Mikä elokuva koskettaa sinua?

[Juhaht]

Re: Koskettavin on...

Viestin lähetti Sparrow
Varsinkin kun minulle kerrottiin, että KAIKKI noista tuhansista sotureista olivat yksittäisiä näyttelijöitä, eivät tietokoneella monistettuja. Olenko kuullut potaskaa, vai vahvistaako joku tämän? Noh, tämän kohtauksen lisäksi koko leffa piti pihdeissään täydet kolme tuntia, vielä toisenkin katsomiskerran ajan.

Olet kuullut potaskaa, kompuutteria on käytetty ja paljon.


Lotrin eka osa oli upea leffa, kirjasta ei todennäköisesti elokuvana olisi parempaa versiota saanut, mutta silti elokuva häviää kirjalle n. 100-0.. Kannattaa lukea. Mutta täytyy sanoa, että tippa meinasi tulla ensimmäisellä katselukerralla linssiin, mutta ei tapahtumien takia, vaan maisemien. Kontu, Rivendell, Moria.... Nuo paikat oli niin uskomattoman upeasti tehty, ja juuri sellaisia kuin olin silloin vuosia sitten päässäni kuvitellut, kun ensimmäistä kertaa kirjaa luin. Tunne oli jotenkin sanoinkuvaamaton, enkä ole sitä koskaan ennen tai jälkeen elokuvassa kokenut. Toivottavasti ensi joulukuussa koen sen uudelleen.


Itseäni todella koskettaneita leffoja lienevät täälläkin mainitut Unelmien sielunmessu ja Moulin Rouge. Kummatkin eri syistä. Muitakin on valtavasti, eikä niitä tähän hätään mieleen tule. Jotkut leffat katsottuna sopivassa mielentilassa pääsevät aika tehokkaasti pään sisään, ja silloin se on menoa.

Schindlerin lista, erinomaisen koskettava ja hyvä elokuva, meni hiukan överiksi mielestäni juuri tuossa mainitussa sormuskohtauksessa. Koskettavimmillaan elokuva taisi olla sen punapukuisen pikkutytön kohtalon selvitessä. En muista, leffan näkemisestä on jo niin kauan aikaa.


Oliko muuten Mafiaveljissä se kohtaus jossa Joe Pescin esittämä gangsteri ja hänen veljensä joutuvat kaivamaan oman hautansa jonka jälkeen heidät tapetaan pesäpallomailalla? Vai onko kyseinen kohtaus Casinossa? Oli miten oli, tuo kohtaus menee meikäläisellä ytimiin saakka, juuri tuon veljesjutun takia.. Värisyttävän karmaisevaa.



Niinjuu, ettei unohdu. American beauty. Siinä on elokuva, jonka koko sanoma, juoni, loistavat näyttelijät, upeat musiikit, kaikki yhdistyy yhdeksi positiivisimmista leffakokemuksista koskaan. Varsinkin loppua kohden yhä enemmän elää päähenkilön kautta, ja viimeistään lopussa "elämän kulkiessa välähdyksinä ohitse" on suhteellisen paljon tunteet pinnassa.

 

[Sparrow]

Re: Re: Koskettavin on...

Viestin lähetti juhaht
Olet kuullut potaskaa, kompuutteria on käytetty ja paljon.

Ok, kiitos korjauksesta. Tämä paljastus nyt ei suuremmin elokuvan ja Peter Jacksonin arvostusta meikäläisen silmissä laske, sillä onhan tuollaisen taistelun toteuttaminen ILMAN tietokonetta vaikeaa, erittäin vaikeaa. Järkevämmältä tuo tuntuu...pitänee siis hirttää kaverini, joka moista infoa minulle lykkäsi (sen verran luotettava ystävä, että menin uskomaan, hiiteen ystävät ja luottamus heihin!:D).

Noh, The Fellowship of the Ring on joka tapauksessa erittäin upea, enkä myöskään minä ole leffateatterissa ennen moista fiilistä kokenut. Katsoin muuten suureksi edukseni sen, etten ole kirjaa vielä lukenut. Minulle on kerrottu ja uskon kyllä, että "tekstiversio" on paljon parempi, mutta toisaalta, nyt pystyin nauttimaan elokuvasta täysin siemauksin. Ei näes joka välissä pitänyt tarkkailla, mitä mistäkin oli jätetty pois. Yksi suuri puute taisi olla Tom Bombadilin puuttuminen? ;)

The Two Towers näyttää lupaavalta sekin: siitä näytettiin pieniä pätkiä, enkä usko, että pettyä tarvitsee. Joulu...joulu...joulu, tule jo!

