Miesasiat

[Ted Raikas]

Itse olen aina ajatellut niin, että jos joku minut jättää, niin se tapahtuu vain kerran. Takaisin ei ole enää tulemista. Ei siksi, että pitäisin itseäni luuserina vaan siksi etten voisi luottaa enää siihen ihmiseen. .

Niinpä. Kyllähän sitä haikaili itsekin aikanaan toisen perään, vaikka tämä suht tylysti jättikin. Siinä vaiheessa tunteet riehuu vielä niin vahvoina. Vaikka kyseisest ihmisestä välitän edelleen paljon, niin jo pitkän aikaa en enää ole voinut realistisesti kuvitella, että takaisin yhteen olisi mahdollista. Jotkut näin tekevät ja oma valinta tietysti, itse vaan hieman kummastelen ja samalla myös epäilen koko homman toimivuutta. Joku ongelma tai ongelmat on erilleen ajanut ja vaikea uskoa, että eron ja takaisin yhteenpaluun välillä ne olisi korjautuneet. Ei ehkä heti pulpahda pintaan, mutta jossain ne pulmat muhii ja nousevat pintaan sopivalla hetkellä.

Ei muuta kuin uutta matoa koukkuun ja toivon mukaan tulee erilaista kalaa.

 

[girlzilla]

Itse olen aina ajatellut niin, että jos joku minut jättää, niin se tapahtuu vain kerran. Takaisin ei ole enää tulemista. Ei siksi, että pitäisin itseäni luuserina vaan siksi etten voisi luottaa enää siihen ihmiseen. Suhteen lopettaminen on aina sen verran vakava paikka, että oletan toisen osapuolen funtsineen asian loppuun asti ennen kuin sellaista lähtee tekemään.

Jep. Ja näin se tulee mullakin menemään tästä lähtien, tästä opittiin ja paljon. Sitä ei vaan tajunnu silloin aikasemmin.

 

[Sera]

Itse olen aina ajatellut niin, että jos joku minut jättää, niin se tapahtuu vain kerran. Takaisin ei ole enää tulemista. Ei siksi, että pitäisin itseäni luuserina vaan siksi etten voisi luottaa enää siihen ihmiseen. Suhteen lopettaminen on aina sen verran vakava paikka, että oletan toisen osapuolen funtsineen asian loppuun asti ennen kuin sellaista lähtee tekemään.

Allekirjoitan. Se paljon puhuttu "toisen mahdollisuuden antaminen" on täyttä harhaa, johon ei kenenkään pitäisi erehtyä, ei ottaa takaisin jättäjää, pettäjää tai ketään muutakaan itseäsi vahingoittanutta henkilöä. Melko munaton mies lienee tuo girlzillankin jättänyt, kun kehtaa näinkin pian alkaa marista ikäväänsä. Tietää varmasti mitä myllerrystä sellainen viestittely tuossa vaiheessa aiheuttaa jätetyn päässä, kun tunteita ja kaipausta on vielä jäljellä. Ei kannata noteerata mitenkään, kuten kaikki muutkin ovat kirjoitelleet.

 

[Ender00]

Nyt sitten tämä herra jättäjä lähettelee viestiä viestin perään kuinka kamala ikävä on ja blaa blaa blaa... Takas en ota se on ainaki varma.

Tilanteesi vaikuttaa siis identtiseltä jessien kanssa. Ja siihen pätenevät samat kommentit.

 

[solamnic76]

Sitoutumiskammoiset ovat selallaisia tyyppejä, jotka kyllä haluaisivat pitää sinut koko ajan ns. taskussa, mutta jotka kuitenkin koko ajan etsivät vihreämpää veraa.

Sitoutumiskammoinen siis haluaa sinua säännöllisesti, mutta muita mahdollisimman paljon siinä ohessa mahdollisuuksien mukaan.

Toivon kovasti Girlzilla, että pystyt vastustamaan helppoa yhteenpaluuta. Muutos on vaikeaa mutta joskus aivan välttämätön.

 

[girlzilla]

Jep te ootte kaikki ihan oikeassa. Nyt on vaan niin hiton vaikeeta ku tunteet on vielä niin sairaan vahvat.

Ja jos tietäisitte koko stoorin niin te olisitte vielä enemmän sitä mieltä et mun pitää irtautuu tosta äijästä.

