Metallica-keskustelu

[Pavlikovsky]

Tämä levy vaatinee runsaasti kuunteluaikaa. Tuomitsin aikanaan Death Magneticin liian aikaisin, mutta pitkäsoitto toi joka kerta aina vain lisää sävyjä ja sama kohtalo oli Maidenin A Matter Of Life And Deathilla, joka alkuun tuntui liian täyteen ahdetulta mössöltä, mutta josta on sittemmin kasvanut yksi isoimmista suosikeistani koko orkesterin katalogiassa. Sen vuoksi en enää luota sellaiseen fast thinking - ajatteluun. Toisaalta on levyjä, mitkä eivät ole auenneet runsaankaan kuuntelun jälkeen. St. Anger on Metallicalta minulle tällainen.

 

[Turnipsi]

Tähän mennessä tulee mieleen tästä levystä toimintamalli jossa on kerätty pöytälaatikosta nippu erinäisiä riffejä, jotka on sitten toimitettu Ulrichille ja Trujillolle ja nämä on kotonaan soittanut pätkiin omat osuutensa. Sitten kaikki nämä on kerätty kasaan ja väännetty niistä sitten protoolsilla / abletonilla biiseiksi. Lopuksi kun Hammet on mököttänyt nurkassa, on Kirkille sanottu että vedä tähän joku kiva soolo. Kirk kiukuspäissään veti vaan soolon, ei kivaa sooloa. Wahwahilla ylikorostaen.

Ehkä se tästä, mutta aika tasapaksulta tuntuu, tai ehkä vähän yllätyksettömältä; biisit menee käytännössä läpi samalla tavalla mitä ne alkoivat ja biisin sisällä ei tapahdu kovinkaan paljoa. En nyt tarkoita että tässä pitäisi jotain progrerokkia vedellä..

 

[CuJo#31]

Tänään on historiallinen päivämäärä Metallicalle. Kirk Hammett esiintyi ensimmäistä kertaa lavalla Metallican jäsenenä tasan 40 vuotta sitten (Dover, New Jersey).

Liikkuvaa kuvaa en tapahtumasta löytänyt, mutta audiomateriaalia sentään löytyi Youtubesta.

Linkki: https://youtu.be/fvAyuECaAeI

Metallica Setlist at The Showplace, Dover

Get the Metallica Setlist of the concert at The Showplace, Dover, NJ, USA on April 16, 1983 and other Metallica Setlists for free on setlist.fm!

www.setlist.fm

Metallica at The Showplace in Dover, NJ on April 16, 1983 | Metallica.com

Get the setlist from Metallica's concert at The Showplace in Dover, NJ on April 16, 1983.

www.metallica.com

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Nyt on viikollopun ajan tullut tätä levyä grammarissa kammella veivattua. Ensimmäinen läpisoitto meni vähän läpisoittona, mutta sitten alkoi levyn hienouksia nouseen pikkuhiljaa esiin kuin tatteja skeidasta ja nyt on jo pakko julistaa tässä valaehtoisesti, että Metallica on tehnyt aivan uskomattoman loistavan levyn.

Jos jollekin ei putoa, that's fine. Nakuasioista ei voi kiistellä, mutta jos joku luovuttaa levyn öö-mappiin heti alkuunsa, kun biisit ei kenties heti ekalla kuuntelulla tartukaan korvaan jollain siirappisella markkinakoukulla, menettää aikas tautisen jäätävän erinomaisen levyn. Tulee mieleen vanha suomalainen sanonta: "You are missing out - big time"

Itse pidän erittäin lupaavana juttuna, että biisien uljaus aukenee pikkuhiljaa, sillä yleensä sellaiset ilmeiset, heti korviin tarttuvat kikkakoukkubiisit tuppaavat aika nopsaan mennä (toki paljolti myös radion supervoimasoitonkin ansiosta] skippausosastolle. -> esmes nyt vaikka Moth Into Flames.

