Metallica-keskustelu

[TuleeEnnenaikaisesti]

Niin, eli jos ei tykkää levystä, niin se johtuu vain siitä, että ei yksinkertaisesti tykkää, ei mistään levysessioon, tai biisinkirjoittamiseen liittyvistä asioista, mutta jos levystä tykkää, niin se johtuu siitä, että kaikki pienimmätkin nyanssit plektran väristä lähtien ovat avautuneet kuulijalle?

No, ehkä vähän karrikoiden ilmaisit asian, mutta totta munassa. Metallican biisit on Metallican biisejä, jotka Metallica on itse tehnyt haluamallaan tavalla haluamansalaisekseen lopputulemaksi. Kuulijoiden osaksi jää joko tykätä tai olla tykkäämättä.

Dear Mr. Metallica,
Kirjoitan teille ensimmäistä kertaa, mutta haluan kertoa teille, jotta kirjoititte uuden levynne kaikki biisit ihan päin vittua. Mää olisin tykännyt niistä, jos ne olis ollut ihan toisenlaisia. Ja levysessiossa ei saa juoda kaljaa. Ja teittin tuottaja on pelkuri, kun ei uskalla sitä teille kertoa.
Muuten ihan hyvä levy.

Respectfully Yours,
Jatkoajan palstatotuus

 

[NakkiFakiiri]

Pointti oli siis se, että jos bändi tekee mielestään loistavan levyn ja se on monien kuulijoidenkin mielestä loistava levy, onko levy silti aivan päin peppua tehty, jos löytyy joku joka ei tykkää siitä vai voisiko kyse olla siitä, että se joku ei vaan yksinkertaisesti tykkää siitä?
Sen sijaan, että lähdetään hakemalla hakemaan syitä vellipersetuottajista; muusikoiden laiskuudesta ja mielikuvituksettomuudesta; tai etteivät enää osaa eikä heiltä löydy enää paukkuja; ja niin päin pois, voisi vain myöntää, ettei vaan diggaa siitä.

Vähän vaikeaksi tämä tuntuu menevän. Onkai tuo oma kanta tullut selväksi jo, ja sitä olen koittanut toki parhaan osaamiseni mukaan perusteella. Eikös keskustelupalstojen pointti ole nimenomaan mielipiteiden vaihtaminen aiheesta sejase, ja kun aiheena on tällainen taidemuoto johon jokainen suhtautuu subjektiivisesti omasta vinkkelistään niin eikös se ole aika selvää että erilaisia kantoja löytyy? Mielestäni osa bändin levyistä on kokonaisuutena melko keskinkertaisia, joten näin soittajankin vinkkelistä on luonnollista pähkäillä mikä niissä on mahdollisesti mennyt jossain vaiheessa vähän pieleen, ja aika monesti se liittyy noihin yllämainittuihin seikkoihin. Se on kiva jos uudellekin matskulle löytyy sitä ymmärtäviä ja tyytyväisiä kuluttajia, sehän on vain helvetin jees. Mutta ei se tarkoita että kaikkien pitäisi olla hehkuttamassa aivan sokkona tuota matskua jos se ei vaan puhuttele toivotulla tavalla.

Tuokin alkaa vaan olla jo vuosikausien toistolla syntynyt jonkinmoinen palstalegenda, että jos vaan löytyis joku tuottaja joka uskaltaisi sanoa äijille vastaan syntyisi jotain aivan taivaallista mansikkahattaraa. Bob Rock uskalsi ja tuotti lopulta myös St.Angerin ja siinähän sitä on jämerän tuottajan rohkeudesta syntynyt tuhti annos silkkaa dimangia, sano.

Bob Rock kiristi siimoja tasan Black Albumin verran, ja hänen vaikutuksensa kokonaisuuteen oli todella iso. Loadeilla sama mammuttitauti iski sekä bändiin että tuottajaan siinä mielessä että kaiken mitä soitetaan nauhalle uskottiin muuttuvan kullaksi, ja St. Angerhan oli lähinnä terapiaprojekti ja prosessi joka piti vaan saada paiskittua nauhalle. Se on sitten oma keskustelunsa kannattiko koko oksennusta pistää nauhalle tuossa muodossa. Oksennus tässä tapauksessa neutraali termi.

Noistakin ajoista on joka tapauksessa 20-30 vuotta, ja kyllä maailmaan muitakin tuottajia mahtuu kuin Rock.