 

[Ender00]

Sitoutumiskammoiset ovat selallaisia tyyppejä, jotka kyllä haluaisivat pitää sinut koko ajan ns. taskussa, mutta jotka kuitenkin koko ajan etsivät vihreämpää veraa.

Sitoutumiskammoinen siis haluaa sinua säännöllisesti, mutta muita mahdollisimman paljon siinä ohessa mahdollisuuksien mukaan.

Tunnustan.

 

[Iker]

Aletaax olee? Iskuyritys #1.

Paras tapa päästä yli on hankkia uusi.

Näin on, toinen tuore sinkku ilmoittautuu. Yksin on kurjaa, yhdessä tästä yli päästään. Kesä hellii mieltä ja kehoa ja tekemistä löytä vaikka millä mitalla.

Flirttaile. Luo suhteita miehiin, deittaile.

Lisää asiapuhetta. Muistaakseni girlzilla on joskus jossain ketjussa todennut, että lähtee mielellään tuopilliselle kenen tahansa jatkislaisen kanssa. Minä tarjoan.

Suomi on täynnä komeita miehiä, ei ne lopu kesken, aina löytyy uusia.

No, komeus on tyystin katsojan silmässä. Kysymys kuuluu, etsiikö ihminen sitä Beckham-komeaa namua kainaloonsa vai kokonaisvaltaisempaa Seppo Kääriäinen-komeaa tosiköntystä.

Nyt lenkille, kotiin palatessani onkin yv-kansio treffi-kandidaatteja täynnä. Kundit älkää vaivautuko.

 

[palle fontän]

Tunnistan ehkäpä itseäni hieman tuossa girlzillan tapauksessa tosin monen monta vuotta sitten. Kun olen omaa käytöstäni miettinyt, niin toinen jalka oli vakaasti parisuhteessa, toinen mietti että ei tämä koko elämää kestä ja kolmas halusi poikamieheksi.

Miehet, varsinkaan nuoret sellaiset, eivät ole mitään tunneälyn jättiläisiä. Itsekin on tullut loukattua ihmisiä ja vasta myöhemmin tajuttu oman käytöksen julmuus/tunteettomuus. Jos vielä asiasta keskustelette, niin kyselisin ainakin noiden kahden syyn perään. Jotkut miehet saattavat vaan olla liian nuoria vakiintumaan.

 

[Osmo Rapeli]

Girlzillan suosio on ainakin taattu jos ja kun hän päättää siirtyä eteenpäin ja uuteen aaltoon. Hänellä on pelkän Jatkoajan kautta valehtelematta kymmeniä ellei SATOJA faneja kirjoittajissa ja lukijoissa. Voi siis olla että jonkinmoinen suosio on taattu oikeassakin elämässä, tosin epäilen monella ujolla kiiltopallipojalla homman menevän rasvattomaksi maitoiluksi, kakan hiipimiseksi kalsariin sekä papattien paukutteluksi ja lentopallolimsojen luiskahtamiseksi väärään kurkkuun kyseisen kimalaisen edes vilkaistessa samaan suuntaan! You go girl...

EDIT:

Lisää asiapuhetta. Muistaakseni girlzilla on joskus jossain ketjussa todennut, että lähtee mielellään tuopilliselle kenen tahansa jatkislaisen kanssa. Minä tarjoan.

Kröhöm. Kiiltopallipojilla on näköjään myös huono muisti...

Miehet, varsinkaan nuoret sellaiset, eivät ole mitään tunneälyn jättiläisiä. Itsekin on tullut loukattua ihmisiä ja vasta myöhemmin tajuttu oman käytöksen julmuus/tunteettomuus. Jos vielä asiasta keskustelette, niin kyselisin ainakin noiden kahden syyn perään. Jotkut miehet saattavat vaan olla liian nuoria vakiintumaan.

Tunteiden epävarmuus nyt on normaalia mutta ero jättiläisen ja lilliputin välillä on sitten siinä mitä menee lupaamaan, joutuuko valehtelemaan.

 

[M10]

Girlzillan suosio on ainakin taattu jos ja kun hän päättää siirtyä eteenpäin ja uuteen aaltoon. Hänellä on pelkän Jatkoajan kautta valehtelematta kymmeniä ellei SATOJA faneja kirjoittajissa ja lukijoissa.

