Meille tulee vauva!

[soros]

Kiitos kaikille osanotoista. Vaikka elämä nyt tuntuukin kovin raskaalta niin tosiasia on onneksi että meillä on aikaa yrittää uudelleen ja uusiutumisen vaara on pieni ainakin tällä tietoa.

Ja ujcikille sekä muille tuoreille isukeille hurjasti onnea, ehkä vielä täältäkin joskus!

 

[se7en]

Nostellaan tätäkin sen verran, että kerrotaan pienen tytön syntyneen sivullekirjoittaneen perheeseen viime torstaina. Eilen saatiin jo tuore tulokas + äiti kotiin ja sen jälkeen on uni maistunut - tytölle. Isi on ensimmäisen yön valvomisesta huolimatta hyvin onnellinen.

Mitat 3,4kg ja 49cm, vaikka isi on tokkuroissaan ilmoitellut sukulaisille ja tutuille jotain ihan muutakin :D

 

[Jarner]

Nostellaan tätäkin sen verran, että kerrotaan pienen tytön syntyneen sivullekirjoittaneen perheeseen viime torstaina.

Onnittelut!

Meidän tyttö syntyi viime viikon lauantaina klo 05:14 ja äiti + pikkuprinsessa pääsivät kotiin keskiviikkona.
Mitat 51 cm ja 3334 g.
Yöt on mennyt täysin yli odotusten ja heräämisiä ollut vain 1-2 / yö.
Harvinaisen onnellinen fiilis, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan :)

 

[Stonewall]

Nostellaan tätäkin sen verran, että kerrotaan pienen tytön syntyneen sivullekirjoittaneen perheeseen viime torstaina. Eilen saatiin jo tuore tulokas + äiti kotiin ja sen jälkeen on uni maistunut - tytölle. Isi on ensimmäisen yön valvomisesta huolimatta hyvin onnellinen.

Mitat 3,4kg ja 49cm, vaikka isi on tokkuroissaan ilmoitellut sukulaisille ja tutuille jotain ihan muutakin :D

Onneksi olkoon, syntyi sitten prinsessa se7en:nin sukuun. Asunto muuttuu jatkossa pinkinmäksi ja röyhelörikkaammaksi sekä mahdollisesti joltain osin pehmoeläimin sisustetuksi.
Meillä saataneen vielä pari päivää odottaa, vaikka tänään on laskettu aika +12. Kaverilla ei näytä olevan mitään halua tulla ulos, joten saattaapi olla, että tulee vasta pakon edessä ensiviikon puolivälissä. Jännää.

 

[se7en]

Onnittelut!

Meidän tyttö syntyi viime viikon lauantaina klo 05:14 ja äiti + pikkuprinsessa pääsivät kotiin keskiviikkona.
Mitat 51 cm ja 3334 g.
Yöt on mennyt täysin yli odotusten ja heräämisiä ollut vain 1-2 / yö.
Harvinaisen onnellinen fiilis, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan :)

Kiitos ja onnittelut myös sinne. Kyllä se vain on kaiken odotuksien arvoinen, kun se paketti sieltä tulee ja vielä kun sen saa kotiin. Nyt sitten tulee usein vaan katseltua, kun toinen nukkuu. Ja sitä se tekee paljon, kun ainoastaan 2-3h välein herää syömään ja samalla laitetaan tarpeen vaatiessa myös puhdasta vaippaa päälle.

Meillä saataneen vielä pari päivää odottaa, vaikka tänään on laskettu aika +12.

Tsemppiä odotukseen. Meillä syntyi 40+4 ja synnytys käynnistyi kyllä ihan yhtäkkiä. 10h siitä oli tyttö ulkona. Eli kyllä se voi tulla aika nopeasti ja odottamatta, mutta on toki toisenlaisiakin tarinoita.

 

[BigBadReddie]

Meille syntyi perjantaina aamutuimaan pikkukakkonen. Mittaa miehellä oli 52 senttiä ja painoa 3885g. Itkee vähemmän kuin isosiskonsa tai Chuck Norris.

