Mikä espoolaisessa kiekossa mättää – mikä avuksi?

  • 56 785
  • 235

Kapo

Jäsen
Tuossa toisessa ketjussa puhetta Jussin avoimesta kirjeestä kannattajille mutta sopii paremmin tänne ehkä. Jussi mainitsi että junioriorganisaatiota tuetaan vuosittain merkittävällä summalla, mikä on tietysti hyvä asia. Voisikohan tuosta summasta irrottaa osan vuodeksi jollekin kiekkovalmentajalle tai muulle kiekkoammattilaiselle joka selvittäisi miksi juniorimylly karsii melkein kaikki isokokoiset pelaajat matkan varrelle ja ne jotka pääsevät Blues-joukkueisiin C-ikäisinä eivät omaa minkäänlaisia kiekonkäsittelytaitoja?

Bluesin sivuilta kun tarkastelee esim. a-junnujen kokoonpanoa niin hyökkääjistä löytyy yksi pelaaja yli 180-senttisellä varrella. Ja siis 180 senttinen ei ole mikään iso mies kiekkoilijaksi. A-junnujen pistepörssissä kärkisijoja miehittävät Kossila, Aaltonen ja Ikonen ovat suopraan sanottuna kaikki liian pieniä liigapelaajiksi. Fysiikka ei riitä eivätkä taidot ole riittäviä korvaamaan raamien puutetta.

Minusta on täysin järjetöntä peluuttaa A tai B-junnuissa ykköskentän peliajalla 168-175 -senttisiä pelaajia sen takia että ovat hyviä junioripelaajia. Tähtäin on oltava liigapelaajien kehittämisessä ja siinä fyysinen koko on iso tekijä.
 

Toni85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko oikeissa käsissä
Niin, eihän sille voi mitään, että parhaat talentit ovat yleensä pienikokoisia. Ei kait siinäkään olisi mitään järkeä, että joukkueen keskipituus olisi 188cm ja keskipaino 100kg, jos jätkillä olisi kädet ihan jäässä? Ei ketään kelpuuteta joukkueeseen pelkästään koon vuoksi.
 
Suosikkijoukkue
Paikalliset, nykyinen ja entinen
Pakko jatkaa vielä.

Yksi asia, mikä on pistänyt silmään oikeastaan siitä lähtien kun Kiekko-Espoo vaihtui Bluesiksi, on ollut jatkuva uusiutumisen tarve. Tästä on jauhettu aiemminkin, mutta otetaan asia uudestaan esille. Bluesin pitää jatkuvasti uusia logo, peliasu, sisääntulomusiikki ja -teema, kausikortit, fanikatsomon sijainti, katsomoiden numerointi, ravintoloitsija, toimitusjohtaja jne. Kuinka paljon rahaa näihin kaikkiin turhiin muutoksiin on palanut? Kuka hitto ostaa kausikortin sen takia, että se on cd-rom muodossa? Kuka rupeaa Blues-faniksi sen takia, että joukkueella on "nuorekas" logo?

Välillä tuntuu, että Blues uusiutuu vain uusiutumisen takia. Blues on jääkiekon Facebook, ylläpito/toimisto luulee, että ihmiset haluavat jatkuvia muutoksia, kun asia on juuri päinvastoin. Juuri kun johonkin muutokseen tottuu ja sen hyväksyy, tilalle tulee uusi muutos. Facebookin kohdalla tämä ei ole vielä kovin huolestuttava piirre, sillä käyttäjiä on miljoonittain ja vaikka muutama tuhat lopettaa palvelun käytön muutosten takia, samaan aikaan tilalle tulee tuhansia uusia käyttäjiä. Bluesin tyyliselle pienelle organisaatiolle perinteiden sekä toimivaksi todettujen työtapojen ja toimintakulttuurien luulisi olevan elintärkeä asia, eräänlainen kivijalka. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut ja tuloksena on nykyinen tilanne, jossa koko toiminta on vaarassa kaatua.

Katsotaan keksinkö vielä jotain muuta purettavaa sieluni syövereistä.

Pakko lainata tätä kirjoitusta vielä tänne että asiaa saadaan nostettua, koska tässä kiteytyy se mikä minuakin on eniten ihmetyttänyt. Näistä "muutoksista muutoksen itsensä vuoksi" tällä hetkellä näkyvin ja eniten ihmetystä (järkytystä) aiheuttava on sisääntuloshow. Mitä järkeä on heittää roskikseen hyvää ja ottaa tilalla paskaa?

Myös vertaus tuohon facebookin käytön lopettajiin ja uusiin tulijoihin on loistava. Minua on viime aikoina alkanut ärsyttämään se kuinka luodaan mukamas uskoa siihen että kyllä fanipohja laajenee kun nykyiset peruskoululaiset kasvavat. Haloo! Seura on ollut olemassa vuodesta 1984 ja pelannut liigaakin vuodesta 1992. Siinä aikana on menetetty aika helvetin montaa juoniori-ikäluokkaa. Kyllä Blues on jo sen ikäinen seura, että sillä pitäisi kaiken järjen mukaan olla jo kohtalaisesti meitä keski-ikäisiäkin kannattajia. Yksi syy siihen miksi niin ei ole, on varmasti tuo loputon kaiken muuttaminen: kukaan ei halua rakentaa omaa kannattajaidentiteettiään yhtenään.