Niin kyllähän naisella on vientiä jopa vaarallisen paljon, kun se laitetaan päiväksi miesten vankilaan.

..tosin epäilen monella ujolla kiiltopallipojalla homman menevän rasvattomaksi maitoiluksi, kakan hiipimiseksi kalsariin sekä papattien paukutteluksi ja lentopallolimsojen luiskahtamiseksi väärään kurkkuun kyseisen kimalaisen edes vilkaistessa samaan suuntaan! You go girl...

Tai sitten ihan kebabin syömiseksi ;)

Kun olen omaa käytöstäni miettinyt, niin toinen jalka oli vakaasti parisuhteessa, toinen mietti että ei tämä koko elämää kestä ja kolmas halusi poikamieheksi.

Kaukosuhteessa eläneenä tämä kuulostaa pirun tutulta.

 

[dee_snyder]

Girlzillan suosio on ainakin taattu jos ja kun hän päättää siirtyä eteenpäin ja uuteen aaltoon. Hänellä on pelkän Jatkoajan kautta valehtelematta kymmeniä ellei SATOJA faneja kirjoittajissa ja lukijoissa.

Jatkoaika lienee samanlainen yhteisö kuin Suomen Puolustusvoimat, mitä vähemmän naisia paikalla, sitä kauniimmalle ne vähäiset yksilöt näyttävät.

 

[pikkukatti]

Miehet, varsinkaan nuoret sellaiset, eivät ole mitään tunneälyn jättiläisiä. Itsekin on tullut loukattua ihmisiä ja vasta myöhemmin tajuttu oman käytöksen julmuus/tunteettomuus. Jos vielä asiasta keskustelette, niin kyselisin ainakin noiden kahden syyn perään. Jotkut miehet saattavat vaan olla liian nuoria vakiintumaan.

Siksi minä nappasinkin tilaisuudesta vaarin. (ehehee..) Tai vanhassa vara parempi. Kai niitä nuorissakin miehissä löytyy niitä ei sitoutumiskammoisia. Usein niillä vaan on jo tyttöystävä. Jossain tapauksissa ymmärrän että annetaan toinen mahdollisuus, mutta nämä tilanteet on aika harvinaisia. Jos sen mahdollisuuden ryssii niin ei tosiaankaan enää kolmatta mahdollisuutta kannata antaa. Koska lähes varmasti tulee taas jätetyksi jossain vaiheessa. Omat miesasiat on ihan hyvällä tolalla. Se toinen osapuoli on tässä ehkä se innokkaampi ja enemmän mukana. Itse taas vielä aika rauhallisesti katselen tilannetta. Koska tässä on kuitenkin aika monta tekijää ja sitä on aiemmissa suhteissa saanut pettyä aika pahastikin. Mutta hauskaa tässä on ollut kaikinpuolin. Toivon mukaan hän ei odota liikoja. Koska en missään nimessä halua loukata häntä. Mukavampaa ja ystävällisempää miestä kun saa hakea. Itse kun on tosissaan tilanteessa ettei oikein tiedä mitä haluaa. Tai järki ja sydän ei oikein ole aina yhtä mieltä. Ehkä olisi tässä asiassa kuunneltava vaan sydäntään, eikä ainakaan välittää siitä mitä muut sanoo asiasta.

 

[Osmo Rapeli]

Tai sitten ihan kebabin syömiseksi ;)

Älä kierrä kebabveistä haavassa...vielä minä siihen törmään!

Siksi minä nappasinkin tilaisuudesta vaarin. (ehehee..) Tai vanhassa vara parempi. Kai niitä nuorissakin miehissä löytyy niitä ei sitoutumiskammoisia. Usein niillä vaan on jo tyttöystävä. Jossain tapauksissa ymmärrän että annetaan toinen mahdollisuus, mutta nämä tilanteet on aika harvinaisia.

Nuoremmilla sitoutumiskammo ei liity aina yksin muihin tyttöihin, vaan joskus myös elämäntilanteeseen muuten. Joskus tekee palveluksen siinä ettei syöksy heti yhteiseen asuntoon, tai ei pysty, jos on opiskelu- tai työasiat avoinna, kaukosuhteet ovat perseestä. Eli "mitä elämältään haluaa" ei ole yksistään "kenet haluaa", ja joskus myös "kenen sydäntä ei halua särkeä lupaamalla liikaa". Ei nuoren ihmisen ole pakko tietää mitä tekeen kahden vuoden päästä...