 

[Individual]

No, ehkä vähän karrikoiden ilmaisit asian, mutta totta munassa. Metallican biisit on Metallican biisejä, jotka Metallica on itse tehnyt haluamallaan tavalla haluamansalaisekseen lopputulemaksi. Kuulijoiden osaksi jää joko tykätä tai olla tykkäämättä.

No se on totta kyllä, että he ovat tehneet biisinsä kuten ovat itse halunneet. Joku johtoajatus kait oli Lulu-levynkin taustalla, josta siitäkään ei tuolla sinun logiikalla saisi sanoa muuta kuin, että tykkään/ en tykkää. Ainahan fanit uuden levyn kolahtaessa postiluukusta asettavat sen jollekin aikajanalle, vaikka bändien mielestä toki se uusin levy on aina se paras. Ja ainahan faneilla on toiveita uuden levyn suhteen. Tosin mielenköyhyyttä on olettaa, että bändi tekisi sen Masterinsa, tai Justicensa aina uudelleen, koska se on ehkä hieman huono pohja fanittamiselle. Useimmin pettyy kuin on tyytyväinen. Ja arvostaako siinä sitten bändin luomisvoimaakaan pätkän vertaa. Tämä uutukainen saa olla jopa bändin uran kirkkainta matskua ja se on yhtä arvostettava mielipide kuin mikä tahansa muukin. Nyt soi jo toistaa kertaa putkeen Chasing Light.

 

[Näkkäri]

Vaikea kuunnella yhtäkään biisiä loppuun asti ilman että tulee pakottava kappale vaihtaa levyä.

Ei taida ihan Metallican huonoin levy olla, ei ainakaan alka korvat itkemään kuten St. Angerista. Mutta eihän tämä missään tapauksessa kuunneltavissa ole. Kaikkia kappaleita kestän ehkä 2 minuuttia ennen kuin alkaa ahdistaa kuunnella niin huonoa musiikkia.

Samantyyppisiä ajatuksia itsellä. Alkaa suorastaan vituttaa kesken kappaleen ja tekee mieli ajaa autolla ojaan (ei oikeasti), kun hermot menee. Silloin ei varmaan ole mielestäni kovinkaan hyviä kappaleita. Näin voi kai todeta, vaikka kyseessä on METALLICAN tekemä levy.

Edelleen harmi hommahan tämä tällainen on. Olisi mielelläni tykännyt. Kova bändihän Metallica on ja aikanaan hyvinkin merkittävä poppoo myös itselle.

 

[hooceebruins]

Kuuntelin tuossa tämän päivän töissä Justicea ja onhan se hyvä levy. Black tietysti on myös iso juttu menneisyydestä, kun näin soittajan näkökulmasta se levy opetti soittamaan kitaraa, mutta muuten ei sekään ole ollut hirveästi kuuntelussa sitten 90-luvun. 80-luvun levyihin palaan välillä edelleen.

Uutta kokeilin kuunnella, vaan eipä nämä ole Loadista lähtien oikein innostaneet. Täällä jo sanottu semmoinen tasapaksuus vähän vaivaa tätäkin levyä. Ymmärrettävää sinänsä, että eivät innostu mitään 80-lukua uudelleen tekemään, vanhoja ukkeleita jo.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

mikä niissä on mahdollisesti mennyt jossain vaiheessa vähän pieleen, ja aika monesti se liittyy noihin yllämainittuihin seikkoihin. Se on kiva jos uudellekin matskulle löytyy sitä ymmärtäviä ja tyytyväisiä kuluttajia, sehän on vain helvetin jees. Mutta ei se tarkoita että kaikkien pitäisi olla hehkuttamassa aivan sokkona tuota matskua jos se ei vaan puhuttele toivotulla tavalla.

Boldatussa osassa on aikalailla mun villakoiran ydin.

Bändi tekee mielestään hyvän levyn, joka on myös monen kuulijan mielestä hyvä levy. Eli osui ja upposi. No harm, no foul.

Mikäänhän ei siis ole mennyt missään vaiheessa pieleen - se vaan ei 'puhuttele sinua toivotulla tavalla'. Ja sekin on ihan helvetin jees.

Joku johtoajatus kait oli Lulu-levynkin taustalla, josta siitäkään ei tuolla sinun logiikalla saisi sanoa muuta kuin, että tykkään/ en tykkää.