Ja päätetään tämä synkistely positiivisemmin: Blues.fi -sivuille on ilmestynyt mainoksia edullisemmista lippupaketeista, toimitusjohtaja on esiintynyt medioissa viime aikoina ja ollut jopa vakuuttava (huomioiden ettei hän mikään loistava esiintyjä ole) ja Jocke on tulossa tässä kuussa Espooseen. Kaikesta huolimatta tässä on aineksia lähteä uuteen nousuun.
 

Kapo

Jäsen
Tuota noin,,, jotain A-junioreiden tilanteesta tietävänäni voisin sanoa, että herrat Kossila, Aaltonen ja Ikonen ovat tällä hetkellä valovuoden edellä muita
Kysymys kuuluukin että miksi meidän parhaat/taitavimmat junioripelaajat ovat melkein poikkeusetta minimiehiä. Mikään luonnonlaki se ei ole että pienet pelaajat ovat taitavampia kuin isommat. Jotain on pielessä kun junioriorganisaatio ei kehitä isommille pelaajille kiekollista taitoa.

ja ko. kavereilla on KAIKKI edellytykset tulla hyviksi liigapelureiksi
Tämä sotii kyllä empiirisiä havaintoja vastaan. Alle ~178-senttiset huippupelaajat ovat tosi harvassa liigatasolla, puhumattakaan NHL-tasosta.

on totta, että nykytrendin mukaisesti hyökkääjän pitäisi olla 190cm/100kg ja aivan helvetin taitava, mutta tämmöisiä kuin ei vain yksinkertaisesti ole.
Jos nyt ensi alkuun olisi edes sitä 185 -mittaista materiaalia mutta kun sitäkään ei ole. Ja se pitäisi selvittää miksi näin on.

Niin, eihän sille voi mitään, että parhaat talentit ovat yleensä pienikokoisia. Ei kait siinäkään olisi mitään järkeä, että joukkueen keskipituus olisi 188cm ja keskipaino 100kg, jos jätkillä olisi kädet ihan jäässä? Ei ketään kelpuuteta joukkueeseen pelkästään koon vuoksi.
Toistan vielä että ei ole mikään luonnonlaki että parhaat talentit ovat pienikokoisia. Isokokoiset pelaajat vaativat ehkä enemmän jalostusta ja siihen ei sitten panosteta juniorimenestyksen toivossa?

Ei minulle ole mikään ongelma se että junioriorganisaatio tuottaa semi-taitavia pieniä pelaajia. Minulle on ongelma että se tuottaa melkein pelkästään semi-taitavia pieniä pelaajia. Laitoin tuon semi-etuliitteen koska ainakaan Roope Rannan, Cami Miettisen, Aleksi Laakson, Kristian Näkyvän tai vaikka Sami Blomqvistin taidot eivät toistaiseksi ole riittäneet kompensoimaan koon puutetta.
 
Viimeksi muokattu:

King

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues
Ei minulle ole mikään ongelma se että junioriorganisaatio tuottaa semi-taitavia pieniä pelaajia. Minulle on ongelma että se tuottaa melkein pelkästään semi-taitavia pieniä pelaajia. Laitoin tuon semi-etuliitteen koska ainakaan Roope Rannan, Cami Miettisen, Aleksi Laakson, Kristian Näkyvän tai vaikka Sami Blomqvistin taidot eivät toistaiseksi ole riittäneet kompensoimaan koon puutetta.

Ja se ainoakin iso ja kädellinen, eli Petteri Halinen, päästettiin Pyhiin.

Olen tästä samaa mieltä, kuin Kapo. Sama on pitkään pistänyt itselläni myös silmään. Viime kauden junnufinaaleja katsoessani hieman jo innostuin Halisesta ja Mannisesta. Ei kummastakaan välttämättä mitään tähtiä tule, mutta mukavia poikkeuksia tässä kääpiolinjassa. Noh, kumpaakaan ei Bluesissa tällä kaudella nähdä.

Ihan samalla tavalla luonnostaan isoilla kavereilla voi olla poikkeuksellinen pelipää ja kädet, kuin pienikokoisilla. Se miksi Bluesissa on melkein poikkeuksetta pienikokoisia pelaajia on todella hyvä kysymys.
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
Toistan vielä että ei ole mikään luonnonlaki että parhaat talentit ovat pienikokoisia. Isokokoiset pelaajat vaativat ehkä enemmän jalostusta ja siihen ei sitten panosteta juniorimenestyksen toivossa?
Olisikohan tässäkin perinteillä jotain tekemistä. Espoossa on paljon eri lajien urheiluseuroja. Jääkiekkoon hakeutuvat ehkä eniten niiden lapset, jotka ovat itsekin pelanneet. Vanhastaanhan Suomessa ei ole tuota isojen pelimiesten perinnettä, vaan nimenomaan pienten. Harvemmin taas koripalloilijoiden lapset tulevat jääkiekon pariin.
Ongelma onkin sitten se, että pienikokoisten lajia harrastavien joukko on moninkertainen suurikokoisiin. Suuremmasta joukosta voi onnella löytyä jokunen lahjakas, kun taas muutamasta lahjattomasta jätistä ei saa hyvää pelaajaa tekemälläkään.