 

[V-man]

Re: Re: Koskettavin on...

Viestin lähetti juhaht


Oliko muuten Mafiaveljissä se kohtaus jossa (TAPAHTUI VAIKKA MITÄ) ? Vai onko kyseinen kohtaus Casinossa? Oli miten oli, tuo kohtaus menee meikäläisellä ytimiin saakka, juuri tuon veljesjutun takia.. Värisyttävän karmaisevaa.

Casinossahan se.

ps. poistin SPOILERIN

 

[Milhouse Nixon]

Forrest Gump.

 

[Sistis]

Viestin lähetti Milhouse Nixon
Todelliset starat kuten tietysti Oliver Stone vakuuttavat katsojan täydellisesti hyvin pienenkin tv-ruudun kautta. Stonen valtti on jokaisesta toisesta ohjaajasta poiketen "totuus" ja rationaalisuus. Esim. Platoon on yksinkertaisesti täydellisen vakuuttava. Löytyykö maailmasta toista yhtä kovaa jätkää jonka elokuvista pystyy sanomaan samaa? No, makuasioista on turha tapella.

Stone on loistava ohjaaja. Toinen hänen loistava elokuvansa on Syntynyt 4. heinäkuuta. Mahtava leffa ja hyvin toteutettu. Vaikka itselläni puuttuu tuosta elokuvasta reilun puolen tunnin pätkä -johtuen ukkosen aiheuttamasta sähkökatkosta - on se siltikin yksi parhaista näkemistäni elokuvista.

 

[Aviator]

One ring to rule them all, One ring to find them, One ring to bring them all and in the darkness bind them... Siis kyllä ehdottomasti tähän päivään mennessä Taru Sormusten Herrasta... (Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring).

Evil Dead leffat on myös jääneet mieleen. Bruce Campbell "Ash" on loistava näyttelijä... se kohta Evil Dead II:ssa, kun Ashin käsi riivautui :), suosittelen!

Tietty myös Battlestar Galactica (Commander Adama sekä Apollo & Starbuck).

Fifth Element.

The Game on myös hiton hyvä leffa.

Tietysti myös Highlander, The Rock, Matrix, Misery, kaikki Star Warsit... onhan noita paljon mitkä on meikäläistä koskettaneet...!

edit: A Simple Plan myös listaan ehdottomasti!

 

[Hasse]

Itselläni...

... elokuvista eniten on koskettanu äskettäin näkemäni Crazy Beatiful, vaikka en kauniimman sukupuolen edustaja olekkaan, on elokuva kuin muutettua pätkää elämästäni.. paitsi, kuten mainitsin pääosassa on tyttö joka on perheessään jonkin asteinen ongelma/riidan alku.

Täydellinen hempeily leffa :)

 

[Cube]

Hieman taas tulee peesailtua muita, mutta koskettavimmat on tassa jo ehditty mainita.. Jonkinnakoisessa aakkosjarjestyksessahan nama taitaa olla, paitsi TTRL, joka on tosiaan elamaa suurempi elokuva. Sita on kylla nama kaikki muutkin.

- The Thin Red Line

- American Beauty

- American History X

- Seven

- The Shawshank Redemption

- The Virgin Suicides

kaikki ovat "valitettavasti" aika uutta kamaa, mutta nyt ei jaksa ajatella kovin pitkalle menneisyyteen. Ja kyllahan elokuvailmaisu onkin kehittynyt (ainakin mun mielesta) jonkun verran voimakkaammalle tasolle muutaman viime vuoden aikana.

Unelmien Sielumessu saattaisi olla myos listalla, ellei joku olisi !Jatkoajassa! mennyt paljastamaan sen loppukohtauksen ennen kuin olin ko. elokuvan nahnyt.

Moni leffa unohtui varmasti, mutta ei voi mitaan..

 

[Milhouse Nixon]

South Park - kohta, jossa Conan O´Brien huomaa pettäneensä rakkaansa, Terrencen ja Philipin. :)

 

[Ikävänkantaja]

The Fountain
Kaunein ja syvällisin koskaan näkemäni elokuva. Mestariteos.

