No niin, 3 poikaamme saivat sitten tänään vihdoinkin pikkusiskon, iltatähden. Joka kerta tuo synnytys on pistänyt hieman jännittämään, mutta aina se on mennyt hyvin. Vaimo tekstasi klo 13 päivällä että säännölliset supistukset ovat alkaneet, ja lupasi soitella jos tulee lähtö. Ei halunnut turhaan minua töistä hoputella pois jos olisikin väärä hälytys... No klo tuli 15 ja ajattelin ettei siinä sitten mitään hätää ollutkaan, vaan että oli ihan ohimeneviä supistuksia. Yhtäkkiä poikani soittaa klo 15.02 että äiti on tosi kipeänä, eikä varmaan ole voinutkaan soittaa tai tekstata. Ei muuta kuin autolla pikavauhtia kotiin, ja siellähän se oli viimeisillään. Kello oli 15.20. Täytyi odotella supistusten väliä että pystyi yleensä kommunikoimaan hänen kanssaan ja sitten yhdessä välissä äkkiä autoon ja sairaalaan. Supistukset jatkuivat koko matkan ajan 4min välein rajuna, ja olin jo varma että pikkuinen näkee ensimmäisillä silmänavauksilla Opelin katon. No, sairaalassa oltiin 15.45 ja synnytysosastolle kirjauduttiin 15.50. Kätilö sanoi ettei tässä mitään vaatteita ehdi isäkään vaihtaa, ei muuta kuin suoraan saliin. Ensimmäinen pitkä ponnistus ja tyttö oli maailmassa klo 16.06. Kaikki meni oikein hyvin, tytär painoi 2930gr ja oli 47cm pitkä (lyhyt), eli samaa kaliberia kuin muutkin meidän lapset oli. Tässä ollaan vieläkin aivan ymmällään, minulla on tytär.. Luulin ettei tule kuin vain poikia meikäläiseltä, heh.. Mutta vaikka oli jo 4 kerta synnytyksessä, niin ei siihen koskaan totu, on se sellainen ihme jota ei koskaan unohda. Tsemppiä kaikille odottaville äideille ja isille!!