Mää en kyä ajatellut sanoa tuosta levystä yhtään mitään ikinä...

se on yhtä arvostettava mielipide kuin mikä tahansa muukin.

Tottakai.

Se vaan, että esimerkiksi jos ja kun mää en tykkää mämmistä, en mää lahde etsiin siihen syyllistä reseptistä, tuotantoketjusta tai Juha Miedosta. Se on varmasti ammattitaidolla ja virheettömästi tehty, mää vaan en tykkää.
Hymiö.

Mutta enivei..
Joku tykkää uudesta levystä, joku toinen ei. Mää olen siksi onnekkaammassa asemassa, että kuulun tuohon ensimmäiseen ryhmään ja saan tuutata uutta huippismatskua autogrammarista täpöllä wherever I may roam...

 

[jake styles]

Bob Rock kiristi siimoja tasan Black Albumin verran, ja hänen vaikutuksensa kokonaisuuteen oli todella iso. Loadeilla sama mammuttitauti iski sekä bändiin että tuottajaan siinä mielessä että kaiken mitä soitetaan nauhalle uskottiin muuttuvan kullaksi, ja St. Angerhan oli lähinnä terapiaprojekti ja prosessi joka piti vaan saada paiskittua nauhalle. Se on sitten oma keskustelunsa kannattiko koko oksennusta pistää nauhalle tuossa muodossa. Oksennus tässä tapauksessa neutraali termi.

Noistakin ajoista on joka tapauksessa 20-30 vuotta, ja kyllä maailmaan muitakin tuottajia mahtuu kuin Rock.

Kaikki on varmaan jo nähneet tämän videopätkän Black Albumin äänityksistä, mutta se mun mielestä vaan kuvastaa täydellisesti sitä mitä Metallica (siis omassa haavemaailmassani) tarvitsisi nykypäivänäkin. Ilman Bobin siimojen kiristämistä Unforgivenin soolokin olisi voinut päästä levylle tuon Kirkin ekan yrityksen kaltaisena.



Joo, on Hammettilta tullut hyviä sooloja ennen Rockiakin (ja varmaan joitakin sen jälkeenkin vaikka harvassa ovat). Mutta kyllä tuo nykymeininki nyt vaan mun mielestä vaikuttaa koko bändin (ei siis pelkästään Kirkin) puolelta ihan yksinkertaiselta mukavuudenhaluisuudelta, eikä siltä että haluttaisiin oikeasti puristaa levynteossa enää ukoista kaikkia mehuja irti parhaan lopputuloksen saamiseksi. Ja tottakai heillä on oikeus tehdä hommat ihan kuten itse haluavat, ja onhan se aivan selvä että tuolla fanipohjan laajuudella levyt myy ja biisit soi radioissa ja spotify-listoilla vaikka ne olisi pelkkää Hetfieldin runonlausuntaa, noin kärjistettynä ilmaistuna.

Veikkaan että Metallica tekee edelleen albumeita vain ja ainoastaan sen takia, että saisivat keikoille uuttakin soitettavaa ja sitä kautta pitää homman pirteämpänä kuin pelkän vanhan katalogin ja hittien pyörittely. Ja varmaan osin myös sen takia etteivät halua leimaantua pelkäksi nostalgia-aktiksi. Uuden musiikin tekeminen on varmasti mukavaakin vastapainoa keikkailulle, ainakin silloin kun sen voi tehdä täysin omilla ehdoilla. Ei heillä ole enää sisäänrakennettua tarvetta saada lisää mainetta tai näkyvyyttä tai kehitellä mitään crossover-hittejä uuden kuuntelijapohjan löytämiseksi. Ja ymmärrän tämän oikein hyvin.

 

[Ice raven]

Metallican uusi on ihan helvetin raskasta kuunneltavaa. Tuntuu että sama ylipitkä biisi, komppi ja tempo jatkuu biisistä toiseen jonka päälle Kirk huitaisee sen saman soolon kuin aina ennenkin. Kertosäkeet todella unohdettavia vai oliko niitä edes? Lux ja Suicide ainoat kiinnostavat biisit. 72 Seasons on muuten kestoltaan 77 minuuttia mutta kukaan ei tiedä miksi. Ei sitä ainakaan vaihtuvuudella ja freeseillä ideoilla voi perustella. Harmi sillä edellinen nosti toiveita ja odotuksia. Paljon heikompi kuin Hardwired...