Suuntaa-antava listaus:
Päin seinää
Rogue One: A Star Wars Story
Melanijan tie
Watchmen
V for Vendetta
Arrival
Mad Max: Fury Road
Pan's Labyrinth
The Homesman
The Dark Knight
The Matrix

 

[Walrus21]

- Hachi
- A beautiful Mind
- Tulikärpästen hauta
- Kaunis elämä

 

[El Gordo]

Auringonnousu, Sana, Ikiru, Seitsemän samuraita, Tulikärpästen hauta, Kunnian polut, Schindlerin lista.

Ja tietysti Galaxy Quest.

 

[Vintsukka]

Ensimmäisenä tuli mieleen A Monster Calls, ei varmaan mikään muu leffa ole saanut niin suuria tunteita minussa aikaan. Se toki vaikutti asiaan että leffa liippasi aika läheltä omaa vielä tuoreessa muistissa ollutta kokemusta. Yksi viime vuosien parhaita elokuvia, mutta en ole leffateatterin jälkeen pystynyt tuota vielä toistamiseen katsomaan. Ehkä joku kerta.

 

[RonSwanson]

Manchester by the sea. Elokuva saa aikuisen miehen itkemään ja varsinkin eräs tietty kohtaus poliisiasemalla. Casey Affleckin Oscar-palkinto oli enemmän kuin ansaittu.

 

[Giba]

https://fi.wikipedia.org/wiki/Hachiko_–_tarina_uskollisuudesta

 

[Loorz15]

Manchester by the sea. Elokuva saa aikuisen miehen itkemään ja varsinkin eräs tietty kohtaus poliisiasemalla. Casey Affleckin Oscar-palkinto oli enemmän kuin ansaittu.

Olin tulossa kirjoittamaan samaa! Mestariteos. Niin monta hienoa kohtausta.

 

[JypFabu]

Huomasinpa tämmöisen topikin.

Elokuvaa en niin ole harrastanut, vaikka aikoinaan elokuvakerhoissa (joo, ennen semmosia oli) olinkin vuodesta toiseen, koska näki tuhannesti parempia leffoja kun teatterissa. Yksi, ehkä eniten kolahtanut, oli ranskalaiselokuva kielletyt leikit . Se sattui lätisemään niin lujaa (no muusikonrentulle tietenkin), että Carolan ( diggaan sutena artistia) versiota en sisällön mitättömyyden vuoksi ole alkuperäisen kuultuani enää voinut kuunnella ilman vitutusta. Elokuvan myös toivoisin kaikkien "maahanmuuttokriitikoiden" katsovan kahteenkin kertaan. Ymmärryksen lamppu saattaisi syntyä, no ei pyydetä mahdottomia.

Toki muitakin rankkoja teattereissa koskaan näkymättömiä kohdalle on osunut: Dalton Trumbo oli myös elokuva, jonka jälkeen ei ollut sanoja. Kirjana tietenkin suosittelen, mutta Donald Sutherland jeesuksena oli kohtuullisen timantti roolisuoritus.

Aikoinaan näin myös järjettömän väkivaltaisen elokuvan (ei splatteria) samassa yhteydessä, nimeltään pukinsorkka, alkukielistä nimeä en valitettavasti tiedä. mutta tarina sijoittui jonnekin jugoslaviaan bulgariaan tms. jossa kohtauspiste historiassa on sama kuin suomessa isoviha tai pikkuviha ja eloonjäämisen ratkaisee se kuka taistelee parhaiten, niinpä leffa on tarina siitä, kuinka isä hakkaa tytärtään toistuvasti lähes hengiltä, odottaen, että joku päivä tytär oppii taistelemaan ja tappaa hänet. katsomisen arvoinen, vaikka ei amerikkalaistyyppisen väkivallan näyttämisperinteen vuoksi helppo katsoa.

Sotaelokuvista ehkä jollain tavoin puhuttelevin on ranskalainen "minä syytän". Elokuva on ensimmäisen maailmansodan veteraanien rahoittama ja hyväksymä kertomus siitä, mitä se sota oikeasti on. Ei senkään jälkeen vitsiä irronnut.

Edit. Heti pitää sitten korjata mahon vanhan pierun muistin aukkoja. Elokuva siis oli sotilaspoika by Dalton Trumbo. tuosta jotain infoa lisää ja suosittelen ainakin kaivamaan kirjastosta luettavaksi: Sotilaspoika (vuoden 1971 elokuva) – Wikipedia. Lupaan korjata, jos muukin horinointi muistuu vanhuksen lätinäksi, jotta kiinnostuneet pääsee oikean äärelle.