Ymmärrän nopean ensikuuntelun luoman tasapaksuuden tunteen - ehkä tempojen ja saundien yms. similaarisuuksien vuoksi, mutta sen ei kannata antaa hämätä. Levyn ralleissa on jotain helvetin poikkeuksellista svengiä ja pössistä - evolutioo mutta myös perinteistä metallicuutta mainiossa cocktailissa. Alkuun ehkä albumikokonaisuudessa itseääntoistavilta kuulostavat riffit avautuvat kuuntelukerroilla erittäin persettäpotkivan jyrääviksi killereiksi - levyllä ei ole lähes ensimmäistäkään turhaa riffiä; jokaisella on biisiä eteenpäin vievä funktionsa.

Biisen pituudesta sen verran, että jossain juutuben revjuussa arveltiin nimibiisin alussa, että laulu alkaa vasta kahden minuutin kohdalla, mikä on tik-tok-sukupolvelle aivan liikaa, koska normaali nykybiisi on siinä vaiheessa jo ohi.
Jep jep - jonsei ole pikatarttuvia markkinoinnin suunnittelemia kohderyhmäkoukkuja ja biisi kestää yli kaks minuuttia, niin blääh... paska levy.


Onko parasta ikinä missään tai parasta sen ja sen levyn/ajanjakson jälkeen; kauanko levyä jaksaa taas pyöritellä; jne... - nobody knows, aika näyttää. Mutta tällä hetkellä ainakin potkii kuin tuhat muulia.

Metallica is back!

 

[Individual]

TikTok-nuorison keskittymiskyvyn tuominen Jatkoajan musiikkikeskusteluun ikään kuin vihjaten rivien välistä, että kirjoittajat kärsisivät siitä, on vähän hassua. Täällä on monella useampiakin kuuntelukertoja jo takana.
@TuleeEnnenaikaisesti

 

[Jj]

Konsensusta tarjolla täälläkin. Metallica tarvitsisi tuottajan joka vilkuilee kelloa 4:30 paikkeilla ja huutaa Jaymsille että 30 sekkaa aikaa lopettaa biisi. Tuntui monesti siltä että vieläkö tämä jatkuu, kun kappaleen idea tuli jo selväksi eikä juurikaan kuultu mitään vaihteluja biisien sisällä.

Siitä huolimatta vaikuttaa silti olevan 2000-luvun onnistunein levy. Paljon mukavasti rullaavia riffejä, pari kivaa sooloa, Robin bassointro Sleepwalkissa.

 

[Jack DiBiase]

Konsensusta tarjolla täälläkin. Metallica tarvitsisi tuottajan joka vilkuilee kelloa 4:30 paikkeilla ja huutaa Jaymsille että 30 sekkaa aikaa lopettaa biisi. Tuntui monesti siltä että vieläkö tämä jatkuu, kun kappaleen idea tuli jo selväksi eikä juurikaan kuultu mitään vaihteluja biisien sisällä.

Tässä voisi olla idea seuraavan levyn tuotantoa varten (jos sellaista on vielä joskus tulossa)

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=j-emlb2_jdI

 

[Näkkäri]

sama kohtalo oli Maidenin A Matter Of Life And Deathilla, joka alkuun tuntui liian täyteen ahdetulta mössöltä, mutta josta on sittemmin kasvanut yksi isoimmista suosikeistani koko orkesterin katalogiassa.

Sen verran tästä Maidenin levystä, että sillä on kuitenkin heti ensikuulemalta monta tarttuvaa melodiaa ja varsinkin kertosäettä. Mielestäni siinä mielessä varsinkin kertosäkeiden osalta hyvin erilainen levy kuin tämä Metallican uusin tuotos.

Joskus toki käy niin, että levyt aukeaa paremmin hiljalleen. Täytyisi vaan löytyä sen verran mielenkiintoa, että jaksaa ensin kuunnella levyä tarpeeksi kauan. Alan olemaan vähän sitä koulukuntaa, että ellei levy anna parilla ensimmäisellä kerralla oikein mitään positiivista, niin antaa sitten olla. Ei väkisin.

 

[Näkkäri]

Metallica is back!

Aidosti nauratti tämä viestisti. Hyvä, että jollain löytyy vielä paloa!

 

[Mojo]

Mielenkiintoista. 25. huhtikuuta mennessä kaikista levyn 11 kappaleista on saatavilla myös viittomakieliset versiot.

