Meille tulee vauva!

[majuho]

No niin, 3 poikaamme saivat sitten tänään vihdoinkin pikkusiskon, iltatähden. Joka kerta tuo synnytys on pistänyt hieman jännittämään, mutta aina se on mennyt hyvin. Vaimo tekstasi klo 13 päivällä että säännölliset supistukset ovat alkaneet, ja lupasi soitella jos tulee lähtö. Ei halunnut turhaan minua töistä hoputella pois jos olisikin väärä hälytys... No klo tuli 15 ja ajattelin ettei siinä sitten mitään hätää ollutkaan, vaan että oli ihan ohimeneviä supistuksia. Yhtäkkiä poikani soittaa klo 15.02 että äiti on tosi kipeänä, eikä varmaan ole voinutkaan soittaa tai tekstata. Ei muuta kuin autolla pikavauhtia kotiin, ja siellähän se oli viimeisillään. Kello oli 15.20. Täytyi odotella supistusten väliä että pystyi yleensä kommunikoimaan hänen kanssaan ja sitten yhdessä välissä äkkiä autoon ja sairaalaan. Supistukset jatkuivat koko matkan ajan 4min välein rajuna, ja olin jo varma että pikkuinen näkee ensimmäisillä silmänavauksilla Opelin katon. No, sairaalassa oltiin 15.45 ja synnytysosastolle kirjauduttiin 15.50. Kätilö sanoi ettei tässä mitään vaatteita ehdi isäkään vaihtaa, ei muuta kuin suoraan saliin. Ensimmäinen pitkä ponnistus ja tyttö oli maailmassa klo 16.06. Kaikki meni oikein hyvin, tytär painoi 2930gr ja oli 47cm pitkä (lyhyt), eli samaa kaliberia kuin muutkin meidän lapset oli. Tässä ollaan vieläkin aivan ymmällään, minulla on tytär.. Luulin ettei tule kuin vain poikia meikäläiseltä, heh.. Mutta vaikka oli jo 4 kerta synnytyksessä, niin ei siihen koskaan totu, on se sellainen ihme jota ei koskaan unohda. Tsemppiä kaikille odottaville äideille ja isille!!

 

[FlameT]

Onnea :)
Ja jaksamisia sitten lasten kanssa, saattaa olla rankkaakin joskus.
Tietenkin sitten ekat sanat, eka konttaaminen, ekat askeleet korvaa "työn".

 

[ipa rules]

Onnea vaan.

Huh Huh, että siellä on menty lujaan tahtiin.

 

[Carlos]

Niin siinä vaan kävi että meillekin pukkaa sitten kesällä jo kolmatta jälkikasvua. Kaksi vuotta on oltu sitä mieltä että 2 riitti, mutta niin se vaan mieli muuttui. Hassua sinänsä että ehdittiin yrittämäänkin vasta kerran, niin heti "natsasi".

 

[majuho]

Niin siinä vaan kävi että meillekin pukkaa sitten kesällä jo kolmatta jälkikasvua. Kaksi vuotta on oltu sitä mieltä että 2 riitti, mutta niin se vaan mieli muuttui. Hassua sinänsä että ehdittiin yrittämäänkin vasta kerran, niin heti "natsasi".

Kiitoksia kaikille onnittelijoille...Carlokselle tiedoksi, että minäkin luulin kolmen riittävän, monta vuotta. Mutta sitten se vaimo sai ylipuhuttua, ja tiedättehän sen kuinka sitten siinä käy kun ne pistää parastansa... heh.. No vitsi vitsinä, itsekin kyllä kypsyin ajatukseen että olisi se iltatähti ihan kiva, jos se vaikkla olisikin tyttö. Ai niin, ja sittenhän on pakko hankkia se tila-auto!!

 

[toothfairy]

Eilen näki sitten päivänvalon meidän pikku prinsessa. Mitenkähän tätä olotilaa nyt parhaiten kuvailisi, fiilis on tällä hetkellä aivan käsittämättömän hieno. Monen vuoden yrittämisen ja pettymysten jälkeen ei vieläkään pysty kunnolla tajuamaan että siinä se pieni ihminen nyt on ja minä olen hänen isänsä.