 

[SilentMan]

Lähiaikojen katsotuista on kolahtanut kovimmin Leo McCareyn Make Way for Tomorrow (1937) sekä tietysti sen japanilaisversio, Yasujiro Ozun Tokyo Monogatari (1953). Tavoittavat mielestäni jotain hyvin oleellista vanhempien ja lapsien suhteesta, ketään sen enempää syyttämättä.

 

[Kiekkokatsoja]

Porno koskettaa kirjaimellisesti. Ai niin, sehän onkin oma käsi.
No, jotkut komediat on ok.

 

[Buster]

Muutamia suosikkeja ja listasta saisi todella pitkän.

Japanilainen Departures, jossa sellisti vaimoineen muuttaa lapsuuden taloonsa ja muistot heräävät henkiin. Ensimmäinen elokuva, jonka katsomisen jälkeen olin täydellisesti hajalla useamman kymmenen minuuttia.

Hachiko - Tarina uskollisuudesta. Koira ilmestyy Richard Geren esittämän professorin ja perheen pään elämään. Yleensä vihaan eläimiin perustuvia elokuvia, mutta tässä koira oli pidetty koirana ja Richard Gere vetää vahvan pääroolin. Jälleen sai koota itseään jonkin aikaa.

La La Land, joka kertoo unelmista, epäonnistumisista ja kenties kohtalostakin. Viimeiseen vajaaseen puoleen tuntiin en meinannut nähdä enää edes ruutua, eikä se hirveän paljon paremmin sujunut kahdella seuraavallakaan katsomiskerralla.

Dokumentti Human, joka kertoo eri maailmankolkasta tulevien ihmisten tarinoiden kautta ihmisyydestä.

Cinema Paradiso, jossa elokuvantekijä muistelee lapsuuttaan ja rakastumistaan elokuviin. Elokuvan viimeistä kohtausta tuskin pystyn koskaan katsomaan kuivin silmin.

Mr. Nobody. Vanha mies muistelee elämäänsä ja jossittelee, mitä hänelle olisikaan voinut eri vaiheissa elämäänsä tapahtua, jos hän olisi valinnut tietyissä tilanteissa toisin.

Tulikärpästen hauta. Kertoo perheen ja sen kahden lapsen tarinan toisen maailmansodan Japanissa.

 

[raakku]

Itselle on jäänyt mieleen eräs hyvin vaikuttava japanilainen (?) mustavalkoelokuva. Elokuva kertoo pienestä köyhästä kylästä, jonka vanhukset viedään läheiselle vuorelle kuolemaan. Nimi on täydellisesti kateissa...

 

[Vellihousu]

Kukkoilijat (In Brugges) tulee ensimmäisenä mieleen.

 

[Tjapalala]

Leijonakuningas on kyllä koskettavimpia elokuvia mitä olen nähnyt. On avannut kyynelkanaviakin kun on katsonut sitä. Elokuvan olen nähnyt lapsena miljoona kertaa. Laitoin elokuvan pyörimään VHS:nä ja kun se oli katsottu kelattiin alkuun ja katsottiin uudestaan. Mielestäni yhä kaikkien aikojen parhaimpia elokuvia omasta mielestä. Myös koskettava. Lapsena ei edes ymmärtänyt kuinka paljon käsittelyä kävi elokuvasta kuolemasta ja muustakin.

 

[SilentMan]

Itselle on jäänyt mieleen eräs hyvin vaikuttava japanilainen (?) mustavalkoelokuva. Elokuva kertoo pienestä köyhästä kylästä, jonka vanhukset viedään läheiselle vuorelle kuolemaan. Nimi on täydellisesti kateissa...

Oletko varma mustavalkoisuudesta? Muilta osin The Ballad of Narayama sopisi kuvioon.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/The_Ballad_of_Narayama_(1958_film)

 

[UnenNukkuja]

Yksi imelyyden huippu: Rakkautta Vain - Love Actually.

Tuohon on paljon henkilökohtaisia syitäkin, miksi koskettaa, mutta luulen, että pätee vielä pitkään. Niin myötä kuin vastoinkäymisissä. Eron jälkeen tänä päivänä minun pitäisi vihata tuota, mutta onhan siinä jotain koskettavaa silti.

Toki hienoutta lisää suosikkikaupunkini Lontoo ja moni nimekäs näyttelijä.