Metallica Releasing American Sign Language Videos for All '72 Seasons' Songs

“We hope that our fans in the deaf and hard of hearing community enjoy experiencing the album through these videos”

www.rollingstone.com

 

[ChosenTwo]

Levyjen hitaammasta avautumisesta käytyyn keskusteluun viitaten: Minulle oleellisinta on se, että levyltä löytyy kappaleita, joista jo ensimmäisellä kuuntelulla voi poimia ainakin yksittäisiä riffejä, melodioita tai osioita, jotka pistävät miettimään, että tuohan kuulosti kivalta. Jos tällaisia löytyy, niin sitten tulee into kuunnella niitä kappaleita lisää ja monesti kun näin tekee, niin alkaa se kiinnostavien osien ympärillä oleva rakenne myös toimimaan. Ja vaikka aluksi sitä yrittää kuunnella tasaisesti kaikkia biisejä soittamalla levyä kunnolla alusta loppuun asti, niin jatkossa ne hyväksi havaitut kappaleet päätyvät tietenkin soimaan paljon helpommin. Muut levyn biisit saattanevat kuitenkin sitten päätyä pyörimään siinä ohessa ja hiljalleen nekin voivat ruveta avautumaan.

Jos levyä pyörittää läpi pari kertaa ja sieltä ei löydy mitään mielenkiintoista tarttumapintaa, niin tuskinpa sitä tulee jatkossakaan kuunneltua. Tuntuu aika turhalta ajankäytöltä pakkokuunnella täysin paskalta tai yhdentekevältä kuulostavaa musiikkia, jos voi sen sijaan kuunnella levyhyllystä jotain joka aiheuttaa nautintoa.

72 Seasonsin kohdalla toistaiseksi kappaleet ovat maistuneet kokoajan paremmin. Kaikki kappaleet eivät ole (ainakaan vielä) makuuni huippuja ja jotain turhaa tuntuu olevan monessa muuten hyvässä biisissä mukana, mutta olen kyllä aika positiivisella mielellä tämän levyn kanssa.

72 Seasons
Shadows Follow
Sleepwalk My Life Away
Chasing Light

Lux Æterna
Crown of Barbed Wire
Too Far Gone?

Screaming Suicide
If Darkness Had a Son

You Must Burn!
Room of Mirrors
Inamorata

Tällaisiin ryhmiin rankkaisin tällä hetkellä kappaleet, eli siis parhaista lähtien (eivät ryhmien sisällä kuitenkaan paremmuusjärjestyksessä, vaan vain levyn biisijärjestyksen mukaisessa järjestyksessä).

Sleepwalk My Life Away ja Crown of Barbed Wire tuntuvat kappaleilta jotka olisivat olleet loogista jatkoa Loadeille 2000-luvun alussa.

 

[Jj]

En edes muistanut mikä biisi kyseessä (Shadows follow) mutta riffi alkoi tänään soimaan päässä. Se... se ei tunnu lähtevän pois. Mutta jos jotain niin ehkä se syrjäyttää viimein Cha cha chaan. Edellisten levyjen kanssa ei ollut tätä ongelmaa.

 

[Sonny Burnett]

Tuli kuunneltua ja mikäs siinä. Suurimmasta osasta pidin. Ei sitä tässä iässä enää vanhojen bändien uutuuslevyt mitään wau-efektiä aiheuta, mutta oli tämä kuunneltavin pläjäys ekan Loadin jälkeen.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Aidosti nauratti tämä viestisti. Hyvä, että jollain löytyy vielä paloa!

Thanks, man. Valitettavasti kyseessä oli kuitenkin vain loppukevennykseksi heitetty perinteinen itsestäänselvyysläppä, joka vaan tuntui tuolla hetkellä hubalta jutulta.

Mutta näihin 'Metallican pitäis tehdä biisinsä sekkari kädessä' -idiksien juttelijoille vois vähän niin kuin viitata Quentin Tarantinon kommenttiin:
"Sure, Kill Bill is a violent movie. But it’s a Tarantino movie. You don’t go to see Metallica and ask the fuckers to turn the music down.”

 

[NakkiFakiiri]

Mutta näihin 'Metallican pitäis tehdä biisinsä sekkari kädessä' -idiksien juttelijoille vois vähän niin kuin viitata Quentin Tarantinon kommenttiin:
"Sure, Kill Bill is a violent movie. But it’s a Tarantino movie. You don’t go to see Metallica and ask the fuckers to turn the music down.”

