Metallica-keskustelu

  • 705 267
  • 3 722

Bob Rambo

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät, AC Oulu
Ensi alkuun on todettava, että onhan tämä nyt parempi levy kuin St. Anger, joka on verrattavissa lähinnä siihen tuotteseen, jota itse ulostan sunnuntaiaamuisin posliinipönttöön. Se ei kuitenkaan tee tästä levystä mitään klassikkokamaa ja ihmetyttää kovasti, miten joku voi vakavalla naamalla sanoa tämän olevan Metallican kärkipään tuotoksia. Mielipiteensä kaikilla toki. Fanboyt hyökännevät nyt kimppuuni.

Viisi kertaa olen levyn nyt läpi kuunnellut ihan vain sen takia, että mahdollisuus täytyy toki Metallicalle aina antaa. Kohta raja kuitenkin tulee vastaan, jos ei pikku hiljaa ala aueta.
 

Mike

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit, KäPa, NUFC
Nyt on tullut levy pyöriteltyä läpi jo useampaan otteeseen, ja ei siitä edes pessimisti ei pety -asenteella pääse mihinkään, että bändi on mennyt tekemään levyn jollaista en heiltä uskaltanut toivoa enää edes villeimmissä kuvitelmissani.
Tämä on se sama yhtye, jonka Kill 'Em Alliin tuli aikanaan rakastuttua, ja jonka 80-luvun mestariteoksilla on ollut varmasti yksittäisistä bändeistä selkeästi suurin vaikutus omiin musiikkimieltymyksiini. Metallica on taas metallia.


Biisi biisiltä:

That Was Jus Your Life

- Jo intro tuo kylmät väreet selkäpiihin ja suupielet kääntyy väkisinkin hymyyn.
Biisi on niin vanhan Metallican henkistä, että koko kuusiminuuttinen ja risat menee ääneen nauraessa. Koukuttavaa riffiä toisen perään, James kuulostaa todella hyvältä ja kertosäe on silkkaa ylivoimaa.

The End Of Line

- Edellisen biisin hengessä jatketaan, vaikka välillä tehdään pikku mutka 90-luvullakin. Laulumelodioista tulee väkisinkin paikkapaikoin mieleen Creeping Death

Broken, Beat & Scarred

- Biisi on alkanut salakavalasti kohota yhdeksi ehdottomasti suosikeistani. Keskitempoinen jyrä, joka muuttuu biisin puolivälissä kaiken alleen lakaisevaksi puskutraktoriksi. Hienot lauluosuudet ja hyvä kertsi.

The Day That Never Comes

- Eka sinkkulohkaisu ja eka rauhallisempi biisi alun kaahaamisen perään. 4-minuuttia Metallican perinteisen kaunista ranteet auki balladointia ja loppu hyvin svengaavaa riffi-ilotulitusta. Sopii erittäin hyvin noiden kolmen ensimmäisen perään.

All Nightmare Long

- Vittu! Jos levyn ensimmäinen kuusiminuuttinen meni ääneen nauraessa, niin nyt tulee paskatkin housuun. Luck.. Runs.. Out..
Biisistä tulee seinävarmasti yksi keikkojen ehdottomista kohokohdista, vaikka kaikki vittumarkot ovatkin sitä mieltä, että Larsin tuplabasarit ovat aina päin persettä. MAHTAVAA!!

Cyanide

- En digannut alkuun, mutta biisi on jostain syystä alkanut soimaan päässä. Koukuttava pääriffi, nätisti jytisevä kertsi ja kivaa välikaaosta.
Miinusta tulee Trujillon yhdestä aika ärsyttävästä bassokuviosta, jonka voisi heittää introa lukuunottamatta hiuksista sinne yhteen mestaan, koska se osittain latistaa muuten ihan hyvän biisin.

The Unforgiven III

- Hieno teos. Alun piano-osuus tosi makea ja kaunis on sävellys kaikin puolin. Tykkään.

The Judas Kiss

- Ja takaisin raiteille. Jossain ennakkoarviossa levystä sanottiin, että And Justice For All meets Black album. Tää kyseinen biisi on mielestäni hengeltään ainoa johon tuo luonnehdinta jollain tapaa sopii. Hyvä meininki.

