Re: Miehet on miehiä
Viestin lähetti MouseInTheHouse
Miksi osalle miehistä on niin vaikeaa uskoa että vastakkaista sukupuolta olevat voivat olla IHAN VAAN KAVEREITA, eikä se oma siippa ole jatkuvasti panemassa niiden kanssa selän takana.... Ei ymmärrä, ei.
Tähän tekee mieli pistää muutama kommentti siitä näkökulmasta, että olen itse aina ollut hyvä ystävystymään naisten kanssa - en ole kuitenkaan homo (vaikka homoudessa ei mitään paheksuttavaa olekaan.) Tätä kauttaa tulee tutustuttua naisten maailmaan ja vietettyä laatuaikaa heidän seurassaan ilman seurustelun mukanaan tuomia rasitteita - jää siinä toki ilman tiettyjä muitakin ilmiöitä, mutta kuinka merkittäviä ne oikeasti ovat ihmissuhteissa? Tunnistan itsessäni myös erakkomaisia piirteitä, enkä kaipaa jatkuvaa yhdessäoloa, jolloin tällainen epämääräinen ystävyys on sopinut myös itselleni.
Olen huomannut sekä omien kokemusten kautta että toisen käden lähteistä, että syystä tahi toisesta ihmiset kohtelevat seurustelukumppaneitaan huonommin kuin ystäviään. Ilmiö vain korostuu ajan kuluessa ja ensihuuman haihtuessa. Kun ystävyyssuhteessa ihminen hyväksytään sellaisena kuin hän aidosti on, seurustelu tuo liian usein mukanaan lisääntyvät vaatimukset. Tällöin kokemukseni mukaan päädytään helposti syyllistämään toinen hänen persoonallisten ominaisuuksiensa takia (tyyliin: "miksi sä aina?" ja "mikset sä koskaan?"). Ainakin itse koen tällaiset syytökset silloin perusteettomiksi, jos ne eivät suoraan liity vääriin tekoihin (kuten uskottomuus, väkivalta jne.), vaan tapakysymyksiin. Jos ei siedä sitä, että siippa katsoo Hoki Naitin joka sunnuntai, niin ei kannata valita lätkäfania kumppaniksi - näin esimerkin omaisesti. Ystävyyssuhteissa tällaiset arkiset eroavaisuudet eivät yleensä pääse muodostumaan ongelmaksi.
Sitten kuitenkin varoituksen sana... Koska parisuhteeseen liittyy niin paljon ongelmia aiheuttavia tekijöitä, saattaa helposti käydä niin että ystävyyssuhde toimii paremmin kuin parisuhde, eli ystävyyssuhteesta tulee "henkireikä" jotta jaksaa parisuhteessa. Tietenkin on totta, että toimivassa ihanteellisessa parisuhteessa riistiriitaa ystävyyssuhteiden ja parisuhteen välillä ei synny, mutta kun muistetaan, että suurin osa maailman parisuhteista päättyy eroon, saattaa ystävyyssuhde vastakkaiseen sukupuoleen olla omalta osaltaan laukaisevana tekijänä. Tilanne jossa parisuhteessa menee huonosti, mutta ystävyyssuhteella tosi hyvin, on henkireikä kolmion keskipisteessä olevalle ihmiselle, mutta varmasti raskasta parisuhteen sille osapuolelle, joka joutuu vierestä seuraamaan kuinka kumppanin ystävä muuttuu tälle läheisemmäksi ja läheisemmäksi. Mustasukkaisuuden tunteet ovat tällöin ymmärrettäviä - eivätkä läheskään aina täysin perusteettomia.
Eräänlaisena yhteenvetona sanoisin, että vastakkaista sukupuolta olevien ystävien (tarkoitan läheisiä ystäviä, en kaverin kavereita, työkavereita tai muita tuttuja) pitäminen vaatii ehdottomasti toimivan ja luottamuksellisen parisuhteen. Jos parisuhteessa ilmenee ongelmia, ystävyys voi muodostua rasitteeksi joka voi omalta osaltaan olla kaatamassa parisuhdetta. Tällöin saattaa joutua harkitsemaan kumpi ihminen on se, jonka kanssa haluaa viettää aikaa jatkossakin - eikä vastaus ole aina se oma kumppani...