Tokkopa täällä kukaan on sanonut että uudet biisit olisivat kehnoja suoranaisesti siksi että ne ovat pitkiä, ne ovat kehnoja siksi että niissä ei ole ideoita tai tarpeeksi varianssia kantaakseen sitä 7+ minuuttia mitä nuo uudenkin levyn biisit lähes järjestään ovat. Samantyylisiä tasatahtiriffejä kun nakutellaan konemaisesti peräjälkeen samoilla soundeilla ja vailla mitään aitoa innovatiivisuutta sovitusten suhteen, niin ainakin itselläni iskee melkoinen puutuminen, sillä biisit ovat yksinkertaisesti ennalta-arvattavia ja tylsiä. Toki nykylevyjen vertaaminen tuonne klassikkokamaan on vähän epäreilua, mutta jos mietit vaikka jotain Onea tai Puppetsia, niin aika pirunmoisia vuoristoratoja ne ovat jo yksittäisinä biiseinä, ja niiden aikana ehtii tapahtua sekä dynamiikan että tunnelman puolesta vähän ja vaikka mitä. Se on sitä taitavaa sovittamista ja säveltämistä jonka eteen jätkät jaksoivat aikanaan nähdä vaivaa. Jos se touhu ei enää napostele niin sekin on ihan fine, tehkää sitten niitä 3-4 minuutin jyriä kuten esim. edellisen levyn nimibiisi, mutta älkää turhaa venyttäkö niitä lähemmäs kymmeneen minsaan silloin kun paukkuja siihen ei ole.

Toki tuonne sekaan mahtuu hyviäkin hetkiä ja kamaa josta olisi kriittisemmällä tekemisellä ja kunnon harjaamisella saatu aikaiseksi varmasti napakka kolmen vartin ja kymmenen biisin paketti joka potkisi ihan eri tavalla, mutta tällaista jälki on kun bändi on jo niin mammuttimainen etteivät tuottajatkaan uskalla/osaa tehdä enää oikein hommiaan. Kaikki menee läpi.

 

[Jakedeus]

Toki nykylevyjen vertaaminen tuonne klassikkokamaan on vähän epäreilua, mutta jos mietit vaikka jotain Onea tai Puppetsia, niin aika pirunmoisia vuoristoratoja ne ovat jo yksittäisinä biiseinä, ja niiden aikana ehtii tapahtua sekä dynamiikan että tunnelman puolesta vähän ja vaikka mitä. .

Ihan mielenkiinnosta; mitä mieltä olet ...and Justice for All:sta, jos ei oteta Onea lukuun?

Taissiis mitä haen on se, että vaikka AJFA on minunkin mielestäni huomattavan paljon kovempi levy kuin tämä uusin, niin monet tähän osuvat luonnehdinnat sopivat varsin hyvin jo tuohon klassikkoalbumiin kasarilta. Kummatkin mielestäni ovat erittäin hyviä.

 

[NakkiFakiiri]

Ihan mielenkiinnosta; mitä mieltä olet ...and Justice for All:sta, jos ei oteta Onea lukuun?

Taissiis mitä haen on se, että vaikka AJFA on minunkin mielestäni huomattavan paljon kovempi levy kuin tämä uusin, niin monet tähän osuvat luonnehdinnat sopivat varsin hyvin jo tuohon klassikkoalbumiin kasarilta. Kummatkin mielestäni ovat erittäin hyviä.

Taitaa olla tällä hetkellä suosikki noista kaikista. Pitkiä biisejä on siinäkin joo, mutta sovituksia on mietitty enemmän ja biiseissä on oikeasti jännittäviä muutoksia joiden takia ei voi olla oikein ikinä varma mihin ollaan menossa. Jo pelkästään rumpujen osalta huidellaan ihan eri tasolla kuin tällä uusimmalla, enkä nyt meinaa mitään soittotaitoa (kasarilla iskut leikattiin gridiin, nyt klikataan) vaan ihan puhdasta luovuutta. Esim. jo avausraita Blackenedilla varioidaan biisin pääriffiä pelkästään komppia vaihtamalla niin nerokkaasti että hikeä puskee.