Suicide & Redemption

- Perinteinen Metallica -instrumentaali. Tähän olisin kaivannut kunnon apinanraivoa johonkin väliin, mutta enemmän fiilistelyhengessä mennään koko biisi läpi.

My Apocalypse

- Perus thrash-metal ralli, joka toimii aina kuin junan vessa. Ei mitään enempää, ei mitään vähempää. Hyvä ja simppeli lopetus mahtavalle levylle.


Summa summarum:

Death Magnetic on ylivoimaisesti parasta Metallicaa 80-luvun jälkeen, ja siinä on monta sellaista biisiä, joka tulee ottamaan paikkansa livesetistä vanhojen klassikoiden rinnalla.
 

Padis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ässät
Anteeksi..

..että saatoin epäillä, että Lars on huono rumpali. On äijät tehneet aivan loistavan levyn! En nyt jaksa tarkemmin biisejä analysoida. Pakko-ostos kuitenkin. Menee minun mielestäni top-2 Metallica. (Mast..)
 

fewe0

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Senators
Ei pöllömpi tämä uusi levy, näin kerran läpi kuunneltuna..

Hyvää duunia vääntävät
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Arvosteltaessa musiikkia sillä ei liene mitään merkitystä vaikka Metallican uusin olisi tehty tietokoneilla nykyisen kaltaiseksi eikä ihmiskäsi olisi koskenut ainoaankaan "aitoon" instrumenttiin. Kukatietää vaika Tanskan Lassi olisikin pakertanut tuplabasarinsa kuntoon softalla. Samaan kastiin kuuluu rokkareiden haalima myytti "itse tehdystä" musiikista, ikäänkuin bändin ulkopuolisen säveltäjän tekemä biisi muuttuisi siitä huonommaksi. Joku nyt vaan voi olla helvetin taitava säveltäjä vaikkei kummempi soittaja olisikaan.
 

Knower

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit+Petteri Nummelin
Kolmen kuuntelun jälkeen, vitun hyvä levy. Melkein itketti ensimmäisen kerran jälkeen.

We die hard.
 

Shawshank

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers & Tampereen Ilves
En ole kaikkia biisejä halunnut vielä kuunnella ja panttaankin suurimman osan perjantaille ja nautiskelen kaikki yhdessä rytäyksessä kun Death In A Coffin boxi ilmestyy talouteen.

... Mutta täytyy sanoa että kappale All Nightmare Long teki semmosen vaikutuksen ettei mitään järkeä. Ihan järkyttävän tiukka ralli, joka repii pään irti joka ikinen kerta. Aivan jäätävä biisi.
 

Mustis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kuopion Palloseura, Kalevan Pallo
En ole kaikkia biisejä halunnut vielä kuunnella ja panttaan suurimman osan perjantaille, kun Death In A Coffin boxi ilmestyy talouteen.

... Mutta täytyy sanoa että kappale All Nightmare Long teki semmosen vaikutuksen ettei mitään järkeä. Ihan järkyttävän tiukka ralli, joka repii pään irti joka ikinen kerta. Aivan jäätävä biisi.

En halua pilata odotuksen iloasi, mutta kaikki noi boxit myöhästyy ja tulee tilanneille vasta 24.9
 

Shawshank

Jäsen
Suosikkijoukkue
New York Rangers & Tampereen Ilves
En halua pilata odotuksen iloasi, mutta kaikki noi boxit myöhästyy ja tulee tilanneille vasta 24.9
No sitten tarvii taistella ja kärvistellä sinne. Näillä parillakin maistiaisella menee (toivottavasti) mukavasti sinne. Olen täpinöissä.
 

Tumpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lipö ty.
Oon löytänyt parista biisistä viittauksia St. Angeriinkin, All Nightmare Longin parista kohtaa tulee mieleen Invisible Kid. Eikä ihme että tulee, molemmilla levyillä tuntuu olevan tämmöisen nyky-Metallican mun makuun turhan "iloisen" kuuloinen musa. Yksi suuri osa raskaan musan määritelmästä on ainakin mun mielestä se että se kuulostaa synkältä ja melankoliselle.