 

[Wiesellike]

toiveita ja odotuksia.

Tässä hyvin tiivistettynä, miksi Metallica ei voi nykyään onnistua. Taso on aikoinaan asetettu niin korkealle, että sitä on melkeinpä mahdotonta enää saavuttaa. Laiskan pulskealla mukavuusalueellahan bändi on toiminut jo vuosia, mutta ainakin itse olen hyväksynyt tämän enkä enää aseta epärealistisia odotuksia uusien levyjen suhteen. Olen vain tyytyväinen, että bändi jaksaa vielä tuossa iässä tehdä uutta musiikkia. Kyllähän tuo uusi levy kaipaisi tiukan tuottajan karsimaan rönsyjä ja terävöittämään fokusta, mutta silti vasemmalla kädelläkin vetävä Metallica on parempi kuin suurin osa muista nykybändeistä.

Niille, joilla tämä uusi ei ole vielä avautunut, niin suosittelen jatkamaan kuuntelua. Kyllä ne kertsit sieltä löytyvät ja jäävät soimaan päähän. Hammettin soolot ikävä kyllä kuulostavat joka kuuntelulta huonommilta, mutta kyllä Justiceakin tottui kuuntelemaan ilman bassoa.

 

[V-G-]

Itsekin olen nyt kuunnellut tuon levyn tasan kaksi kertaa läpi. Toisen kerran ihan vain jotta saisin paremman käsityksen siitä, mitä ekalla kerralla tuli koettua. Luulin, ettei Metallica pystyisi tekemään Hardwirediä huonompaa levyä, mutta luuloksi jäi. Tämä oli täysin totaalisen tasapaksu ja tylsä platta. Edelleen tuntuu siltä, että tuolla on ainakin 5-6 täysin samaa biisiä.

Inhosin noita rumpusoundeja. Inhosin myös sitä, että rummuissa ei ollut mitään, ei siis yhtään mitään kekseliästä. Mulle rummut ovat melkein kaikessa rock-musiikissa se isoin yksittäinen asia, ja nyt ollaan kyllä menty alle kaiken arvostelun. Magneticilla oli vielä hyviä rummutteluhetkiä, 72:lla ei yhtäkään.

Missä melodiat? Levy tuntui täysin melodiattomalta. Olikohan Room of Mirrors, jossa oli ihan mukava meloia Kirkin (?) soolossa, mutta muuten käteen ei jäänyt tuolta osin mitään. Ja vielä enemmän ihmetyttää, minne harmoniat olivat jääneet. Jameshan on tavanomaisesti rakennellut ihan mahtavat harmoniat. Onttoa siltäkin osin.

Jamesin lauluääni on parempi kuin mitä se oli esim. 20 vuotta sitten, mutta Luxia lukuun ottamatta siitä saatiin irti aika vähän mitään. Levyn laulusuoritukset ovat vähän samaa kategoriaa melkein kaikkien biisien tempojen kanssa: tasaista, helppoa, yllätyksetöntä ja ikävän sielutonta. Kaipaisin koukkuja, yllätyksiä ja jotain mihin tarttua.

Aina paha fiilis, jos musiikki ei tunnu miltään tai missään, mutta vielä pahempana pidän tätä myötähäpeän tunnetta. Metallican olisi pitänyt jättää DM viimeiseksi levykseen.

 

[Ice raven]

Tässä hyvin tiivistettynä, miksi Metallica ei voi nykyään onnistua. Taso on aikoinaan asetettu niin korkealle, että sitä on melkeinpä mahdotonta enää saavuttaa. Laiskan pulskealla mukavuusalueellahan bändi on toiminut jo vuosia, mutta ainakin itse olen hyväksynyt tämän enkä enää aseta epärealistisia odotuksia uusien levyjen suhteen. Olen vain tyytyväinen, että bändi jaksaa vielä tuossa iässä tehdä uutta musiikkia. Kyllähän tuo uusi levy kaipaisi tiukan tuottajan karsimaan rönsyjä ja terävöittämään fokusta, mutta silti vasemmalla kädelläkin vetävä Metallica on parempi kuin suurin osa muista nykybändeistä.