 

[ijuka]

Ihan mielenkiinnosta; mitä mieltä olet ...and Justice for All:sta, jos ei oteta Onea lukuun?

Taissiis mitä haen on se, että vaikka AJFA on minunkin mielestäni huomattavan paljon kovempi levy kuin tämä uusin, niin monet tähän osuvat luonnehdinnat sopivat varsin hyvin jo tuohon klassikkoalbumiin kasarilta. Kummatkin mielestäni ovat erittäin hyviä.

...And Justice For All on heikosti miksattu, mutta on mielestäni selvästi Metallican paras albumi noin muuten. Selvästi paras groove, varsinkin nimikkobiisissä, ja aivan älyttömän paljon hyviä riffejä, käytännössä joka kappaleessa. Mielestäni on vähän väärin sanoa, että kappaleet ovat vain pitkiä - harvat niistä käyvät tylsiksi. Lähimpänä tylsää on ehkä juuri nimikkobiisi. On kanssa ylivoimaisesti raskain albumi mitä olen kuullut, ei mikään down tuunattu death metalkaan pääse lähelle.

Yliarvostetuin on mielestäni Master of Puppets, jolla ei oikeastaan ole yhtäkään hyvää kappaletta.


Mutta niin, Metallican uusin albumi.

Mielestäni on tylsä kuin mikä. Joo, ehkä se on vähän thrashimpi kuin jotkut, mikä on ihan kiva. Mutta tylsät riffit on tylsiä, ei siitä mihinkään pääse. Ja on kyllä niin mitäänsanomattomasti miksattu kuin mikä. Ehkä jopa vielä huonommin miksattu kuin And Justice For All. Ainakin siinä oli raskaat palm mutet, tämä on niin tasapaksua kuin olla.

Mikähän siinä on, kun Black Album oli taivaallisen hyvin miksattu ja sitten Metallica on kaikki albumit sen jälkeen miksannut päin mäntyä?


Mielestäni biisien sävellyksessä kanssa on suuria ongelmia. Kappaleet kulkee eri tavalla kuin oletan, eikä yllätykset ole positiivisia. Jotenkin älyttömän tylsää kaikki. Vaikea kuunnella yhtäkään biisiä loppuun asti ilman että tulee pakottava kappale vaihtaa levyä.

Ei taida ihan Metallican huonoin levy olla, ei ainakaan alka korvat itkemään kuten St. Angerista. Mutta eihän tämä missään tapauksessa kuunneltavissa ole. Kaikkia kappaleita kestän ehkä 2 minuuttia ennen kuin alkaa ahdistaa kuunnella niin huonoa musiikkia.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

ne ovat kehnoja

En voisi enempää painottaa sitä, että kaikilla on oikeus olla tykkäämättä ja kuuntelematta levyä. Ja on ihan täysin ookoo juttu. Jos riffit on mielestäsi tasapaksuja ja biisit tylsiä, se on sun mielipiteesi, johon sinulla on ihan täysi oikeus.

Mutta se ei silti tarkoita, että olet oikeassa. Koska on myös niitä - kuten vaikka just minä, joiden mielestä levy on just tällaisenaan loistava, ehkä syy tykkäämättömyyteen ei olekaan Metallican osaamattomuudessa, don't you think?

Niin kuin jo sanoin, mää en ainakaan editoisi hitoille ensimmäistäkään riffiä levyltä ja voisin luetella joitain kick-ass-riffiejä vaikka heti, joita olis voinut mum puolesta pompotella vaikka enemmänkin. Ehkä ne biisit aukeaa tykkäämättömille kuuntelujen myötä vielä, tai ehkä sitten ei. Ei mulle esmes Jucticestakaan jäänyt ensimmäisellä kuuntelukerralla haaviin muuta kuin Blackened ja One. (Poislukien etujulkaistu sinkkuralli Harvesteri)

Tätä just ihan samaa keskustelua käytiin myös Puppetsin jälkeen ilmestyneen Justicen yhteydessä. Siinäkin oli joidenkin mielestä aivan kaikki pielessä - soundit paskat; piisit pitkiä ja tylsiä; ja olis pitänyt lopettaa, koska Cliff; etc. Silti se on nykyään kaikille the referenssilevy, johon uusia levyjä aina peilataan.