Ei ole luonnonlaki, mutta tilastollinen tosiasia Espoossa. Jollain paikkakunnalla, missä on vähemmän lajikirjoa on jääkiekon kannalta tilanne parempi.

Mitä minä en ymmärrä on se, että muualta pestataan taskuraketteja Espooseen.
 

Kapo

Jäsen
Lisäilen vielä itseäni, mutta A-junnut ovat keskimäärin 17-18-vuotiaita. Miehillä on taipumus kasvaa vielä tuon jälkeen.
Lisäksi nämä kooltaan pidemmät junnut ovat fyysisesti erittäin raakileita ja lihasmassan fysiologinen kasvu tapahtuu paljon myöhemmin kuin absoluuttinen lihasmassa: pitää olla poikkeuksellisen taitava erottuakseen massasta jos fysiikka on selkeästi muita heikompaa.

Junnuissa on se paha puoli, että kun tulet "yli-ikäiseksi" ura organisaatiossa tyssää jossei talenttia ole tarpeeksi: moni pelaaja olisikin varmasti kypsempi liigapelaaja, jos jaksaisi jatkaa uraansa ja kehittää taitojansa alemmissa sarjoissa, monet lopettavat A-junnuihin.
Tavallisesti nämä ikäluokkansa parhaat ovat hieman lyhyempiä kavereita, joilla motoriikka ja lihasmassa ovat keskimäärin paremmassa balanssissa kuin näillä yli 185cm:llä hongankolistajilla, jotka fyysisesti ovat niin raakikileita, ettei edellytyksiä edes junnuissa pärjäämiseen ole (toki poikkeuksiakin löytyy).

Tämä on ihan totta mutta oikeanlaisella kehitystyöllä asiaa voidaan auttaa vaikka kuinka. Ihan länsinaapurista löytyy joka vuosi pilvin pimein kookkaita pelaajia 18-v ikäryhmästä jotka pelaavat jo Elitserienissä ja Allsvenskanissa tai sitten dominoivat junnuliigaa. Viime kesän NHL-draftissa 11 ruotsalaista meni kahdella ensimmäisellä kierroksella eikä kukaan ollut alle 6 jalkaa (~183 cm) pitkä. Fyysisesti raakileita monet mutta taitoa on ja voima riittää helposti muita junnupelaajia vastaan eli mikään mahdottomuus se ei ole.

Vaikka MoDo:n organisaatiosta palkkaisi jonkun vuodeksi keikkahommiin konsultiksi. Joku jolla on tietoa miten kultivoida kiekollista taitoa, luistelutaitoa ja fysiikkaa kaikenkokoisille pelaajille alkaen nuoremmista ikäluokista. Se nyt on ihan selvää ilman konsulttiakin että C-junnuissa on liian myöhäistä alkaa tehdä isosta pökkelöstä mikkolehtosta.
 

jani#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
UudestiSyntynyt. ReBorn.
Tämä on ihan totta mutta oikeanlaisella kehitystyöllä asiaa voidaan auttaa vaikka kuinka. Ihan länsinaapurista löytyy joka vuosi pilvin pimein kookkaita pelaajia 18-v ikäryhmästä jotka pelaavat jo Elitserienissä ja Allsvenskanissa tai sitten dominoivat junnuliigaa. Viime kesän NHL-draftissa 11 ruotsalaista meni kahdella ensimmäisellä kierroksella eikä kukaan ollut alle 6 jalkaa (~183 cm) pitkä. Fyysisesti raakileita monet mutta taitoa on ja voima riittää helposti muita junnupelaajia vastaan eli mikään mahdottomuus se ei ole.

Vaikka MoDo:n organisaatiosta palkkaisi jonkun vuodeksi keikkahommiin konsultiksi. Joku jolla on tietoa miten kultivoida kiekollista taitoa, luistelutaitoa ja fysiikkaa kaikenkokoisille pelaajille alkaen nuoremmista ikäluokista. Se nyt on ihan selvää ilman konsulttiakin että C-junnuissa on liian myöhäistä alkaa tehdä isosta pökkelöstä mikkolehtosta.

