Mielenterveystyön toiminta Suomessa

[TF-79]

Ajattelinpa avata tällaisen ketjun, kun en selkeästi aiheeseen liittyvää ketjua löytänyt, ainakaan pikaisella etsinnällä.
Eli mikä mättää, miksi hoitoon pääsy kestää ja on vaikeaa? Miksi apua tarvitseva joutuu jonottamaan kauan? Miksi hoitoon itse tahtova usein lähetetään reseptin kanssa kotiin, vaikka kyseinen henkilö itse kokisi tarvitsevansa sairaalahoitoa?
Onko määrärahat liian pieniä, vai onko kyse välinpitämättömyydestä, vai mistä? kertoilkaapa muutkin ajatuksianne. Vai toimiiko mielenterveystyö sinusta hyvin ja ongelmitta?
Omasta mielestäni määrärahoja näihin pitäisi lisätä, yhtäkään toimipistettä ei saisi lakkauttaa, eikä yhtäkään virkaa jättää täyttämättä. Toki ennaltaehkäisevä mielenterveystyö on asia, jossa auttaa läheisten tuki, kuuntelu ja ystävällisyys, välittämistä tarvitaan. Raha ei ratkaise kaikkea, mutta iso osa valtion ja kuntien tuella näissä on.

 

[Repolainen]

Ainakin täällä Satakunnassa on tilanne se, että makaat yhden yön keskussairaalassa jos olet selvinpäin, muuten putkassa. Aamulla lähetetään molemmista paikoista kotiin vaikka olisi kuinka paha mieli. Onneksi ei ole vielä tuollainen reissu omalle kohdalle sattunut!

 

[Eino_Mies]

Ehkä tämän otsikon voisi yhdistää tähän ketjuun.

Tämä keskustelu taisi viimeksi nousta pinnalle sen Keravan tapauksen yhteydessä, jossa 19-vuotias nuorimies tappoin 14-vuotiaan tytön koripallokentällä. Perusteli ilmeisesti tekoaan sillä, että pääsi tällä tavalla varmuudella hoitoon.

 

[ms.qvist]

Seuraava voi olla hivenen kärjistystä mutta menkööt kun aihe on minuakin koskettava - eli vähäinekin objektiivisuus huitsin nevadaan.

Mielenterveysongelmista kärsineenä (ja kärsivänä) ja lukuisia kavereita sivusta seuranneena voin edelleenkin panna merkille asenteen mikä on vallalla. Ei kukaan sano henkilölle jolla on jalka poikki, että ryhdistädy ja ota itseäsi niskasta kiinni, tai syöpään sairastuneelle mennä heittämään jotain yhtä legendaarista läppää (no keuhkosyöpään sairastunut tupakoitsija voisikin ansaita jotain naljailua) mutta edelleenkin saa tavattoman usein kuulla mt-ongelmaisena kommentteja tyylii: Ryhdistäydy ja ota itseäsi niskasta kiinni. Ikävä kyllä kaikki eivät siihen pysty, vaikeasti masentuneena sitä on tavattoman vaikea ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni - se ei onnistu vaikka kuinka yrittäisi.

*****

Ja sitten hivenen asiapitoisempaa tekstiä.

Hoitojonot vaihtelevat todella paljon eripuolilla Suomea, samaten lääkäreiden ja hoitohenkilökunnan ammattitaito ja kyky kohdata potilas.

Muuttaessani Lappeenrantaan pääsin supportiiviseen terapiaan parin kuukauden jonottamisen jälkeen, mikä minun kohdalla oli inhimillisesti katsoen lyhyt aika koska suurta hätää ei ollut mutta entäpä jos olisin ollut akuuttipotilas? En tiedä kuinka nopeasti tuolloin olisin päässyt hoitoon? Viikko tai kaksi vai tuolloinkin pari kuukautta - mikä olisikin ollut jo aivan liian pitkä aika. Sairaala psyk.osastoineen on eräs vaihtoehto mutta täällä kapasiteetti alkaa olla täysin käytössä, ts. akuuttitapaukset viettävät usein osastolla päivän pari ja sitten ulos - pillereiden kanssa, poikkeuksiakin tietty on.

