On kyllä mielenkiintoinen aikataulutus. Liekö ´ Tallicalla sitten kiire jonnekin, tai sitten J. Karjalainen oli vain isompi ja suositumpi akti tuolloin ja näin varmaan olikin, sillä vaikka Metallicalla oli jo Master.. takataskussa, niin paljonko siitä sitten Suomessa tiedettiin. Stadionluokassahan bändi oli vasta Mustan levyn myötä.Aika kovien bändien lämppärinä tä Tallica joskus ollut!!
Ei se vielä tuona kesänä mikään suuri nimi ollut, toki me asiaan vihkiytyneet ymmärsimme olla paikan päällä, eturiviin pääsi ihan helposti tuolla. Mutta näkeehän tuosta soittolistasta että oli niillä pidempi slotti kuin J Karjalaisella. Eikä tuohon aikaan bändit tärkeilleet niin paljoa sillä festareiden pääesiintyjä statuksellakaan kuin nykyisinOn kyllä mielenkiintoinen aikataulutus. Liekö ´ Tallicalla sitten kiire jonnekin, tai sitten J. Karjalainen oli vain isompi ja suositumpi akti tuolloin ja näin varmaan olikin, sillä vaikka Metallicalla oli jo Master.. takataskussa, niin paljonko siitä sitten Suomessa tiedettiin. Stadionluokassahan bändi oli vasta Mustan levyn myötä.
Popeda taisi olla illan pääesiintyjä..Ei se vielä tuona kesänä mikään suuri nimi ollut, toki me asiaan vihkiytyneet ymmärsimme olla paikan päällä, eturiviin pääsi ihan helposti tuolla. Mutta näkeehän tuosta soittolistasta että oli niillä pidempi slotti kuin J Karjalaisella. Eikä tuohon aikaan bändit tärkeilleet niin paljoa sillä festareiden pääesiintyjä statuksellakaan kuin nykyisin
Kevyestihän ne oli Suomeen matkanneet, mm. käyttivät Tarotin backlineä tuolla.
Seuraavana päivänä on ollut keikka Roskildessa, saattoi siis olla kiire rientää kohti lentokenttääkin tuona iltana...
Samoilla linjoilla.Ei tämä uusin biisikään nyt mikään mestariteos ole, mutta selkeästi paras tähän asti julkaistuista.
Loistava biisi tämä kolmaskin release. Kerrassaan vitun hienon synkkä fiilis ja mainiosti polkeva riffi sekä erinomaisen tarttuva, yet simple kertsi.
Uusi musa on aina tervetullutta ja kun Metallica tekee vielä näin verrattoman hyvää roinaa, niin upeeta, I say.
Ja kuulostaa muuten ihan helevetisti Jaz Colemanilta sitä hokiessaan.Temptation jäi pois Stangerilta, niin kiva, että James pääsi hokemaan sitä tässä.
En tiedä olenko ainut, mutta mitä enemmän kuuntelen loadia ja reloadia, niin mielestäni liikutaan mustan albumin soundi maailmassa. Jos ei laske mukaan niitä muutamaa kevyttä biisiä, niin aika lähellä ollaan mustan albumin soundeja. Jos kannetkin eivät olisi ollut sitä erite kuvia ja bändi ei olisi muuttanut ulkomuotoaan alternative bändien soittajien näköiseksi, niin olisiko näillä albumeilla tehty niin suurta vaikutusta faneihin?Eniten tässä koko hommassa häiritsee se, että Metallica on nyt jymähtänyt paikalleen eikä edes yritä keksiä mitään tuoretta. Soundit ovat nyt Death Magneticin jälkeen olleet koko ajan tismalleen samat (vaikka loudness war -rahinasta onkin päästy eroon), ja biisit muistuttavat enemmän ja enemmän toisiaan. Näin ei ollut aiemmin: yksikään Metallican levyistä välillä Kill em all - Death Magnetic ei ollut suoraan "pääteltävissä" edellisestä, vaan pyörä keksittiin aina uudelleen (Loadit ovat yksi tuplalevy). Vähän harmillista kyllä.
Onhan se nyt sääli, jos heviyhteisön pitää toivoa kuusikymppisiltä ukoilta jotain uutta ja tuoretta. Kertoo kai jotain nuorempien muusikoiden innovatiivisuudesta…@Evil jos Metallica ei kuulostaisi toista levyä putkeen täysin paikalleen mukavoituneelta, laiskan pulskealta metallipumpulta, ongelmaa tuskin olisi. Uudistuminen on vain ollut Metallican DNA:ssa varsin vahvana ja iso osa sitä, mikä teki siitä niin suuren.
Minusta hyvät soundit eivät välttämättä ole mikään itsetarkoituksellinen päämäärä, vaan särmä ja yhteensopivuus itse musiikin kanssa on paljon keskeisempää. AJFA on minusta heittämällä Metallican paras levy, mutta eipä sitä miksausta voi liikaa ammattimaisuudesta tai kokonaisvaltaisista soundeista kehua. Toisaalta Ride kuulosti hyvältä, mutta MoP oli täysin erilainen ja silti sekin kuulosti hyvältä.
Tarkoitus ei ole hakea väkisin jotain nylonbeat-soundia erottuakseen väkisin edelliseltä levyltä kuten vaikka Linkin Park teki, vaan pysyä tuoreena. Metallica ei kuulosta millään lailla tuoreelta näillä uusilla biiseillään tai Hardwired-levyllä. Se kuulostaa laiskalta pastissilta. Se on iso sääli.
En tiedä olenko ainut, mutta mitä enemmän kuuntelen loadia ja reloadia, niin mielestäni liikutaan mustan albumin soundi maailmassa. Jos ei laske mukaan niitä muutamaa kevyttä biisiä, niin aika lähellä ollaan mustan albumin soundeja. Jos kannetkin eivät olisi ollut sitä erite kuvia ja bändi ei olisi muuttanut ulkomuotoaan alternative bändien soittajien näköiseksi, niin olisiko näillä albumeilla tehty niin suurta vaikutusta faneihin?
Kyllä (varsinkin kitara) soundit on Loadeilla paljon löysemmät mustaan levyyn verrattuna, mikä sopiikin hyvin tuohon rokkaavampaan biisimateriaaliin.
Kyllä (varsinkin kitara) soundit on Loadeilla paljon löysemmät mustaan levyyn verrattuna, mikä sopiikin hyvin tuohon rokkaavampaan biisimateriaaliin. Itse en oikein millään mitarilla saa näitä samaan maailman.
Näissä asioissa on mielenkiintoista miettiä, mitä eroja on ollut tuotannossa tai onko ero siinä mitä bändi soittaa. Mustalla albumilla oli rytmit soitettu tosi tarkkaan verrattuna kahteen seuraavaan albumiin. Taisi ero olla siinä, että Mustaan albumiin asti James soitti rytmit ja sen jälkeen Kirk sai soitella rytmiraitoja.Juuri näin. Soundien yhtäläisyydestä kuitenkin sen verran, että toki Bob Rock näissä kaikissa on tuottajana ja on siinä äänimaisemassa mielestäni aika paljon samaakin. Mulla ei oikein nyt termistö (/sanavarasto) riitä oikein kuvailemaan, mutta ikäänkuin samanlaisia "taajuuksia" ja "värejä" noissa on aika paljon. St. Anger toki kuului niin ikään tuohon Rock-suoraan, mutta tekee jo vähän pahaa edes kirjoittaa St. Anger, soundit ja tuotanto näin lähelle toisiaan, joten jätetääs se sitte...
Tuore vitsi jne. jne.
No mut joo. Onko noissa sitten yhtäläisyyksiä sen enempää tai vähempää kuin muillakaan samojen tuottajien albumeilla tai Metallica-albumeilla yleensä on toinen kulma... :D Siitä olen @Stolk-2 kanssa kyllä samaa mieltä, että jos toi Loadin ja ReLoadin visuaalinen paketointi ois kokonaisuudessaan vähän lähempänä aiempia levyjä, niin ne varmaan miellettäisiin kyllä yleisesti ottaen paljon läheisemmiksi sukulaisiksi Mustalle nimikkolevylle kuin yleensä halutaan myöntää - ainakin jos ne suurimmat rönsyt ois karsittu pois. Pidän todellakin suuresta osasta noiden albumien kappaleista, mutta levykokonaisuuksina etenkin ReLoad on vähän pökäle. Maiden-puolelta heittäisin vähän samansuuntaisena, joskaan ei täysin vastaavana verrokkina Virtual XI:n (1998) ja Brave New Worldin (2000), jotka on oikeasti tosi lähellä toisiaan ja biisejä on peräisin samoista kirjoitussesioista, mutta muutokset kokoonpanossa, tuotannossa ja ihan vaan soitannollisessa otteessa tekee massiivisen eron ja moni ei noita viitsi yhtään rinnastaa, vaikka musiikillisesti ammennetaan aika samasta laarista.