Kyllä vaimon puskemista katsoessa tuli taas sellainen olo, että vuoteen en vingu mistään. Sen verran kovaa hommaa tuo haikaran kanssa kisaaminen on.

Hieno fiilis!

 

[Stonewall]

Tulihan se sieltä tänään viikolla 41 + 6, eli pari viikkoa lasketun ajan jälkeen. Käynnistämään jouduttiin, mutta saatiinpa päiväsaikaan ulos. Tyttö tuli tännekin, 51 cm pituutta ja painoa jämptisti 3kg. Hurjaa hommaa tämä lapsen teko, emännät on kovia, kun tuohon pystyvät. Ite ei voinut kuin kädestä pidellä. Vaan nyt on hyvä fiilis.

 

[Viper]

Vähän nyt myöhään heräsin tähän ketjuun, kun en oikein tiennyt, haluanko netissä asiasta puhua. Kuitenkin jääkiekko ja sen seuraaminen on aina ollut lähellä minun sydäntä ja täällä palstoillakin olen jokusen vuoden roikkunut, niin kyllä minä haluan nyt täälläkin onnellisuuttani kailottaa.

Meidän perhe nimittäin kasvoi tällä viikolla maailman suloisimmalla tyttölapsella! Vaikka siinä on yhdeksä kuukautta aikaa valmistautua ja totuttauta ajatukseen, niin ei sitä vaan voi mitenkään kuvitella, miltä se lopulta tuntuu. Kun kaiken sen odotuksen ja lopun avuttomuuden tunteen sekä odottamattomien vaikeuksien jälkeen saa oman lapsen syliin, niin se tunne on jotain ihan järjetöntä. Yhtäkkiä oletkin vastuussa niin pienestä ja avuttomasta ihmisestä. Ja sinä olet sille pienellä ihmiselle toinen maailman tärkeimmistä ihmisistä.

Nyt alkaa sitten elämä isänä ja vastuulla on vielä alkuun niin avuton ja pieni ihminen, että väkisinkin vähän jännittää, että miten sitä oikein tulee pärjäämään... Tämä alku ainakin tuntuu hyvältä ja hyvin on tultu pikkuisen kanssa toimeen :)

Onnea vielä kaikille muillekin tähän ketjuun kirjoittaneille isille ja äideille!

 

[JiVe]

Enpä taas olisi reilu vuosi sitten aavistanut, että tänne olisi asiaa. Kolmesta lapsesta aikanaan haaveiltiin, mutta sitten näytti siltä, että ensimmäinenkään ei ota tullakseen.

Reilu neljä vuotta sitten kirjoittelin näin:

...
Nyt tänään viimein aloitettiin "viimeinen" vaihe, eli hedelmöityshoidot. (Siis aloitettiin aivan tosissaan, eli mamma menee hakemaan apteekista mömmöt joita vetelee seuraavat pari viikkoa) No eihän se meikulle juuri ole homma eikä mikään, ainakaan fyysisesti. Onhan tuossa jo vuoden päivät juostu erinäisissä tutkimuksissa ja jotain pieniä operaatioita tehtykin ilman menestystä.
...
Joten jos kaikki menee kuten on suunniteltu, niin 30%* todennäköisyydellä meille tulee vauva ensi keväänä.

Ja homma siis jatkui näin:

Palataanpa aiheeseen. Ja kiitokset kaikille tsemppaajille!

Pari viikkoa sitten oli aika kerätä hormonihoidoilla aikaansaadut munasolut talteen ja niitä tulikin aivan pirusti. Oliskohan ollut lähellä kolmeakymmentä joten ns. hyperstimulaatio oli lähellä. No sitä ei kuitenkaan onneksi tullut. Noista munasoluista kelvollisia oli noin 20, joista hedelmöittyi 17 ja niistä kymmenen jakautui kunnolla. Eli pakkaseenkin saatiin odottamaan uusintayritystä.