Muutenkin viitteitä löytyy lähes jokaiseen Metallican albumiin, kyseessähän voisi olla greatest hits -albumi, paitti että biisit on uusia. Se tekee tästä levystä kyllä vieläkin hienomman. Judas Kissiltä löytyy viitteitä justiceen ja Load/Reloadiin. Itse asiassa Judas Kissin kohta joka alkaa 6:20 on kuin suoraan Attituden väliosasta: http://www.youtube.com/watch?v=ZATHFikznlw (4:04). Myös jotain Black Sabbath-fiilistä tolta juudaan suudelmaltakin sain. Edelleen oottelen levyn julkkaria että voi kuunnella levyn alusta loppuun kokonaan.
 

valas

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Argh. Tarkoitus oli kuunnella youtubesta The day that never comes biisi. En päässyt kolmea ja puolta minuuttia pidemmälle, niin karmeaa kuunneltavaa on Ulrichin kannujen paukuttelu. Se on jotain ihan käsittämätöntä. Äijä on kuitenkin takonut koko elämänsä rumpuja ja tuo soitto kuulostaa joltain yläasteen tarkkislaisten musiikintunnilta.

Mitä se fillittely siellä oli? Ja se komppi heti alkuun, se oli jotain ihan hirveää, Ja ne soundit, ei ei ei ei. En tiedä tokenenko tästä enää.

Joo, kyllä se on ihan sysipaska rumpali.
 

Andrei

Jäsen
Suosikkijoukkue
JYP
Argh. Tarkoitus oli kuunnella youtubesta The day that never comes biisi. En päässyt kahta ja puolta minuuttia pidemmälle, niin karmeaa kuunneltavaa on Ulrichin kannujen paukuttelu. Se on jotain ihan käsittämätöntä. Äijä on kuitenkin takonut koko elämänsä rumpuja ja tuo soitto kuulostaa joltain yläasteen tarkkislaisten musiikintunnilta.

Mitä se fillittely siellä oli? Ja se komppi heti alkuun, se oli jotain ihan hirveää, Ja ne soundit, ei ei ei ei. En tiedä tokenenko tästä enää.

Joo, kyllä se on ihan sysipaska rumpali.

Eräänlainen siunaus taitaa olla, etten ymmärrä musiikin tekemisestä tai soittamista yhtään mitään. Mielestäni tämä levy on lähinnä helvetin hyvä. Ei tietenkään mikään Kill 'em All (kaikkien aikojen paras levy ikinä missään) tai edes "Black", mutta noin 10 kuuntelukerran jälkeen osuu ja uppoaa. Pakkohan tämä oli ladata netistä kun ei malttanut odottaa että posti tuo.

edit. Kill 'em Allin ylisanat
 

kovalev

Jäsen
Metallica on näköjään oikeaoppisesti satsannut levyn alkupäähän parhaat riffinsä...ja siinä se sitten onkin.
Toki hienoa, että pojat osaavat edelleen soittaa ja ennemmin aina menevää paskaa kuuntelee, kuin laahustavaa paskaa.
Musiikillisesti välillä löytää pieniä yhtäläisyyksiä "Justicen" kikkailuriffeihin (sana:kikkailu positiivisessa merkityksessä). Niin ikään vahvassa Fade To Black - hengessä vedettyä akustinen verse/paisutus kertosäkeessä - juttua. Oikeastaan aika tökerö (vitun huono!) lainaus tuo 4. kappaleen alku!
Suurin osa on kuitenkin sitä samaa "terapiaa" - nimitetään sitä vaikka sillä nimellä - kuin edellinen levykin. Eihän sitä muuta sekään seikka, että kitarasoolot ovat tulleet takaisin ja nyt soudeista on edes yritetty saada ihmiskorvaan siedettävät, kun ei viitsitä enää olla niin kokeellisia.
Perus - ongelmahan on ollut jo kauan se, että James ei osaa tehdä enää koukuttavia laulumelodioita (ennen kaikkea kertosäkeisiin) ja riffit kuulostavat suurimmaksi osaksi väkisin tehdyiltä tai vanhan lainailulta.