Edelleen: jos joku ei levystä tykkää, niin sitten ei tykkää. Se ei silti tarkoita, että levy olis jotenkin väärin tehty.

Vähän malttia nyt, jätkät... tää on kuitenkin vaan rokkia, ei se niin vakavaa ole.

 

[Ex]

Määki jotain… En ole kuullut yhtään biisiä uutukaiselta vielä. Mutta päätellen noista aiemmista kommenteista, vieläkin taitaa olla väsähtänyttä meininkiä. Let me explain. (Jos osaan.)

Death Magnetic ja Hard Wired. Joku tuossa aiemmin sanoikin että raidoissa on ikään kuin 5 eri kipaletta ympättynä väkisin yhteen. Tämä fiilis tulee itsellenikin. Metallican paras lätty Justice kantaa hienosti ne mammuttimaiset pituudet, ei mitään ongelmia! Mutta. Nää uudet. Ei kanna. Ei sytytä. Ei innosta.

Don’t get me wrong. Biisit ei ole huonoja. Varsinaisesti. Mutta Metallica asetti aikoinaan riman niin korkealle (aina mustaan saakka), että siihen on vaikea yltää (mahdoton?). Jotenkin tulee mieleen hieman eri genren Peer Günt. Neljä ekaa lättyä (ja osin viideskin) nosti riman niin korkealle, ettei PG ole milloinkaan yltänyt edes lähelle niitä. Vaimoni teoria on se että rock ja metal on nuorten vihaisten miesten laji. Kun elämään tulee lapset, asuntolainat (no ei superstarojen tarvi lainailla, mutta you know), harrastuksiin kuskaamiset jne jne, ei se musiikkiin vaadittava vimma enää vain löydy sieltä. Vanhat väsyy. Määkin väsyn. (Mutten ole vielä väsynyt kuuntelemaan noita mainittuja alkuaikojen levyjä.)

No joo. Tajunnanvirtaa, eikä näköjään asiaa edes siteeksi. Pahoittelen. Poistun takavasemmalle.

 

[NakkiFakiiri]

En voisi enempää painottaa sitä, että kaikilla on oikeus olla tykkäämättä ja kuuntelematta levyä. Ja on ihan täysin ookoo juttu. Jos riffit on mielestäsi tasapaksuja ja biisit tylsiä, se on sun mielipiteesi, johon sinulla on ihan täysi oikeus.

Mutta se ei silti tarkoita, että olet oikeassa. Koska on myös niitä - kuten vaikka just minä, joiden mielestä levy on just tällaisenaan loistava, ehkä syy tykkäämättömyyteen ei olekaan Metallican osaamattomuudessa, don't you think?

Edelleen: jos joku ei levystä tykkää, niin sitten ei tykkää. Se ei silti tarkoita, että levy olis jotenkin väärin tehty.

Vähän malttia nyt, jätkät... tää on kuitenkin vaan rokkia, ei se niin vakavaa ole.

Liekkö vähäunisen yön seurausta vai mitä, mutta ei nyt ihan auennut mikä tämän viestin pointti oli? Se on okei että kaikki ovat mitä mieltä ovat, mutta nämä mielipiteet eivät ole kuitenkaan oikeassa koska vika taitaakin olla teissä, ja jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä mutta ei levy voi silti olla huono mutta hei ihan sama ei tää niin vakavaa ole, rauhoittukaa te?

Nojoo. Eiköhän tämä intohimoinen suhtautuminen bändin tekemisiin johdu hyvin vahvasti siitä että se on ollut monelle henkilökohtaisesti niin tärkeä nuoruudesta saakka, ja sama pätee myös omalla kohdallani. Siksi Metallican tekemisiä tulee tarkasteltua suurennuslasin kanssa. Paikoitellen kenties hieman ylikriittisestikin, mutta se on bändin oma vika, mitäs menivät olemaan niin mestareita aikoinaan. Enkä minä sieltä mitään uutta klassikkolevyä odota, mutta silti musaa joka kuulostaa inspiroituneelta, jännittävältä ja siltä että se on syntynyt luovuuden puuskassa. Siksi tämä viimeisimpien levyjen ajoittainen tyhjäkäynti ja autopilottimeno harmittaa, vaikka kuten sanottua - hyviä hetkiäkin on ehdottomasti mukana.