Tästä kiinni:Noille jo luonnostaan isoille kavereille käy C-B ikäisenä sellanen juttu lähes kaikille, että liike häviää tai muuttuu erittäin puutteelliseksi vuoden tai kahden ajaksi. Tähän on ilmeisesti syynä se (en tiedä,luulen tietäväni,en ole lääkäri), että näiden isojen miesten nivelten toiminta ja motoriikka häiriintyy nopean kasvun takia. Lisäksi sämoihin aikoihin eri lihasryhmien voimantuotto on isosti epätasapainossa samasta syystä.
Olen vakuuttunut siitä, että jatkuvasti hukataan lukuisia lahjakkaita isokokoisia kiekkoilijoita tästä syystä (siis ettei katsota tätä kehitysvaihetta loppuun ja tueta kehitystä esim. yksilövalmennuksen avulla) vaan laitetaan kaverit pois edustuksesta esim huonon liikkeen takia jolloin monikin lopettaa.

Ruotsalaista pelaajatuotantoa ei voi verrata siksi, koska harrastajamassa on moninkerroin isompi joten isokokoisia lahjakkuuksia on luonnollisesti enemmän.
 

thnninen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon jääkiekkojoukkue, millä nimellä milloinkin
Ruotsalaista pelaajatuotantoa ei voi verrata siksi, koska harrastajamassa on moninkerroin isompi joten isokokoisia lahjakkuuksia on luonnollisesti enemmän.

Tämähän ei ole koko totuus, Ruotsissa alettiin joitain vuosia sitten tosissaan panostaa junnujen kehittämiseen ja silläkin on asian kanssa vahvasti tekemistä, kaikki ei mene vain ison massan piikkiin.
 

_Kuusyks

Jäsen
Suosikkijoukkue
SKA Pietari, Afinogenov #61, (Blues & Jokerit)
Minusta on täysin järjetöntä peluuttaa A tai B-junnuissa ykköskentän peliajalla 168-175 -senttisiä pelaajia sen takia että ovat hyviä junioripelaajia. Tähtäin on oltava liigapelaajien kehittämisessä ja siinä fyysinen koko on iso tekijä.

Hei joku järki näihin juttuihin. Parhaat pelaa oli kyse mistä tasosta tahansa (pl. ihan pikkujunnut). Jos pienet ovat parempia kuin ne isot kankeat kaapit niin en näe mitään syytä miksi niitä kankeita kaappeja pitäisi peluuttaa ykköskentässä. Vai ovatko mielestäsi alle 175cm pelaajat aina vailla tulevaisuutta? Tätä teoriaa tukee varsin hyvin 170cm 90 NHL pisteen Brian Gionta? Entäs 165cm Nathan Gerbe? Montreal Canadiensin TOP 6 hyökkääjistä viime kauden alussa yksi oli yli 180cm pitkä. Ihan paska jengi koko Canadiens koska pienet hyökkääjät..

Edit: Koko ei ole puute. Pieni pelaaja on automaattisesti ketterämpi ja parempi luistelemaan. Toki fyysisessä roolissa koko pitää olla. Niitä kädettömiä ja fyysisiä pelaajiahan Blues ehdottomasti tarvitseekin!
 

Juhaht

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo
Eiköhän jatkossakin yritetä tosiaan saada parhaat pelaajat edustuksen käyttöön, kokoon katsomatta. Noita Stephane Veijjööjä ja muita "fyysisiä" pelaajia löytyy kyllä sitten ihan hakemattakin muualta.
 

Kapo

Jäsen
Ruotsalaista pelaajatuotantoa ei voi verrata siksi, koska harrastajamassa on moninkerroin isompi joten isokokoisia lahjakkuuksia on luonnollisesti enemmän.
IIHF:n kansallisilta lajiliitoilta keräämä harrastajamäärätilasto sanoo jotain ihan muuta. Junnukiekkoilijoita Ruotsissa 41 tuhatta, Suomessa 35 tuhatta. Lahjakkaita kiekkoilijoita pitäisi siis Ruotsista tulla noin 15 prosenttia Suomea enemmän. Pidän NHL:n varaustilaisuuden satoa melko puolueettomana analyysinä junnujen laadusta.

Kolmen ensimmäisen kierroksen varaukset viiden viime vuoden ajalta:
1.Kierros
Ruotsi 18
Suomi 2

2.Kierros
Ruotsi 20
Suomi 5

3.Kierros
Ruotsi 8
Suomi 4

Joka maalle, Kanada ehkä poislukien, tulee heikompia ikäluokkia mutta viisi vuotta alkaa näyttää jo trendiä ja sitäkautta rakenteellisia eroja junnujärjestelmissä. Ruotsissa vielä futis vie suuren osan lahjakkuuksista. On siis melkoista nurkkakuntaisuutta sanoa että ei voida verrata Ruotsiin tai että sieltä ei tarvitse oppia hakea.

Hei joku järki näihin juttuihin. Parhaat pelaa oli kyse mistä tasosta tahansa (pl. ihan pikkujunnut).
Eri mieltä. Minusta junnusarjoissa tuo pitäisi olla muodossa "potentiaalisimmat pelaa".