 

[girlzilla]

Jatkoaika lienee samanlainen yhteisö kuin Suomen Puolustusvoimat, mitä vähemmän naisia paikalla, sitä kauniimmalle ne vähäiset yksilöt näyttävät.

Äh, mä olen hyvännäköinen ihan kaikilla laskentatavoilla.

 

[pikkukatti]

Nuoremmilla sitoutumiskammo ei liity aina yksin muihin tyttöihin, vaan joskus myös elämäntilanteeseen muuten. Joskus tekee palveluksen siinä ettei syöksy heti yhteiseen asuntoon, tai ei pysty, jos on opiskelu- tai työasiat avoinna, kaukosuhteet ovat perseestä. Eli "mitä elämältään haluaa" ei ole yksistään "kenet haluaa", ja joskus myös "kenen sydäntä ei halua särkeä lupaamalla liikaa". Ei nuoren ihmisen ole pakko tietää mitä tekeen kahden vuoden päästä...

Totta, en minäkään ole koskaan pitänyt kiirettä sitoutumisen kanssa. En ole myöskään esittänyt sellaisia vaatimuksia seurustellessa. Jossain vaiheessa vaan toinen osapuoli ilmoittaa ettei haluakaan mitään vakavampaa. Eikä aina ole ollut kyseessä ne oman ikäiset pojanklopit, vaan mukaan on mahtunut 30v kavereitakin. Tämä nykyinen tuttavuus tietää kyllä taustani, ainakin sen ettei ole pidempiä juttuja takana. Tää välimatka on taas se ikävin juttu. Tosin mikään ei estä minua muuttamasta vaikka samaan kaupunkiin jos se jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi. Koska ei ole tällä hetkellä mitään syytä jäädä asumaan tälle nykyiselle paikkakunnalle. Mutta ei sitä tosiaan tiedä mitä tapahtuu. Hyvä jos tiedän missä olen ensi syksynä.

 

[girlzilla]

Golden Awe, sä oot ihana.

Te ootte kaikki kyllä ihanasti piristäny mua täällä. Kiitos. Ja kyllähän niitä ottajia löytyy, rima on vaan suht korkeella.

Tumpe on varmasti oikeassa siinä, että toinen perään saattaisi helpottaa. Mutta kuinka järkevää se on? Oon seurustellu 3 vuotta putkeen, mies vaan vaihtu lennossa vuosi sitten. Olen seurustellut siis siitä lähtien kun täytin 17. En ole täysi-ikäisyysaikanani ollut kertaakaan sinkkuna. Ja olen kuullut että siinäkin on omat puolensa joten taidan kokeilla sitä nyt pitkästä aikaa.

 

[SamSpade]

Siksi minä nappasinkin tilaisuudesta vaarin. (ehehee..) Tai vanhassa vara parempi. Kai niitä nuorissakin miehissä löytyy niitä ei sitoutumiskammoisia. Usein niillä vaan on jo tyttöystävä. Jossain tapauksissa ymmärrän että annetaan toinen mahdollisuus, mutta nämä tilanteet on aika harvinaisia. Jos sen mahdollisuuden ryssii niin ei tosiaankaan enää kolmatta mahdollisuutta kannata antaa. Koska lähes varmasti tulee taas jätetyksi jossain vaiheessa. Omat miesasiat on ihan hyvällä tolalla. Se toinen osapuoli on tässä ehkä se innokkaampi ja enemmän mukana. Itse taas vielä aika rauhallisesti katselen tilannetta. Koska tässä on kuitenkin aika monta tekijää ja sitä on aiemmissa suhteissa saanut pettyä aika pahastikin. Mutta hauskaa tässä on ollut kaikinpuolin. Toivon mukaan hän ei odota liikoja. Koska en missään nimessä halua loukata häntä. Mukavampaa ja ystävällisempää miestä kun saa hakea. Itse kun on tosissaan tilanteessa ettei oikein tiedä mitä haluaa. Tai järki ja sydän ei oikein ole aina yhtä mieltä. Ehkä olisi tässä asiassa kuunneltava vaan sydäntään, eikä ainakaan välittää siitä mitä muut sanoo asiasta.

Hehe. Juuri näin. Itselläni ikää on 36 vuotta ja näytän vielä ikäistäni nuoremmalle. Olen seurustellut samanikäisten että nuoremppien kanssa.
Viimeinen pidempi suhde (noin vuoden) oli minua 9 vuotta nuoremman naisen kanssa. Hän totesi vain jossain vaiheessa virnistellen, että nyt ymmärtää miksi hänen ikäisiään naisia näkee usein vähän vanhempien miesten kanssa. Päätelköön jokainen itse mitä tarkoitan.

 

[Creed Bratton]

Äh, mä olen hyvännäköinen ihan kaikilla laskentatavoilla.

Tuo on täysin totta. Kaikki valveutuneet osaavat käydä vakoilemassa galleriassa.

 

[palle fontän]

Tunteiden epävarmuus nyt on normaalia mutta ero jättiläisen ja lilliputin välillä on sitten siinä mitä menee lupaamaan, joutuuko valehtelemaan.

Uskoisin, että tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset lähinnä kiemurtelevat tilanteista ulos uskaltamatta rakentaa yhteistä tulevaisuutta, sillä täyttä halua sitoutua lopullisesti ei ole olemassa vaikkakin kumppani on mieleinen. Siinä vaiheessa kun aletaan lupaamaan omakotitaloa ja koiran kusettamista joka aamu ilman mitään varmuutta yhteisestä tulevaisuudesta, ollaan aika syvillä vesillä...

 

[Ted Raikas]

Tumpe on varmasti oikeassa siinä, että toinen perään saattaisi helpottaa. Mutta kuinka järkevää se on? Oon seurustellu 3 vuotta putkeen, mies vaan vaihtu lennossa vuosi sitten. Olen seurustellut siis siitä lähtien kun täytin 17. En ole täysi-ikäisyysaikanani ollut kertaakaan sinkkuna. Ja olen kuullut että siinäkin on omat puolensa joten taidan kokeilla sitä nyt pitkästä aikaa.

Joillekin sopii, joillekin ei. Jos minulta on päättynyt vahvaan rakkauteen perustuva suhde, niin millään en pysty nauttimaan jostakin toisesta ihmisestä. Been there, done that. Ei tullut hyvä fiilis. Onni niille, keitä sellainen todella lohduttaa.

Tuo ns. itsenäisen vaihteen löytäminen on kyllä mielestäni erittäinkin hyvä asia. Ei sitä sen varjolla kannata erinomaiselta vaikuttavaa ihmistä sivuuttaa ja siten sanoa ei parisuhteelle, mutta varmasti jokaiselle voi olla tervettä opetella se itsekseenoleilun vaihde, ilman suhteitten "riippakiveä", eli villiä ja vapaata elämää täysin omilla säännöillä. Kyllä se opettaa monenlaista ja varmasti voi olla vahvempi lähtemään suhteeseen, sitten kun sen aika on. Sitä on monta kokemusta rikkaampi ja tietää, että itsekseenkin on mukavaa, joten ei roiku liikaa toisessa ja osaa pitää paremmin oman päänsä.

Onnea valitsemallesi tielle! Maailma on avoin.

 

[M10]

Joillekin sopii, joillekin ei. Jos minulta on päättynyt vahvaan rakkauteen perustuva suhde, niin millään en pysty nauttimaan jostakin toisesta ihmisestä. Been there, done that. Ei tullut hyvä fiilis.

Ja loppupeleissä se uusi nainen/mies kärsii eniten, kun hyppää pitkän suhteen jälkeen uuteen seurusteluun ja ajatukset pyörivät vielä vanhassa suolassa/suolessa. Toki tätä ongelmaa ei ole, jos kaikki tunteet vanhaan häviävät sormien napsautuksella. Silloin ei ole kyllä kyseessä ollutkaan mikään suuri rakkaus.

 

[scholl]

Eli jos vaihtaa koko ajan lennossa kumppania niin erossa suru tulee pelkästään siitä, että joutuu olemaan yksikseen? Tuossa on riskinä se, että jos ihan harrastuksena seurustelee niin jatkossa ei välttämättä enää kelpaa kellekään, koska mies saattaa hakee tosissaan liikenteessä olevaa, eikä jokaisen kadunmiehen kanssa seurustelijaa. Siis kärjistetysti sanottuna. Niinpä voi olla paikallaan ajatella pysyttelevänsä ihan rohkeasti vain sinkkuna ja seurustella vain silloin kun näkee esim. kerran kymmenessä vuodessa jonkun oikeasti sopivan henkilön. Silloin ei tarvitse vuoden päästä erota.

 

[Wäinö#16]

Scholl puhuu täyttä asiaa. Itseäni ei voisi vähempää kiinnostaa naiset joiden tiedän olevan ns. seurustelevaa tyyppiä, eli pääasia että seurustellaan ei sillä niin väliä kenen kanssa. Sitten kun vielä käydään kaikkien kanssa sängyssä, niin johan on kasassa sellainen ongelmavyyhti, johon sekaantumista en voisi suositella. Tokihan samanlaisia miehiä on pilvin pimein. Seurustellaan jos oikeasti ihminen kolahtaa, muutoin sitten mieluiten yksin. Näin sen itsekin näen.

 

[Osmo Rapeli]

Golden Awe, sä oot ihana.

Call me baby 1-800-GOLD™

Te ootte kaikki kyllä ihanasti piristäny mua täällä. Kiitos. Ja kyllähän niitä ottajia löytyy, rima on vaan suht korkeella.
...
ja olen kuullut että siinäkin on omat puolensa joten taidan kokeilla sitä nyt pitkästä aikaa.

Koska viimeistään nyt on selkeää kuka on girlzillan virtuaalinen suosikkimies päätin antaa muillekin hiukan toivoa, uskoa ja siimaa, asettaudun siis, heti kun girlzilla tuntee että ajoitus on sopiva, vapaaehtoisesti juontamaan ja tuottamaan nettimaailman realitysarjan jossa kaikenmoiset Jatkoajan jannut sovittelevat tähden itsensä löytämää lasikenkää (/kumisaapasta/bootsia/superstaria) jalkaansa kaikenmoisten sopivien kysymysten, testien ja ihmis- sekä eläinkokeiden saattamana. Vai tunteeko joku SubTV:n tms. tuottajia? Voidaan me täältä oikeaankin televisioon mennä! Sekoitamme sopivasti elitismiä ja maaseutu-/mökkitestausta gloorian vastapainoksi. Ammuskelua, korkkareita, kimalletta ja vauhtia. Kerrankin jotain hyvää ohjelmaa televisioon!

Voi kyllä olla että lopussa päätähti karkaa hampaansa valkaisseen ja hopeiseen smokkiin pukeutuneen tuottajan kanssa Malibuun jättäen kilpailun voittajan keravalaiseen motelliin mäyräkoiran (aito) kanssa, mutta ei sillä ole merkitystä, viihteeseen kuuluvatkin pienet huijaukset siellä täällä. Eikä sitä tiedä vaikka mäyräkoiralta heruisi...

Päätelköön jokainen itse mitä tarkoitan.

Kolmenkympin jälkeen alkavat miesten markkinat ja yksi syy on ainakin se että vanhemmalla miehellä nyt ei vaan ole yleensä samanlaisia ongelmia kuin nuorilla pojilla. Raha-asiat paremmassa kunnossa, asuntoasiat ja tulevaisuudenvisiot selkeämpiä, eikä etenkään samanlaisia näyttämisen ja vouhotuksen tarpeita.

Kuukausi aikaa siis laittaa kaikki kuntoon...uuhuhuhuhuhuhuhuhu.

Uskoisin, että tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset lähinnä kiemurtelevat tilanteista ulos uskaltamatta rakentaa yhteistä tulevaisuutta, sillä täyttä halua sitoutua lopullisesti ei ole olemassa vaikkakin kumppani on mieleinen.

Jos välimatka on vaikka satoja kilometrejä niin yleensä pieni järjenkäyttö saa mennä tunteidenkin edelle. Tai, koulua ei kannata siksi jättää kesken tms. Tällaisia tapauksia tarkoitin.

Muutenkin se ettei ole varma ei ole aina jokin hirveän tuomittava asia, vaan se voi olla myös rehellisyyttä.