Juuri sain viestin, että viikonloppuna apteekin raskaustestin antaman hailakka positiivinen (a-näyte) on vahvistunut myös b-näytteen eli nkl:n verikokeen jälkeen positiiviseksi. Eli jossain määrin suuremmin on nyt mahdollista, että meille tulee vauva ensi keväänä. Ehkei vielä ole iskenyt ihan kokonaan tajuntaan, sillä sen verran hartaudella tuota on kuitenkin muutama vuosi yritetty.

Ja tästä siis helmikuussa 2009 syntyi perheen esikoinen.

Lopulta sieltä putkahti esiin tyttövauva, jolla pituutta oli 47cm ja painoa aikalailla tasan 3 kg. Ihan hyvän kokoinen vaikka päättikin tulla maailmaan kuukautta aiemmin, kun oli laskettu.

Tuon jälkeen tosiaan pakkasessa oli kolme putkea ja niissä nuo 10 alkiota. No kaksi ekaa sulatusta meni niin, että yksi alkioista oli ok ja se siis siirrettiin, mutta ilman menestystä. Kolmas kerta oli sama homma ja näin oli pakkanen tyhjä. Tässä vaiheessa oli jo päätetty, että jos homma ei onnistu, niin se on sitten tässä, eli koko hormonihoitoruljanssia ei olisi aloitettu alusta.

No tuo viimeinen siirto sitten onnistui ja siitä kirjoittelin viime vuoden helmikuussa näin:

Viime viikolla siitä tuli pari vuotta kuluneeksi tuosta viestistä. Mahtava pikkuneiti se vaan jaksaa edelleen ihmetyttää iskää päivä toisen jälkeen.

Tuolloin kun tuo homma hoitui IVF:n kautta jäi pakkaseen kolme putkiloa, joissa yhteensä yhdeksän alkiota. Niitä sitten viime syksynä aloitettiin siirtelemään uusiksi. Ensimmäiset kaksi siirtoa meni lääkkeiden kanssa ja kumpikaan ei onnistunut. Oltiin päädytty tilanteeseen, jossa pakkanen oli tyhjentynyt siten, että jäljellä oli enää yksi putki ja kaksi alkiota. Tammikuussa päätettiin tehdä lääkkeettömänä alkionsiirto ja onneksi silloin toinen alkioista jäi sulatuksessa kuntoon ja saatiin siirrettyä.

Testi näytti plussaa ja nyt 2 vuotta esikoisen syntymän jälkeen ultrassa näytti kaikki olevan kohdillaan ja seuraavan tulokkaan laskettu aika on 7.10.

Tämä siis realisoitu reilu vuosi sitten:

Aika monien vaiheiden jälkeen viime yönä hiukan ennen neljää näki päivänvalonsa meidän perheen toinen pikkuneiti.

No nyt sitten olikin käynyt yötapaturma ja apteekin raskaustestin plussa sai vahvistusta verikokeessa ja nyt viikolla vielä ultrassa vahvistus, että toukokuun lopulla on meille tulossa vauva.

 

[Remy Martin]

No nyt sitten olikin käynyt yötapaturma ja apteekin raskaustestin plussa sai vahvistusta verikokeessa ja nyt viikolla vielä ultrassa vahvistus, että toukokuun lopulla on meille tulossa vauva.

Paljon onnea!
Tällaiset uutiset saa hyvälle mielelle.

 

[J. Eye]

Niinhän sieltä sitten "putkahti" terve esikoispoika maailmaan. Painoa oli kertynyt 3980g ja pituutta 52cm. Lapsivedet meni sunnuntaiaamuna klo 9, ja poika syntyi heti perään 31 tunnin päästä.

Ei voi muuta kuin nöyrästi nostaa hattua synnytyksen kokeneille, sen verran kova prosessi on kyseessä ettei oikein voi mitään krapulapääkipuja valitella enää ikinä.

Aika epätodellinen fiilis tällä hetkellä, mutta ehkä asia konkretisoituu yöunien jälkeen.

 

[Bbird80]

Niinhän sieltä sitten "putkahti" terve esikoispoika maailmaan. Painoa oli kertynyt 3980g ja pituutta 52cm. Lapsivedet meni sunnuntaiaamuna klo 9, ja poika syntyi heti perään 31 tunnin päästä.