Vai ovatko mielestäsi alle 175cm pelaajat aina vailla tulevaisuutta? Tätä teoriaa tukee varsin hyvin 170cm 90 NHL pisteen Brian Gionta? Entäs 165cm Nathan Gerbe?
Tämähän se vasta järkevää jutustelua on, ensin laitat omat sanasi minun suuhuni ja sitten käyt niitä vastaan.

"Lottoaminen on järkevä elinkeino" -teoriaa muuten tukee tasan samalla logiikalla kaksi viime lauantain potin jakanutta henkilöä. En usko että haluat alkaa kasaamaan listaa NHL:n alle 175 cm laatupelaajista minun yli 185 senttisten listaa vastaan. Tähtipelaajia näistä taskuraketeista on vain Martin St.Louis (jossen nyt räikeästi jotakuta ilmiselvää unohda).

Montreal Canadiensin TOP 6 hyökkääjistä viime kauden alussa yksi oli yli 180cm pitkä. Ihan paska jengi koko Canadiens koska pienet hyökkääjät..
Tämä nyt on ihan sivujuonne mutta sekä Andrei Kostitsyn ja Max Pacioretty ovat tuota pitempiä. Lisäksi koska pikkumiehet pelasivat niin hyvin, päätti Montreal heittää 188/93 Erik Colelle 18 miljoonaa ensimmäisenä mahdollisena päivänä.

Edit: Koko ei ole puute. Pieni pelaaja on automaattisesti ketterämpi ja parempi luistelemaan. Toki fyysisessä roolissa koko pitää olla. Niitä kädettömiä ja fyysisiä pelaajiahan Blues ehdottomasti tarvitseekin!
Ilman poikkeuksellista lahjakkuutta koko on ehdottomasti puute.

No todellakin. On kyllä ollut hämmentävää seurata että keskustelu Bluesin tilasta on kääntynyt siihen valmistuuko espoon junnukoulusta liian pienikokoisia pelaajia.
Kas kun minä luulin että ketjussa "Mikä espoolaisessa kiekossa mättää - mikä avuksi?" voisi keskustella asioista jotka Espoolaisessa kiekossa mättävät ja mitä voisi tehdä asian parantamiseksi. Eikös tuo alasajo-ketju riitä Bluesin setvimiseen?
Eiköhän jatkossakin yritetä tosiaan saada parhaat pelaajat edustuksen käyttöön, kokoon katsomatta. Noita Stephane Veijjööjä ja muita "fyysisiä" pelaajia löytyy kyllä sitten ihan hakemattakin muualta.

Tämä nyt ei erityisesti Juhat:lle vaan kaikille tämän iltapäivän aikana vastanneille: Onhan hienoa "keskustelua" taas kun toivomukseni siitä että junnuorganisaatiota pyrittäisiin kehittämään niin että se kasvattaisi myös kookkaampia pelaajia liigatasolle saa vastineeksi näitä "Kädettömiä ja fyysisiä pelaajia sitä vaan halutaan lisää" tyyppisiä vastineita joita heitellään ilmeisesti lukematta mitä on sanottu.
 
Viimeksi muokattu:

thnninen

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoon jääkiekkojoukkue, millä nimellä milloinkin
Tämä nyt ei erityisesti Juhat:lle vaan kaikille tämän iltapäivän aikana vastanneille: Onhan hienoa "keskustelua" taas kun toivomukseni siitä että junnuorganisaatiota pyrittäisiin kehittämään niin että se kasvattaisi myös kookkaampia pelaajia liigatasolle saa vastineeksi näitä "Kädettömiä ja fyysisiä pelaajia sitä vaan halutaan lisää" tyyppisiä vastineita joita heitellään ilmeisesti lukematta mitä on sanottu.

Mä olen Kapon kanssa samaa mieltä. Kädettömiä fyysisiä pelaajia saadaan nimenomaan sillä että isommat kaverit laitetaan jo pikkujunnuna siihen puukäden rooliin ja annetaan näppärämpien pikkukaverien hoitaa kiekollinen peli. Kenen etu tämä on? Onko toiminna päätarkoitus se, että D-junnuissa voitetaan aluesarja (tms), vai onko tarkoitus kehittää pelaajia maksimaalisesti?

"Parhaat pelaa" ei välttämättä ole ollenkaan se paras tapa kehittää pelaajia. Kuten ei ole myöskään liian aikainen taktiikan ja joukkuepelaamisen korostaminen yksilötaidon kustannuksella.
 

jani#31

Jäsen
Suosikkijoukkue
UudestiSyntynyt. ReBorn.
IIHF:n kansallisilta lajiliitoilta keräämä harrastajamäärätilasto sanoo jotain ihan muuta. Junnukiekkoilijoita Ruotsissa 41 tuhatta, Suomessa 35 tuhatta.

Väittämään en ala, ja tokihan Ruotsi on enemmänkin fudismaa mutta tulee vaan mieleen että kun väkeä on hiukan alle kaksinkertainen määrä Suomeen nähden niin kuinkahan IIHF:n tilasto pitää paikkansa?
Meinaan onko rekisteröintisysteemi samanlainen ja rekisteröidäänkö Ruotsalaiset pelaajat samanikäisestä lähtien kuin Suomalaiset, vai alkaako varsinainen liiton alainen rekisteröinti vanhempana?