En voi muuta kuin ihailla ja kiittää vaimoani tuosta pienestä ihmeestä ja siitä että jaksoi loppuun asti vaikka välillä otti todella koville.

 

[dal]

Eilen näki sitten päivänvalon meidän pikku prinsessa. Mitenkähän tätä olotilaa nyt parhaiten kuvailisi, fiilis on tällä hetkellä aivan käsittämättömän hieno. Monen vuoden yrittämisen ja pettymysten jälkeen ei vieläkään pysty kunnolla tajuamaan että siinä se pieni ihminen nyt on ja minä olen hänen isänsä.

Hurjasti onnitteluja sinne!

Täällä päässä ootellaan kaveria ulkoistuvaksi vieläkin. Lauantaina seuraava yliaikaiskontrolli (42+0), kattellaan jos sitten jo käynnisteltäs eikä vaan passitettas kotiin.

Vallan levotonta on näiden viimeisten päivien kulumisen odottelu. Tuntuu, että sekunnit ja tunnit vaan matelee.

 

[majuho]

Eilen näki sitten päivänvalon meidän pikku prinsessa. Mitenkähän tätä olotilaa nyt parhaiten kuvailisi, fiilis on tällä hetkellä aivan käsittämättömän hieno. Monen vuoden yrittämisen ja pettymysten jälkeen ei vieläkään pysty kunnolla tajuamaan että siinä se pieni ihminen nyt on ja minä olen hänen isänsä.

En voi muuta kuin ihailla ja kiittää vaimoani tuosta pienestä ihmeestä ja siitä että jaksoi loppuun asti vaikka välillä otti todella koville.

Oikein paljon onnea teille! Ja todellakin, muistakaa hyvät isät lastenne äitiä synnytyksen jälkeen. He ovat tehneet aivan valtavan raskaan työn...

 

[expertti]

Eilen näki sitten päivänvalon meidän pikku prinsessa. Mitenkähän tätä olotilaa nyt parhaiten kuvailisi, fiilis on tällä hetkellä aivan käsittämättömän hieno. Monen vuoden yrittämisen ja pettymysten jälkeen ei vieläkään pysty kunnolla tajuamaan että siinä se pieni ihminen nyt on ja minä olen hänen isänsä.

En voi muuta kuin ihailla ja kiittää vaimoani tuosta pienestä ihmeestä ja siitä että jaksoi loppuun asti vaikka välillä otti todella koville.

Paljon paljon onnea ja voin sanoa, että tuo tunne jatkuu ja jatkuu. 10kk takana ja fiilis edelleen mahtava. Which is nice.

 

[dal]

Noniin, juniori suvaitsi viimein syntyä.. tosin lähes vaikeimman kautta.

Lauantaina 11.30 aloteltiin käynnistelyä ja loppuviimein vähän jälkeen kolmen aamuyöllä 25.11. päädyttiin kiireelliseen sektioon, ku lapsen sydänäänet rupes laskemaan vähän liikaa ja liian pitkäksi ajaksi, eikä pikkunen tullu alaspäin sijaintipaikastaan.

Jokatapauksessa kaikki hyvin, loppu hyvin. 50 senttinen ja 4075 grammainen prinsessa syntyi, pisteet oli 9/9. Äitiki voi hyvin, mitä nyt sektiohaava kipuilee välillä ku lääkitys ei pure.

22h valvomisen jälkeen oli "jokseenkin" hurjaa pitää tyyppiä sylissä ja tajuta niinkin väsyneenä, että tää on mun, eikä kukaan voi viedä tätä koskaan multa pois (kyllä te tiiätte mitä tarkotan).

Joo.. kirjanhan tästä aiheesta vois melkeen kirjottaa jos oikeen riemastuis :) Mut parempi, etten sitä ainakaan nyt tee vaan rupeen kohta tekemään lähtöä takas sairaalalle missä tyttöset jo oottelee.

Hetkeekään en vaihtais pois, on tää niin parasta.

PeeÄssss: Nousee todellakin arvostus toista kohtaan tämmösen jälkeen. On se vaan melkonen tapaus tuo prinsessan äitikin :)

 

[toothfairy]

Paljon onnea dal!

Meillä päästiin tänään kotiin, oli todella tunteita herättävä hetki astua kotiovesta sisään ensimmäistä kertaa koko perhe kasassa. Tunteet ovat olleet herkässä muutenkin, pelkkä ajatus tuosta pienestä kääröstä saa kyynelet silmiin, saatika sitten olla vieressä ja katsella sitä pientä tuhisijaa.

 

[dal]

Tunteet ovat olleet herkässä muutenkin, pelkkä ajatus tuosta pienestä kääröstä saa kyynelet silmiin, saatika sitten olla vieressä ja katsella sitä pientä tuhisijaa.

Sanoppa muuta :) Tuntuu ettei oo enää ees omassa elämässään, ku on niin uskomatonta koko juttu :)

Sanoja ois varmaan satoja, mut ku ne ei riitä :)

Pitäs malttaa nukkua kunnon yöunet pitkästä aikaa ennenku lähtee taas sairaalalle tytön ja vaimokkeen luo.

(Ja on ne muuten PIENIÄ syntyessään. Vaikkei tuo mikään kääpiö ollukaan, nii pieni ku mikä silti. Se oli ehkä kuitenkin se suurin ylläri, ei sitä vaan tajua ennenku näkee:)

 

[Jack Ace]

Voioijoijoi!

Tyttö tuli Acen sukuun! Muutaman päivän meni yli ja tosissaan alkoi jännittämään. Kaikki meni upeasti, Ace jr. sai upean siskon.

Tämä isä on aivan myyty. Unta pitäs vetää palloon, mutta ei pysty, pitäs vaan halata koko maailmaa.

 

[Hextall]

JES! Eilen klo 07:40 tuli poikavauva. 3030g ja 49cm. Olo on kuin Stanley-cup voittajalla, tietenkin vähän parempikin. Kyllä ne naiset kestää, pakko nostaa hattua.

 

[toothfairy]

Paljon onnea Hextall!

 

[Vakio]

Miten muut ovat järkänneet asian?

Minä olin suosiolla kotona pienen kanssa. Oli kerran nähty se homma eikä isompaa houkutusta ollut mennä toista kertaa. Onneksi silloinen vaimo ymmärsi asian hyvin.

Pirun hermostuttavaa se on kuitenkin kotona venttailla puhelimen soittoa, että joko jotain on tapahtunut vai ei.

 

[sampio]

Meillä on anoppila, täti ynnä kymmenkunta läheistä tuttua perhettä tässä reilun kymmenen kilsan säteellä, joten jos säälliseen aikaan sattuu lähtö tulemaan, hoitopaikan ei pitäisi olla ongelma. Tietysti yö on hiukan pulmallinen ajankohta, mutta sitten kai jään kotiin tyttären kanssa, ellen tiedä, että anoppi on vapaalla. No, tuo tulee eteen onneksi vasta toukokuussa, jos kaikki menee hyvin.

 

[Harkins#33]

Tänään klo19.28 syntyi meidän perheeseen tyttövauva ja olen onneni kukkuloilla, ihana tunne! Iso möhkälehän tuo, kun pituutta 52,5cm ja painoa 4520g.

 

[Elazi]

Tänään klo19.28 syntyi meidän perheeseen tyttövauva ja olen onneni kukkuloilla, ihana tunne! Iso möhkälehän tuo, kun pituutta 52,5cm ja painoa 4520g.

Mä pistin aikanaan paremmaksi, 54cm ja painoa 4530g! ;-)
Ei sitä kokoa kannata kattoa, olin syntyessä muka pitkä, mutta nyt 175, eli pätkä. Onnea perheeseenne! :)

 

[Glove]

Onneksi meillä jäätiin ihan säädyllisiin lukemiin, tyttö painoi 3670 g. Ehti syntymään eilisen, eli joulupäivän puolelle, joten taitaa tulla jonkinlainen tonttuprinsessa.

 

[Niilo]

Onneksi meillä jäätiin ihan säädyllisiin lukemiin, tyttö painoi 3670 g. Ehti syntymään eilisen, eli joulupäivän puolelle, joten taitaa tulla jonkinlainen tonttuprinsessa.

Oikein paljon onnea tuoreelle isukille ja myös äidillekkin. Tuon parempaa joululahjaa ei kukaan voi saada !

 

[dal]

Rutkasti onnea kaikille tuoreemmille vanhemmille täältäkin suunnasta.

Täällä tyttö täytti eilen kuukauden ja aika kivuttomasti (ja nopeesti!) aika on menny. Huonosti nukutut yöt laskettavissa yhen käden sormilla, oisko noita 3-4 ollu koko aikana. Nyt lähinnä tuskaillaan sopivan D-vitamiinimerkin kanssa, notta mikä vähiten vääntäis mahaa (Jekovit on ainakin vallan hanurista meiän tytölle, ei tarvii ees täyttä määrää antaa ku maha on jo ihan riittävän solmussa). Eipä tässä oikeen suurta valittamista kuitenkaan keksi, ihan hyvin on menny ja toivottavasti menee jatkossakin.

Nimipaperi läheteltiin maistraattiin ennen joulua ku isyydenvahvistuspaperit saapu maistraatin ja lapsenvalvojan kautta takasin. Nyt ollaan sitte isää virallisesti ja kohta on muksun nimiki rekistereissä. Nimiäiset tuossa tammikuun alkupuolella, eli siihen saakka pitää vielä nimiä pihdata kaikilta läheisiltäkin.

Eipä siinä, mahollisimman kivuttomasti sujuvaa vauva-aikaa vaan muille, isompien ja pienempien lapsien iseille ja äideille.

 

[ipa rules]

Nyt lähinnä tuskaillaan sopivan D-vitamiinimerkin kanssa, notta mikä vähiten vääntäis mahaa (Jekovit on ainakin vallan hanurista meiän tytölle, ei tarvii ees täyttä määrää antaa ku maha on jo ihan riittävän solmussa)

Meillä reenattiin jekovitin kanssa sillä tavalla, että ensimmäinen viikko annettiin vain yhtä tippaa, toisella viikolla kaksi ja niin edelleen siihen viidenteen viikkoon/tippaan asti eikä ongelmia ole ollut.

 

[dal]

Meillä reenattiin jekovitin kanssa sillä tavalla, että ensimmäinen viikko annettiin vain yhtä tippaa, toisella viikolla kaksi ja niin edelleen siihen viidenteen viikkoon/tippaan asti eikä ongelmia ole ollut.

Jep, meillä annettiin useempaa päivää vaan yhtä tippaa, eikä juuri ollu muutosta näkyvissä. Kokeiltiin sitte pari päivää ilman mitään tippoja ja maha rauhottu. Nyt ollaan ruvettu antamaan Deetippoja, mitkä vaikuttaa tolle vähän paremmilta. Niissäki toki aloteltu aika hissukseen (noita pitäis antaa 20tippaa/päivä, se on se ainut miinus annostuspuolessa). Jospa se tästä ku malttaa nostaa annostusta pikkuhiljaa.

 

[Ted Raikas]

Ei ole tullut vauvaa minulle, onneksi.

Nuorempi veljeni vaimoineen kuitenkin saivat tänään alkuillasta kuitenkin terveen poikavauvan. Vaikka en tunnetusti kovin lapsirakas ihminen olekaan, niin olen todella onnellinen heidän puolestaan. He varmasti sopivat vanhemmiksi aivan loistavasti. Tuntuu jokseenkin käsittämättömältä, että oma pikkuveli on nyt isä. Se tyyppi joka vielä äsken oli itse sellainen pikkunassikka, jota kiusasin ja kaikkea. Iso mies nyt. =)

Toivon heille suurta perheonnea nyt ja tulevaisuudessa. Onneksi kaikki ei ole samanlaisia omituisia jääriä kuin minä. ;) No ei vaan, meitä on monenlaisia ja hyvä niin!

Sitä paitsi onhan se aika siistiä olla setä. Eno olen ollutkin jo vuosikausia.