Ei voi muuta kuin nöyrästi nostaa hattua synnytyksen kokeneille, sen verran kova prosessi on kyseessä ettei oikein voi mitään krapulapääkipuja valitella enää ikinä.

Aika epätodellinen fiilis tällä hetkellä, mutta ehkä asia konkretisoituu yöunien jälkeen.

Onnea sinnekin! Mahtava homma, ja on kaverilla komeat mitatkin. Voimahyökkääjän merkki.

Samaa mieltä tuosta kipujen valittelusta. En valita. Enää.

 

[Siivu]

Eipä ollut ihan tällainen aamun avaus mielessä, kun illalla laskeuduin makuulle...

Raskaus oli ollut tiedossa jo lokakuun alkupäivistä asti, mutta ensimmäinen ultra yllätti ja kosketti monta kertaa kovemmin kuin olisin ikinä osannut arvata: suttuisessa kuvassa vilkkaasti sätkivän sikiön vieressä möllötti toinen samanlainen ja molempien pieni sydämenalku pumppasi hienosti! Tarkempi tutkiskelu paljasti, että kaikelle todennäköisyydellä vaimo kantaa identtisiä kaksosia.

Pienen perehtymisen perusteella lottokuponkeja ei tarvitse tällä viikolla jättää, 0,35% todennäköisyys natsasi jo.

Helppo todeta, että en ole selvinpäin näin sekaisin ollut. Ajatus lentelee sinne tänne, paikallaan ei jaksa pysyä ollenkaan ja töitäkin pitäisi kai tehdä. Samaan aikaan voi näköjään olla kaksinkertaisesti onnesta ja huolesta sekaisin, kun ilot ja riskit pyörittävät pientä mieltä. Eiköhän se siitä ajan mittaan tasaannu, mutta mielenkiintoinen ja jännittävä kevät on taatusti tiedossa.

Löytyykö palstalta muita monikkoperheen isiä tai äitejä? En pistäisi pahakseni jos joku haluaisi jakaa kokemuksiaan aiheesta.

 

[pappilanhätävara]

Löytyykö palstalta muita monikkoperheen isiä tai äitejä? En pistäisi pahakseni jos joku haluaisi jakaa kokemuksiaan aiheesta.

Omakohtaisia kokemuksia ei ole, mutta kaveri kiteytti kerran saunassa fiiliksiä tulevista kaksosistaan näin: "Ei juma, nyt mä joudun ostamaan kaksi fillaria. Hei jätkät, paljonko maksaa lasten fillari?" Kaveri on ylpeä kaksosten isä ja pistetään tuo heitto humalan piikkiin.

Meillä ei ultrassa näkynyt kuin yksi sikiö tuossa hetki sitten. Ihan loistava fiilis saada tyttärelle pikkuveli/sisko.

 

[keigykedy]

Eipä ollut ihan tällainen aamun avaus mielessä, kun illalla laskeuduin makuulle...

Raskaus oli ollut tiedossa jo lokakuun alkupäivistä asti, mutta ensimmäinen ultra yllätti ja kosketti monta kertaa kovemmin kuin olisin ikinä osannut arvata: suttuisessa kuvassa vilkkaasti sätkivän sikiön vieressä möllötti toinen samanlainen ja molempien pieni sydämenalku pumppasi hienosti! Tarkempi tutkiskelu paljasti, että kaikelle todennäköisyydellä vaimo kantaa identtisiä kaksosia.

Pienen perehtymisen perusteella lottokuponkeja ei tarvitse tällä viikolla jättää, 0,35% todennäköisyys natsasi jo.

Helppo todeta, että en ole selvinpäin näin sekaisin ollut. Ajatus lentelee sinne tänne, paikallaan ei jaksa pysyä ollenkaan ja töitäkin pitäisi kai tehdä. Samaan aikaan voi näköjään olla kaksinkertaisesti onnesta ja huolesta sekaisin, kun ilot ja riskit pyörittävät pientä mieltä. Eiköhän se siitä ajan mittaan tasaannu, mutta mielenkiintoinen ja jännittävä kevät on taatusti tiedossa.

Löytyykö palstalta muita monikkoperheen isiä tai äitejä? En pistäisi pahakseni jos joku haluaisi jakaa kokemuksiaan aiheesta.

Täältä löytyy omakohtaista kokemusta kaksosista. Nyt neljän vuoden jälkeen alkaa järki pikkuhiljaa taas kulkemaan....
Vaikka kaksosten hoitaminen onkin aivan h-vetin rankkaa en vaihtaisi kuitenkaan päivääkään pois !
Meillä oli tarkoituksena esikoiselle hommata pikkusisko/veli mutta niin ne suunnitelmat muuttui ku ultrasta paljastui tuplat. Muistan kuinka fiilikset vaihtelivat ilosta lähes epätoivoon. Paljon suunnitelmia meni uusiksi, ihan kämpästä ja autosta lähtien...

 

[Lapanen]

Eräs tuttavantuttava sai aikoinaan kolmoset. Ekan puolentoista vuoden aikana pisin aika kun KAIKKI KOLME NUKKUIVAT YHTAIKAA, oli 20 min.

 

[Siivu]

Täältä löytyy omakohtaista kokemusta kaksosista. Nyt neljän vuoden jälkeen alkaa järki pikkuhiljaa taas kulkemaan....
Vaikka kaksosten hoitaminen onkin aivan h-vetin rankkaa en vaihtaisi kuitenkaan päivääkään pois !
Meillä oli tarkoituksena esikoiselle hommata pikkusisko/veli mutta niin ne suunnitelmat muuttui ku ultrasta paljastui tuplat. Muistan kuinka fiilikset vaihtelivat ilosta lähes epätoivoon. Paljon suunnitelmia meni uusiksi, ihan kämpästä ja autosta lähtien...

Tässä parin päivän sulattelulla alkoikin jo avautua mitä kaikkia käytännön järjestelyjä on edessä... Auto tuli tuurilla vaihdettua juuri alkusyksystä farkkuun, mutta kämppä menee vaihtoon nopeammin kuin alunperin oli tarkoitus, kaksiossa ei liikaa tilaa neljälle ole. Tässä taitaa myös olla lähitulevaisuuden ainoa sauma ottaa varaslähtö myös pitkän tähtäimen suunnitelmiin, vaihtaa paikkakuntaa ja toivoa, että työnantajakin voi joustaa kustannuspaikan osalta.

Varsin sekava fiilis kaikkiaan, mutta ei kai tähän muulla tavoin voi suhtautua kuin että luonto hoitaa homman niin kuin parhaaksi näkee ja tiettyihin asioihin ei vaan voi vaikuttaa. Niihin joihin voi, on parempi vaikuttaa nyt. Elämäntavoista lähtien.

Helvetin innoissani olen sisimmältään silti.

 

[TDM]

Toista heti perään?

Jep. Tännekin olisi perheenlisäystä esikoisen muodossa tulossa, vieläpä aika piankin, nyt helmikuun loppupuolella. Naimisissa ollaan oltu tästä syksystä etiäpäin joten ehdittiinpä se hoitaa alta pois ennen poitsun tuloa. Molemmilla ikää jo hyvinkin päälle kolmen kympin joten aikahan tuo alkoi jo olla.

Rouva painaa jo päälle että seuraavaa pitäisi tehdä heti putkeen, itse koitan vähän toppuutella että katsottaisko hetken aikaa tuota ensimmäistä että miten menee ja jutellaan sitten. Mitenkäs jatkoajan isukit, mielipiteitä lasten hankkimisesta "putkeen" vai onko järkevää pitää pientä taukoa?

Ikää kuitenkin rouvallakin jo sen verta että ei tässä vuosikausia jouda odottelemaan, joten lähinnä kai se pitää päättää että tehdäänkö toista ylipäänsä.

Itse en vielä tiedä. Lapsen tulo varmasti mullistaa maailman tavalla jota en osaa vielä hahmottaa, ja toisen hankkiminen heti perään voi olla helppokin päätös. Lähinnä mietityttää oma ja rouvan jaksaminen, koska veikkaanpa että kohtuullista haipakkaa tulee olemaan jokunen vuosi. Tähän yhdistettynä non-stop -työ molemmilla, niin hieman arveluttaa.

Tämmöistä. Positiivisilla fiiliksillä, ja toivottu lapsi ilman muuta, ehkä tässä on nyt vähän epävarmuutta että mitä se arki sitten loppujen lopuksi tulee olemaan. Ja että pitäiskö lukea joku käyttöohje.

 

[Musta Nuoli]

Rouva painaa jo päälle että seuraavaa pitäisi tehdä heti putkeen, itse koitan vähän toppuutella että katsottaisko hetken aikaa tuota ensimmäistä että miten menee ja jutellaan sitten. Mitenkäs jatkoajan isukit, mielipiteitä lasten hankkimisesta "putkeen" vai onko järkevää pitää pientä taukoa?

Lapsettomana poikamiehenä voin luonnollisesti antaa tässä asiassa parhaimmat neuvot, antaahan paavikin seksi- ja ehkäisykäskytyksiä vaikkei ole eläissään nussinut muita kuin korkeintaan kuoripoikia.

Näin äkkiseltään ajateltuna (ja yhden ystäväni lapsiperheen kasvua seuranneena) tuntuisi, että kannattaisi hankkia se toinen lapsi suht pian ensimmäisen jatkoksi. Ensinnäkin näin sisaruksilla olisi seuraa ja tukea toisistaan kun ikäero olisi pieni, ja toiseksi myös vanhempien kasvatustaakka olisi ajallisesti lyhyempi, kun lapset olisivat yhdessä "kasvatusputkessa" ja putken päässä häämöttäisi sitten aikanaan tilanne, jossa lapset lentäisivät pesästä suht samoihin aikoihin.

Omassa perheessäni minulla ja veljelläni oli/on kahdeksan vuotta ikäeroa, mikä on melkoisen paljon. Siinä ei hirveästi veljen kanssa leikitty, koska kun aloin jotain tajuamaan jostain, niin veli oli jo murrosiässä ja teinivaiheessa. Kun minä pääsin yläasteikäiseksi, niin veli oli (vielä kotona asuvana) kaksikymppinen, vuorotöissä käyvä kärttyisä mörökölli, joka nukkui yövuorojensa rasituksia päivisin eikä kotona saanut pitää meteliä tai edes liikkua samassa huoneessa. Sitten kun veli muutti kotoa, niin vanhemmilleni jäi ristiksi vielä minä, joka sitten muutin suurin piirtein 8 vuoden päästä pois.

Kaverini on hankkinut kolme lasta. Kahden pojan ikäero on kaksi vuotta, tämän jälkeen meni vajaat neljä vuotta kunnes he hankkivat vielä ns. ylimääräisen iltatähden (tyttären). Varmaan aika raskasta välillä, tällä hetkellä heillä on kotona 10-, 8- ja 5-vuotiaat lapset. Toisaalta lapset alkavat pärjäämään osin keskenään ja heistä on seuraa toisilleen. Kun kaikki lapset ovat aikuisia, niin heidän vanhempansa ovat vielä alle viisikymppisiä ja oletettavasti vielä jollain lailla elinvoimaisia.

 

[Stonewall]

Rouva painaa jo päälle että seuraavaa pitäisi tehdä heti putkeen, itse koitan vähän toppuutella että katsottaisko hetken aikaa tuota ensimmäistä että miten menee ja jutellaan sitten. Mitenkäs jatkoajan isukit, mielipiteitä lasten hankkimisesta "putkeen" vai onko järkevää pitää pientä taukoa?