Ei kai vika voi siinäkään olla, että meillä syödään huonompaa leipää joka aiheuttaa minikasvuisuutta??
 

Number 11

Jäsen
Pari kommenttia tähän meneillään olevaan keskusteluun.

Lahjakkaimpien suomalaispelaajien pieni koko on toki ongelma, jos ja kun halutaan tuottaa mahdollisimman paljon kansainvälisesti laadukkaita pelaajia. Enemmän tuo kokopuoli on silti ongelma suomalaiselle jääkiekolle kuin nimenomaan Bluesille. SM-liigassa ei tarvitse olla erityisen iso loistaakseen. Jos kuluva kausi lasketaan mukaan (Granlund ja Saarinen) niin viimeisen kymmenen kauden aikana pistepörssin kärkikaksikossa olleista 20 nimestä kaksi on yli 185cm (Jori Lehterä, Tomas Kucharcik). Fakta on, että nämä granlundit, peltoset, kariyat, strakat, pärssiset, kivenmäet, eavesit, kellerit jne. pärjäävät liigatasolla erinomaisesti.

Mielestäni Kapon ajatus siitä, että A- ja B-junnuissa pitäisi kärkiketjuissa peluuttaa periaatteesta isokokoisia pelaajia näiden pienten sijaan on järjetön. Työ isokokoisten pelaajien kanssa pitää tehdä paremmin jo nuoremmissa junnuissa. Näissä vanhimmissa junioreissa perusideana luonnollisesti on tuottaa mahdollisimman hyviä pelaajia liigajoukkueen käyttöön. Kuten jo aiemmin totesin, SM-liigassa ei tarvitse olla 190cm pärjätäkseen.

Bluesin syyttäminen pienten suosimisesta vanhemmissa junnuissa ei ole mielestäni aiheellista. Joonas Valkonen (186cm), Ahti Oksanen (187cm), Jani Hakanpää (198cm), Ari Gröndahl (195cm), Aleksi Elorinne (195cm), Ville Lajunen (184cm), Kristian Näkyvä (184cm) ja miksei Kekäläisen keväällä liigajoukkueen kesäringistä nappaama Petteri Lindbohmikin (190cm). Kaikki edellämainitut puolustajat ihan muutaman vuoden sisään junioreissa isossa roolissa pelanneita. Hyökkääjäpuolella tilanne ei ole ihan vastaava, mutta isokokoisia pelaajia avainrooleihin ei ole juurikaan ollut tarjolla. Ei Bluesin tehtävä ole kasvattaa keskinkertaisista pelaajista mahdollisimman hyviä Mestiksen/Suomi-Sarjan pelaajia. Kyllä siellä hyvin nähdään jo vanhemmissa junnuissa kenellä todellista potentiaalia liigatasolle on. Kyllähän esim. Nättisen kanssa tehtiin paljon hommia, jotta hänestä saataisiin maksimaalinen hyöty liigajoukkueelle. Nuoremmissa ikäluokissa 95-syntynyt junnumaajoukkuepelaaja Eetu Koivistoinen on 188cm ja hänenkin kanssaan töitä tehdään paljon, jotta kehitys pystyttäisiin maksimoimaan.

Kapon väite siitä, että Kossila, Ikonen ja Aaltonen ovat liigatasolle liian pieniä on naurettava. Tottakai pieni koko asettaa omat rajoitteensa, mutta näillä kaikilla mainituilla pelaajilla on todella hyvät eväät liigatason pelaajiksi. Ikonen varmastikin on lahjakkain pelaaja, mitä espoolainen juniorityö on vähään aikaan tuottanut. Ehkä koko voi jopa yksinomaan Bluesin kannalta ajateltuna olla etu, sillä Barkovin kokoisena mutta muuten omat tekniset ominaisuutensa säilyttävänä Ikonen lähtisi NHL:ään heti varaustilaisuuden jälkeisenä syksynä.

Siitä tietenkin olen samaa mieltä, että olisihan se kiva jos Suomikin tuottaisi isokokoisia tähtipelaajia. Barkovista on hyvää vauhtia sellainen tulossa. Ongelma on toki tiedostettu Jääkiekkoliitossa, mutta mitään selvää selitystä tälle ei ilmeisestikään olla keksitty. Jos joku ratkaisun tähän keksii niin tehkää palvelus suomalaiselle kiekkoilulle ja kertokaa ehdotuksenne eteenpäin. Ratkaisu on varmasti nuoremmissa junnuissa. Ihan turha syyttää vanhimpia ikäluokkia siitä, ettei kehityksestä valitettavan usein liikaa jälkeenjääneitä isokokoisia peluuteta.
 