Toisen biisin pipohevi-riffi oli Pearl Jamia ja saman biisin verse-laulu oli Four Horsemenin väliosa vuonna 2008.
 

Yläpesä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Perus - ongelmahan on ollut jo kauan se, että James ei osaa tehdä enää koukuttavia laulumelodioita (ennen kaikkea kertosäkeisiin) ja riffit kuulostavat suurimmaksi osaksi väkisin tehdyiltä tai vanhan lainailulta.

Heh, sama havainto. Paikka paikoin Jamesin vokalisointi kuullostaa jo Tom Arayan lausunnalta ja muutoinkin suoraviivaiset kohdat kalskahtavat välillä pahastikin alkuaikojen Bay arean kilpakumppanilta.
 
Suosikkijoukkue
TPS, LFC, FCB, Sens
Sen verran monta Larzin haastattelua olen nähnyt, että hyvin voin kuvitella äijän suu vaahdossa selittämässä paluusta juurille ym. skeidaa. Kyllähän tässä yritystä löytyy, mutta melkoista sillisalaattia setti on. Paljon hyviä vanhalta Tallicalta kuullostavia juttuja, mutta paljon on myös kummallista matskua, suoranaista täytettä ja turhaa biisien venytystä. Mahdollisuutta levylle olen antanut ja annan mahdollisuuksien mukaan edelleen. Sen verran lähellä sydäntä pre-Black Metallica kaikesta huolimatta on.

Sinänsä harmi, että Ulrich on toinen jengin vahvoista hahmoista. Kunnollisella rumpalilla ja ilman kaiken maailman Bob Rock -sekoiluja bändi olisi voinut nousta todelliseksi legendaksi .
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, MASO
Perus - ongelmahan on ollut jo kauan se, että James ei osaa tehdä enää koukuttavia laulumelodioita (ennen kaikkea kertosäkeisiin) ja riffit kuulostavat suurimmaksi osaksi väkisin tehdyiltä tai vanhan lainailulta.
Tässä on se ongelman ydin. Ei löydy koukkuja. Death Magneticillä paras kertsi löytyy (mielipide!) All Nightmare Longista. Siinä on sitä menoa jonkin verran.

Metallicalla oli aina hyviä kertosäkeitä, jotka veivät mukanaan. Se ominaisuus puuttuu näistä uusista biiseistä. Monessa biisissä on suhteellisen hyvä draivi, mutta niistä puuttuu se mukaansatempaiseva vokaalikoukku.

Silti ihan kelpo teos Metallicalta ja yritystä on mukana. Paremmilla kertseillä voisi olla melkoisen kova levy.
 

Tumpe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lipö ty.
Sinänsä harmi, että Ulrich on toinen jengin vahvoista hahmoista. Kunnollisella rumpalilla ja ilman kaiken maailman Bob Rock -sekoiluja bändi olisi voinut nousta todelliseksi legendaksi .

Miten määritellään Legendaarisuus? Mainitse saman genren legendaarisemmat bändit top-5? Vai mikä se nyt oli...
 

kovalev

Jäsen
Kyllähän Metallica legenda on - siinä mielessä kuinka minä legendan miellän puhuttaessa bändeistä ja niiden saavutuksista.
Nyt on kuitenkin - ja on ollut jo pitkään - vaara, että Metallicasta tulee raskaamman musiikin Rolling Stones, joka kyllä sekin tekee edelleen levyn silloin tällöin, mutta niiden todellinen sisältöarvo jää olemattomaksi.
Jos mustaan levyyn asti trendi oli se, että jokaista levyä pidettiin aina edellistä parempana (tai ainakin suosio kasvoi levy levyltä), ja mikä tärkeintä, keikalle menevä yleisö toivoi kuulevansa uutta tavaraa yhtä kovasti (ellei jopa kovemmin) kuin vanhaa, niin mustan levyn jälkeen trendi on ollut juuri päinvastainen: kukaan ei aikoinaan kaivannut puolta settiä Load/Reload kappaleita ja viime kiertueilla on jo ymmärretty siirtyä vahvasti Greatest Hits-osastolle. Eli ollaan myönnetty faktat, vaikkei sitä ehkä ääneen sanotakaan.