Niille, joilla tämä uusi ei ole vielä avautunut, niin suosittelen jatkamaan kuuntelua. Kyllä ne kertsit sieltä löytyvät ja jäävät soimaan päähän. Hammettin soolot ikävä kyllä kuulostavat joka kuuntelulta huonommilta, mutta kyllä Justiceakin tottui kuuntelemaan ilman bassoa.

Mistä epärealistisen korkeista tasoista oikein puhut? Eivät liity ainakaan meikäläiseen millään tavalla eli ne tiivistykset kannattaa hakea jostain muualta. Loadien jälkeen olen suhtaunut uusiin biiseihin hyvinkin realistisesti sisäistäen bändin elinkaaren. Mikään ei estä tekemästä hyvää musiikkia ilman turhaa vertailua kasariaikoihin. Hevi/Metallica on paskimmillaankin parasta on edelleen täysin järjetön lausahdus viitaten nykybändikommenttiin. Joillekkin riittää että nimi on kirjoitettu oikein.

 

[CuJo#31]

Aina paha fiilis, jos musiikki ei tunnu miltään tai missään, mutta vielä pahempana pidän tätä myötähäpeän tunnetta. Metallican olisi pitänyt jättää DM viimeiseksi levykseen.

Kaikkea sitä saakin lukea. Että ihan myötähäpeää? Kyllä edelliselläkin levyllä oli hetkensä, hyvä siis että Hardwired tehtiin.

Itse en ole uutta vielä kauheasti ehtinyt kuuntelemaan. Vaatii toistoja ennen lopullista arviota.

 

[V-G-]

Kaikkea sitä saakin lukea. Että ihan myötähäpeää? Kyllä edelliselläkin levyllä oli hetkensä, hyvä siis että Hardwired tehtiin.

Hardwired oli pääosin turha, mekaaninen, tylsä ja vähäpätöinen (Moth on hyvä biisi), mutta tämä uusin on kaikessa tasapaksuudessaan ja ideattomuudessaan ihan vain nolo.

 

[Tumpe]

Hardwired oli pääosin turha, mekaaninen, tylsä ja vähäpätöinen (Moth on hyvä biisi), mutta tämä uusin on kaikessa tasapaksuudessaan ja ideattomuudessaan ihan vain nolo.

Moth into Flame on Hardwiredin heikoimpia biisejä ja häviää esim. uuden levyn Shadows Followille heittämällä.

 

[Ice raven]

Shadows Follow on Seasonsin heikoimpia biisejä ja häviää melkein kaikille Hardwiredin biiseille heittämällä.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Metallican olisi pitänyt jättää DM viimeiseksi levykseen.

Miksi? Onko nämä uudet levyt jotenkin sulta pois? Jos sää et tykkää, kukaan muukaan ei saa tykätä, vai?

 

[Wiesellike]

Eivät liity ainakaan meikäläiseen millään tavalla

Otin vain aasinsillan omaan ajatukseen. Makuasioista on väsynyttä väitellä enkä viitannut tällä muuhun viestisi sisältöön.

 

[Fiftie]

Otin vain aasinsillan omaan ajatukseen. Makuasioista on väsynyttä väitellä enkä viitannut tällä muuhun viestisi sisältöön.

Makuasiat taitaa olla ainoa asia josta väitellä. Faktoista kun on paha väitellä.

 

[V-G-]

Miksi? Onko nämä uudet levyt jotenkin sulta pois? Jos sää et tykkää, kukaan muukaan ei saa tykätä, vai?

Koetaha kyetä erottamaan ihmisten mielipiteet kuvitelmastasi, että muiden toiveilla olisi mitään käytännön vaikutusta reaalimaailmaan.

Toisin sanoen, toiveeni, että Metallica olisi jättänyt nämä kaksi viimeisintään tekemättä oli kielikuva, jolla halusin viestiä omaa tuskaani siitä, että kaikkien aikojen lempi yhtyeeni tekee nykyään mielestäni laiskaa ja muutoinkin umpisurkeaa musiikkia.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Koetaha kyetä erottamaan ihmisten mielipiteet kuvitelmastasi, että muiden toiveilla olisi mitään käytännön vaikutusta reaalimaailmaan.

Toisin sanoen, toiveeni, että Metallica olisi jättänyt nämä kaksi viimeisintään tekemättä oli kielikuva, jolla halusin viestiä omaa tuskaani siitä, että kaikkien aikojen lempi yhtyeeni tekee nykyään mielestäni laiskaa ja muutoinkin umpisurkeaa musiikkia.