Kaikenkaikkiaan olisi kiva nähdä vielä kerran mitä studiossa syntyisi jos bändi lähtisi vielä vanhoilla päivillään tekemään yhteistyötä jonkun tuottajan kanssa joka ei pelkäisi vähän kyseenalaistaa materiaalia ja haastaisi bändin parhaimpaansa. Löysät pois ja karstat koneesta.

 

[Pluton]

Steve Jobs totesi että ihminen ei saa mitään luovaa aikaan jälkeen 30v, tai sinnepäin.
Sama pätee metallicaan, mustan jälkeen pääsosin hmv musiikkia. Harmi näin fanina. Uusin albumi kuullosti ensimmäisellä kerralla st.anger, missä Larssi paukuttelee kattiloita taustalla. Kappaleiden vaihtumista ei edes huomannut.

 

[Blågula]

Asia mikä pohdituttaa näin muutaman kuuntelukerran jälkeen on tuo miten taajaan bändi lainailee itseään ja muitakin. Se on tavallaan tosi makeaa välillä, kun löytää jostain yksittäisesti likistä tai riffistä jotain yhtymäkohtia vanhaan. Monessakin kohdassa tehdään kunniaa Motörheadille tavalla jonka Lemmy varmasti hyväksyisi.

Mutta sitten toisaalta taas: esimerkiksi Too Far Gone (joka toistaiseksi tuntuu ehkä kaikkein vahvimmalta biisiltä). Introhan on Megadethin Holy Warsin intro hiukan yksinkertaistettuna (onko Mustaine jo vetänyt itkupotkuraivarit?), josta sitten siirrytäään versioimaan No Remorsen riffiä. Ja kertsin melodiakin on niin hiton tuttu, mutten osaa sitä tähän hätään sijoittaa. Pitäisikö Metallican levyille jatkossa lisätä lähdeviittaukset?

 

[heavy]

Asia mikä pohdituttaa näin muutaman kuuntelukerran jälkeen on tuo miten taajaan bändi lainailee itseään ja muitakin.

Ensimmäisenä kiinnitin huomion kuinka Crown of Barbed Wiressä kumarretaan King Nothingin suuntaan. Hauskahan näitä easter eggejä tuolta on löytää

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Liekkö vähäunisen yön seurausta vai mitä, mutta ei nyt ihan auennut mikä tämän viestin pointti oli? Se on okei että kaikki ovat mitä mieltä ovat, mutta nämä mielipiteet eivät ole kuitenkaan oikeassa koska vika taitaakin olla teissä, ja jokainen saa muodostaa oman mielipiteensä mutta ei levy voi silti olla huono mutta hei ihan sama ei tää niin vakavaa ole, rauhoittukaa te?

Pointti oli siis se, että jos bändi tekee mielestään loistavan levyn ja se on monien kuulijoidenkin mielestä loistava levy, onko levy silti aivan päin peppua tehty, jos löytyy joku joka ei tykkää siitä vai voisiko kyse olla siitä, että se joku ei vaan yksinkertaisesti tykkää siitä?
Sen sijaan, että lähdetään hakemalla hakemaan syitä vellipersetuottajista; muusikoiden laiskuudesta ja mielikuvituksettomuudesta; tai etteivät enää osaa eikä heiltä löydy enää paukkuja; ja niin päin pois, voisi vain myöntää, ettei vaan diggaa siitä.

Tuokin alkaa vaan olla jo vuosikausien toistolla syntynyt jonkinmoinen palstalegenda, että jos vaan löytyis joku tuottaja joka uskaltaisi sanoa äijille vastaan syntyisi jotain aivan taivaallista mansikkahattaraa. Bob Rock uskalsi ja tuotti lopulta myös St.Angerin ja siinähän sitä on jämerän tuottajan rohkeudesta syntynyt tuhti annos silkkaa dimangia, sano.

Steve Jobs totesi että ihminen ei saa mitään luovaa aikaan jälkeen 30v, tai sinnepäin.

Beethoven teki seitsemännen sinfoniansa jo mukavasti yli nelikymppisenä, mutta silkkaa paskaahan senkin täytyy sitten olla, jos kerran ihan itse Steve Jobs on noin sanonut.