Se kuinka lääkärit kohtaavat potilaan vaihtelee todella paljon, yhtä paljon kuin kuinka työpaikalla kohdataan mt-ongelmainen työntekijä. Eräässä tapauksessa työterveyslääkäri kehotti minua ottamaan lopputilin sen sijaan, että olisi ohjannut eteenpäin tilanteessa jossa oma elämäni oli solmussa ja tarvitsin apua. Kyseisessä tilanteessa lopputilin ottaminen ei olisi auttanut, se ei olisi muuttanut perustilannetta miksikään - vaikea-asteinen masennus olisi jatkunut ja olisin ollut edelleen yhtäpaljon tyhjän päällä. Tämä tapahtui Vantaalla. Lopulta toinen lääkäri kirjoitti lähetteen eteenpäin ja jonotettuani aikani pääsin terapiaan - tosin erikoissairaanhoitajan pitämään mutta parempi sekin kuin ei yhtään mitään. Onneksi tapaamiset olivat säännöllisiä.

Minulle on kertynyt kokemuksia Lappeenrannasta, Vantaalta ja Keravalta. Lääkäreissä on eroja, pk-seudulla olen törmännyt lääkäreihin joiden kielitaito on täysin olematon - kerro siinä ongelmista kun erikoislääkäri ei ymmärrä käytännössä Suomea juurikaan. Turhauttavaa! Jonojenkin suhteen on todella suuria eroja, parhaimmillaan olen päässyt hoitoon siinä reilussa kuukaudessa - tämäkin tosin vaati omaa aktiivisuutta ja voimien äärimmilleen vientiä. Pahimmillaan olen ollut jonossa yli ½-vuotta - mikä on inhimillisesti katsoen aivan liian pitkä aika.

Eikä tilanne ole näinä vuosina muuttunut miksikään - jos ei sitten huonompaan suuntaan virkojen lakkautusten suhteen, hoitopaikkojen supistamisen suhteen, akuuttipotilaiden tilanteen heikkenemisen suhteen etc.

vlad.

 

[tahtookirjoittaa]

Mielenterveysongelmista kärsineenä (ja kärsivänä) ja lukuisia kavereita sivusta seuranneena voin edelleenkin panna merkille asenteen mikä on vallalla. Ei kukaan sano henkilölle jolla on jalka poikki, että ryhdistädy ja ota itseäsi niskasta kiinni, tai syöpään sairastuneelle mennä heittämään jotain yhtä legendaarista läppää (no keuhkosyöpään sairastunut tupakoitsija voisikin ansaita jotain naljailua) mutta edelleenkin saa tavattoman usein kuulla mt-ongelmaisena kommentteja tyylii: Ryhdistäydy ja ota itseäsi niskasta kiinni.

Tämä on itsellenikin valitettavasti tuttu tilanne. Kun olin kaikkein heikoimmassa hapessa, ei siinä paljon "Menehän nyt jo lenkillä käymään siitä" -kommentit auttaneet - päin vastoin, siitä omasta lenkillä käymättömyydestään otti vain lisää paineita, koska sivullisetkin siitä toistuvasti huomauttelivat. Sitten sitä vain ahdistui lisää ja toipuminen pitkittyi. Kyllä matka on vielä pitkä siihen, että masennus oikeasti ymmärretään sairaudeksi, joka aikuisten oikeasti vie toimintakyvyn, eikä se sängyn pohjalla lojuva ihmisraunio todellakaan kykene lähtemään sinne lenkille. Mutta tämä siis oma kokemukseni, en voi mennä muiden puolesta sanomaan, etteikö tuollainen "Ota itseäsi niskasta kiinni" -hoputtelu johonkin toiseen masennuspotilaaseen voisi tepsiäkin. En ole tarpeeksi paljoa vaihdellut kokemuksia muiden mt-potilaiden kanssa, jotta voisin heitellä muita kuin subjektiivisia näkemyksiä.

Leikin tuossa myös ajatuksella, että jos mielenterveysongelmat oikeasti ymmärrettäisiin sairauksiksi ja niiden ympäriltä aidosti poistuisi se hulluksi leimaamisen meininki, niin voisikohan sekin olla avain hoitopaikkajonojen lyhenemiseen? Nimittäin jos ihmiset uskaltaisivat rohkeammin kävellä sinne mielenterveystoimistoon jo ennen kuin tilanne pääsee niin pahaksi, että ollaan sen akuutin sairaalahoidon tms. tarpeessa, niin nykyresursseillakin voitaisiin pärjätä paremmin? Mene ja tiedä, mutta asennemuutoksen tarve on joka tapauksessa huutava, siitä ei tarvinne väitellä.