Viimeksi muokattu:

Toni85

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoolainen jääkiekko oikeissa käsissä
Jos kuluva kausi lasketaan mukaan (Granlund ja Saarinen) niin viimeisen kymmenen kauden aikana pistepörssin kärkikaksikossa olleista 20 nimestä kaksi on yli 185cm (Jori Lehterä, Tomas Kucharcik). Fakta on, että nämä granlundit, peltoset, kariyat, strakat, pärssiset, kivenmäet, eavesit, kellerit jne. pärjäävät liigatasolla erinomaisesti.

Näinhän se menee, mutta jos tarkastellaan maalipörssiä, tilanne on hieman erilainen. Viimeisen kymmenen kauden aikana maalipörssin top 2-tilastoista löytyy 5 suomalaista pelaajaa, jotka ovat tasan tai yli 185 cm pitkiä. Nimet Janne Lahti (kahdesti), Jussi Makkonen, Ilkka Pikkarainen, Tuomas Pihlman (jaettu kakkossija), Jani Rita lienevät tuttuja kaikille? Juhamatti Aaltonenkin pääsee lähelle 184cm pitkällä varrellaan. Ja jos lasketaan yksi kausi lisää, Vesa Viitakoskikin pääsee listalle mukaan.

Eiköhän tämä todista vaan sen, että SM-liigassa pärjää millaisella varrella tahansa, jos on tarpeeksi taitava. Se on ihan totta, että A-junnuissa taitoa on turha alkaa hiomaan lähestulkoon nollapisteestä, kyllä se pitää tehdä aiemmin. Ja isoin haaste on pelaajan oma asenne junnuaikoina. Jos homma ei kiinnosta tarpeeksi, kehitys jää puolitiehen. Onhan se selvä homma, että mitä isompi olet, sitä enemmän joudut hiomaan sekä luistelu- että mailatekniikkaa. Pienikokoisilla isoimmat haasteet ovat fyysisellä puolella, mutta ne ongelmat eivät ole yhtä näkyviä kuin tekniset. SM-liigassa pelaa ties kuinka monta fyysisesti heikkoa pienikokoista pelaajaa, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia pärjätä NHL-kaukalossa ilman isoa remonttia voimassa, massassa ja kestävyydessä. Mutta kuinka monta puukätistä jättiä liigasta löytyy?
 

tant gredulin

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Yksi asia, mikä on pistänyt silmään oikeastaan siitä lähtien kun Kiekko-Espoo vaihtui Bluesiksi, on ollut jatkuva uusiutumisen tarve. Tästä on jauhettu aiemminkin, mutta otetaan asia uudestaan esille. Bluesin pitää jatkuvasti uusia logo, peliasu, sisääntulomusiikki ja -teema, kausikortit, fanikatsomon sijainti, katsomoiden numerointi, ravintoloitsija, toimitusjohtaja jne. Kuinka paljon rahaa näihin kaikkiin turhiin muutoksiin on palanut? Kuka hitto ostaa kausikortin sen takia, että se on cd-rom muodossa? Kuka rupeaa Blues-faniksi sen takia, että joukkueella on "nuorekas" logo?

Sorry tämä sivustahuutelu, mutta voisiko tuo olla markkinointibudjetin pienuudesta johtuva kiertotie julkisuuteen? Kaikenlaisilla 'uudistuksilla' kuitenkin päästään joka kerran iltapulujen ja urheiluaviisien sivuille uutisstatuksella.
 

Kiekoton

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kiekko-Espoo, Україна
Uutiset / Espoo Blues

No nyt tulee ensimmäisiä oireita toiminnasta.

Blues.fi kirjoitti:
Edellytämme Sinulta vähintään kolmen vuoden kokemusta myynnin parista (B to C –myynti katsotaan eduksi), korkeaa työmoraalia, periksiantamatonta asennetta ja tuloshakuisuutta.

Tuo tummentamani kohta lämmittää erityisesti, samoin kuin se että paikat täytetään heti kun sopivat henkilöt löytyy.
 

trap

Jäsen
Hieno juttu.

Mutta pakko harmitella, ettei esim. tuota voitu tehdä kesän alussa. Pari ammattilaista kesäkuussa sisään ja aggressiivista myyntiä yrityksille&yksityisille, markkinointia, otteluohjelma paremmaksi ja lippujen hinnat vähän kohtuullisemmaksi niin väitän että yleisökeskiarvo voisi hyvinkin olla 5000.
 

scholl

Jäsen
17.5e jostain tiistain Ilves höntsistä on vain liikaa opiskelijan budjetille. 12,50e olisi mielestäni sopiva hinta yläkatsomoon ja opiskelija alennus vaikka 2e tuosta eli 10,50 lippu yläkatsomoon.

Miksi opiskelija-alennus olisi noin pieni? Bluesilla on Otaniemi siinä lähellä niin voisivat "lukita" opiskelijat joukkueen seuraajiksi jo opiskeluaikana ja sitten työelämäaikana ne samat ihmiset voisivat tuoda firmavieraita. Suomen Palloliitolla taitaa olla maaotteluihin jopa yli 60% alennuksia opiskelijoille. Sadan euron liput joihinkin katsomoihin opiskelijoille 35 euroa. Itse tekisin tuon niin, että se katsomo, minne eniten firmavieraita tulee (en tiedä onko se Espoossa A-katsomo), ei opiskelija-alennusta, mutta vastapäätä ja yläkatsomoon opiskelijoille -50%. Se olisi kilpailuetu silloin IFK:ta vastaan. 2 euroa ei ole mistään kotoisin.

Toisen ketjunhan mukaan 30-50 vuotiaat ovat tossun alla ja sukkuloivat lasten harrastuksissa, joten he eivät tule hallille kuitenkaan.
 

Powerplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Jokerit, NHL
Minusta tämä muualta muuttaminen ja "espoolaisuuden" puute on pelkkää paskanjauhamista. Toki Espoossa on paljon syntyperältään ulkopaikkakuntalaisia, mutta moni tällainen on espoolaistunut ja alkanut kannattamaan Bluesia. Minulle on ihan sama, koostuuko meidän yleisö syntyperältään espoolaisista, turkulaisista, porvoolaisista tai kotkalaisista jos he vain käyvät peleissä ja kannustavat seuraa edes lompakollaan.

Itseäni ihmetyttää täysin samat asiat, mutta eri tavalla. Olen käynyt syntymässä Stadissa vuonna -70 ja omat vanhempani ja isovanhempani ovat paljasjalkaisia Stadilaisia. Koko elämäni olen asunut Espoossa ja kaikki kaverini myös joista sitten myöhemmin monet jääkiekko ammattinaan ovat muuttaneet muualle. Itse en tunne montaakaan täältä jotka ovat muualta muuttaneet tänne.

Meillä kiekko oli aina ykkönen ja siihen asti pelattiin, kunnes ei enää kiekkoa näkynyt. Omat pennut eivät voisi kuvitella asuvansa muualla. Ongelma oli se, että ei ollut omaa kiekkoseuraa pääsarjassa ja se tarkoitti siis joko kannatetaan Hifkiä tai Jokereita ja meidän junnut sitten lähtivät pelaamaan jompaan kumpaan seuraan. Itsellä se oli Jokerit, koska siellä oli sukulaiset pelannut. Kun koko elämänsä on jossain asunut ja lopulta kaupungin oma joukkue pääsee liigaan, niin olihan se iso juttu. Omat penskat pelasivat kasvattaseurassa, kuten itsekin aikoinaan ja hallille matkaa kilometri, niin helppoa oli Bluesin kausikortti hankkia. Täällä on puhuttu siitä, että pitää odottaa yksi sukupolvi, että saadaan todellinen Blues-sukupolvi, mutta omat tenavat sanoivat, että omilla luokillaan Bluesin, Jokereiden ja Hifkin kannattajat menevät edelleen tasan. Tämä johtuu niistä vanhemmista joilla oli vain Jokerit ja Hifki.
 

scholl

Jäsen
Itseäni ihmetyttää täysin samat asiat, mutta eri tavalla. Olen käynyt syntymässä Stadissa vuonna -70 ja omat vanhempani ja isovanhempani ovat paljasjalkaisia Stadilaisia. Koko elämäni olen asunut Espoossa ja kaikki kaverini myös joista sitten myöhemmin monet jääkiekko ammattinaan ovat muuttaneet muualle. Itse en tunne montaakaan täältä jotka ovat muualta muuttaneet tänne.

Toisaalta Espoon väkiluku oli joku 150000 silloin, kun itse olin koulussa. Wikipedian mukaan se oli 250511 31.7.2011 eli onhan joku muuttanut sinne. Wikipedia kertoo myös, että 1950 väkiluku oli 22000. Monien meidän vanhemmat ovat sodan jälkeen syntyneitä ja kun seuran kannattaminen kuitenkin periytyy usein sukupolvelta toiselle niin ei tuossa 22000 tuhannen asukkaan 50-luvussa Espoossa nyt hirveästi niitä Blues-henkisiä faijoja voi olla.
 

Powerplay

Jäsen
Suosikkijoukkue
Blues, Jokerit, NHL
Toisaalta Espoon väkiluku oli joku 150000 silloin, kun itse olin koulussa. Wikipedian mukaan se oli 250511 31.7.2011 eli onhan joku muuttanut sinne. Wikipedia kertoo myös, että 1950 väkiluku oli 22000. Monien meidän vanhemmat ovat sodan jälkeen syntyneitä ja kun seuran kannattaminen kuitenkin periytyy usein sukupolvelta toiselle niin ei tuossa 22000 tuhannen asukkaan 50-luvussa Espoossa nyt hirveästi niitä Blues-henkisiä faijoja voi olla.

Näinhän se on. Kuten itsekin kirjoitin, niin Espoossa edelleen periytyy Jokeri- ja Hifkifanitus. Toisaalta onko tuokaan se tärkein pointti tämän hetken tilanteesta, koska olihan meillä kausia jolloin yleisömäärät olivat jotain ihan muuta.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös