Mutta moni vaikean ja traumaattisenkin lapsuuden läpikäynyt on kuitenkin tuottava aikuinen ilman mitään kriisiapuja ja vastaavasti moni hyvän lapsuuden saanut on työkyvyttömyyseläkkeellä jo parikymppisenä.
Ei ole totta. Kun lapsi on syntynyt kotiin, jossa vanhemmat ovat älykkäitä ja koulutettuja, jossa lapsille osoitetaan rakkautta ja rajoja ja jossa lapsille annetaan aikaa, lapsesta kasvaa vain aniharvoin rikollinen. Lähes aina hänestä tulee myös yhteiskunnan tuottava jäsen.
Teini-ikään saattaa kuulua lieviä typeryyksiä hyvienkin perheiden lapsilla, mutta hyvin harvoin he ajautuvat rikolliselle uralle. Niin ikään hyvänkin perheen nuori voi oireilla mielenterveydeltään, mutta se harvoin johtaa pysyvään syrjäytymiseen. Kovan kilpailun aloilla kuten lääketieteellisessä opiskelee aina jokin määrä äärisuorittajia, jotka hajottavat itsensä suorittamiseen ja oireilevat eri tavoin (mm. syömishäiriöt), mutta harvoin he ajautuvat pysyvästi tuottavan yhteiskunnan ulkopuolelle.
Lasten tekemisen pitäisi olla luvanvaraista, koska tutkimusten mukaan jo pelkästään älykkyys on voimakkaasti syrjäytymiseltä suojaava tekijä. Lasten tekeminen pitäisi sallia ainoastaan korkeasti koulutetuille, kohtuullisen hyvätuloisille ja älykkäille aikuisille, niin valtava määrä yhteiskunnan ongelmista ratkeaisi.
On aivan turha kurittaa huonoille poluille ajautunutta, jos hänellä on kehno perimä ja huonot kasvuolosuhteet. Tällöin syyllinen hänen tilanteeseensa ei ole hän itse vaan hänen vanhempansa, jotka ovat lapsen tehneet, ja yhteiskunta, joka on sallinut vanhemmille lasten tekemisen.
Sosiaalisen vastuun vuoksi lasten tekeminen tulee kieltää ihmisiltä, jotka eivät pysty tarjoamaan jälkeläisilleen riittävän hyvää perimää ja sosiaalisesti ja psykologisesti ja materiaalisesti tukevia kasvuoloja. Nykymalli on moraaliton, koska siinä syrjäytynyt nuori on sijaiskärsijä.