Itselläni on kolme lasta, joista kaksi ensimmäistä tehtiin putkeen. Suosittelen kyllä tuota leikkikaverin tekemistä. Viihtyvät iän karttuessa koko ajan paremmin keskenään, antaen vanhemmille vapaata vahtimisesta. Lisäksi naisten kohdalla tuntuu että raskauteen liittyvät oireet lisääntyvät iän kasvaessa. Ekan muksumme teimme nuorina opiskelijoina, ja emännällä ei oikeastaan ollut mitään oireita. Samoin kävi seuraavan kanssa. Nyt kolmanteen pidimme aika pitkän tauon ja yllättäen emännällä oli ensimmäistä kertaa mm. raskauspahoinvointia.
Toki tilanteet ovat jokaisella erilaisia, mutta jos vaimosi väittää jaksavansa, niin melkein rohkaisisin tekemään toista perään.

 

[sampio]

Mulla ja veljelläni oli neljä vuotta ikäeroa, eikä se lopulta hirveästi tuntunut. Seuraa saimme toisistamme, vaikka osin oli omat kaveripiirit. Riippuu hyvin paljon tietysti luonteistakin. Omilla muksuillani on neljä vuotta ikäeroa, ja tilanne oli meille sikäli ideaali, että saimme vanhimman suht tolkulliseen ikään ennenkuin nuorempi tuli. Ei tarvinnut juosta kahden tampion perässä. Lisäksi vanhempi pystyy hiukan jo katsomaan nuoremman perään, mutta leikit heillä natsaavat silti vielä yksiin jos ei nyt aina, niin pääosin.

Eli enpä osaa mennä sanomaan, kumpi on parempi ratkaisu. Fiiliksellä vaan. Ja jos ikää alkaa jo olla, niin ehkä sitten pienemmällä välillä.

 

[TDM]

Eli enpä osaa mennä sanomaan, kumpi on parempi ratkaisu. Fiiliksellä vaan. Ja jos ikää alkaa jo olla, niin ehkä sitten pienemmällä välillä.

Kiitokset vastauksista. Näinhän se on että ei tässä enää kaksikymppisiä olla että kai se on laitettava toinen itämään keväällä, edellyttäen että loppuraskaus ja synnytys ylipäänsä menee OK.

Tsemppiä kaikille muillekin odottaville.

 

[pappilanhätävara]

Meillä ei ultrassa näkynyt kuin yksi sikiö tuossa hetki sitten. Ihan loistava fiilis saada tyttärelle pikkuveli/sisko.

Eipä meille enää ole sittenkään tulossa toista lasta, vielä ainakaan. Vi*tu!!!

 

[Syöttöpiste]

Eipä meille enää ole sittenkään tulossa toista lasta, vielä ainakaan. Vi*tu!!!

Tällaiset ovat ikäviä uutisia. Jaksamisia sinne ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun. Meidän perheessä on viimeisen vuoden aikana mennyt raskaus kahdesti kesken ja varsinkin vaimo on ottanut asian molemmilla kerroilla aika raskaasti. Nyt on taas "kettu repussa" ja ollaan menty jo raskaudessa pidemmälle kuin kahdella edellisellä kesken menneellä kerralla. Täytyy olla vielä kieli keskellä suuta ja toivoa, että ensi kesänä vietetään varpajaisia. Toistaiseksi kaikki on ollut kunnossa kun ultralla on tutkimuksia tehty.

 

[JjZz]

ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun..

Pienenä vinkkinä, että tuota toivotusta ei kannata esittää vasta keskenmenon saaneelle naiselle. Eräs henkilö sanoi nuo samat sanat vaimolleni hänen saatua keskenmenon. Vaimo loukkaantui tuosta aika lailla, koska koki sen vähättelynä tuota tapahtumaa ja siitä aiheutunutta surua kohtaan. Hänellä ei todellakaan ollut sellainen olo, että haluaisi yrittää lasta heti uudelleen.

Tuo on ikävää, koska hyväähän tuolla vain tarkoitetaan. Keskenmeno on muutenkin asia, jonka ymmärtää vasta kun sen on kokenut. Itsekin ajattelin joskus, että mitä se haittaa jos tulee keskenmeno, ei muuta kuin uutta sisään. Ei se sitten kuitenkaan mennyt ihan noin.

En nyt sanonut tätä siksi, että itse kokisin sanoissasi olevan jotain väärää. Ihan vain varoituksena, tuossa tilanteessa helposti tulee sanottua "väärin".