Yhteiskunnallinen kehitys ei kieli tuollaisesta. Suuri määrä nuoria aikuisia työkyvyttömyyseläkkeellä.
Osui ja upposi.Olkku kirjoitti:
Varmaan voivat nuo uskonnolliset näkemykset haitata jos on lapsesta saakka ollut hihhulipiireissä mukana. Kerrottu kuinka homous on syntiä ja muuta sellaista. Varmaan valtaosa ihmisistä pystyy aikuisena kohtaamaan noita näkemyksiä helpommin, mutta lapsena niitä arpia luodaan, jotka aikuisena johtavat sille työkyvyttömyyseläkkeelle.
Olisi mielenkiintoista nähdä tilasto, paljonko esim. lestadiolaisista 20-35-vuotiaista on työkyvyttömyyseläkkeellä psyykkisistä syistä ja verrata sitä vaikkapa samanikäisiin Helsingissä asuviin.
Olen eri mieltä siitä, että kasvava määrä nuoria aikuisia työkyvyttömyyseläkkeellä olisi tervetullutta kehitystä. Vaikea uskoa, että elämä olisi kovempaa tämän päivän nuorille aikuisille kuin mitä se oli vastaavanikäisille ihmisille toisen maailmansodan tai sisällissodan jälkeen.Vellihousu kirjoitti:
En suoranaisesti ole eri mieltä kanssasi mistään, mutta lainaamaani kohtaan esimerkki. Omassa tuttavapiirissä on kolme alle 30-vuotiasta psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevaa, joilla on välittäviä ystäviä ja rakastavat vanhemmat. En millään usko, että heidän elämänsä olisi ollut niin traumaattista kuin sodan käyneillä ihmisillä. Uskon pikemminkin, että heiltä puuttuu oikeanlainen sisältö ja oikeanlaiset ihanteet elämästä. Siksi kaikki on vain harmaata, mitäänsanomatonta. Ihminen on vähän sellainen, että siinä on resursseja, joista ei itsekään ole tietoinen, jos niitä ei välistä pakota irti. Nyt ei tarvitse, kun elämä on tehty liian helpoksi.Imagined kirjoitti:
Näen myös huonot puolet valitettavan usein.
Onko sinun helppo uskoa, että suurten nälkävuosien nuoret aikuiset olisivat olleet samassa määrin työkyvyttömiä kuin ikätoverinsa 150 vuotta myöhemmin?
Minä ainakin näen, että suurin osa heistä ei olisi nykyisen työelämän vaatimuksiin kyennyt. On vähän eri homma olla työkykyinen siihen, että kerää risuja tai jemmaa jyviä kun käydä pitkäjänteisesti lukiot, yliopistot ja taistella pätkätöiden kautta vaikkapa tutkijan työpaikka. Toisaalta yhtä hyvin voisi sanoa, että ei noita voi verrata millään tavoin järkevästi.
Kiitos vaan. Säästän mieluummin sinulle.
Eräs esi-isoisistäni asui maaseudulla nälkävuosien aikaan. Kun hän oli teini-iässä vanhemmat kuolivat nälkään. Poika lähti Turkuun ja pääsi kauppiaan rengiksi. Sitten muurarin apupojaksi ja muurariksi. Vähän yli parikymppisenä hän kouluttautui rakennusmestariksi ja 1800-luvun lopulla oli perustamassa Turun rakennusmestarien yhdistystä. Yli 50 vuoden ajan hän rakennutti ympäri Varsinais-Suomea asuintaloja, kouluja, kartanoita ja VR:n rakennuksia. Äijä oli myös arvostettu maallikkosaarnaaja, jolta synnintekijät saivat kuulla kunniansa. Nyt kysymys: miksi hänen ikätoverinsa maaseudulla eivät tehneet samaa, vaan jäivät kyntämään kivisiä peltotilkkujaan, kun kaikilla on ilmeisesti sinun mielestäsi samat mahdollisuudet.
Ja mitä paremmin mielenterveysongelmia diagnosoidaan ja hoidetaan, sitä vähemmän tapahtuu henkirikoksia ja itsemurhia ja sitä parempaa on keskivertokansalaisen elämänlaatu.
Minä en ole ottanut kantaa kaisaliteetteihin, että mistä tuo korrelaation olemassaolo johtuu. Jossain vaiheessa uskottiin, että koulutustason kasvu vähentää uskonnollisuutta. Kehitys ei ollut ollenkaan niin nopeaa kuin tuolloin on uskottiin mutta vaikka lopputuloksena ei ole ollut zero-uslovaisia, niin jonkun sortin light-uskovaisia heistä on tullut. Uskotaan jollain tasolla mutta ilman että sillä olisi reaalimaailmaan mitään liittymäkohtaa vähän kuin Chicago Bullsin sympatiseeraus NBA:ssa. Aukkojen Jumalan tarve pienenee tiedon lisääntymisen myötä ja tiedon lisääntymisen myötä yhteiskunta kukoistaa. Toki demokratiakin on edellytys ollut vaikkei sitä sanottukaan erikseen.
En nyt ihan varma ole että miten tämä pitäisi tulkita ja miten tosissaan se on ylipäätään sanottu, mutta jos nyt ensiksi näytettäisiin todeksi, että lestadiolaisten parissa olisi vähemmän mielenterveyden ongelmia ennenkuin lähetään heistä oppia ottamaan. Uskontoon tosin kuuluu, että mielenterveyspalveluita ei sovi käyttää vaikka tarvekin olisi ja toisaalta sekin, että naiset ovat käytännössä poissa työelämästä hieman hankaloittaa tiladästollisen vertailun tekemistä.
seura.fi
Niin, käytännössä se, että meillä on avustuksilla eläviä niin pitkälle johtuu siitä, että tässä yhteiskuntamallissa marginaaleissa elävät eivät kuole kuin kärpäset. Yksi esimerkki tukien avulla koko elämänsä elävästä henkilöstä tulee olemaan tällä hetkkellä 11-vuotias autistinen poikani. 150 vuotta sitten hänet olisi sidottu karsinaan ja tauti ja yleinen kurjuus olisivat vieneet varmaan hyvin nuorena. Linnan kuvaama Lauriloiden mielenvikainen poika saattaisi oireidensa perusteella hyvinkin olla autisti - hyvin erilainen toki kuin tuo sohvalla iloisena ja nauravana youtubea katsova poika, joka on about onnellisin ihminen jonka tunnen, onneksi sai syntyä moderniin pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Vaikka ehkä tuotantoa alentaakin @Toejoen Veikko
Totta myös tämä - väkivaltarikollisuus on myös vähentynyt. Nykynuoriso - lööpeistä huolimatta - on paljon kunnollisempaa, vähemmän ryyppäävää ja rällästävää kuin vielä oma sukupolveni. Oikeastaan suurin piirtein kaikin mittarein tilanne on parempi kuin mitä se oli yhtenäiskulttuurin aikana. Mutta nykyään myös aikaa ja energiaa olla tyytymätön ja haikailla jonkun kuvitellun menneen kulta-ajan perään.
Jep, on toki lievittyneet, mutta silti monissa perheissä on tiukka meno jäljellä ja jos sanoudut irti uskosta niin vastaanotto nuorelle ihmiselle voi olla edelleen hyvin kylmä tai sitä jopa ei ehkä ole. Se on totta että vanhoillislestadiolaisuus on murroksessa - epäilen että se liittyy pitkälle myös siihen, ettei nettiä voitu kieltää. TV oli vielä mahdollista torjua, mutta nyt koko avara maailma tulvii netistä nuorten tietoisuuteen. Nyt voidaan yhä enemmän esim. pitää yksityisasiana lasten määrää (etenkin suuremmissa kaupungeissa). Veikkaan että jossain vaiheessa tämä tulee johtamaan joko liikkeen valtavirtaistumiseen tai sitten jakautumiseen lahkomaisen ja avaramman tulkinnan välillä. Suljettuna ja hierarkkisena yhteisönä se on joka tapauksessa alati altis väärinkäytöksille ja vallan korruptoivalle vaikutukselle. Saarnamiehet ovat pieni, itseään ylläpitävä yhteisö - jotenkin muistuttaa vähän katolista kirkkoa koko tuo maskuliininen vallanpito ja päteminen....
En nyt ihan varma ole että miten tämä pitäisi tulkita ja miten tosissaan se on ylipäätään sanottu, mutta jos nyt ensiksi näytettäisiin todeksi, että lestadiolaisten parissa olisi vähemmän mielenterveyden ongelmia ennenkuin lähetään heistä oppia ottamaan. Uskontoon tosin kuuluu, että mielenterveyspalveluita ei sovi käyttää vaikka tarvekin olisi ja toisaalta sekin, että naiset ovat käytännössä poissa työelämästä hieman hankaloittaa tiladästollisen vertailun tekemistä.
Seitsemän lasta ja kymmenen vuotta esikoislestadiolaisen miehen vaimona riitti Hannalle: Avioeron jälkeinen terapia vie vuosia.
Hanna Viitikka rakastui lestadiolaismieheen ja eli kymmenen vuotta tiukan uskonnollisessa yhteisössä. Kun terveys alkoi pettää, lestadiolaisuus sai jäädä.
Siksi pitäisi panostaa erityisesti ennalta ehkäisevään työhön. Mitä aikaisemmin ongelmat saadaan hoidettua, sitä vähemmän rahaa yhteiskunnalta kuluu. Se tietysti maksaa, mutta vielä enemmän maksaa, jos ongelmien annetaan liikaa kasvaa.