Kyllähän näissä uusissa biiseissä on enemmän keikkapotentiaaliakin kuin aikoihin, mutta ei niistä mitään "legendaarisia" Metallica-biisejä synny. Ne ajat ovat kaukana takana.
Aivan sama ongelma on toki monella muullakin bändillä.
 

clayman

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK, MASO
Kyllähän Metallica legenda on - siinä mielessä kuinka minä legendan miellän puhuttaessa bändeistä ja niiden saavutuksista.
Nyt on kuitenkin - ja on ollut jo pitkään - vaara, että Metallicasta tulee raskaamman musiikin Rolling Stones, joka kyllä sekin tekee edelleen levyn silloin tällöin, mutta niiden todellinen sisältöarvo jää olemattomaksi.
Jos mustaan levyyn asti trendi oli se, että jokaista levyä pidettiin aina edellistä parempana (tai ainakin suosio kasvoi levy levyltä), ja mikä tärkeintä, keikalle menevä yleisö toivoi kuulevansa uutta tavaraa yhtä kovasti (ellei jopa kovemmin) kuin vanhaa, niin mustan levyn jälkeen trendi on ollut juuri päinvastainen: kukaan ei aikoinaan kaivannut puolta settiä Load/Reload kappaleita ja viime kiertueilla on jo ymmärretty siirtyä vahvasti Greatest Hits-osastolle. Eli ollaan myönnetty faktat, vaikkei sitä ehkä ääneen sanotakaan.

Kyllähän näissä uusissa biiseissä on enemmän keikkapotentiaaliakin kuin aikoihin, mutta ei niistä mitään "legendaarisia" Metallica-biisejä synny. Ne ajat ovat kaukana takana.
Aivan sama ongelma on toki monella muullakin bändillä.
Jälleen olen samaa mieltä. Itselläni on ihan sama näkemys Metallicasta ja etenkin tuo Rolling Stones vertaus on käynyt mielessä.

Metallica on legenda mutta Load/Reload ja St. Anger ovat laskeneet bändin arvoa jonkin verran. Useimmiten bändit lähtevät kokeilemaan uusia asioita musiikissaan ja se on ihan ymmärrettävää. Metallican kohdalla biisien taso heikkeni jatkuvasti. Black-album oli jo askel erilaiseen suuntaan. Silti siltä löytyy hyviä/toimivia biisejä ja niitä koukkuja. Sen jälkeen tulleilta levyiltä puuttui se tietty asia joka teki Metallicasta Metallican. Nyt se oli 'Tallica ja tuo lempinimi heijastui musiikissa - pelkistettyä ja osittain hieman kornia (etenkin ne sanoitukset).
 

mice

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Flames, Juventus, Parma
Löytyykös tuo levy kaupoista nyt sitten tänään?
 

omaha

Jäsen
Suosikkijoukkue
Lukko
Kyllä tämä levy menee minulla Metallican top 5-6 levyjen joukkoon. Ja se on paljon se.
Voi sanoa, että itketti ja hymyilytti tätä kuunnellessa. Nuoruus tuli mieleen ja silloinen "neitseellinen musiikkikorva" ja "eka kerta" Metallicaa. Oli kyllä yllättävän hyvältä kuullostavaa piiiitkästä aikaa.
(vai ei suomalaine näytä tunteitaan :)
 

Vintsukka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Suomi, Panthers
Kaveri jutteli että tätä voisi löytyä ABC:n myymälöistä heti keskiyön jälkeen. Onko täällä tietoa pitääkö väite paikkansa? En kyllä tiedä viitsiikö sitä silti mennä väijymään, ehtiihän sen huomennakin ostaa. Vaikka vähän kyllä toisaalta mieli tekisi...
 

Pelikaani

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pelicans
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös