Nostellaan tätäkin sen verran, että kerrotaan pienen tytön syntyneen sivullekirjoittaneen perheeseen viime torstaina.
Nostellaan tätäkin sen verran, että kerrotaan pienen tytön syntyneen sivullekirjoittaneen perheeseen viime torstaina. Eilen saatiin jo tuore tulokas + äiti kotiin ja sen jälkeen on uni maistunut - tytölle. Isi on ensimmäisen yön valvomisesta huolimatta hyvin onnellinen.
Mitat 3,4kg ja 49cm, vaikka isi on tokkuroissaan ilmoitellut sukulaisille ja tutuille jotain ihan muutakin :D
Onnittelut!
Meidän tyttö syntyi viime viikon lauantaina klo 05:14 ja äiti + pikkuprinsessa pääsivät kotiin keskiviikkona.
Mitat 51 cm ja 3334 g.
Yöt on mennyt täysin yli odotusten ja heräämisiä ollut vain 1-2 / yö.
Harvinaisen onnellinen fiilis, joka tuntuu jatkuvan ja jatkuvan :)
Stonewall kirjoitti:Meillä saataneen vielä pari päivää odottaa, vaikka tänään on laskettu aika +12.
...
Nyt tänään viimein aloitettiin "viimeinen" vaihe, eli hedelmöityshoidot. (Siis aloitettiin aivan tosissaan, eli mamma menee hakemaan apteekista mömmöt joita vetelee seuraavat pari viikkoa) No eihän se meikulle juuri ole homma eikä mikään, ainakaan fyysisesti. Onhan tuossa jo vuoden päivät juostu erinäisissä tutkimuksissa ja jotain pieniä operaatioita tehtykin ilman menestystä.
...
Joten jos kaikki menee kuten on suunniteltu, niin 30%* todennäköisyydellä meille tulee vauva ensi keväänä.
Palataanpa aiheeseen. Ja kiitokset kaikille tsemppaajille!
Pari viikkoa sitten oli aika kerätä hormonihoidoilla aikaansaadut munasolut talteen ja niitä tulikin aivan pirusti. Oliskohan ollut lähellä kolmeakymmentä joten ns. hyperstimulaatio oli lähellä. No sitä ei kuitenkaan onneksi tullut. Noista munasoluista kelvollisia oli noin 20, joista hedelmöittyi 17 ja niistä kymmenen jakautui kunnolla. Eli pakkaseenkin saatiin odottamaan uusintayritystä.
Juuri sain viestin, että viikonloppuna apteekin raskaustestin antaman hailakka positiivinen (a-näyte) on vahvistunut myös b-näytteen eli nkl:n verikokeen jälkeen positiiviseksi. Eli jossain määrin suuremmin on nyt mahdollista, että meille tulee vauva ensi keväänä. Ehkei vielä ole iskenyt ihan kokonaan tajuntaan, sillä sen verran hartaudella tuota on kuitenkin muutama vuosi yritetty.
Lopulta sieltä putkahti esiin tyttövauva, jolla pituutta oli 47cm ja painoa aikalailla tasan 3 kg. Ihan hyvän kokoinen vaikka päättikin tulla maailmaan kuukautta aiemmin, kun oli laskettu.
Viime viikolla siitä tuli pari vuotta kuluneeksi tuosta viestistä. Mahtava pikkuneiti se vaan jaksaa edelleen ihmetyttää iskää päivä toisen jälkeen.
Tuolloin kun tuo homma hoitui IVF:n kautta jäi pakkaseen kolme putkiloa, joissa yhteensä yhdeksän alkiota. Niitä sitten viime syksynä aloitettiin siirtelemään uusiksi. Ensimmäiset kaksi siirtoa meni lääkkeiden kanssa ja kumpikaan ei onnistunut. Oltiin päädytty tilanteeseen, jossa pakkanen oli tyhjentynyt siten, että jäljellä oli enää yksi putki ja kaksi alkiota. Tammikuussa päätettiin tehdä lääkkeettömänä alkionsiirto ja onneksi silloin toinen alkioista jäi sulatuksessa kuntoon ja saatiin siirrettyä.
Testi näytti plussaa ja nyt 2 vuotta esikoisen syntymän jälkeen ultrassa näytti kaikki olevan kohdillaan ja seuraavan tulokkaan laskettu aika on 7.10.
Aika monien vaiheiden jälkeen viime yönä hiukan ennen neljää näki päivänvalonsa meidän perheen toinen pikkuneiti.
No nyt sitten olikin käynyt yötapaturma ja apteekin raskaustestin plussa sai vahvistusta verikokeessa ja nyt viikolla vielä ultrassa vahvistus, että toukokuun lopulla on meille tulossa vauva.