 

[ms.qvist]

Leikin tuossa myös ajatuksella, että jos mielenterveysongelmat oikeasti ymmärrettäisiin sairauksiksi ja niiden ympäriltä aidosti poistuisi se hulluksi leimaamisen meininki, niin voisikohan sekin olla avain hoitopaikkajonojen lyhenemiseen? Nimittäin jos ihmiset uskaltaisivat rohkeammin kävellä sinne mielenterveystoimistoon jo ennen kuin tilanne pääsee niin pahaksi, että ollaan sen akuutin sairaalahoidon tms. tarpeessa, niin nykyresursseillakin voitaisiin pärjätä paremmin? Mene ja tiedä, mutta asennemuutoksen tarve on joka tapauksessa huutava, siitä ei tarvinne väitellä.

Mahdollisesti näin voisi käydä, koska jos kynnys hoitoonhakeutumiselle olisi matalampi kuin nyt, seuraus olisi se, että potilaat eivät olisi niin vaikeissa ongelmissa hoitoon hakeutuessaan kuin nykyään, jolloin tilanne saattaisi todellakin olla se, että kunnissa ei jouduttaisi kamppailemaan resurssien äärirajoilla koska potilaat olisivat voinniltaan parempia eivätkä tuolloin kuluttaisi resursseja niin suunnattoman paljon.

Onhan se järkeenkäypääkin, että jos toisessa tapauksessa hakeutudaan hoitoon riittävän varhain ja saadaan intensiivinen hoito alkuun ja sen jälkeen säännöllinen terapia, paluu työelämään/opintoihin voi tapahtua huomattavasti nopeammin kuin tapauksessa jossa henkilö on kamppaillut ongelmien kanssa kenties vuosia koska ei ole kyennyt/uskaltanut hakeutua hoitoon - seurauksena on sitten se, että hoito on pidempään kestävää, mahdollisesti siihen liittyy sairaalajaksoja (eivät mitään halpoja) ja näinollen on resursseja enemmän kuluttavaa.

Ennaltaehkäisevä hoito on kuitenkin aina halvempaa kuin jälkien paikkaaminen - olipa kyse likimain vaivasta kuin vaivasta.

vlad.

 

[Morgoth]

Se mikä nyt yleensäkin vaivaa julkista terveydenhoitoa...? Siihen vielä asennevamma mikä yleensäkin liittyy mt-sairauksiin?

 

[Toejoen Veikko]

Mitä heikommaksi on käynyt kristinuskon asema Suomessa, sitä suurempi määrä väestöstä kärsii mielenterveysongelmista tai on psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeellä ennen kuin työura on päässyt edes käyntiin.

 

[Barnes]

Mitä heikommaksi on käynyt kristinuskon asema Suomessa, sitä suurempi määrä väestöstä kärsii mielenterveysongelmista tai on psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeellä ennen kuin työura on päässyt edes käyntiin.

Tämä kuulostaa samalta kuin jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia. Voi toki pitää paikkansa osittain, kun kovemman luokan kristityt ovat vähentyneet ja nuorissa ei ole samalla tavalla herran pelkoa. Kynnys puhua laskee.

 

[Toejoen Veikko]

Tämä kuulostaa samalta kuin jäätelönsyönti lisää hukkumiskuolemia. Voi toki pitää paikkansa osittain, kun kovemman luokan kristityt ovat vähentyneet ja nuorissa ei ole samalla tavalla herran pelkoa. Kynnys puhua laskee.

Sosialismi on raivannut kristinuskon tieltään ja sosialismiin syntyneet ja kasvaneet ovat tottuneet saamaan kaiken vastikkeetta ja ilman minkäänlaisen kiitollisuuden tunnetta. Asioista on tullut itsestäänselvyksiä ja sosialistiset poliitikot markkinoivat heille kaunaa ja kateutta.

 

[Ollakseni]

Mitä heikommaksi on käynyt kristinuskon asema Suomessa, sitä suurempi määrä väestöstä kärsii mielenterveysongelmista tai on psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeellä ennen kuin työura on päässyt edes käyntiin.

Niin ennen ihmiset tappoivat itsensä tai ryhtyivät kylähulluiksi kun pää ei enää kestänyt. Tai vedettiin pää täyteen ja ajettiin vaimo ja lapset lumihankeen. Onhan siinä vähän eroa, että onko hoitoon edes mahdollista päästä ja millaista hoito on.

 

[Barnes]

Sosialismi on raivannut kristinuskon tieltään ja sosialismiin syntyneet ja kasvaneet ovat tottuneet saamaan kaiken vastikkeetta ja ilman minkäänlaisen kiitollisuuden tunnetta. Asioista on tullut itsestäänselvyksiä ja sosialistiset poliitikot markkinoivat heille kaunaa ja kateutta.

Suomi nyt ei taida sosialistinen maa olla, vaikka talouspolitiikassa virheitä on tehtykin.

Tämä kiittämättömien sukupolvi on vähän outo juttu. Hyvin usein sitä mantraa nähdäkseni toistaa kaksi ryhmää: 1) hartaat uskovaiset kun heidän sanomansa ei pure 2) varsinkin maalla asuvat ikäihmiset, jotka ovat vittuuntuneita koska nuoret eivät halua asua Kihniössä ja maksaa heidän palvelujaan. Väkisinkin tulee sellainen tunne, että tässä ajatuksena ei ole niinkään ihmisten kehittyminen huonompaan suuntaan, vaan se, että yksilö saakin itse päättää elämänsä suuntaa. Mikä ei luonnollisesti käy.

Vasurit kyllä osaavat kateuden lietsonnan, mutta yhtään huonommaksi ei jää otsikon herran puolue. Ei PS:llä muuta asetta olekaan kuin kateuden ja kaunan viljely.

 

[Valapatto]

Mitä heikommaksi on käynyt kristinuskon asema Suomessa, sitä suurempi määrä väestöstä kärsii mielenterveysongelmista tai on psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeellä ennen kuin työura on päässyt edes käyntiin.

Alalla työskentelevänä tämmöisen lukeminen lähinnä oksettaa. Enemmän tämän kaltaiset näkemykset niitä mielenterveysongelmia ihmisille aiheuttaa.

 

[koukku]

Suomi nyt ei taida sosialistinen maa olla, vaikka talouspolitiikassa virheitä on tehtykin.

Tämä kiittämättömien sukupolvi on vähän outo juttu. Hyvin usein sitä mantraa nähdäkseni toistaa kaksi ryhmää: 1) hartaat uskovaiset kun heidän sanomansa ei pure 2) varsinkin maalla asuvat ikäihmiset, jotka ovat vittuuntuneita koska nuoret eivät halua asua Kihniössä ja maksaa heidän palvelujaan. Väkisinkin tulee sellainen tunne, että tässä ajatuksena ei ole niinkään ihmisten kehittyminen huonompaan suuntaan, vaan se, että yksilö saakin itse päättää elämänsä suuntaa. Mikä ei luonnollisesti käy.

Vasurit kyllä osaavat kateuden lietsonnan, mutta yhtään huonommaksi ei jää otsikon herran puolue. Ei PS:llä muuta asetta olekaan kuin kateuden ja kaunan viljely.

Opettajana olen kyllä huomannut muutoksen esim. oman sukupolveni nuoriin. Kaikki mulle heti nyt -ajattelu on ihan totta osalla nuorista ja vastuu omasta suoriutumisesta sälytetään helposti muiden harteille (opettajan vika, jos arvosana ei olekaan kiitettävä). Tässä katse kääntyy myös vanhempiin, onneksi suurin osa on edelleenkin järkiporukkaa.

 

[Erkka Lapanen]

Mitä heikommaksi on käynyt kristinuskon asema Suomessa, sitä suurempi määrä väestöstä kärsii mielenterveysongelmista tai on psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeellä ennen kuin työura on päässyt edes käyntiin.

Tällaiset viestit toimivat hyvänä muistutuksena siitä kuinka erinomaista on se, ettei tietoa jaeta enää kirkossa vaan kouluissa.