Eli lupaatko, että jos sää löydät biitsiltä pullon ja vapauttamasi henki antaa sulle ne kolme toivomusta, et käytä oikeasti yhtä siihen että DM olisi jäänyt Metallican viimeiseksi levyksi?

Ihan varuiks vaan kyselen, ettei mene yöunet...

 

[V-G-]

Eli lupaatko, että jos sää löydät biitsiltä pullon ja vapauttamasi henki antaa sulle ne kolme toivomusta, et käytä oikeasti yhtä siihen että DM olisi jäänyt Metallican viimeiseksi levyksi?

Ihan varuiks vaan kyselen, ettei mene yöunet...

Jos mä saisin kolme toivomusta, toivoisin, että ruotsalainen bussikuski olisi vaihtanut kunnon kitkat alle, että Papalta ei olisi mennyt ääni ysärin alussa ja että olisin sijoittanut Teslaan joskus vuonna 2005.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Jos mä saisin kolme toivomusta, toivoisin, että ruotsalainen bussikuski olisi vaihtanut kunnon kitkat alle, että Papalta ei olisi mennyt ääni ysärin alussa ja että olisin sijoittanut Teslaan joskus vuonna 2005.

Ok. I'll hold you for that, jos joskus tulee mandelasyndromanomainen dejavu-fiilis, että Metallican viimeikseksi jääneen DM:n jälkeen olisikin tullut vielä jotain...

Aina paha fiilis, jos musiikki ei tunnu miltään tai missään, mutta vielä pahempana pidän tätä myötähäpeän tunnetta.

Tällä palstalla on usein hemmetin haastaavaa vaihtaa mielipiteitä sillain niin kuin hyvässä hengessä. Vaikka se lähes aina olisi tarkoituskin, viestien lyhyenä ja ytimekkäänä pitämisen yrittäminen aiheuttaa liian usein sen, että niihin tuppaa tuulemaan väkisinkin tarkoituksenvastaisesti aggressiivinen vastakkainasettelullinen sävy. Joskus toki naljailu saattaa sille puolelle turhan kinaamisen kiihkossa lipsahtaakin, ei siinä.

Mää haluan edelleenkin vielä korostaa, että mää kunnioitan kaikkia näkemyksiä ja mielipiteitä tasapuolisesti, jokaisen on vähintäänkin ihan yhtä oikein kuin minun.

Mutta mua hieman silti kiinnostaisi se, että oletko aivan sata prossaa tuon varsin jyrkän, melkein että kaikki-levyllä-on-paskaa-paitsi-kusi mielipiteen kanssa? Kysymys on ihan vilpitön kysymys ihan ilman hampaita, koska ainakaan itselläni ei ollut juuri minkäänlaisia ajatuksia yhden ja yhden lisäkuuntelun jälkeen - ainakaan edes sillain siemenvedeksi, että olisi voinut mitään johtopäätöstä vielä vedellä saati minkäänlaisen revjuun kirjoittamiseksi. Toki en tarkoita, ettei sinulla voisi olla. Olisin ehkä jopa varovasti nyökkäillyt joillekin sun noista pointeista ekan läpikuuntelun jälkeen.

Mutta kyä se siinä sitten rupesi aukeamaan. Ja nyt kohta viikon älppäriä (toki CD -muodossa) aika voimakkaasti tuutattuani mielipiteeni on aikalailla lähes täysin jokaisen pointtisi vastapäässä (paitsi tuo että Jamesin ääni on kyä varsin hyvässä kondiksessa). Enkä siis väitä, että olisit väärässä tai minä oikeassa. Sitä vaan, että ainakin itselle levyltä löytyy vielä viikonkin voimarunttaamisen jälkeen huisia juttuja alati lisää.
(Oliks muuten toi harmonioiden puuttumiskaneetti sarkasmia tai jokin kielikuvallinen kärjistys? Ihan vaan kysyn, koska omaan korvaan James on pitkästä aikaa keksinyt innovatiivisia stemmariffejä ilman, että ne kuulostaa snadisti Maidenilta lainatuilta).

Niin kuin sanoin, en epäile ettetkö olisi varmasti ihan vilpittömästi tuota mieltä levystä. Mutta jos ja kun sanoit, että Metallica on sinulle kaikkein aikain lemppispemppis ja jos kerran toivoisit niiden runkivan vielä kelvollista rokkenrollia, niin kyä mää näin toverillisisti ehdottaisin ihan vilpittömästi, että levy on useamman pyörityksen vöörti. Vaikkei se mielipide siitä muuttuisikaan sen kummemmin tai ollenkaan. "you've got nothing to lose, but everything to gain", niin kuin joku joskus lauloi.

Itselle tämä levy on ainakin vielä tällä hetkellä, jotain jollaista on kenties salaa itseltään alitajuisesti odottanut 80-luvulta lähtien.

Me likes. Jopa sillä mitalla, että on tullut fiilis hakata noita hianoja riffejä skitalla ihan itekki. Kuin nuori varsa laitumella.

 

[V-G-]

Mutta mua hieman silti kiinnostaisi se, että oletko aivan sata prossaa tuon varsin jyrkän, melkein että kaikki-levyllä-on-paskaa-paitsi-kusi mielipiteen kanssa?

Levynä tuo sortuu mielestäni pahimpaan mahdolliseen syntiin, eli tasapaksuuteen ja yllätyksettömyyteen. Se tekee kuuntelukokemuksesta mitättömän. Jos nyt positiivisia detaljeja haluaa kaivaa, niin onhan Luxin kertosäkeen lauluosuus hämmentävän hyvä, etenkin kuusikymppiseltä, ja muutamat hyvät riffitkin löytyy. Rummuista ei ole mitään positiivista sanottavaa, ja Robin osaaminen menee edelleen Metallicassa hukkaan. Kirkistä en ole valtaosan kanssa samaa mieltä: mun makuun nuo soolot eivät ole mitenkään erityisen huonoja. Suurin osa mitäänsanomattomia toki, mutta on siellä sentään haettu melodioita oikeilla metodeilla. Mua häiritsee, että bändi on kangistunut kaavoihinsa. Se on ymmärrettävää mutta silti ikävää.

Mitä harmonioihin tulee niin ihan tarkoitin sitä. Minusta tuo osasto on kenties kaikkein puutteellisinta tässä kokonaisuudessa. Siis tempovaihteluiden lisäksi.

 

[TuleeEnnenaikaisesti]

Levynä tuo sortuu mielestäni pahimpaan mahdolliseen syntiin, eli tasapaksuuteen ja yllätyksettömyyteen.

Ymmärrän tuon fiiliksen, koska tuon suuntaista itselläkin oli ens alkuun. Voi olla kenties jokin masteroinnin/miksauksen monotonisuus, joka ehkä aiheuttaa sen levyä putkeen tuutatessa.

Mutta niin kuin sanoin, kun korva alkaa löytään niitä yksittäisiä biisejä ja niiden yksittäisiä hienouksia, se on erittäin kovasti palkitsevaa. Ainakin oma kokemus meni noin. ja nyt se uppoo kuin kikuli vanhaan ihmiseen.

 

[ChosenTwo]

Me likes. Jopa sillä mitalla, että on tullut fiilis hakata noita hianoja riffejä skitalla ihan itekki. Kuin nuori varsa laitumella.

Minulle sattui käymään niin sopivasti, että tilaamani uusi kitara saapui viime viikolla ja tämän myötä minulla on ollut normaalista poikkeavasti E-standardiin viritetty kitara (valkoinen explorer, voitte yrittää arvailla kenen innoittamana tämä on niin rakas malli minulle) saatavilla, jolla onkin voinut ruveta sitten soittelemaan 72 Seasonsin biisejä levyn mukana. Chasing Light ja Shadows Follow olivat ensimmäiset joita rupesin ottamaan haltuun ja ainakin nimikkobiisi ja Sleepwalk My Life Away houkuttavat soittelemaan. Niin no ja onhan sitä Lux Æternaa rämpytellyt myös heti ilmestymisensä jälkeen.

Eli tosiaan siis ainakin minua innostavat tämän levyn riffit. Hardwiredilta vastaavaa innostusta herätti oikeastaan ainoastaan Atlas, Rise!, jota oli kiva rämpytellä. Ja nimikkobiisi oli niin simppeli, että sen pystyin jopa minä ottamaan korvakuulolta haltuun.

Yleisesti ottaen voin todeta 72 Seasonsista, että kaikki biisit eivät edelleenkään minulle maistu ainakaan kokonaisuuksina, mutta osa toimii jo varsin hyvin.