Niinhän sieltä sitten "putkahti" terve esikoispoika maailmaan. Painoa oli kertynyt 3980g ja pituutta 52cm. Lapsivedet meni sunnuntaiaamuna klo 9, ja poika syntyi heti perään 31 tunnin päästä.
Ei voi muuta kuin nöyrästi nostaa hattua synnytyksen kokeneille, sen verran kova prosessi on kyseessä ettei oikein voi mitään krapulapääkipuja valitella enää ikinä.
Aika epätodellinen fiilis tällä hetkellä, mutta ehkä asia konkretisoituu yöunien jälkeen.
Löytyykö palstalta muita monikkoperheen isiä tai äitejä? En pistäisi pahakseni jos joku haluaisi jakaa kokemuksiaan aiheesta.
Eipä ollut ihan tällainen aamun avaus mielessä, kun illalla laskeuduin makuulle...
Raskaus oli ollut tiedossa jo lokakuun alkupäivistä asti, mutta ensimmäinen ultra yllätti ja kosketti monta kertaa kovemmin kuin olisin ikinä osannut arvata: suttuisessa kuvassa vilkkaasti sätkivän sikiön vieressä möllötti toinen samanlainen ja molempien pieni sydämenalku pumppasi hienosti! Tarkempi tutkiskelu paljasti, että kaikelle todennäköisyydellä vaimo kantaa identtisiä kaksosia.
Pienen perehtymisen perusteella lottokuponkeja ei tarvitse tällä viikolla jättää, 0,35% todennäköisyys natsasi jo.
Helppo todeta, että en ole selvinpäin näin sekaisin ollut. Ajatus lentelee sinne tänne, paikallaan ei jaksa pysyä ollenkaan ja töitäkin pitäisi kai tehdä. Samaan aikaan voi näköjään olla kaksinkertaisesti onnesta ja huolesta sekaisin, kun ilot ja riskit pyörittävät pientä mieltä. Eiköhän se siitä ajan mittaan tasaannu, mutta mielenkiintoinen ja jännittävä kevät on taatusti tiedossa.
Löytyykö palstalta muita monikkoperheen isiä tai äitejä? En pistäisi pahakseni jos joku haluaisi jakaa kokemuksiaan aiheesta.
Täältä löytyy omakohtaista kokemusta kaksosista. Nyt neljän vuoden jälkeen alkaa järki pikkuhiljaa taas kulkemaan....
Vaikka kaksosten hoitaminen onkin aivan h-vetin rankkaa en vaihtaisi kuitenkaan päivääkään pois !
Meillä oli tarkoituksena esikoiselle hommata pikkusisko/veli mutta niin ne suunnitelmat muuttui ku ultrasta paljastui tuplat. Muistan kuinka fiilikset vaihtelivat ilosta lähes epätoivoon. Paljon suunnitelmia meni uusiksi, ihan kämpästä ja autosta lähtien...
Rouva painaa jo päälle että seuraavaa pitäisi tehdä heti putkeen, itse koitan vähän toppuutella että katsottaisko hetken aikaa tuota ensimmäistä että miten menee ja jutellaan sitten. Mitenkäs jatkoajan isukit, mielipiteitä lasten hankkimisesta "putkeen" vai onko järkevää pitää pientä taukoa?
Rouva painaa jo päälle että seuraavaa pitäisi tehdä heti putkeen, itse koitan vähän toppuutella että katsottaisko hetken aikaa tuota ensimmäistä että miten menee ja jutellaan sitten. Mitenkäs jatkoajan isukit, mielipiteitä lasten hankkimisesta "putkeen" vai onko järkevää pitää pientä taukoa?
Eli enpä osaa mennä sanomaan, kumpi on parempi ratkaisu. Fiiliksellä vaan. Ja jos ikää alkaa jo olla, niin ehkä sitten pienemmällä välillä.
Meillä ei ultrassa näkynyt kuin yksi sikiö tuossa hetki sitten. Ihan loistava fiilis saada tyttärelle pikkuveli/sisko.
Eipä meille enää ole sittenkään tulossa toista lasta, vielä ainakaan. Vi*tu!!!
Pienenä vinkkinä, että tuota toivotusta ei kannata esittää vasta keskenmenon saaneelle naiselle. Eräs henkilö sanoi nuo samat sanat vaimolleni hänen saatua keskenmenon. Vaimo loukkaantui tuosta aika lailla, koska koki sen vähättelynä tuota tapahtumaa ja siitä aiheutunutta surua kohtaan. Hänellä ei todellakaan ollut sellainen olo, että haluaisi yrittää lasta heti uudelleen.ja ei muuta kuin uutta matoa koukkuun..