 

[Ollakseni]

Opettajana olen kyllä huomannut muutoksen esim. oman sukupolveni nuoriin. Kaikki mulle heti nyt -ajattelu on ihan totta osalla nuorista ja vastuu omasta suoriutumisesta sälytetään helposti muiden harteille (opettajan vika, jos arvosana ei olekaan kiitettävä). Tässä katse kääntyy myös vanhempiin, onneksi suurin osa on edelleenkin järkiporukkaa.

Jos lapset eivät osaa käyttäytyä niin onko vika lapsen persoonassa vai siinä, että hänen vanhempansa eivät ole oppineet sanomaan ei? Jos ei ole totuttu epäonnistumisiin tai vanhemmat eivät ymmärrä että pikku Marko-Anneli voi epäonnistua koska on tyhmä tai ei osaa niin kyse on vanhemmista.

 

[dana77]

Eipä Neuvostoliitto, Kiina tai Pohjois-Korea mitään onneloita olleet vaikka ateistisia ja maallistuneita olivatkin. Toki paljon korvattiin uskontoa henkilökulteilla ja uskomisella vallankumoukseen.

En ole pohjois-koreassa koskaan käynyt, mutta varsinkin kiinassa uskonnolla on paljon isompi rooli kuin pohjois-maissa ja vaikka Neuvostoliitossa se oli julkisesti lakaistu piiloon eikä sitä tilastoitu, niin kyllähän ortodoksisen kirkon nykyinen asema ja suosio kertovat miten se on piilossa koko ajan ollut isossa roolissa.

 

[Toejoen Veikko]

Alalla työskentelevänä tämmöisen lukeminen lähinnä oksettaa. Enemmän tämän kaltaiset näkemykset niitä mielenterveysongelmia ihmisille aiheuttaa.

On oltava heikko mieli, jos se keikahtaa terveestä sairaaksi toisten näkemyksien vuoksi.
Tuttava tai tuttavantuttava piirissä on tuollaisia mt-syistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevia alle kolmekymmentävuotiaita, joilla kyllä riittää kykyä vuokrata kaupungin vuokra-asuntoa pimeästi eteenpäin, nostaa samanaikaisesti asumistukia ja asua jossain muussa osoitteessa poikaystävän kanssa.
Ja kuulemma Suomi vieläpä paska maa ja paska yhteiskunta tuollaisille, jotka ovat koko elämänsä eläneet toisten piikkiin.

 

[Valapatto]

On oltava heikko mieli, jos se keikahtaa terveestä sairaaksi toisten näkemyksien vuoksi.

Niinpä. Ihan vaikka lasten vika jos vanhempiensa mielipiteet vaikuttavat.

 

[Toejoen Veikko]

Suomi nyt ei taida sosialistinen maa olla, vaikka talouspolitiikassa virheitä on tehtykin.

Tämä kiittämättömien sukupolvi on vähän outo juttu.

Suomi on isoksi osaksi sosialistinen maa, koska täällä enemmistö elää "julkisista" varoista.
Näen asian eri tavoin, eikä se ole ikäsidonnaista, joskin nuorempien kohdalla yllttävän yleistä. Tämän näkee erityisesti silloin, kun tulonsiirtoja ollaan vähentämässä.

 

[dana77]

On oltava heikko mieli, jos se keikahtaa terveestä sairaaksi toisten näkemyksien vuoksi.

Mutta se ei heikkoutta että mielenterveys riippuu uskonnosta?

Toisaalta niinkuin elokuvassa unsung Heroesissa todetaan:
Sid Lidz:
Religion is a crutch. Only cripples need crutches.
Arthur Lidz:
A crutch isn't bad if you need it, Sidney.

 

[Toejoen Veikko]

Niinpä. Ihan vaikka lasten vika jos vanhempiensa mielipiteet vaikuttavat.

Kuka lapsi on työkyvyttömyyseläkkellä?

 

[Toejoen Veikko]

Mutta se ei heikkoutta että mielenterveys riippuu uskonnosta?

On, jos se riippuu uskonnosta.

 

[Olkku]

Kuka lapsi on työkyvyttömyyseläkkellä?

Hagertin ja Blomruusin?

 

[RexHex]

Kuka lapsi on työkyvyttömyyseläkkellä?

Kaikki ovat joidenkin lapsia.