toiset tuntevat vetoa punatukkaisiin tai aasialaisiin (naisiin). Ainoa erohan on siinä, että välissä on vielä sukupuolierokin.
Tämähän ei kuitenkaan todistettavastikaan estä "rakkautta" ja seksuaalisten tarpeittenkin purkamiselle on varsin samankaltaiset keinot olemassa.
Siis, onko sukupuoli loppujenlopuksi minkäänlainen raja, koska se ei estä rakastumista tai seksiäkään...ja lisääntymisen estossakin kyse on ihan evoluution tuotoksesta, josta luennoiminen kestäisi hyvin pitkään ja olisi varsin turhaa. Kuitenkin onhan olemassa suvuttomia eläimiä, jotka vaihtavat sukupuoliaan lennossa mikä varsin selvästi osoittaisi, että sukupuolet ovat käytännössä vain tietynlaisen evoluutioketjun tulos, tarkoituksena taata geenien sekoittuminen. Mikään jumalallinen määräys "oikeasta seksistä" se ei kuitenkaan ole ja sen ymmärtäminen olisi varsin suotavaa, tosin homoseksuaalisuuden suurin vastustushan nyt sikiääkin uskonnollisissa piireissä, joissa biologian ja evoluution opetus on kovin vähäistä.
Ajatus hieman nyt katkoilee kun samalla yritän keskittyä elohopean kvanttitilojen valintasääntöihin (vitun labratyöt), mutta eiköhän tuosta jotain selvää tullut.
Ja selvennyksenä vielä, että tietääkseni olen ihan hetero ja suhtautumiseni asiaan on ainakin lähtökohtaisesti objektiivinen.
